Lähestymistapoja kielen opettamiseen

Satuin lukemaan British Councilin sivuilta James Taylorin kirjoituksen kielen opettamisen metodeista. Se herätti minussa monia ajatuksia ja kysymyksiä siitä, miten opettaja tulee valinneeksi oman lähestymistapansa opettamiseen.

girl-3718531_640Digivaatimusten lisääntyessä moni opettaja on joutunut uudelleen pohtimaan omaa luokkametodiaan. Annanko oppilaiden käyttää puhelimiaan tunnilla vai en? Miten saan oppilaat kuuntelemaan opetustani? Miten pystyisin vähentämään kieltämistä, jotta suhteeni oppilaisiin parantuisi? Miten löytäisin tarpeeksi aikaa kaikkien tuotosten arvioimiseen? Miten löytäisin tarpeeksi monipuolisia tehtäviä, ja ehtisin ohjaamaan jokaista oppilasta eteenpäin hänelle sopivalla tavalla? Miten saan tarpeeksi luotettavaa ja monipuolista tietoa oppilaan taitotasosta arviointia varten? Miten oppilas oppisi mahdollisimman tehokkaasti, muttei stressaantuisi?

James Taylor jakaa opetustyylit seuraavasti:

  1. PPP = Presentation, Practice, Production
  2. TTT = Test, Teach, Test
  3. TBL = Task-Based Learning
  4. Ja muut marginaalisemmat lähestymistavat, kuten suggestopedia, grammar-translation, communicative learning a.k.a. dogme, silent way jne.

white-board-593300_640PPP (Presentation, Practice, Production) on ongelmallinen nykykoulussa, koska monet oppilaat eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan opettajan tai luokkatoverin esitystä. Käy helposti niin, että levottomat oppilaat vievät huomion, kännykkäjahti ja oppilaiden kieltäminen nousee keskiöön.  Jos opettajalla ei ole digilaitteita ja -materiaaleja käytössään, tuotoksien kerääminen ja arvioiminen on hyvin aikaavievää puuhaa. Opettajan pitäisi käydä läpi valtava määrä oppilaiden tehtäviä, jotta hän saisi kattavan kuvan oppilaan kielitaidosta. Monipuolisen tehtävävaraston kerääminen on iso työ, ja onnistuminen siinä, että on juuri oikeaan aikaan tarjoamassa jokaiselle luokan oppilaalle uutta hänen etenemiselleen optimaalista tehtävää, on taitavimmallekin opettajalle mahdoton tehtävä.

homework-2521144_640TTT:n (Test, Teach, Test) suurimmiksi ongelmiksi noussee tilannesidonnaisuus ja se, että oppiminen ei tule omakohtaiseksi kun soveltaminen puuttuu. Mitä jos oppilas on väsynyt testipäivänä tai stressaa kokeita? Monelle voi käydä niin, että oppiminen on hauki-on-kala-oppimista tai bulimiaoppimista. Asiat opetellaan ulkoa, mutta niitä ei osata soveltaa oikeassa elämässä. Oppimisen omistajuus jää puuttumaan, ja sitä kautta sisäinen motivaatio oppimiseen voi jäädä syntymättä. Tämä lähestymistapa vahvistaa myös sitä ajatusta, että taitotaso olisi  pysyvä ominaisuus oppilaassa. Hän saa kasin kokeesta, silloin hän on kasin oppilas. Oppimisessa olisi hyvä päästä dynaamisempaan ajatteluun etenemisestä. ”Olen tällä hetkellä edennyt opinnoissani kasiin, mutta pääsen vaikka heti eteenpäin kun teen lisää töitä.” Ja kuten PPP:n kohdalla, oppilaat jaksavat huonosti kuunnella opettajaa, vaan haluaisivat itse opetella asiat.

questions-4027963_640TBL (Task-Based Learning) on uuden opetussuunnitelman mukainen lähestymistapa oppimiseen. Kuten PPP:n kohdallakin, suurimmaksi ongelmaksi TBL:n kohdalla nousee kielen opetuksessa se, miten opettaja pystyisi tarjoamaan mahdollisimman monipuolisen ja kullekin oppilaalle kohdistetun tehtäväkirjon ja löytäisi vielä aikaa arvioida ne kaikki. Jos luokassa on digilaitteet niin ongelman voi ratkaista esim. Tabletkoulun sähköisillä oppimateriaaleilla, jotka mahdollistavat oppilaan sujuvan omatoimisen etenemisen, ja opettajan ei tarvitse arvioida itse kaikkia tehtäviä. Tässä lähestymistavassa oppilaan ei tarvitse kuunnella opettajaa, vaan hän saa itse opetella asiat. Tietysti esimerkiksi kielioppi on selitettävä oppilaille, ja parhaimmillaan kukin näistä lähestymistavoista on silloin, kun niihin yhdistetään satunnaisesti ja tarkoituksenmukaisesti myös muita lähestymistapoja. Kielen oppimisessa kuitenkin kyse on suurimmalta osalta omasta harjoittelusta. Kieltä oppii puhumaan parhaiten itse puhumalla, eikä opettajaa kuuntelemalla.

Opettaja opettaa persoonallaan. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä suoraan kopioituna toiselle, mutta voimme saada toisiltamme ideoita ja soveltaa niitä omaan opettajuuteemme. Itse löysin vuosikymmenen alussa Tabletkoulun avulla uuden lähestymistavan omaan opettajuuteeni, kun olen päästänyt oppilaat vapaasti etenemään. On ollut hienoa huomata, miten he ottavat vastuuta, ja löytävät innon oppimiseen. Mutta en voisi näin tehdä, jos minulla ei olisi toimivia digilaitteita oppilaille ja Tabletkoulun oppimateriaalit käytössäni. Saan erittäin paljon hyvin monipuolista ja kattavaa, reaaliaikaista tietoa oppilaiden osaamisesta, ja pystyn arvioimaan heidät reilusti ja helposti pitämättä kokeita. Minun ei tarvitse riidellä oppilaiden kanssa puhelimista ja kieltää heitä puhumasta tunnilla, vaan minulle vapautuu runsaasti tuntiaikaa kohdata jokainen oppilas vuorollaan.

learn-3653430_640

Oppilas voimaantuu oppimisessaan, koska hän oppii ajattelemaan, että hän voi minä tahansa hetkenä tehdä vähän enemmän, jotta hän edistyisi tehokkaammin opinnoissaan. Oppimisesta tulee omakohtaista, kun saa valita itse mitä tehtäviä tekee, ja oppilas oppii pohtimaan sitä, mitä hän seuraavaksi tarvitsee, jotta kehittyisi paremmaksi kielen käyttäjäksi. Kielen opiskelun ohessa pystyn opettamaan oppilaille tärkeitä työelämätaitoja: töiden aikatauluttamista, ryhmätyötaitoja, omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista ja oma-aloitteisuutta, sekä digitaitoja.

Jos koulutyö stressaa, opettajaa ja tai oppilaita, ratkaisun tilanteeseen voi yrittää löytää näitä lähestymistapoja pohtimalla. Olisiko jotakin osa-aluetta mahdollista muuttaa? Voisiko jostain lähestymistavasta saada apua levottomiin luokkatilanteisiin, tehokkaampaan oppimiseen, tai oppilassuhteiden parantamiseen? Jokainen opettaja räätälöi oman kokonaisuutensa, ja joskus pienetkin oivallukset voivat auttaa ongelmien ratkaisemisessa.

 

Oppilasmatkat Intiaan ja Ruotsiin

Syyslukukauden 2018 palautetta

Itsenäinen edistyminen ja Tabletkoulun materiaalit vaikuttaisivat edelleen olevan oppilaiden suosiossa. Näillä lukemilla on jälleen mukava lopetella lukukausi. Happy Holidays!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kansainvälisyysprojekteja

Olemme työkavereiden ja oppilaiden kanssa osallistuneet vuosien varrella useisiin kansainvälisyysprojekteihin. Myös tulevana keväänä tulemme vierailemaan useissa kouluissa ulkomailla, ja meidän koulussa vierailee useita yhteistyökumppaneitamme. Niitä kokemuksia odotellessa, tässä linkkilista jo toteutettujen oppilasvaihtojen materiaaleihin.

Sinnikäs menestyy

Viikko sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin Jukka Ruukin kolumni Poikien kehno koulu­menestys ennustaa masentavan hyvin tulevaa. Ruukki kirjoittaa, että oppimiserot poikien ja tyttöjen välillä johtuvat opettajien erilaisesta tavasta kohdata pojat ja tytöt luokkahuoneessa. Ruukin mielestä tämä käy usein pojille epäedulliseksi, koska suurin osa opettajista on naisia.

Pitkä käytännön kokemus opettajana kertoo minulle päinvastaista. Monet opettajat pelkäävät päästävänsä pojat helpommalla kuin tytöt, koska ”pojat ovat poikia”. Pienestäkin panostuksesta ollaan alisuoriutuvien oppilaiden kohdalla hyvin tyytyväisiä, kun taas kiltit ja tunnolliset oppilaat puurtavat koko vuoden, ja sitä opitaan odottamaan itsestään selvyytenä. Valitettavan usein alisuoriutuvat oppilaat ovat todellakin poikia, ja tunnolliset ja ahkerat oppilaat tyttöjä. Mistä tämä sitten johtuu? Tuskin kuitenkaan opettajan asenteesta.

04

Kirjoitin oman mielipiteeni Helsingin Sanomien Facebook-sivulle siellä jaetun Ruukin artikkelin alle (ks. oheinen kuva). Oman kokemukseni mukaan jokaisen oppilaan on mahdollista saavuttaa arvosana 8, jos hän tekee häneltä vaaditut tehtävät eikä hänellä ole oppimisvaikeutta. Jos oppilas ei jostain syystä halua tehdä hänelle annettuja tehtäviä oppitunnilla, vanhemmat voivat omalta osaltaan auttaa, ja istua oppilaan viereen katsomaan, kun hän tekee tehtävät kotona. Uskoisin, että aika monen nuoren oppimistulokset parantuisivat tällä tavalla huomattavasti.

Satuin eilen näkemään Angela Duckworthin TED-puheen sinnikkyydestä  (engl. grit) Grit: The power of passion and perseverance (Angela Lee Duckworth | TED Talks Education). Duckworth on mielestäni paljon paremmin totuuden äärellä kuin Ruukki. Valitettavan usein alisuorituvilta oppilailta tuntuu puuttuvan sinnikkyys: ”Emmä jaksa!” ”Ei huvita!” ”Kyl mä osaan enkkua mut emmä jaksa nyt kirjottaa mitään.” Tunnit laiskotellaan ja laiskotteluoikeutta pidetään itsestään selvänä. Toisaalta aika moni on varmasti valmis myöntämään senkin, että sinnikäs menestyy, oli hän sitten tyttö tai poika. Mutta kuinka sitä sinnikkyyttä opitaan?

Kun tutkin Duckworthin muita puheita Twitterissä, löysin myös seuraavan ajatuksen: ”Don’t think about passion as something to be discovered. Passion is developed.” Näinhän sanotaan myös kirjailijan urasta haaveileville: älä istu odottamassa inspiraatiota, vaan ala kirjoittamaan. Toivoisinkin, että oppilaat ja vanhemmat ymmärtäisivät, että kukaan ei kehity laiskottelemalla, vaikka omasta mielestään olisikin jo tarpeeksi hyvä. Heikko arvosana on viesti heikosta osallistumisesta. Toisin sanoen työt ovat tekemättä, ja sitä voi paikata vanhempien tuella kotona. On tärkeää, että nuori saa kotiväeltäkin sen tunteen ja viestin, että sinnikästä työskentelyä arvostetaan.

Uusi opetussuunnitelma painottaa opiskelun prosessiluonnetta ja työelämätaitoja, kuten esimerkiksi työtehtävien loppuun saattamista ja aikataulussa pysymistä, ja siten antaakin meille opettajille paljon paremman mahdollisuuden ottaa sinnikäs työskentely, tai sen puute, huomioon arvioinnissa. Tabletkoulun toimintaperiaate tukee sinnikkyyden kehittymistä tarjoamalla oppilaalle valtavan määrän reaaliaikaista dataa omasta edistymisestään, ja runsaasti vaihtoehtoja sille, millä tavalla oppimistehtävänsä suorittaa. Toivon mukaan opetussuunnitelman arvot siirtyvät ajan myötä myös kaikkien oppilaiden ja huoltajien arvoiksi niin, että sinnikkäästä työskentelystä tulisi myös kaikkien huoltajien ja oppilaiden mielestä arvokasta ja tavoittelemisen arvoista.

Ysien kohdalta tämäkin kevät päättyi projektityöhön. Heidän tekemiensä projektien loppuun saattaminen vaati jo aikamoisen määrän sinnikkyyttä. Jaan tässä muutaman työn oppilaiden luvalla. Ensimmäistä kertaa töiden joukossa oli myös yksi kokonaan alusta asti itse koodattu enkun oppimispeli. Näitä odottelen tulevina vuosina lisää!
01

02

03

 

Aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!

Osaamiseroihin apua Tabletkoulusta

Viime aikoina media on ollut täynnä mielenkiintoisia artikkeleita oppimisesta. On suorastaan innostavaa seurata tätä koulun murrosta ja päästä osalliseksi siitä. Uuden blogitekstin laatimiseen minut lopulta innoitti Sanni Grahn-Laasosen Opetusministeriön nettisivulla julkaistu tiedote  “Neljä ratkaisua poikien ja tyttöjen osaamiserojen kasvun pysäyttämiseen”. Laasosen mukaan osaamiseroihin voidaan vaikuttaa lisäämällä lukemista, arviontityökaluja, yhteisöllisyyttä ja koulumyönteisyyttä. Pohdin seuraavassa miten näihin neljään osa-alueeseen voidaan vaikuttaa työtavalla, jota voidaan toteuttaa Tabletkoulun avulla, sekä Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaalien avulla.

Lukeminen

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten oppilaat jaksavat lukea pitkiäkin tekstejä koneella. Tabletkoulun alleviivaus- ja merkintätyökalu on monen suosikki. Sillä tekstin saa ‘kustomoitua’ ja oppiminen tuntuu enemmän omakohtaiselta.

8

On ollut tietoinen valinta, että yläkoulun englannin tekstejä ei ole pilkottu osiin, jotta oppilas tottuisi lukemaan pitkää tekstiä. Tarkoituksena olisi harjoitella sinnikkyyttä maailmassa, joka tuntuu muuten aika monella saralla tarjoavan onnistumisen elämyksiä ainoastaan ‘instant gratification’ -ajatuksella. Täytyy myöntää, että jännitin aluksi miten pitkät tekstit otetaan vastaan, ja olenkin ollut helpottunut huomatessani, että oppilaat ottavat haasteen hyvin vastaan ja tottuvat hyvin pitkien tekstien lukemiseen. Yhdeksännen luokan todella pitkiin teksteihin on tarjolla lyhennelmät heikoille oppilaille, mutta harvemmin näen niitä käytettävän. Oppilaat tuntuvat ottavan pitkät tehtävät haasteena, tyyliin “Minähän en mitään helpotettuja tekstejä lue!”. Ilokseni olen huomannut, että myös silmäilytekniikka hioutuu lukemisharjoittelun sivutuotteena. Sekin on äärettömän tärkeä työelämätaito.

Arviointi

Tabletkoulun arviointisivu ja vertaisarviointityökalu ovat aivan omassa luokassaan siinä, miten paljon tietoa oppilas saa omasta edistymisestään. Havainnolliset ympyrät ja pylväät kertovat hänelle miten pitkälle hän on edennyt opinnoissaan, millä osa-alueilla olisi vielä työstettävää, minkätasoisia tehtäviä hän yleensä tekee, millä kielen osa-alueilla hän on erityisen hyvä ja missä asioissa hänelle tulee useimmiten virheitä sekä minkälaisena työryhmän jäsenenä hänet koetaan. Tämän kaiken tiedon avulla hän oppii tehokkaasti analysoimaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lisäksi oppilas oppii Tabletkoulun avulla muutenkin arvioimaan omaa työskentelyään. Usein esimerkiksi käydään keskusteluja siitä, miten oppilas on oppinut tehokkaampaa ajankäyttöä Tabletkoulun avulla. Tärkeä työelämätaito sekin.

Tärkeimpänä Tabletkoulun arviointisivun tarjoamana uutena asiana pidän kuitenkin sitä, että oppimisen prosessiluonne tulee näkyvämmäksi. Se lisää valtavasti opiskelumotivaatiota. Oppilas tottuu vähitellen ajatukseen, että tässä minä olen nyt, mutta huomenna voin olla paljon pidemmällä, jos vain näen vaivaa.

Yhteisöllisyys

Kannustan oppilaita tekemään kaikki tehtävät yhdessä. Oppilaat työskentelevät aina ryhmissä, kuten uutisoitiin vasta myös esim. Hiidenkiven koulusta, jossa oppimistulokset ovat parantuneet kun oppilaille on alettu antaa entistä enemmän mahdollisuuksia oma-aloitteiseen opiskeluun ryhmissä. On hienoa kuunnella sivusta kun oppilaat tsemppaavat toisiaan: ”Tehdään nyt tää juttu loppuun.”, ”Mä katon sen sit välitunnilla kun mä haluun nyt tehä tän loppuun.” ”Tehäänkö tää äänitystehtävä yhessä?”

Yhteisöllisyyttä lisää myös Tabletkoulun toiminnot. Keskustelupalstalla ilmaistaan mielipiteitä ja jaetaan ideoita. Vertaisarviointi on muodostunut vuosien varrella oppilaiden suosikiksi. Sitä osataan jo odottaa ja siihen suhtaudutaan suurella pieteetillä. Ryhmätyötaidot kehittyvät ihan silmissä kun osa oppilaista toteaa jo projektia tehdessä että ”Muistakaa sitten että oon tehny näin ison osan tästä työstä”.  Vertaistarkistus on myös loistava keino vahvistaa oppilaiden yhteisöllisyyttä. Siihenkin Tabletkoulu tarjoaa mainion työkalun. Englannin oppimateriaalin teemat antavat myös paljon mahdollisuuksia tukea yhteisöllisyyttä. Oppilas voi videoida hyviä uutisia omasta koulusta, jakaa positiivisia ja kannustavia elämänohjeita sisältäviä sanontoja ryhmänsä jäsenille keskustelupalstalla, tai laatia matkaesitteen tai -julisteen omasta kaupungistaan.

Koulumyönteisyys

Projektiluonteinen ryhmätyöskentely ja omassa tahdissa eteneminen on vaikuttanut työrauhaan luokassa todella paljon. Oppilaat tulevat luokkaan jo välitunnilla, jos ovi on auki, asettuvat valitsemaansa työpisteeseen ja oppilasryhmään, ja jatkavat siitä mihin ovat edellisellä tunnilla päässeet. Minun ei tarvitse ihan satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta enää ’rauhoittaa’ luokkaa välitunnin jälkeen. Ennen Tabletkoulua jokainen tunti piti aloittaa luomalla työrauha ja motivoimalla oppilaat työhön. Heillä on nyt itsellään jo mielessä ajatus siitä, mitä he haluavat tehdä, kun he tulevat enkun tunnille. Minusta se on aivan mielettömän upea asia. Joskus joudun keskeyttämään oppilaan oman etenemisen esittelemällä uusia asioita, esim. selittämällä kielen rakenteita koko ryhmälle, mutta tähänkin oppilas tottuu vähitellen, ja on hyvä tottuakin, koska näin käy monesti myös työelämässä, että työ keskeytyy ja tulee jotain uutta.

Tutkimus on osoittanut myös, että opettajan lämminhenkisyys lisää oppimismotivaatiota. Itse pidän tärkeänä asiana sen, että oppilaille annetaan vastuuta ja heitä kohdellaan kunnioittavasti. On paljon helpompaa luottaa oppilaisiin ja antaa vastuuta kun Tabletkoulu tarjoaa niin loistavan ympäristön valvoa työskentelyä ‘hengittämättä oppilaan niskaan”. Opettajan tehtävä on luoda turvallinen oppimisympäristö, ja parasta mitä opettaja voi oppilaalle antaa on hyväksyntä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla tiukka tietyistä asioista. Itse en salli toisten työn häiritsemistä enkä epäkunnioittavaa käytöstä keneltäkään. Uskoisin, että jo näillä pienillä keinoilla saadaan suuria muutoksia aikaiseksi. Eihän open tarvitse miettiä kuin sitä, mitä itse toivoisi omalta työympäristöltään.

Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä

Sain ilokseni osallistua Katri Saarikiven luennolle viime viikolla. Aika kului siivillä kuunnellen hänen kokoamia tutkimustuloksia liittyen empatiaan, vuorovaikutukseen ja uusiin tunneteknologioihin. Sain esitelmästä paljon peilauspintaa omaan työhöni luokkahuoneessa.

Saarikiven mukaan ryhmätyöskentely on tehokkain työnteon muoto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että parhaimmat tulokset saavutetaan kun työskentelytiimissä vallitsee psykologinen turvallisuus ja keskinäinen luottamus, sen rakenteet ovat selkeät, työllä on merkitystä ja työllä voidaan vaikuttaa. Nykytyöelämässä tarvitaankin aivan uudenlaisia taitoja. Saarikiven mukaan näitä tärkeitä tietoja ovat kyky vuorovaikutukseen, luova ajattelu, oppimiskyky, merkityksenanto ja joustava, kontekstuaalinen ajattelu.

Omassa luokassani olen jo joitakin vuosia järjestänyt pulpetit luokassa pieniin ryhmiin ja antanut oppilaiden valita työparinsa ja -ryhmänsä itse. Rennon ja välittömän ilmapiirin, sekä sosiaalisten suhteiden luomiseksi olen sallinut oppilaiden pienryhmissä vapaamuotoista keskustelua muustakin kuin tuntiin liittyvistä asioista. Oppilaat saavat valita tehtävänsä itse Tabletkoulun materiaalista, heillä on mahdollisuus suorittaa tehtävät omalla tasollaan ja omassa tahdissaan. Silti, opiskelun tavoitteet asetetaan selkeästi ja säännöt sovitaan. Tabletkouluympäristö antaa oppilaille välittömän palautteen, jonka perusteella he oppivat lisää siitä, mitkä tehtävät ovat heille hyödyllisiä ja mitä asioita heidän on hyvä opiskella lisää. Kokeita tai läksyjä ei ole, mutta oppilaat saavat edetä tehtävissä halutessaan myös kotona. Oppilas kokee työnsä merkitykselliseksi saadessaan pisteitä tehtävistään ja huomatessaan konkreettisesti miten hänen kielitaitonsa karttuu. Hän tietää missä hän on hyvä ja mitä asioita hänen pitää vielä harjoitella, ja miten hän voi sen tehdä.

Saarikiven mukaan on olemassa selkeää tutkimustietoa siitä, että aivojen lepotila yhdistyy luovuuteen. Rennot tilanteet johtavat erittäin mielenkiintoisiin keskusteluihin päivittäin. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita kun muutama päivä sitten yhdessä pienryhmässä keskusteltiin persoonapronomineista, ja siitä, kuinka englanniksi sanotaan she ja he mutta suomeksi vain hän. Nuoret itse alkoivat ihmettelemään, mitä pronominia englanniksi käytetään niistä henkilöistä, jotka eivät tiedä sukupuoltaan. Netin avulla ja keskenään keskustelemalla he selvittivät lopulta, että pronominia they voidaan käyttää myös yksikössä sellaisissa tapauksissa kun mainitun henkilön sukupuolta ei tiedetä. Itse seurasin keskustelua vain sivusta, mutta uskon, että ryhmässä moni oppi tunnin aiheena olevat pronominit aika hyvin. Heidän itsetuntonsa oppijoina koheni ja heidän taitonsa tiedon etsinnässä paranivat. Osalle oli varmasti ihan uusi asia sekin, että sellaisiakin henkilöitä on, jotka eivät tiedä sukupuoltaan, mutta keskustelu käytiin asiallisesti ja erilaisuutta arvostavasti.

Toisena esimerkkinä voisin mainita sen, kun opiskelimme milloin verbistä käytetään perusmuotoja ja milloin ing-muotoa. Kappaleessa kerrottiin, että They’d better -ilmaisun pariksi tarvitaan verbistä perusmuoto ilman to-partikkelia, esim. They’d better call us. Oppilaat jäivät pohtimaan, voisiko ilmaisun voisi sanoa myös They better. Tästä keskusteltiin, nettisivuja selailtiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että osa natiivipuhujista sallisi tämän ja osa ei. Keskustelu eteni pohtimaan sitä, että ehkä näiden kahden variaation käyttö voisi olla tilannekohtaista. They’d better kannattaisi ehkä kirjoittaa ylioppilaskokeessa, mutta chattiin voisi ehkä kirjoittaa they better. Saarikiven mukaan tämän kaltainen hämmennys ja uteliaisuus tukevat oppimista. Aina ei tarvitse tehdä kaikesta siloteltua ja helppoa, vaan oma ajattelu aktivoituu tehokkaasti kun syntyy hämmennyksen tila, ja se johtaa tehokkaaseen oppimiseen.

Oppilaiden keskusteluja kuunnellessani ajattelen usein, että ovatpa nämä nuoret fiksuja, ja näen myös sen, miten he ovat ylpeitä itsestään ja heidän itsetuntonsa kielenoppijana kehittyy. Heillä on tilaa ja mahdollisuus olla kekseliäitä, ja he ovat saaneet netistä ja toisistaan tukea ajatuksilleen. Jos kaikki olisi heille valmiiksi pureskeltua ja siloteltua, sellaista tilannetta ei ehkä tulisi. Jos itse täyttäisin tunnin puheella, oppilaalle ei tulisi mahdollisuutta kehittää omaa ajatteluaan tarpeeksi pitkälle. Joka tapauksessa, Saarikiven mainitsema psykologisen turvallisuuden ilmapiiri on kuitenkin mielestäni se olennaisin asia. Tilanteessa, jossa ei koe tulevansa arvostelluksi voi esittää ajatuksiaan vapaasti ja luovuutta pääsee syntymään.

Jälleen kerran totesin kaikkia näitä asioita pohdittuani, että se mikä minulle itselleni toimii työntekijänä, toimii myös oppilaille luokkahuoneessa. Me kaikki olemme istuneet kuuntelemassa luentoja, yksinpuheluita, esitelmiä. Se on mahdottoman helppoa. Täytyy vain istua ja kuunnella. Mutta niistä tilanteista harvoin saa yllä kuvaillun kaltaisia onnistumisen elämyksiä. Katri Saarikivi sanookin, että todennäköisesti on ollut evoluution kannalta hyödyllistä, että ihminen yrittää päästä tilanteista mahdollisimman vähällä vaivalla, mutta se ei hyödytä meitä uuden oppimisessa. Oppilaita aktivoiva oppimistilanne saakin osan oppilaista joskus kiukustumaan, koska heille ei tarjota valmiita ratkaisuja vaan he joutuvat itse töihin. Hämmentymisen kokemus ja aktivoitumisen ajatus ahdistavat, eikä välttämättä itse ymmärretä, että juuri niiden avulla opitaan parhaiten. Tutkimusten mukaan juuri tästä syystä oppilaspalaute ei ole paras tapa mitata opettajan työn onnistumista.

Saarikiven mukaan ulkoaopettelu, päättelykyky, keskittymiskyky ja tiedon nopea prosessointi menettävät merkitystään työmarkkinoilla, koska ihminen ei tule koskaan enään suoriutumaan konetta paremmin näillä osa-alueilla. Itse päätin muutamia vuosia sitten jättää kokeet pois kokonaan. Koin ne turhauttaviksi, koska aika usein koulusysteemissämme ne mittaavat ulkoaoppimisen lisäksi enimmäkseen lopputulosta, ja itse haluan antaa oppilaalle tiedon siitä, missä hän on menossa ja mitä hänen pitää vielä itsessään kehittää. Koen kokeet myös epäreiluiksi, koska oppilaalla saattaa olla koepelkoa, huonosti nukuttu yö, tai huonot – tai ehkä liiankin hyvät – tärpit. Mielestäni kokeet ovat myös epärelevantteja: Missä työssä pitää osata tehdä koe? Käytössämme oleva Tabletkoulun alusta mahdollistaakin mukavasti sen, että kokeita ei tarvitse pitää ja ulkoa opettelun merkitys pienenee. Se ei ole oikeastaan lainkaan näkyvä asia oppilaalle, vaikkakin ulkoaoppimista pääsee kyllä tapahtumaan silloinkin kun ei tarkoituksella päntätä, sillä oppilas saa reilusti enemmän omaa harjoitteluaikaa, kun tehtäviä ei tarvitse tarkastaa yhdessä. Ulkoaopettelu ei siis ole itseisarvo työskentelyssämme, mutta sitä pääsee tapahtumaan huomaamatta.

Uusi ops painottaa työelämätaitoja ja yritän itsekin miettiä mahdollisimman suuren osan luokkatyöskentelystä sellaiseksi, jota voisi suoraan hyödyntää työelämässä. Saarikiven luennon lisäksi olen saanut lähiaikoina kuunnella toisenkin hyvän luennon. Opetushallituksen Digioppimisen Areena tapahtumassa kuukausi sitten Anthony Salcito kertoi, että tulevaisuuden töistä 77% vaatii digitaitoja. Huomaan usein luokassa, etteivät nuoret osaa esim. jakaa linkkiä tai asiakirjaa, vaikka olemme yhdessä harjoitelleet jo useita kertoa. Ns. diginatiivien itse oppimat digitaidot eivät kohtaa työelämässä vaadittuja digitaitoja. Se, että asia opetellaan kerran ei riitä. Taitoja pitää harjoitella usein, jotta niistä muodostuisi pysyviä taitoja, ja taitoja pitää päästä käyttämään omiin tarkoituksiinsa, eikä vain tehtävänä opettajan mieliksi. Valitettavan usein kuitenkin vieläkin hyväksytään selityksiä kuten esimerkiksi: “En saa koneilla aikaiseksi, kun netissä on niin paljon houkutuksia” tai “En jaksa lukea ruudulta kun silmät väsyy.” Kuka ottaa enää töihin niitä, jotka selittävät tekemättömyyttään näin? 22% työpaikoista?

Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä.”

Afrikkalainen sananlasku

Miksi opiskelu Tabletkoulussa on kivaa? from Tabletkoulu on Vimeo.

Opetuksen keinot uudistuvat – Tabletkoulu motivoi ahkeroimaan, Sanomalehti Uusimaa 11.1.2018

– – – – – – –
Lähde: Empatia, vuorovaikutus ja uudet tunneteknologiat, täydennyskoulutusluento Osaava, Porvoo, Katri Saarikivi: Researcher, Team Leader of NEMO Natural Emotions in Digital Interaction http://nemoproject.co Co-Founder of Emotion Hack Day http://emotionhackday.com Cognitive Brain Research Unit, University of Helsinki

Uusimaa 11.1.2018

Lue Uusimaan artikkeli Tabletkoulusta täällä.

Image-4

Kevätlukukauden 2017 palautetta

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

”Changing Education Paradigms” ja Tabletkoulun englannin opiskelu

Olen viimeaikoina kohdannut tämän Sir Ken Robinsonin videon useampaan otteeseen eri tilanteissa. Se puhuttelee minua, ja ilokseni näen siinä useita eri asioita, joita pystyn tukemaan paremmin siirryttyäni käyttämään Tabletkoulun englannin materiaaleja. Osa haasteista on niin suuria, että tarvittaisiin koko järjestelmän kattavia muutoksia, mutta suurimpiakin haasteita opettaja pystyy lähestymään jonkin verran omilla ratkaisuillaan. Osa videolla mainituista asioista on luonnollisesti toteutettavissa myös muilla keinoin, mutta peilaan tässä Robinsonin ajatuksia oman luokkahuoneeni näkökulmasta:

Oppilaan itsetunnon kehittyminen: ”Minä kielen oppijana”

Tabletkoulu tukee oppilaan positiivisen minäkuvan kehittymistä esimerkiksi siten, että oppilaan arvioinnissa voidaan keskittyä oppimisprosessiin kokeiden sijaan. Opettajan ei tarvitse välttämättä pitää kokeita ollenkaan. Itse olen jättänyt ne valtakunnallista koetta lukuunottamatta kokonaan pois. Halusin irtautua siitä ajattelusta, jossa oppilaalle ikään kuin lyödään kokeen jälkeen leima ”ysi”, ”kutonen”, jolloin sekä oppilaalle että opettajalle tulee tunne, että sille asialle ei voi oikein enää mitään. Rakenteellisista syistä meidän on se ysiluokan lopuksi tehtävä, mutta muulloin siitä voi pyrkiä eroon jättämällä kokeet pois ja luomalla oppimiseen enemmän prosessinäkökulmaa.

Tabletkoulu tukee tätä ajattelua täydellisesti, ja se on pohjimmiltaan syy, miksi valitsin aikanaan siirtyä Tabletkoulun maailmaan opetuksessani. Jokaisella tunnilla oppilas saa edistymisestään tietoja Arviointi-sivulta. Hän näkee aktiivisuutensa esitettynä sekä grafiikkana että edistymisprosenttina. Oppilaat oppivat nopeasti tutkimaan näitä tietoja jokaisen tunnin aluksi ja lopuksi. Oppilas saa paljon reaaliaikaista tietoa osaamisestaan ja aktiivisuudestaan. Hänen itsetuntonsa kielen oppijana kehittyy paljon positiivisemmaksi kun hän huomaa, että jokapäiväisellä ahkeruudella ja tarkkaavaisuudella oikeasti saavutetaan asioita. Itse olen jopa jättänyt oppilaiden edellisvuosien oppikirjat auki, jotta he voivat niitäkin tehdä halutessaan. Opettaja voi jopa ottaa sen arvostelussa huomioon, jos oppilas intoutuisikin kasiluokalla tekemään seiskaluokan tehtäviä. Kun on kyse murrosikäisistä nuorista, kaikki uudet mahdollisuudet ovat varmasti lämpimästi tervetulleita. Olenpa jopa pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että avaisin seiskaluokkalaisille keväällä jo kasiluokan kirjankin tehtäväksi, jos joku edistyy niin nopeasti.

kuva1.PNG

Perinteisissä kokeissa on tietysti myös hyviä puolia, kuten esimerkiksi se, että oppilas saa niistä objektiivista tietoa osaamisestaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi sen, että koe ei pääse määrittelemään oppilasta. Pidän tunninalkutestejä, joilla oppilas voi todeta osaako opetellut asiat vai ei. Oppilas voi testin perusteella päättää tarvitseeko hänen harjoitella kyseistä asiaa lisää vai ei. Näitä pieniä testejä voi toteuttaa hyvinkin kevyellä tavalla esim. Socrativella, Quizletilla tai Kahootilla. Näin tuetaan ajatusta siitä, että tässä oppimistapahtumassa ollaan keskellä prosessia, jokainen omassa pisteessään menossa, ja tekemällä tarpeeksi töitä päästään eteenpäin. Oppilas ei koe olevansa ”kutosen oppilas” tai ”seiskan oppilas”, vaan hän tietää, että hänellä on asioita oppimatta, ja hänen tulisi ne opiskella. Ihan samalla tavalla kuin uuden Opsin taitotavoitteetkin ohjaavat oppilaita ajattelemaan.

Mukaansatempaavat ja oppimista ohjaavat tehtävät

Tell me and I forget. Teach me and I remember. Involve me and I learn.
– Benjamin Franklin

Aina jos pystytään herättämään oppilaan tunteet ja mielikuvitus, se vie oppimista suurin harppauksin eteenpäin. Hyvät oppimistehtävät tempaavat oppilaat mukaansa, ja flow vie joskus jopa huomaamatta mennessään, kun on jotain mielenkiintoista pohdittavaa. Tabletkoulun toimintapa itsessään tukee tämänkaltaisten tilanteiden syntymistä. Oppilaat voivat edetä omien valintojensa mukaan omalla oppimispolullaan. Mahdollisuus tehdä omia valintoja (autonomia) on tutkimusten mukaan yksi suurimpia onnellisuustekijöitä ihmisten elämässä, kuten myös työviihtyvyydessä. Koen itse, että oppimisessa on siirrytty aivan uuteen aikakauteen, kun oppilaalle voidaan tarjota paremmat mahdollisuudet autonomiaan. Oppilas ryhtyy tunnin aluksi omaehtoisesti ja -aloitteisesti jatkamaan työskentelyään siitä, mihin hän on viimeksi jäänyt tai mitä hän kokee itselleen mielekkääksi tai tarpeelliseksi opetella. Hän etsii toimintapoja ratkaistaakseen ongelmat, joita hän kohtaa (kysynkö opettajalta tai kaverilta, etsinkö kirjasta tai netistä, kuuntelenko aluksi opettajan lyhyet ohjeet vai ryhdynkö itse tutkimaan asiaa). Lopuksi hän saa valitsemiinsa oppimistehtäviin välittömän palautteen, jonka perusteella hän pystyy päättelemään onko oppinut asian vai ei. Sähköinen materiaali mahdollistaa sen, että enää ei tarvitse kopioida opettajan jäsentelemää esitystä ja tehdä opettajan valitsemia tehtäviä, ja sen jälkeen odotella, että ne tarkastetaan yhdessä. Siinä mallissa mahdollisuudet edetä omien tarpeiden mukaan ovat melkein olemattomat. Omaan luokkaani on tullut autonomisen työskentelyn myötä paljon parempi työrauha kuin mitä se oli silloin kun opetus oli opettajatahtista paperikirjojen aikakaudella. Oppilailla on useimmiten jo tunnille tullessaan valmiiksi mielessä, miten he jatkavat etenemistään eikä heidän tarvitse odotella, että pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa. Ajatuksena olisi, että sisäinen motivaatio ohjaisi toimintaa, eivät opettajan suunnitelmat.

kuva2

Jonkin verran opettajan puhettakin mahtuu aina luokkaan. Itse selitän kielioppiasiat edelleen frontaaliopetuksena, usein kuitenkin niin, että yhdessä ihmettelemme kielen omituisuuksia tai säännönmukaisuuksia ja makustelemme miltä ne suussa kuulostavat. Aina on kuitenkin niitä oppilaita, jotka valitsevat olla kuuntelematta. Kun he ryhtyvät tekemään omavalintaisia tehtäviään, he saattavat saada ne oikein aiempien tietojensa perusteella. Voi käydä myös niin, että he eivät osaakaan tehtäviä ja he saattavat etsiä apua ryhmän jäseniltä tai opettajalta ja saavat näin henkilökohtaista ohjausta. Neuvova oppilas saa vahvistusta itsetunnolleen ja itse opittavan asian hallinnalle. Ryhmätyöskentelytaidot kehittyvät. Osa oppilaista huomaa vasta tehtävän palautettuaan, että eivät osanneetkaan. Nämä oppilaat saattavat kysyä ryhmänsä jäseniltä tai minulta, miten tehtävä olisi pitänyt tehdä. Siinä tilanteessa pääsen usein vielä neuvomaan oppilaita henkilökohtaisesti. Jotkut oppilaat eivät aktivoidu kysymään minulta tai ryhmänsä jäseniltä neuvoa, vaikka huomaavat tekevänsä tehtävät väärin. Huomaan opettajan näkymästä, että he eivät ole osanneet tehdä tehtäviä, ja voin palauttaa heille tehtävät uudelleen tehtäväksi ohjeen kera, tai tehdä tehtävät yhdessä heidän kanssaan esim. tukiopetuksessa. Tämä prosessi sisältää monenlaisten oppimisstrategioiden soveltamista, useita mahdollisuuksia oppia itse asia tai hankkia uusia metataitoja, sekä huomata tuen tarve. Kaiken tämän voi luonnollisesti todeta myös pelillisillä oppimistehtävillä tai tunninalkutesteillä, joita myös usein käytämme. Paras oppimispeli saa tunteet aktivoitua, tukee ryhmätaitojen kehittymistä ja harjoituttaa itse opittavan asian huomaamatta ja tehokkaasti. Tällainen on esimerkiksi Quizlet Live.

Ryhmästä voimaa

Maailmassa on hyvin vähän sellaisia työpaikkoja, joissa työskenneltäisiin täysin yksin. Melkein kaikki työ syntyy ryhmissä ja ryhmätyötaidot ovat tärkeitä. Perinteiset kokeet ja mm. Pisa-testi painottavat yksin tekemistä, mitä monet tutkijat pitävät vanhanaikaisena näkökulmana oppimiseen. Suuret innovaatiotkin syntyvät työryhmissä, vaikka kulttuurimme haluaa aina nostaa jonkun yksilön jalustalle ja näin illuusio siitä, että yksin pitäisi pärjätä pysyy voimakkaana yhteiskunnassamme.

Koulussakin työskentely voidaan järjestää niin, että oppilaat saavat voimaa ryhmästä. Oppilaat voivat istua itse valitsemissaan ryhmissä ja keskustella kaikista oppimistehtävistä. Näin voimme tukea sosiaalisuuden ja ryhmätyötaitojen kehittymistä. Osa kuitenkin haluaa työskennellä yksin, ja sekin pitää mielestäni olla sallittua. Erityisesti kielen oppimisessa arka oppilas voi jopa kokea identiteettinsä uhatuksi, jos hän joutuu pakotettuna puhumaan vierasta kieltä ihmisille, joihin hän ei luota. Olisi hienoa, jos oppilas voisi kehittyä tässäkin suhteessa, ja omien valmiuksiensa mukaan valita joko yksilötyön tai ryhmätyön, mutta kuitenkin haastaa itseään uskaltamaan kokeilla sitä toistakin lähestymistapaa joskus.

Kun pulpetit ovat ryhmässä, oppilas ehkä huomaa miten paljon muut saavat apua ja tukea toisiltaan samassa pöytäryhmässä vaikkei itse olisikaan ryhmän jäsen varsinaisesti, vaan sattuisi vain istumaan siinä, ja ehkä rohkaistuu jonakin päivänä itsekin osallistumaan ryhmätyöskentelyyn. Tabletkoulun keskustelupalsta on myös hyvä paikka harjoitella osallistumista ryhmäkeskusteluihin ohjatusti. Vaikkei olisi varma itsestään, sieltä näkee ikätovereiden mallivastauksia, joita voi vähän muutella omaan tarkoitukseen. Tabletkoulussa on monia muitakin ryhmätyökaluja, kuten esimerkiksi todella kattava ja perusteellinen vertaisarviointityökalu, jonka käyttämistä ryhmätyöpalautteen antoon suosittelen lämpimästi.

kuva3

Kun oppilaat päästetään tekemään omassa tahdissa ja työskentelemään ryhmissä, opettajasta voi aluksi vaikuttaa siltä, että mitään ei oikein tapahdu tai että käytössä on kyseenalaisilta vaikuttavia keinoja (esim. kopioiminen). Opettaja joutuu höllentämään otettaan ryhmän hallinnasta ja kaikki voi yhtäkkiä tuntua kaoottiselta.

Mutta – ei kannatakaan huolestua siitä, miltä päällepäin näyttää, vaan seurata tarkkaan oppilaiden edistymistä Tabletkoulun opettajan näkymästä. Voi olla, että se näkymä yllättää. Pelilliset tunninalkutestit ovat myös hyvä keino todeta nopeasti onko oppimista tapahtunut. Jotta sisäistä motivaatiota työskentelyyn pääsisi syntymään, pitää oppilaille kuitenkin antaa siimaa ja malttaa odottaa, että vastuutäkyyn tartutaan. On varmasti hyvä kuitenkin muistuttaa siitä, mitä oppilailta odotetaan (Seuraa prosenttiasi ja aseta itsellesi tavoitteita.) Pitää myös uskoa ja luottaa siihen, että kukaan ei jaksa loputtomiin kopioida (tai antaa kopioida) tai huijata tehneensä jotain mitä ei ole oikeasti tehnytkään, ja jossain vaiheessa se pitää omakohtaisesti kokea, että niin ei opi. Ryhmässä syntyy niitäkin herkullisia tilanteita, joissa ikätoveri sanoo toiselle, että et sinä noin opi, tai et saa pisteitä jos et oikeasti sitä tee, tai että, osallistu nyt tähän äläkä räplää kännykkääsi. Itse uskon vahvasti siihen, että meidän aikuisten kuuluu kasvattaa nuoria hallitsemaan itse omaa elämäänsä, eikä vahtia selän takana. Se päättyy aina kissa-hiiri-leikkiin, eikä opeta oppilaalle mitään hyödyllisiä taitoja.

Luova ajattelu

Neuvokkaat (resourceful) ihmiset ovat niitä, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa ja luovat innovaatioita. On erittäin arvokas taito osata etsiä ratkaisuja ’laatikon ulkopuolelta’ ja meidän pitäisi koulussa pystyä tukemaan sen taidon kehittymistä. Usein kuitenkin koulussa ne, jotka haluavat tehdä tehtävän omalla tavallaan, eivätkä kuuntele ohjeita, ovat niitä, jotka ’aiheuttavat hankaluuksia’ (esim. aikapula, tekninen työ ja turvallisuus). Olisi hienoa, jos pystyisimme sallimaan kokeilemista ja epäonnistumistakin.

Tabletkoulu mahdollistaa kokeilut ja uudelleen yrittämiset, kuten olen edellä kuvaillut. Syy tähän on suurimmaksi osaksi tekninen: välitön palaute ja mahdollisuus työskennellä omassa tahdissa. On hienoa nähdä miten oppilaat tarttuvat näihin mahdollisuuksiin, ja heiltä syntyy uudenlaisia näkökulmiakin, kun ideoinnille annetaan tilaa.

kuva4

Teemme juuri kahdeksasluokkalaisten kanssa USA-projekteja ja yllättäen projektien nimet eivätkään enää ole esim. NHL tai Miami, vaan joukkoon on spontaanisti ilmestynyt myös esim. kysymysmuotoisia projektinimiä kuten ”Miksi amerikkalaiset autot kuluttavat niin paljon polttoainetta?” Opettajan hienoimpia hetkiä ovat ne, kun hän huomaa, että oppilaat lähtevät omaehtoisesti uusille poluille ja haastavat itseään kokeilemaan uusia näkökulmia, menetelmiä tai oppimisstrategioita. Oppilaille pitää antaa vastuuta ja luottamusta, jotta siihen päästään. Harva lähtee kehittämään itseään ja luomaan uutta, jos hän ei koe olevansa arvostettu ja saavansa luottamusta ja olevansa vastuunkantoon kykenevä. Vai mitä sanoisitte oppilaasta, joka ei uskaltanut tehdä äänitystehtäviä luokassa, eikä kotona ollut ketään kenen kanssa tehdä, joten hän keksi soittaa ystävälleen ja nauhoittaa kännykällään heidän ennalta suunnitellun englanninkielisen puhelinkeskustelunsa vastaukseksi nauhoitustehtävään? Itse sanoisin, että 10 pistettä luovuudesta, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta. Lisäksi itse keskustelukin oli hieno ja sujuva, ja tehtävä omasta aloitteesta valittu.

Uudessa paradigmassa, josta Robinson puhuu, ja jota uusi Ops:kin tukee, ihan parasta on se, että opettaja voi peilata kaiken oman työelämäkokemuksensa kautta. Itsekin pidän siitä, että voin autonomisesti valita työtehtäväni ja päämääräni ja edistyä omassa tahdissani. Kaikista parhaimmat päivät ovat niitä, kun uppoudun johonkin tehtävään flown vallassa ja huomaan itse miten voisin kehittää itseäni tai saan onnistumisen elämyksiä uusista taidoista tai ideoista. Ihan huippua on myös se, että talosta löytyy paljon muitakin kasvattajia, joiden kanssa voin keskustella, ja rikastaa omaa ideavarastoani heidän näkökulmiensa avulla. Toivon myös, että saan ideoida uutta ja ideoitani kuunnellaan. Kun oppilaat lukuvuoden lopuksi arvioivat edistymistään uuden Opsin taitotavoitteiden perusteella, katson arviointeja myös sillä silmällä, miten minun tulisi omaa työtäni vielä kehittää.

OPS2016 ja englannin opiskelu Tabletkoulussa

Uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen laaja-alainen osaaminen kohtaa Tabletkoulun yläkoulun englannin oppimisen mm. näin:

Bloomin taksonomiaa voi soveltaa kielen oppimiseen esim. näin:

Kielenoppimisen taitotavoitteista (T1-T10) voi laatia esim. seuraavanlaisen lomakkeen:

Arjen vinkit sähköiseen luokkahuonetyöskentelyyn

Tietokoneilla työskennellessä oppilaat etenevät mielellään omassa tahdissa. Opettajan rooli muuttuu usein työpajan ohjaajan rooliksi, mikä onkin uuden opetussuunnitelman mukaista. Tehtävien oikeita ratkaisuja ei tarvitse välttämättä käydä yhdessä läpi, koska oppilas saa henkilökohtaisen palautteen sähköisesti. Oppilaille on mielekästä räätälöidä oma tehtäväpaketti vapaavalintaisista ja annetuista tehtävistä. Kannattaakin kannustaa oppilasta miettimään omaa osaamistaan ja sitä, minkälaisia tehtäviä juuri hänen kannattaisi valita, jos hänelle jää aikaa opettajan antamien tehtävien tekemisen jälkeen. Samaa osa-aluetta käsittelevät kappaleet (esim. sanasto tai rakenneasiat) rakentuvat samalla tavalla, jotta oppilaan on helppo löytää itselleen mielekästä tekemistä itsenäisesti.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Täydennystehtävät

Tietokoneella työskennellessä kannattaa kannustaa oppilaita tarkkuuteen. Pienikin kirjoitusvirhe vie vastauksen nollille. Toki opettaja voi muuttaa pisteitä reilummiksi jälkikäteen, ja usein kannattaakin silmäillä vastaukset läpi. Siitäkin kannattaa usein muistuttaa oppilaita, jotta he eivät turhaudu. On hyvä kuitenkin oppia tarkaksi vastauksissa. Vastaukset sanastotehtäviin löytyvät aina samalta sivulta. Opettaja voi myös halutessaan käydä luokkatilanteessa tarkistamassa oppilaiden vastauksia ennen tehtävän lähettämistä ja muistuttaa tästä oppilaita usein. Niissä tilanteissa pääsee usein neuvomaan oppilasta yksilöllisesti.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-34-40

Tekstin parissa työskentely

Jos oppilaiden käytössä on laitteet, joissa saa kaksi selainikkunaa vierekkäin (esim. läppärit, pöytäkoneet, Chromebookit), kannattaa usein muistuttaa oppilaita siitä mahdollisuudesta. Oppilaat eivät yleensä osaa laittaa kahta ikkunaa näytölle vierekkäin, vaikka se on usein heille näytetty. He eivät myöskään muista, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Sanastotehtävän täyttäminen on paljon helpompaa, kun vieressä on sanasto tai kappaleteksti, eikä sivua tarvitse selata edestakaisin.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-40-54

Jos oppilaslaitteissa on touchpad, eikä hiirtä, kannattaa oppilaille neuvoa pikanäppäimet kopiointiin (control+C, tai command+C) ja liittämiseen (control+V, tai command+V). ’Poimi tekstistä lauseita ja muuta niitä’ -tyyppiset tehtävät muuttuvat paljon mielekkäämmiksi, kun kaikkea ei tarvitse naputella uudelleen.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-43-19

Jos luokassa on datatykki, kannattaa tunnin ydinsisältö heijastaa datatykin kautta kankaalle. Tällaista ydinsisältöä ovat esimerkiksi johdannon blogiteksti (jos se on lyhyt), johdannon kuva keskeisimmästä sanastosta tai johdannon rakenneohjeet. Luokan eteen heijastaminen vähentää sivuselaamisen tarvetta oppilaskoneilla. Se myös auttaa levottomia oppilaita ankkuroitumaan tunnin aiheeseen.

Rakenneasiat

Rakenneasiat kannattaa luonnollisesti käydä yhdessä läpi. Oppilaita on hyvä muistuttaa siitä, että tehtäviin tulee vähemmän virheitä, jos he ovat keskittyneet ensin kuuntelemaan opettajan ohjeet. Jos oppilas ei kaikesta huolimatta kuuntele opettajan opetusta, voi opettaja kirjoittaa hänen tekemiinsä tehtäviin henkilökohtaisen palautteen (esim. Et kuunnellut tunnilla ohjeita. Tee tehtävä uudelleen. Käytä tätä kaavaa: didn’t + perusmuoto).

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-49-37

Alleviivaustoimintoa ja muistiota kannattaa käyttää ajoittain myös yhdessä, jotta oppilaat omaksuisivat sen tehokkaaseen käyttöön. Rakenneasioista kannattaa tehdä yhdessä lyhyet ja ytimekkäät ohjeet muistioon. Muistio pysyy tehtävien vierellä selattaessa tehtäviä alaspäin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävä kannattaa aina lähettää takaisin oppilaalle muokattavaksi, jos vastauksesta huomaa, että oppilas ei ole joko ymmärtänyt tehtävänantoa tai itse rakennesääntöä. Jos vastauksessa on esimerkiksi yksi oikein onnistunut virke, sen voi merkitä korjaustoiminnolla ”myönteinen palaute” ja ”hyvää soveltamista”, jolloin oppilaalle tarjoutuu hänen itsensä luoma malli siitä, miten tehtävä tulee suorittaa loppuun. Opettaja voi myös tarjota oppilaalle lisäohjeita (esim. Muista imperfektin kieltomuoto didn’t+perusmuoto!).

nayttokuva-2017-02-20-kello-19-00-58

Suulliset tehtävät

Kannattaa muistuttaa oppilaita, että kappaleissa ensin tulevat suulliset tehtävät harjoituttavat samoja asioita kuin niiden jälkeen tulevat kirjalliset tehtävät, joten suullisten tehtävien huolellinen tekeminen vähentää virheitä myös kirjallisissa tehtävissä. Jos oppilaat eivät kaikesta huolimatta tee suullisia tehtäviä, voi opettaja jälkikäteen merkitä tehtäväpisteiksi 0. Opettaja voi myös säännöllisesti testata suullisten tehtävien rakenneasioiden tai sanaston osaamista esim. Socrative-testeillä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vaihtelu virkistää

Tabletkoulun englannin materiaalipaketti on runsas, jotta opettaja voisi valikoida erilaisia tehtäviä eri tunneille. Tässä muutama esimerkki:

  • Epäsäännöllisiä verbejä opiskeltaessa opettaja voi joskus pyytää oppilaita tekemään täydennystehtävät, ja toisella kertaa taas pelaamaan Quizlet-korteilla, tai keksimään omia lauseita.
  • Quizlet-kortit tarjoavat lukuisia pelejä myös esimerkiksi teemasanaston oppimiseen.
  • Workshop-osioista löytyy paljon luovaa lisätekemistä.
  • Joskus blogikappaleita käsiteltäessä voidaan sanastotehtävien tekemisen sijaan käyttää yksi tunti luetunymmärtämiseen ja toinen tunti Quizlet Live -pelin pelaamiseen. Se on ryhmäyttävä peli ja erittäin tehokas sanaston oppimisen kannalta.
  • Netistä löytyy myös paljon lisämateriaalia kaikkiin aihealueisiin yksinkertaisesti käyttämällä ko. aihealuetta hakusanana.
  • Valmiita Kahoot-pelejä löytyy getkahoot.com-sivulta kaikkiin aiheisiin.
  • Oppilaat innostuvat kovasti myös omien Kahootien tekemisestä. Oppilaiden tekemät Kahoot-pelit kannattaa ehdottomasti pelata koko luokan kesken.
  • Opettajan kannattaa luoda omia tehtäviä kunkin kappaleen loppuun, joissa hän voi ohjastaa oppilaat erilaisten puuhien pariin.
  • Projektikappaleisiin kannattaa antaa runsaasti aikaa. Sitä tarvitaan sekä itse projektin tekemiseen ja esittämiseen, että sen suunnittelemiseen ja arvioimiseen.

nayttokuva-2017-02-20-kello-19-13-24

Syyslukukauden 2016 palaute

Pyysin tämänkin lukukauden lopuksi oppilailta palautetta sähköisestä oppimisesta.

7.-luokkalaiset vastasivat näin:

7lkmenetelma

7lkmotivaatio

8.-luokkalaiset vastasivat näin:

8lkmenetelma

8lkmotivaatio

Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa joulun odotusta!

 

”Sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun.”

Vuoden kokeilumme sähköisten materiaalien parissa alkaa olla lopussa. Ilokseni olen saanut todeta, että kaikki on toiminut täydellisesti. Saimme lisää laitteita, ja ensi syksyksi olemme tilanneet sähköiset materiaalit myös toiselle kielten opettajalle. Muun muassa kaikki uudet seiskaluokkalaiset aloittavat ensi syksynä enkun (ja osa myös ruotsin) opiskelut Tabletkoulun materiaaleilla.

Yhdeksännen luokan englannin materiaali on nyt valmis, ja se julkaistaan oikolukujen ja tarkistuskierrosten jälkeen piakkoin. Rakensimme materiaalia koko lukuvuoden ajan. Peter Kurrosen englanninkieliset oppilaat kansainvälisestä koulusta olivat mukana materiaalin luomisessa, ja minun viisi yhdeksännen luokan ryhmää testasivat kaikki tehtävät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sain paljon hyvää palautetta oppilailta siitä huolimatta, että he joutuivat työskentelemään keskeneräisen materiaalin avulla (ja tekemistä oli paljon) sekä sopeutumaan vielä viimeisenä peruskouluvuotenaan ihan uudenlaiseen opiskeluun. Ennen kaikkea olin erittäin tyytyväinen ysieni menestykseen valtakunnallisessa kokeessa (keskiarvo 7,4). Minulla ei ole kattavia tilastoja aiemmilta vuosilta, mutta kaikenkaikkiaan koe tuntui menevän paremmin kuin ennen. Kiitettäviä tuntui tulevan enemmän ja heikkoja arvosanoja vähemmän. Erityisen ilahtunut olin siihen, miten oppilaat osasivat päätellä uusien sanojen merkityksiä niiden käyttöyhteydestä, ja siihen, miten idiomaattisesti ja luontevasti he kirjoittivat englantia. Omien tekstien kirjoituttaminen yläkoulussa jäi paperiaikaan vähemmälle, Tabletkoulun pohja mahdollistaa omien tekstien kirjoittamisen viikoittain. Lisäksi, oppilaat kokevat tietokoneen oikoluvun erittäin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uskoisin, että sanojen arvaamiseen auttaa se, että on pystynyt usein varmistamaan epäilyksensä nettisanakirjasta, ja näin oppilaat ovat saaneet lisää itsevarmuutta oppijoina. Omaksi kehityskohteeksi aion ottaa suullisen kokeen järjestämisen valtakunnallisen kokeen yhteydessä lähitulevaisuudessa. Yli 500 oppilaan koulussa käytännön järjestelyt eivät tule olemaan helpot, mutta uskon, että lujalla tahdolla siihenkin vielä keksitään ratkaisu.

Valtakunnallisen kokeen jälkeen työllistin ysit projektin pariin. Noin kuukauden ajan oppilaat käsikirjoittivat, näyttelivät ja editoivat hyviä uutisia.

Screen Shot 2016-06-01 at 4.51.24 PM

Tässä projektin paras tuotos, jaan sen oppilaiden luvalla:

Usein kuvitellaan, että sähköinen opiskelu on pelkästään koneen ääressä istumista, mutta tämä Good News -projekti on hyvä esimerkki siitä, että väite ei pidä paikkansa. Useimmat uutisia luoneet ysit eivät istuneet kuukauteen lainkaan koneen ääressä. Näin hienoja tuotoksia syntyi silti, ja oppimista tapahtui laaja- ja monialaisesti. (”Missä maissa onkaan jo tasa-arvoinen avioliittolaki?”, ”Tällä sivustolla ei ole kyllä yhtään positiivista uutista ikinä!” ”Mitä on sääennustus englanniksi?”) Projektin päätteeksi oppilaat tekivät kattavat itse- ja vertaisarvioinnit, joihin Tabletkoulusta löytyi hyvät työkalut.

Keräsin myös seiskaluokkalaisilta palautetta. Toisin kuin 9. luokkalaiset, he ovat saaneet opiskella koko vuoden valmiilla oppimateriaalilla. Heistä yli 70% kokeekin sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin opiskelun paperisten oppimateriaalien avulla. Ne, jotka eivät pitäneet Tabletkoulusta, eivät osanneet antaa muuta perustelua kuin että ovat tottuneet paperikirjoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä miten he menestyvät valtakunnallisessa kokeessa muutaman vuoden kuluttua, opiskeltuaan sähköisesti kolme vuotta.
Screenshot 2016-05-27 at 11.37.10

Lopuksi vielä lainauksia oppilaspalautteista:

”sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun, ja englanti onkin suosikkiaineeni jo osin tabletkoulun ansiosta. Tehtävia löytyy joka alueelta, myös niiltä joissa osaamiseni on ollut vähän heikompaa. Olen oppinut paljon uutta, enemmän kuin olisin uskonut, varsinkin oikeinkirjoituksessa yms. Suosittelen :)” poika, 7. lk

”Mielestäni tabletkoulu on hyvä tapa oppia. Aluksi se tuntui vaikeammalta, mutta minusta se on nyt helpompaa.” tyttö, 7. lk

”Sähköisissä oppimateriaaleissa on hyvää se, että esimerkiksi monista tehtävistä saadut pisteet näkyvät heti. Ja tehtävän mennessä väärin, oikea vastaus on näkyvillä. Tehtävistä voi myös itse valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä ne omaan tahtiinsa.”  tyttö, 7. lk

”Mielestäni sähköinen oppimateriaali on parempi. Sähköisen oppimateriaalin avulla opettaja näkee paremmin että mitä oppilaat on tehny tunnin aikana.” tyttö, 7. lk

”Sähköisessä materiaalissa on hyvää se, että voi tehdä itsenäisesti tehtäviä ja mennä eteenpäin omassa tahdissa. Kun on saanut oranssit tehtävät valmiiksi, voi mennä harmasiiin tehtäviin, eikä tarvitse jäädä odottelemaan muita ja olla tekemättä mitään.” tyttö, 7. lk

”Tabletkoulu on nostanut itsevarmuuttani kieltä kohtaan, koska koin useasti onnistumisen tunteen, kun sai itse päättää mitä tekee ja onnistua sitten siinä.” poika, 9. lk

”Mielestäni sähköinen opiskelu on paljon mukavempaa ja avartavempaa, jos vaikka verrataan internetin ja oppikirjojen sisältöä.” tyttö, 9.lk

”Sähköisen materiaalin avulla pääsee opiskelemaan ajankohtaisia aiheita.” tyttö, 9. lk

”on hyvä kun voi tehdä niin monta tehtävää kuin kerkeää eikä ole niin että pitäisi tehdä 3 tehtävää ja odottaa, että kaikki saavat tehtyä ja sitten käytäisiin yhteisesti läpi.” tyttö, 9. lk

Suurkiitos kaikille ysin materiaalin rakentamisessa auttaneille kollegoille! On ollut erittäin motivoivaa ja voimannuttavaa kuulla teidän positiivisia kokemuksianne, ja innostuneita oppilaspalautteita! Keep ’em coming! :) Esimerkiksi Tabletkoulun yläkoulun englannin Facebookin ryhmässä saa mielellään jakaa kokemuksia jatkossakin.

Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Kestävää kehitystä

Uuden oppimistavan myötä maanantaiaamuni ovat muuttuneet aivan päinvastaisiksi kuin ennen. Ensinnäkin pystyn nukkumaan yöni hyvin, koska minun ei tarvitse miettiä keinoja saada seuraavana päivänä oppilaat kiinnostumaan opetuksestani, tai ahdistua jo etukäteen siitä, että joudun komentamaan ja kieltämään taas suurimman osan päivästä. Toiseksikin asiat tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään kun ensimmäinen tunti alkaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tunti alkaa Socrative-testillä viime viikon aiheesta ‘kestävä kehitys’: “When a person does not have food or can’t eat, he suffers from…” Oppilaat näkevät oikean vastauksen aina heti vastattuaan, ja saavat näin tietää omaan osaamisen tason edellisviikolla opetelluista asioista. Koe on vaikea. Tämän vaikeammaksi ne eivät yläkoulussa mene. Ollaan vain muutamien viikkojen päässä valtakunnallisesta kokeesta. Mielummin pidän tässä vaiheessa vaikeita kokeita kuin helppoja, ettei sitten valtakunnallinen koe ole liian kylmä kylpy. “Human right to voice one’s opinion publicly without fear of censorship or punishment is called freedom of…” Sähköinen koe on armoton, sillä pienestäkin kirjoitusvirheestä koko sana menee nollille. Edellisviikon lopulla aiheesta tehtiin monivalintatesti ja siitä tuli selkeästi parempia tuloksia. Päätän heti, että pidän tämän saman kokeen uudelleen huomenna, sillä vastatessaan oppilaat ovat oppineet lisää. Tärkeintähän on, että nämä sanat opitaan. En kuitenkaan kerro oppilaille mitään päätöksestäni. He eivät tosin vaikuta erityisen masentuneiltakaan, onhan alla kuitenkin viime viikon hyvä tulos ja välillä on aina vaikeampiakin testejä. On tärkeää, että opettaja muistaa tasapainotella helppojen ja vaikeiden testien väillä tasapuolisesti. Sillä saa oppilaiden luottamuksen. Oppilaat tietävät myös, että voivat korvata huonosti menneitä testejä ahkeralla tehtävänteolla. Kaikki pisteet kerääntyvät samaan saldoon kuitenkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävät lähtevätkin ihan itsestään käytiin sitä mukaan kun testi on tullut valmiiksi. Oppilaat löytävät taululta kappaleen numeron ja alkavat jutella englanniksi. En joudu kehoittamaan ketään työntekoon. Tämän viikon aiheena on futuurin ja konditionaalin kertaus. Asiat, jotka on käyty jo sekä seiskalla että kasilla. Taululta ja kappaleen johdannosta löytyy säännöt tarvittaessa. ”When I’m older, I will…”, “ If I had the power, I would…”, “If I had ruled the world, I would have…”

Jossittelu on aina yhtä kivaa ja mielenkiintoista. Tehtävissä on uusia sanoja, joita ihmetellään ryhmässä. Mikä on ‘hermit’? Mitä on ‘crickets’?, Mikä tämä ‘beauty pageant’ on? Joku ryhmässä löytää nopeasti vastaukset nettisanakirjasta ja  sitten vertaillaan vastauksia. Would I eat crickets? Would I like to be a hermit? Would I take part in a beauty pageant? Would I stay or run away if Justin Bieber sat next to me?

Screenshot 2016-03-14 at 10.32.53

 

Eipä uskoisi, että on aikainen maanantaiaamu ja ensimmäinen oppitunti. Nuoret eivät vaikuta yhtään väsyneiltä, tylsistyneiltä tai kouluvastaisilta, päinvastoin. Ennen kuin kukaan ehtii katsoa kelloa, tunti on ohi.

(Kuvakaappaukset ensi kesänä ilmestyvästä Tabletkoulun Englanti 9 -oppimateriaalista.)

Erilaiset oppijat

Peruskoulussa on monenlaisia oppijoita, enimmäkseen motivoituneita ja taitavia. On myös joitakin oppilaita, joita koulupuuhat ei motivoi, ja joitakin oppilaita, jotka ovat kovin innostuneita, mutta oppiminen ei vain tunnu onnistuvan. Luokista löytyy myös maahanmuuttajia, joiden heikot suomen kielen taidot tulevat turhan usein englannin oppimisen tielle. Jokaisella oppilaalla pitäisi kaikesta huolimatta olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, motivaation, kykyjen tai suomen kielen puutteista huolimatta.

Olen ollut opettaja viisitoista vuotta. Vuosien varrella olen kohdannut monenlaista hankaluutta järjestää tuntitilanteet tasavertaisiksi kaikille. Oppiminen on ollut hankalaa, koska suomenkielisiä ohjeita ei ole ymmärretty, kirjasta luettaessa tai luokkatilanteessa puhuttuna.  Hankalaa on ollut myös kun osalla oppilaista unohtuu usein opiskelussa tarvittavia välineitä kotiin, kuten esimerkiksi kirjat, vihko tai kynät. Hankaluuksia on tullut myös niissä tilanteissa kun opettaja selkeästi näkee, että osa oppilaista tarvitsisi vielä paljon toistoa kyseisestä asiasta oppiakseen sen kunnolla, mutta osa oppilaista odottelee jo tylsistyneinä seuraavaa aihetta. Erityisen ikäviä ovat ne tilanteet, kun haluaisi joskus antaa myönteistäkin palautetta ahkerille oppilaille, mutta opettajan nähtäville tulee aina vain uudestaan heidän epäonnistumisensa. Saattaa olla että oppilas jännittää koetilanteita, luokassa ääneen puhumista tai hänellä on lukemisen tai muistamisen vaikeus. Oppilas saattaakin onnistua silloin tällöin, mutta se ei tule opettajalle näkyväksi tai vastaukset eivät ole juuri sitä mitä siinä hetkessä haettiin, vaikka muuten olisivatkin hyvä vastauksia. Kaikista ikävintä on kuitenkin ollut se, kun on pitänyt vain todeta kurssin päätteeksi ketkä oppivat ja ketkä eivät, ja mennä eteenpäin siitä huolimatta.

Oppimisen tasavertaisuutta ja sujuvuutta etsiessäni päätin siirtyä sähköiseen oppimateriaaliin. Hankimme luokkaani Chromebookit ja Tabletkoulun oppikirjat. Aloin itse laatia Tabletkoulun oppimateriaalia kolme vuotta sitten. Luokassani on moitteettomasti toimiva wifi ja oppilailla hyvät kuulokkeet kuuntelutehtävien (tai englanninkielisen musiikin) kuunteluun, mutta myös muiden ryhmien puheensorinan pois sulkemiseksi. Oppilaat istuvat viiden hengen ryhmissä. Heitä kannustetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Oppilas saa tehtävästä aina välittömän suoran palautteen, ja oppii myös virheistään, joutumatta tekemään niitä toisten nähden. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan, eikä ketään tarvitse odotella. Annan oppilaille viikkotavoitteet: ”tällä viikolla on tarkoitus harjoitella tähän aiheepiiriin liittyvää sanastoa” tai ”kerronpa teille yhden rakenneasian ja saatte harjoitella sen tämän viikon aikana” tai ”tällä viikolla luetaan tämä teksti ja opetellaan itse kertomaan samantyyppisistä asioista”. Sen jälkeen oppilaat saavat valita sähköisessä aineistossa olevista vaihtoehdoista itselleen sopivat tavat oppia asian. Oppilailla on myös paperiset vihkot käytettävissään, ja nettisanakirjat ja -kääntäjät, jos he eivät esim. ymmärrä suomen- tai englanninkielisiä tehtävänantoja. Tunnit alkavat pienellä testillä, jolloin oppilas voi itse päätellä onko hän asian jo oppinut vai pitääkö hänen harjoitella lisää. Opettaja näkee minä tahansa hetkenä reaaliaikaisesti mitä oppilas osaa. Oppilas oppii itse arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään työskentelytapojaan. Oppilas uskaltaa enemmän, koska hän voi edetä oman näkymänsä suojassa, omassa työpisteessään, joutumatta esim. vastaamaan ääneen luokassa ja näin näyttämään osaamisensa.Tabletkoulun oppimateriaalit ovat jo valmiiksi eriyttäviä. Jokainen tehtävä on merkitty joko perustehtäväksi (P), syventäväksi tehtäväksi (SY) tai soveltavaksi tehtäväksi (SO). Ne, joille englannin oppiminen on haastavaa, voivat tehdä aina ensin P-tehtävät ja sen jälkeen SO-tehtävät, joita jokainen voi tehdä omalla tasollaan. SY-tehtävät ovat haastavampia. Materiaalissa on myös runsaasti lisätehtäviä ylöspäin eriyttämiseen. Pitkistä tekstikappaleista oppilaille on tarjolla myös lyhennetyt teksti. Oppilas voi lamppuikonia klikkaamalla vaihtaa tekstinäkymänsä. Opiskellessaan uutta tekstiä oppilas voi alleviivata tekstiin ja tehdä siihen omia merkintöjään. Vastatessaan kirjoitustehtäviin, käytettävissä olevista laitteista riippuen voi oppilaalle antaa mahdollisuuden käyttää oikolukua, ja näin oppilas voi itse tarkistaa oman tekstinsä. Sanastoissa on kuvat ja ääntäminen mukana. Olen itse päättänyt pitää kuvavihjeen suomenkielisen sanan tukena, jotta sanastojen opettelu olisi maahanmuuttajaoppilaille mahdollista, mutta opettaja voi muokata sanastoja myös muihin tarpeisiin sopivaksi. Oppilas voi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden tehtävistä. Jos hänelle on esim. kirjoittaminen työlästä, voi hän keskittyä puhe-, äänittämis- videointi- ja kuuntelutehtäviin.

 Sähköisessä opiskelussamme ei voi unohtaa oppimateriaalia kotiin. Aineisto toimii miltä tahansa laitteelta. Tuntipuuhat eivät kaadu siihenkään, ettei oppilaalta löytyisi kynää. Tosin monet oppilaista silti haluavat käyttää vihkoa ja kynää oppimisen tukena. Äkisti voisi kuvitella, että oppilaalta ei enää vaadita oikein mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Sähköisessä oppimisessa häneltä vaaditaan toisenlaisia asioita. Häneltä vaaditaan tarkkuutta, koska tehtävät voi tehdä vain kerran. Häneltä vaaditaan vastuunkantoa edistymisestään. Oppilas seuraa edistymisprosenttiaan säännöllisesti ja sen perusteella hän saa arvosanansa. Jos edistymisprosentti laskee, tarkoittaa se yksiselitteisesti sitä, että oppilas on laiskotellut, koska prosentteja voi kerätä ihan mistä tahansa tehtävästä, pitää etsiä vain niitä itselle sopivia tehtäviä. Vastaukset löytyvät tehtäviin myös aina materiaalista, pitää vain viitsiä katsoa. Ja opettajakin on aina läsnä neuvomassa henkilökohtaisesti. Sitä aikaa opettajalle jää paljon enemmän kun hänen ajankäyttönsä ei ole enää pääsääntöisesti koko ryhmälle puhumista. Oppilaalta vaaditaan myös aloitekykyä. Hänen pitää pystyä tarttumaan tehtävään ja viedä se loppuun saakka. Opettaja seuraa tietysti edistymistä, ja on oppilaalle tukena, jos edistymistä ei tapahdu tai oppilas ei pysty oma-aloitteisesti aloittamaan tehtäviä. Itse koen kuitenkin, että edistymisen ja aloittamisen taitojen kehittäminen oppilaissa on erittäin tärkeää, ja onkin hienoa, että oppimateriaalimme tukee näissä taidoissa kehittymistä. Ennenkaikkea olen ilokseni huomannut, että oppilaat nauttivat siitä kun saavat kehittää itsessään näitä taitoja.

Erilaisia oppijoita tukevia piirteitä Tabletkoulussa on paljon muitakin. Vuosikurssiin sitomattomat opiskelijat voivat työskennellä omatahtisesti kurssin parissa seuraavanakin lukuvuonna. Itse aion jättää nykyisten seiskaluokkalaisten kurssin auki ysin keväälle saakka. Näin nekin oppilaat, jotka motivoituvat koulupuuhiin vasta esim. ysiluokalla saavat aina uuden mahdollisuuden oppia seiskan asiat. Oppilasta arvioidessa, opettaja voi ottaa huomioon vain tietyn osan suorituksista, esim. pelkästään tehtäväpisteet. Teen itse näin muutaman oppilaan kohdalla, joilla on esim. todettu muistamisen tai oikeinkirjoittamisen vaikeus. Opettaja voi siis arvioida oppilaat muunkin kuin ulkoamuistamisen perusteella. Useimmat oppilaat pitävät testeistä ja motivoituvat niistä, ja siksi olen päättänyt pitää pieniä tunninalkutestejä, mutta ne voi opettaja jättää arvioinnissa myös omaan arvoonsa, koska pisteitä oppilaille kertyy paljon muustakin. Pääasia on, että tehtäviä on tehty.

Ollut hienoa nähdä oppilaiden kehitys. Oppilas, jota olen pari vuotta seurannut paperilla, eikä kehitystä ole tapahtunut, on nyt ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hänellä on oppimisvaikeuksia, mutta hänen vieraskielisestä tekstistä on yhtäkkiä tullutkin ymmärrettävää. Toinen oppilas, jota ei oikein millään saatu mukaan oppimiseen seitsemännen luokan ensimmäisen puolen vuoden aikana, koki ahaa-elämyksen löytäessään oikoluvun, ja nyt hän on löytänyt intoa alkaa tehdä tehtäviä. Aikaisemmin hän ajankulukseen vain arpoi monivalintoja ja kertoi pelkäävänsä kirjoittamista, koska siinä tulee vain kaikki aina väärin. Nyt hänen ei tarvitse enää palauttaa opettajalle virheitä. Monet oppilaat, jotka eivät motivoidu koulusta, innostuvat pelaamaan sanapelejä. On hienoa nähdä heidän pidättävän hengitystä jännässä paikassa ja tuulettavan onnistuessaan. Oppimisella on silloin merkitystä. Osa taitavista oppilaista tulee jo välitunnilla kirjoittamaan kirjoitelmia ja katsomaan videoita. Hienoa on myös se, että enkun tunnille voi tulla heti Suomeen muutettuaan, eikä tarvitse odottaa että suomen kieli kehittyisi.  Maahanmuttajat ovat usein todella innokkaita oppijoita. On harmillista, että muidenkin aineiden oppiminen tyssää siihen, ettei suomea vielä osata.

On hienoa, ettei oppilaan tarvitse enää epäonnistua englannin opinnoissa kirjoittamis- tai muistiongelmien takia tai siksi, että hän ei osaa suomea tai motivoidu koulusta. Keinot löytyvät kiertää asioita, jotka ovat oppimisen tiellä. Itselleen sopivaa tekemistä löytyy, ja pelkästä tuntityöskentelystä palkitaan. Oppilaat oppivat haastamaan itseään ja rikkomaan omia rajojaan.  ”En tiennytkään, että osaisin tämän, tai uskaltaisin ylipäätään tehdä tällaista.”  (äänitystehtävästä)

 

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleista

Sosiaalisessa mediassa on herännyt laajemmaltikin mielenkiintoa Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleja kohtaan. Olen toinen materiaalin kirjailijoista, ja olen itse opettanut Tabletkoulun materiaalien avulla nyt melkein kaksi vuotta. Olen rakentanut materiaaleja opetukseni yhteydessä. Oppilaani ovat toimineet oikolukijoinani ja kriitikkoinani. Nopeasti ajatellen voisi kuvitella, että onpas epäreilua heitä kohtaa, mutta itse asiassa uskon, että se on ollut heille erittäin mieluisa ja opettavainen tehtävä. Joissakin ryhmissä on syntynyt jopa kilpailua siitä, kuka löytää sen yhden tai ne kaksi typoa tämän päivän kappaleesta. Saan päivittäin myös erittäin hyviä tehtäväideoita oppilailta, joko suoraan esitettynä tai oppilaiden puheita sivusta kuuntelemalla.

Screenshot 2016-02-11 at 09.12.14

Englannin materiaali alkoi muotoutua mielessäni pari vuotta sitten. Olen ollut opettajana viisitoista vuotta, joten englannin sisällöt ja niiden looginen opettamisjärjestys löytyy minulta jo ulkomuistista. Tuskailin pitkään tekstien ideoimisen kanssa. Mistä ihmeestä löytäisin niin paljon vapaastikäytettäviä tekstejä, että saisin yläkoulun tekstimateriaalin täyteen? Googlailin ja pläräilin kuukausitolkulla, mutta mitään järkevää ajatusta ei tuntunut syntyvän. Olisi jotenkin irrallista ja teennäistä hakea jokainen teksti eri paikasta, eikä nuorille suunnattuja laadukkaita tekstejä oikein tuntunut löytyvänkään. Tuntui, että minulta valui valtavasti aikaa hukkaan etsiessä tekstejä. Toki mietin sitäkin vaihtoehtoa, että kirjoittaisin itse tekstit, mutta oppikirjatekstien kirjoittaminen ei kamalasti houkuttanut. Kunnes keksin luoda kuvitteelliselle nuorelle kuvitteellisen blogin. Siitä syntyi Adam Juniper, pohjoiskalifornialainen poika, joka kirjoitti blogiaan vuodesta 2011 vuoteen 2014. Adamin blogipostaukset muodostavat perustekstimateriaalin ja niitä seurataan 7. luokan syksystä 9. luokan kevääseen. 7. luokalla Adam esittelee perhettään, harrastuksiaan, ystäviään, kouluaan ja monia muita hänen elämäänsä läheisesti liittyviä asioita. 8. luokan syksyllä Adam kertoo kesän seikkailuistaan Euroopassa (ja tytöstä, joka säilyy ehkä vielä tulevaisuudessakin hänen elämässään) ja keväällä hän esittelee vaihto-oppilaalle USA:ta. Adamin isä on toimittaja, ja hänen radio-ohjelmistaan kappaleet saavat myös kuunteluaineistoa, ja oppilaat kuulevat ”aikuismaisempaa” ilmaisua. 9. luokan materiaali on minulla ollut tänä lukuvuonna työn alla. Adamin perhe on muuttanut Suomeen ja Adam käy kansainvälistä koulua. Hänen kansainvälisen tuttavapiirin kautta lukija pääsee tutustumaan moniin muihin kulttuureihin. Adamin äiti (ja sitä kautta ehkä myös vähän Adam) on hurahtanut ympäristöasioihin, ja näin blogi saa myös yhteiskunnallisia aiheita.

Screenshot 2016-02-11 at 09.13.59

Adamin blogi oli se asia, mikä minua itseäni jännitti eniten. Kieliopit ja niiden harjoitukset tulevat varmasti jokaiselta 15 vuotta opettaneelta ”kuin apteekin hyllyltä”, mutta entä jos oppilaat eivät pidäkään Adamin blogista? Entä jos he kokevat sen teennäisenä? Entä jos siinä on paljon virheitä tai se lähtee menemään jotenkin ihan väärille raiteille? Luovan tekstin kirjoittaminen vaatii aina myös oikeaa mielentilaa ja inspiraatiota. Entä jos en keksikään enää mitään järkevää? On ollut valtava helpotus huomata, että oppilaat pitävät blogista. He samaistuvat siihen ja se herättää heissä tunteita. Seiskaluokkalaiset puhuvat Adamista kuin hän olisi heidän tuttavansa. Jotkut ysiluokkalaiset ovat arvanneet, että minä olen itse kirjoittanut blogin. He hämmästelevät aina mistä keksin kaikki tarinat. Olen myös paljastanut heille, että osan jutuista saan kuuntelemalla heidän juttujaan, kuten kerran kun oppilaat muistelivat erästä poikaa, joka puhkesi itkemään kun joutui istumaan luokassa tytön viereen.

Screenshot 2016-02-11 at 09.04.31

Kirjailijaparini Peter Kurronen, syntyperäinen amerikkalainen, on myös osallistunut blogin kirjoittamiseen ja on todennut sen kuvaavaan hyvin hänenkin nuoruuttaan samoilla alueilla kuin missä Adam vaikuttaa. Hän on myös äänitteillä esiintyvä Adamin isä. Äänitteillä kuullaan myös Peterin oppilaiden ääniä. Hän toimii opettajana kansainvälisessä koulussa Helsingissä. Kaksi viimeistä blogiartikkelia on vielä Adamin blogista kirjoittamatta. Kevään haaste minulla onkin keksiä, miten Adamin blogi päättyy. Jotain ideoita ja hahmotelmia on jo olemassa. Englanti 9 -kirja ilmestyy kokonaisuudessaan tulevana kesänä.

Tabletkoulun sähköisen materiaalin avulla opettaminen on mullistanut opetukseni täysin. Olen edellisessä artikkelissani kuvannut opiskelujen etenemistä luokassani, ja myös arviontiperiaatteistani löytyy oma artikkeli tässä blogissa. Keräsin oppilaiden kokemuksia sähköisestä oppimisesta laajasti kyselylomakkeella ennen joulua ja kokosin ne tiedot myös omaksi artikkelikseen. Sähköinen työskentely muuttaa koko oppimistapahtuman paradigman niin, että usein käy niin, että paperisen kokeen tehtävätyyppi ei toimikaan sähköisessä muodossa. Kirjoitin sähköisistä kokeista artikkelin syksyllä. Itse pyrin pääsemään pois kokeiden pitämisestä, mutta en ole toistaiseksi uskaltautunut, enkä nähnyt tapaa, jolla saisin kaikki oppilaat tekemään kaikenlaisia tehtäviä, ja välttämään mekaanista kopiointia ilman ’testiuhkaa’. Tämä asia on kuitenkin minun omalla kehityslistallani vahvasti mukana. The ultimate goal. Tabletkoulun pohja antaa kuitenkin loistavat eväät tähän, sillä oppilaat saavat jokaisesta tekemästään tehtävästä pisteitä. Joillekin oppilaille, esim. niille, jotka kärsivät luki- tai muistiongelmista, annankin arvosanan pelkkien harjoituspisteiden perusteella. Jokainen opettaja voi varmasti etsiä tässä itselleen sopivan yhdistelmän, jopa eri ryhmien kohdalla. Jos edetään hyvin opettajatahtisesti ja oppilaat tekevät esim. samat puhetehtävät samaan aikaan, opettaja voi varmasti jättää kokeet kokonaan pois. Omatahtisessa etenemisessä tarvitaan ehkä vähän enemmän testikontrollia.

Yläkoulun englannin sähköinen oppimateriaali ei minusta työllistä opettajaa enempää kuin paperisen materiaalin avulla opettaminenkaan. Automatiikka korjaa ison osan tehtävistä. Opettaja voi itse päättää kuinka paljon antaa kirjoitustehtäviä, jotka hän itse tarkastaa. Opettaja voi itse myös tehdä tehtäviä jokaiseen kappaleeseen mielin määrin. Englannin materiaali on tosin jo nyt hyvin runsas. En ole ehtinyt lähellekään kaikkea seiskaluokkalaisten kanssa tänä vuonna. Tarkoituksena onkin koota runsaasti materiaalia, josta opettaja voi valita ryhmälle sopivaa tekemistä. Osa opettajista haluaa ehkä pitää mukana vihkotyöskentelyä, ja silloin tehtäviä ehtii tekemään huomattavasti vähemmän. Seitsemännellä luokalla suurin osa ajasta menee aikamuotojen ja epäsäännöllisten verbien opetteluun. Kaikki muu on ehkä toissijaista. Itse pyrin myös luetuttamaan kaikki Adamin blogit, koska kyseessä on kuitenkin jatkuva tarina. Yhdeksännen luokan teksteissä on viittauksia seitsemännen luokan tapahtumiin, mutta niihin on linkitetty vanhat tekstit, eikä ongelmaa synny, vaikkei tekstejä oltaisi luetukaan. Eihän minunkaan ysiluokkalaiset ole lukeneet seiskaluokan tekstejä, eikä se ole heitä haitannut. Olen pyrkinyt luomaan materiaalin, joka olisi sellaisenaan suoraan käytettävissä ilman lisäyksiä, mutta muokattavissa myös siihen, jos opettaja haluaa toteuttaa projektikokonaisuuksia. Uskoisin, että materiaalia voi käyttää yhtä hyvin opettajatahtiseen kuin oppilaiden omatahtiseen opiskeluunkin.

Screenshot 2016-02-11 at 10.11.44

Tabletkoulun oppimateriaaleihin voi opettajat tutustua ilmaiseksi kirjautumalla Tabletkoulun sivulle. Voit käydä selaamassa Englanti 7 ja Englanti 8 -materiaaleja. Käytän itse kirjailijan kappaleita oppilaiden kanssa, joita editoin joka päivä. Mahdollisesti jotkut muutokset päätyvätkin myöhemmin jo julkaistuihin materiaaleihin. Tabletkoulu ottaa myös mielellään vastaan palautetta käyttäjiltä. Yläkoulun englannin materiaalien käyttäjille on myös Facebook-sivu, jossa voi keskustella materiaalista, ja saada käytännön ideoita muilta käyttäjiltä.

(Kuvakaappaukset ovat Tabletkoulun oppimateriaaleista Englanti 7 ja Englanti 9. Ne ovat kirjailijan omista luonnoksista, eivätkä välttämättä toteudu sellaisenaan julkaisuprosessin jälkeen.)

 

Omatahtisesta etenemisestä

Uudet tuulet koulumaailmassa aiheuttavat aina paljon keskustelua ja ennakkoluulojakin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla kritisoidaan omatahtisen oppimisen menetelmiä murrosikäisten lasten kuulopuheiden perusteella, käymättä luokissa itse katsomassa mitä siellä tapahtuu, tai edes kysymättä opettajalta, miten hän opetuksensa rakentaa. Keskusteluissa puhutaan mm. omatahtisuudesta, käänteisestä opetuksesta ja sähköisistä materiaaleista, olettaen, että ne aina liittyvät toisiinsa, mikä ei pidä paikkansa.

IMG_1285Itse suosin omatahtista etenemistä ja käytän sähköistä oppimismateriaalia, koska se monipuolistaa opetusta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Kenenkään ei tarvitse istua tekemättä mitään, koska ei osaa tehtävää tai on niin nopea, että joutuu aina odottamaan toisia. Jokaisella tunnilla voi itse valita tekeekö mieluiten keskusteluja, kuunteluita, kirjoittamista, lukemista vai luovia töitä (videot, animaatiot jne). Vai haluaako ehkä pelata. Jos oppilas kokee tunnit yksitoikkoisiksi, hänellä on aina mahdollisuus poiketa omasta mallistaan ja tehdä välillä jotain muuta. Hyvään arvosanaan vaaditaankin monipuolisia tehtäviä. Olen saanut sen kuvan, että harva opettaja kuitenkaan käyttää sähköistä materiaalia vaikka suosiikin omatahtista etenemistä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa jos oppilas etenee omatahtisesti paperisella materiaalilla kuin, jos hän etenee sähköisessä oppimisympäristössä. Sähköisessä ympäristössä kaikki hänen suorituksensa tallentuvat pisteiksi, joista muodostuu hänen arvosanansa. Pisteiden kerääminen motivoi monia ja konkretisoi etenemisen. Voisiko loistavampaa tapaa olla kehittää oppilaan omaa arviointikykyä siitä, mistä arvosana muodostuu, ja mitkä ovat menestymisen tai epäonnistumisen syyt? Varsinkin kun numerot on höystetty taitotasokuvauksilla, ja sähköisestä tehtävälistasta näkyy mustaa valkoisella, mitkä tehtävät on tehty ja mitkä ei, ja mitä arvosanoja mistäkin testistä on saatu. Avaan tietysti taulukoita oppilaille usein, seiskoille useammin ja yseille harvemmin: “Muistattehan katsoa arvioinnista arvosananne aina välillä ja tehtävälistasta lisää tekemistä jos haluatte nostaa arvosanaa.” Minusta kyllä näyttää, että jokainen oppilas katsoo tilanteen aina tunnin aluksi ja lopuksi joka tapauksessa.

IMG_1288Minun enkun tunneillani siis saa edetä omassa tahdissa muuten, mutta kielioppiin ei saa mennä ennen kuin olen sen selittänyt. Jokaisen asian yhteydessä oppilas saa itse valita, millä tavalla sen opiskelee. Kaikki tehtävät kerääntyvät samaan pistesaldoon. Oppilaat ja minä pidämme todella paljon siitä, ettei kenenkään tarvitse koskaan odottaa ketään. Työskentelyrauha on ihan eri luokkaa kuin silloin kun yhdessä tarkastettiin tehtäviä ja odoteltiin, että hitaimmatkin ehtii mukaan. En usko, että osaisin tai pystyisin toteuttamaan omatahtista etenemmistä ilman sähköistä alustaa. Olisin jatkuvasti huolissani siitä, tuleeko asiat opittua vai ei. En pystyisi koordinoimaan paperipaljoutta enkä jaksaisi kahlata läpi oppilaiden töitä. Nyt näen jokaisen oppilaan jokaisen tehtävän sähköiseltä alustalta, ja tunninalkutestit näyttävät myös hyvin missään mennään. Sähköisesti nämä kaikki toiminnot vievät niin vähän aikaa, että voin ne toteuttaa. Kuka ihme jaksaisi tarkastaa paperilla pistarit joka ikinen tunti? Automatiikka tarkastaa minun testit, niitä laatiessa pitää vain olla ovela. Ja jos automatiikka tekee jotain hassua, katson testit itse. Oppilaat kyllä aina huomauttavat asiasta niissä tapauksissa. Pitempiäkin kirjoitustehtäviä toki tehdään, ja ne tarkastan tietysti aina itse, kaikkeen ei kone pysty. Käänteistä opetusta en varmastikaan ihan puhtaasti käytä missään. En usko, että saisin oppilaitani katsomaan videoita etukäteen kotona. Toki aiheeseen johdatellaan monesti videolla, jonka voi katsoa omassa tahdissaan sopivassa kohdassa.
Screenshot 2016-02-04 at 16.06.11Opettajat ovat pitkän yliopistokoulutuksen käyneitä ammattilaisia, tuskin kukaan olettaa, että oppilas ymmärtäisi uudet asiat selittämättä. Huolissaan oleville vanhemmille sanoisin, että jos sinua kiinnostaa, mitä luokassa tapahtuu, tiedustele sitä kohteliaasti opettajalta tai käy seuraamassa opetusta. Monet opettajat ottavat vanhempia mielellään mukaan tunneille. Kannattaa käydä samalla useampaa eri tuntia seuraamassa niin voi verrata minkälaista nykykoulussa on edetä opettajatahtisesti, verrattuna siihen, että oppilas etenee omassa tahdissaan. Nuori saattaa kritisoida uutta työskentelytapaa jo siitä syystä, että joutuu tekemään itse enemmän kuin aiemmin. Sehän on ymmärrettävää. Aikuisten maailmassa syntyisi kapina. Osa nuorista on vain todella konservatiivisia. Koululta odotetaan tiettyjä asioita, lähinnä luennointia ja kopioimista. Itse väitän kuitenkin, että nuoret ovat päässeet ennen aivan liian helpolla. Aikaa jää kännyköiden räpläämiseen ja toisten kiusaamiseen. Jos vanhemmat haluavat parempaa työrauhaa luokkiin, uskon, että omatahtinen eteneminen on siihen ainut ratkaisu. Kun sähköiset sovellukset lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei poistu mitään, vaan siihen tulee vain lisää. Ilman laitteita ei tehdä esim. videoita tai animaatioita, eikä opettaja pysty seuraamaan oppilaan osaamista ja edistymistä reaaliaikaisesti. Kun omatahtisuus lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei ainakaan meidän tapauksessa poistu mitään. Kaikki samat työskentelymuodot ovat edelleen olemassa. Oppilas saa tehdä ryhmätöitä, kirjoittaa vihkoon, keskustella jne. ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus oppilas valitsee kerta toisensa jälkeen täydennystehtävät, koska ne ovat se helpoin valinta. Silloin ei kuitenkaan pidä syyttää opettajaa tuntien tylsyydestä, jos itse tekee sellaisen valinnan. Omatahtisen etenemisen suurimpia etuja on oppilaan selitysmallien kehittyminen. Kenen syy se nyt on, jos en edisty?

Screenshot 2015-12-17 at 12.51.01Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten avosylin selkeä enemmistö oppilaista ottaa uudet lähestymistavat käyttöön. Mielestäni sekin on yksi tärkeä metataito opittavaksi tässä muuttuvassa maailmassa, että osaa suhtautua ennakkoluulottomasti muutokseen ja tekee johtopäätökset vasta kun on itse asian kokenut tarpeeksi kattavasti. Ennen joulua teettämäni kyselyn mukaan vain 35% oppilaistani opiskelisi mielummin paperisen materiaalin avulla opettajatahtisesti kuin sähköisen materiaalin avulla omatahtisesti. Nämä ovat ne kaksi vaihtoehtoa mitä meillä on tarjolla, ja jompi kumpi niistä pitää valita kaikille. Osuus on mielestäni yllättävän pieni, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi tapa oppia eikä suurin osa oppilaistani ole koskaan ennen tätä kokeillut. Ahkerimmat ja heikoimmat oppilaat ovat yleensä uuden työskentelytavan kannalla. He ovat mielissään siitä, että kaikki heidän tekemisensä tulee näkyväksi. Keskitason oppilaat, jotka ovat perustaidoillaan onnistuneet aina kokeissa, eivät yleensä pidä tästä uudesta työskentelytavasta, koska he joutuvat nyt tekemään töitä, ja siihen he eivät ole tottuneet. Kokeista on päässyt aina ulkoa opettelulla, tuurilla tai perustaidoilla kohtuullisille arvosanoille. Minun mielestäni lisähaasteet eivät tee kenellekään pahaa, kun keinot niiden selvittämiseen on helposti tarjolla.
Screenshot 2016-02-04 at 16.04.00

Enkun tunneillamme on upea keskittynyt flow-meininki ja tiedän koko ajan tarkalleen mitä kukakin osaa. Itse vanhempana toivoisin samaa omille lapsilleni. Osa oppilaista tekee muistiinpanot vihkoon, osa pelaa pelejä. Monissa ryhmissä on muodostunut opiskelupiirejä. Yksi piiri kokoontuu luokkani ulkopuolella käytävän päässä ja siellä he lukevat yhdessä ääneen sanoja nauhalle, keskustelevat kuuntelutehtävän sisällöstä tai keksivät muistisääntöjä sanoja opetellessa. Oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan. Jotkut oppilaat olivat joululoman aikana löytäneet lisätehtävistä Charles Dickensin Christmas Carolin, kuunnelleet sen ja vastanneet sisältökysymyksiin, joita olin siitä laatinut. Yksi hetki missä uuden työskentelytavan erityispiirteet tulivat hauskasti näkyväksi oli se, kun joulun jälkeen joihinkin ryhmiin tuli uusia oppilaita. Heidän ihmetyksensä oli aika selkeästi nähtävissä kun oppilaat alkoivat yhtäkkiä puhua englantia keskenään satunnaisina hetkinä. He tekivät puhetehtäviä tehtävälistaltaan, mutta uusi oppilas ei ollut vielä sisällä ajatuksessa, että niitä oikeasti voi ja kannattaa tehdä kun parin kanssa sattuu yhteinen hyvä hetki.

Jos minun pitäisi palata opettajatahtiseen paperiopetukseen, se tuntuisi niin valtavan suurelta ja masentavalta askeleelta taaksepäin. Olen saanut puolen vuoden ajan maistaa tätä uutta ihmeellisen ihanaa, oppilasta aktivoivaa työskentelyä, enkä halua siitä luopua. Luokastani lähtee energisiä, mutta rauhallisia nuoria. Se on se sama fiilis kun itsellä on sellaisen työpäivän jälkeen kun on saanut itse aktiivisesti puuhastella jonkin projektin parissa, ja on saanut paljon aikaiseksi, kokenut ehkä flow-fiiliksiä, eikä ole tarvinnut ahdistua istumalla palavereissa tai luennoilla ilman mitään konkreettista tekemistä. Uskonkin, että onnelliseksi ei tule pääsemällä vähemmällä, vaan sillä kun ylittää itsensä tekemällä itse, ehkä vähän enemmän kuin aloittaessa osasi arvatakaan. Aina voi sanoa, että ei kiinnosta tai ei osaa, mutta se on kyllä aina varma tae siitä, ettei kiinnostukaan eikä tule osaamaan. En ole joutunut ‘markkinoimaan’ kirjoittamaani materiaalia yhdellekään oppilaalle, vaan he tekevät tehtäviä mielellään. Sekin on aika hienoa, ja kertoo myös siitä, että nuoret haluavat edistyä, saada hyviä arvosanoja ja oppia. Opettajan pitää vain mahdollistaa se.

(Ruutukaappaukset ovat työn alla olevasta Tabletkoulun Englanti 9 kirjasta, joka julkaistaan tulevana kesänä.)

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016

 

 

Arvioinnista

Katselin juuri luennon Arabian koulun matematiikan opiskelussa käytössä olevasta tavoitemittarista. Eve Lappalainen mainitsee luennossa Pekka Peuran, ja toteaakin tehneensä Pekan loistavasta mallista oman, peruskouluun sopivan mallin. Tavoitemittari on mielenkiintoinen, ja on upeaa, miten Arabian koulun oppilaat on otettu mukaan sekä suunnittelemaan mittaria, että esittelemään sitä.

Screenshot 2016-01-20 at 08.58.44
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.
Screenshot 2016-01-20 at 08.59.00
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.

Oma arviointimallini on myös saanut tukea Pekka Peuran ajattelusta, ja myös minä koen, että Pekan malli ei ehkä kaikilta osin toimi peruskoulussa (en ole ainakaan uskaltautunut kokeilemaan), joten minäkin sovellan sitä osittain. Esimerkkinä mainittakoon se, että Pekka Peura antaa kurssin alussa oppilaille kaikki tehtävät, ja pisimmälle ehtinyt ehtii opiskella itselleen parhaimman arvosanan. Minunkin oppilaani saavat edetä omassa tahdissa, mutta annan tehtävät kuitenkin vähitellen. Materiaalissani on (kuten Evelläkin) perustehtäviä, syventäviä tehtäviä ja soveltavia tehtäviä – Tabletkoulun jaon mukaan. Oppilas saa kurssin alussa arviointikriteerit, ja päättää mihin arvosanaan hän pyrkii. Jos oppilas pyrkii arvosanaan seitsemän, hän aloittaa perustehtävistä ja ne tehtyään kokeilee, jos onnistuu vielä tekemään joitakin syventävistä tai soveltavista tehtävistä.
Kymppiin pyrkivä oppilas taas voi tehdä kaikki tehtävänsä pelkästään esim. syventäviä ja soveltavia tehtäviä niin halutessaan. Tabletkoulun materiaalissa on runsaasti lisätehtäviä. Näin siis jo hyvin englantia osaavan oppilaan ei tarvitse kerrata don’t didn’t vai doesn’t -tehtäviä, vaan hän voi esim. lukea kirjaa englanniksi ja kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa. Pisteitä oppilaalle kertyy joka tapauksessa, valitsi hän minkälaisen tehtävän tahansa. Lopputulema on siis sama kuin esim. Pekalla. Eniten pisteitä kerännyt saa parhaimman arvosanan. Suuri lisätehtävien määrä mahdollistaa sen, että oppilas voi valita aihepiiristä itselleen sopivantasoisia tehtäviä. Englannissa tämä toimii loistavasti, koska tasoerot ovat niin suuret. Oppilaat tietävät todella hyvin mitkä tehtävät toimivat heidän tasolleen, ja opettaja on tarvittaessa ohjaamassa jos he tekevät virhearviointeja.

Screenshot 2016-01-20 at 15.25.48
Esimerkki Tabletkoulun 9. luokan englannin materiaalin tehtävätyypeistä (p=perustehtävät, sy=syventävät tehtävät ja so=soveltavat tehtävät)
Screenshot 2016-01-20 at 08.57.55
Oppilasryhmän etenemisprosentit paremmuusjärejstyksessä. Edistysmisprosentti koostuu tehtävistä (50%) ja testeistä (50%).

Pekka Peuran mallissa oppilas tekee testit kun hän kokee olevansa niihin valmis, ja haluaa edetä. Tätä en ole voinut toteuttaa omassa mallissani. Uskoisin, että minun oppilaillani olisi marraskuun ja huhtikuun lopussa valtava määrä rästiin jääneitä testejä. Suuri osa arviointi-ideaani on kehittynyt koestressin vähentämiseksi, ja testien kasaannuttua oltaisiin entistä pahemmassa tilanteessa. Pidän kaikille testit samaan aikaan, vaikka yksittäiset oppilaat tarvitsisivatkin vielä lisäaikaa. Yleensä esim. kielioppiasian opetteluun on siinä vaiheessa käytetty jo esim. kaksi oppituntia, joten ei testejä ihan kylmiltään tarvitse tehdä. Testejä saa myös käydä uusimassa koulun jälkeen. En ole myöskään uskaltautunut jättämään testejä pois kuten Even mallissa. Haluan tarjota oppilaille sellaisiakin tehtäviä, joita voi tehdä ryhmässä ja mahdollisesti vain itselleen (esim. tekstien ymmärtämiset, sanaston opettelut) ja kun ollaan sen varassa, että oppilas kertoo tehneensä, mutta mitään konkreettistä jälkeä siitä ei ole, niin aika monelle nuorelle tulee houkutus sanoa tehneensä, vaikka ei ole tehnytkään, varsinkin kun tehtäväpisteistä kertyy 50% arvosanasta (testipisteistä toiset 50%). Olen ajatellut niin, että mitä useammin meillä on pieni muutaman minuutin testi, sitä siedättyneemmäksi oppilaat tulevat testeille, mutta ne eivät kuitenkaan hallitse heidän stressitasoansa siinä määrin kuin yksi tai kaksi kurssikoetta. Testi arkipäiväistyy, mutta auttaa minua antamaan heille reilun arvosanan. Osa on oppinut jopa pitämään testeistä.

Oppilas voi seurata omaa kehitystään reaaliaikaisesti Tabletkoulun arviointisivulta ja tehdä ’korjaavia liikkeitä’. Jos hän toivoo itselleen parempaa arvosanaa, hänen tulee vain tehdä enemmän tehtäviä, ja ehkä joskus myös paikata väliin jääneitä testejä. On ollut hienoa katsoa miten hyvin tämä mittari toimii, ja oppilaat saavat reiluja arvosanoja. Etenenisprosentit laskeutuvat tarkalleen juuri niitä vastaaviin taitotasokuvauksiin.

Oppilaat ovat mukana tämänkin mallin kehittämisessä. Kerään heiltä palautetta säännöllisesti ja useat tehtävät on luotu oppilaiden ideoiden pohjalta. Helppoa, kun itse kirjoitan materiaalin ja kuuntelen heidän reaktioitaan päivittäin luokkahuoneessa.

Nykynuoret

Nuoret ovat sellainen ihmisryhmä, joita ihmetellään ja määritellään aikakaudesta riippumatta. Diginatiivit. Kapinalliset. Angstiset. Egoistit. Tulevaisuuden toivot. Minäkin olen oppinut pari asiaa nykyajan nuorista. Jokainen heistä on tietysti yksilö, mutta on myös tiettyjä asioita, jotka leimaavat juuri tätä meidän aikaa.

Image-1.jpgDiginatiivit. Nuoret eivät mielestäni ole diginatiiveja, jos sillä sanalla tarkoitetaan sitä, että osaa valmiiksi käyttää lukuisia eri tietoteknisiä laitteita ja sovelluksia. Mielestäni nuoret ovat diginatiiveja siinä merkityksessä, että he ovat uteliaita oppimaan miten uusia sovelluksia ja laitteita käytetään, ja luovia siinä kun he heittäytyvät niihin tutustumaan. Heillä on sen verran kokemusta eri sovellusten ja laitteiden käytöstä, että he pystyvät arvaamaan ja ennakoimaan mikä uusien sovellusten tai laitteiden logiikka on, ja jos käytössä onkin jokin uusi logiikka, he osaavat arvostaa sen kekseliäisyyttä. Uusi sovellus kulkeekin eteenpäin kulovalkean tavoin nuorten porukoissa. Niistä puhutaan ja niitä suositellaan päivittäin. Minulle tullaan joka viikko esittelemään sovelluksia joista oppii englantia. Viime vuonna pelattiin ahkerasti Wordbasea, tänä vuonna on testattu pelejä nimeltä 94% ja 94 Degrees.

Screenshot 2016-01-18 at 12.49.12Multitaskaajat. Viime vuosina työtavat meidän enkun luokassa ovat muotoutuneet yhä enemmän ja enemmän omatahtiseen ryhmätyöskentelyyn. Aika usein hämmästyn tunnin jälkeen siitä, miten paljon oppilaat ovat saaneet aikaiseksi, vaikka tuntitilanne vaikuttaa joskus siltä, että mitään asiaan liittyvää ei oikein tapahdu. Pöydissä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Jos en näkisi oppilaiden tuotoksia, voisin helposti kuvitella, että mitään muuta ei ole tehtykään. Tästä syystä usein varmaankin ajatellaan että nuoret vain laiskottelevat eivätkä osaa keskittyä. Tästä syystä varmaan myös usein johtuu se närkästynyt “Joo, joo!” Nuori on oikeasti tekemässäkin, vaikkei se meistä aikuisista siltä näytä. Osaan itse asiassa hyvin samastua tähän. Tarvitsen itsekin aina vähintään kaksi asiaa tehtäväksi yhtä aikaa, jotta pystyn keskittymään mihinkään. Luento, jossa ei saa näprätä läppäriä on minulle täyttä tuskaa. Teen muita töitä samaan aikaan, mutta se auttaa minua keskittymään luennoitsijan puheeseen. On tietysti myös sellaisia oppilaita, jotka kaipaavat täyttä rauhaa ja hiljaisuutta tehtävän tekemiseen. Hankimmekin hyvät, luokkaääntä eristävät kuulokkeet oppilaille syksyllä, ja osa kertoo pitävänsä niitä vaikkei edes kuuntele musiikkia.

IMG_1221Nuorten laiskuus ja angstisuus on mielestäni aika pitkälti myytti. Muutun itsekin angstiseksi ja kapinalliseksi kun joudun istumaan paikallani ilman konkreettista omakohtaista tekemistä, jolla olisi jokin tavoiteltava päämäärä, ja jonka jälkeen löytyy heti seuraava asiaan liityvä haaste tavoiteltavaksi. Tuntihäirintäongelmat ovat kadonneet tyystin luokkatyöskentelystä sen jälkeen kun olen istuttanut oppilaat ryhmiin ja työllistänyt projekteihin. Vältän opemonologeja, ja annan mielummin lyhyet ja napakat ohjeet siitä, mistä löytyy lisää kirjallisia ohjeita. Oppilaat pyytävät minua apuun sitten kun minua tarvitsevat. Se näyttää toimivan tämän hetken nuorille hyvin. Ilman sähköistä kirjaa olisin luultavasti jatkuvasti kuitenkin ahdistunut siitä, että tuleeko oppilailla mitään valmista tulosta koskaan. Tabletkoulun kirjan avulla voin kuitenkin seurata tuotoksia ja osaamista päivittäin reaaliajassa.

Olen todella onnekas, sillä saan työskennellä aivan upeiden nuorten kanssa jokainen arkipäivä. Jokainen heistä haluaa oppia, ja melkein kaikki jaksavat osallistua tuntipuuhiin säännöllisesti. On hienoa nähdä miten he huolehtivat toisistaan, ja haluavat osallistua hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Jos pitäisi yksi termi valita näitä nuoria kuvaamaan, minä ottaisin sen “Tulevaisuuden toivot”.

”This year I promise to go to sleep earlier.”

Olimme jo vuosi sitten päättäneet yhteiskuntaopin opettaja Riikka Pöyhösen kanssa, että vihdoin tänä vuonna yhdistäisimme tuntimme, yhteisten sisältöjen innoittamina. Ennen joulua pohjustin tulevaa ilmastonlämpenemisteemalla (siinäkin olisi yhdistämisen mahdollisuus maantiedon kanssa). Mietimme maapalloa säästäviä joululahjoja ja heti koulun alettua joululoman jälkeen laadittiin miellekartat ympäristöongelmista ja tehtiin ympäristömme huomioivia uuden vuoden lupauksia.

Opiskelimme  omiin valintoihimme liittyvää sanastoa Quizletkorteilla ja kuuntelimme hiilijalanjälkeen, ekologiseen kuluttamiseen ja vedenkulutukseen liittyviä kuuntelutehtäviä. Keksittiin miten ongelmiin voidaan yksilötasolla vaikuttaa. Oppilaille annettiin ohjeet ruokapäiväkirjan laatimiseksi. Tarkoituksenamme on laatia niistä myös hiilijalanjälkilaskelmia ja suihkututkimuksia. Oppilaat saavat tehdä vaativammat yhteiskuntaopin työt halutessaan suomeksi.

 

Tämän maanantaisen työpäivän päätteeksi taitava kollegani oli keksinyt teettää oppilailla heidän omista uuden vuoden lupauksistaan draamaa. Kuusi ryhmää esittikin mainiosti jokainen yhden lupauksen kolmena stillkuvana. Livekuva-arvoitukset olikin helppo arvata kun toisten lupaukset olivat jo tulleet Tabletkoulun keskustelukanavalta kertaalleen tutuiksi.

”This year I promise to go to sleep earlier.”

Siitäkin saa loistavan keskustelun aikaiseksi, että miksi nukkuminen on ympäristöystävällistä. 💤

Puoli vuotta sähköistä opiskelua – summa summarum

Puoli vuotta on nyt kulunut kokeiluamme, jossa paperiset kirjat on korvattu sähköisellä oppimateriaalilla. Pyysin oppilailta viimeisellä viikolla itsearvioinnin yhteydessä palautetta. Sain 139 vastausta.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.29.32 AM

Kaksi kolmesta oppilaasta kokee sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin paperisten materiaalien tuomat toimintatavat. Se on mielestäni aika huima osuus, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi ja täysin erilainen toimintatapa kuin ennen. Lisäksi sähköiset toimintatavat vaativat oppilaalta enemmän. Voisi kuvitella, että se aiheuttaisi murrosikäisissä peruskoululaisissa kapinahenkeä. Jokainen suoritus tallentuu, ja jokaisesta suorituksesta saa pisteitä. Kukaan ei voi teeskennellä työskentelevänsä, eikä ole ketään tai mitään mitä voisi syyttää huonosta menestyksestä. On vain oma ahkeruus. Jokaisella tunnilla on pitänyt työskennellä ’sata lasissa’, jotta on saanut itselleen kerättyä hyvät pisteet. Kymppiin yltäneet oppilaat ovat tehneet 200-250 tehtävää syksyn aikana.

Ei tule kotitehtäviä, mikä antaa rauhoittavan tunteen, mutta samalla tuntee, että pitää opetella tunnilla paremmin, ja niinpä keskityn paremmin tehtäviin.

En malttanut olla kysymättä kaikenlaista itseäni pitkin syksyä askarruttanutta asiaa, joten kyselylomakkeesta tuli pitkä. Joillakin oppilailla meni koko tunti lomakkeen täyttämiseen, mutta he olivat myös  mielissään, kun heidän mielipidettään kysyttiin. Laadin kyselyn Googlen lomaketyökalulla. Olen käyttänyt sitä ennenkin ja se on mielestäni aivan loistava väline pitkänkin kyselyn laatimiseen. Oppilaiden oli myös helppo tunnistaa pakolliset kysymykset ja ymmärtää, miten tehtäviin vastataan. Minun on helppo nähdä taulukosta jokaisen oppilaan henkilökohtaiset itsearvioinnit, ja automatiikka luo minulle myös valmiit graafit koko ryhmän vastauksista. Tehtävien laatiminen antoi minulle myös mahdollisuuden selittää oppilaille asioita, joista oli pitkin syksyä jäänyt sellainen tunne, että kaikki eivät olleet niitä vielä sisäistäneet.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.57.50 AM

Kyselyn alkuosa keskittyi itsearviointiin. Negatiivisimmin sähköiseen oppimiseen suhtautuvat oppilaat olivat hyvin usein niitä, joiden oli vaikea pitää itselleen opiskelukuria. Ajatus siitä, että koneille meno on jotain ylimääräistä, joka ei liity varsinaisesti opiskeluun, elää siis sitkeästi vielä osassa oppilaita.

Screen Shot 2015-12-19 at 12.37.43 PM

Screen Shot 2015-12-19 at 12.38.14 PM

Seuraavassa osiossa kysyin miten oppilaat kokevat erilaiset tehtävätyypit. Vaikempia asioita oppilaille ovat äänitystehtävät (30,9%), tiedonetsintätehtävät (20,1%), ja kirjoitustehtävät (13,7%). Saan tästä hyvän ohjenuoran oppimateriaalin jatkomuokkaukseen. Yritän löytää lisää tapoja harjoitella juuri näitä taitoja. Äänitystehtävät olivat tosin kärjessä myös kysymyksessä ”Minkälaisia tehtäviä toivoisit vähemmän?” (58%). Tämän listan kärjessä oli myös videoiden tekeminen (43,5%). Oman puheen äänittäminen on varmasti monelle uutta ja siihen tottuminen vie aikaa. Tehtävänantojen ja englanninkielisten tekstien ymmärtäminen sitä vastoin on oppilaiden mielestä helppoa. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan kirjoissa tehtävänannot ovat englanniksi, ja olenkin paljon miettinyt miten se koetaan.  Tämän kyselyn perusteella se ei ole oppilaille lainkaan ongelmallista. Aloin alunperin kirjoittamaan tehtävänannot englanniksi oppilaiden ehdotuksesta.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.13.16 AM

Kysyin myös, mitkä tehtävätyypit koettiin hyödyllisiksi ja tehokkaiksi oppimisen kannalta, ja minkälaisia tehtäviä oppilaat toivoisivat lisää. Oppilaat vastasivat, että yhdistämistehtävät ovat heidän mielestään tehokkain tapa oppia (61,2%). Seuraavaksi tehokkain heidän mielestään on Socrative-testi (58,3%) ja kolmanneksi kielioppisivun täydennystehtävät (56,1%). Oppilaat toivovat lisää täydennystehtäviä (64,1%) ja kirjoitustehtäviä (42,7%), vaikka niitä on jo runsaasti materiaalissa, ja harva edes ehti ne kaikki tekemään. Ne ovat kuitenkin niitä turvallisia kestosuosikkeja, joissa ei tarvitse laittaa itseänsä kovinkaan paljon ’likoon’. Äänitystehtävät koettiin kaikista tehottomimmiksi. Itse olen kyllä tästä asiasta eri mieltä, mutta oppilas ei ehkä vielä ole saanut omakohtaista kokemusta sen tehtävätyypin hyödyllisyydestä. Ehkä matkamme jatkuessa sekin ilo avautuu heille paremmin.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.37.04 AM

Itse olin kovin ilahtunut Adamin blogin suosiosta, onhan se minun luova tuotokseni. Olen upottanut Adamin blogiin opetussuunnitelman mukaisen sanaston ja kieliopin. Oppilaat ovat lukeneet Adamin seikkailuja mielenkiinnolla, samaistuneet hänen elämäänsä, ja kysyneet aina jokaisen artikkelin lopussa häneltä kysymyksiä. Viimeiset viisi artikkelia yhdeksännen luokan kevättä varten on minulla vielä kirjoittamatta ja aionkin työstää ne luvut joululoman aikana. Adamin blogia voi lukea täällä.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.41.08 AM

Yhdeksännen luokan tekstit ovat mielestäni olleet aika haastavia, joten olen kirjoittanut niihin myös helpotetut versiot. Harva näyttää niitä kuitenkaan käyttävän. Olen ollut hyvin ilahtunut siitä, miten tekstit ovat tempaisseet oppilaat mukaansa. On ollut suuri ilo kuunnella ryhmäkeskusteluja, kun oppilaat ovat selvittäneet tekstien sanomaa ja pohtineet sanojen merkityksiä. Adamin blogin lisäksi oppilaat lukevat myös esim. Guardianin ja New York Timesin verkkoartikkeleita.

Oppilaiden palaute oli kaiken kaikkiaan kovin ilahduttavaa ja rohkaisevaa kokeilumme kannalta. Tabletkoulun tehtävätyypit ovat oppilaiden mielestä hyvin toimivia ja luomani tehtävät mielenkiintoisia. Chromebook-laitteet ja Soneran 4G-reititinkin ovat toimineet niin hyvin, että niitä ei mainittu kertaakaan missään palautteessa. Tähän lopuksi vielä otteita ’Sana on vapaa’ -palstalta. Tästä on hyvä jatkaa.

Minusta enkun opiskelu on ollut tähän mennessä erittäin mukavaa ja kiinnostavaa. Tabletkoulu on ollut mielestäni erittäin hyvä tapa opiskella ja harjoitella enkun tehtäviä. Mielestäni enkun opiskelu on ollut erittäin tehokasta ja antoisaa.

Minusta tällä tavalla oppii todella hyvin ja tämä on helppoa.

Mielestäni arviointi on ollut hyvä. Prosentin avulla on helppo seurata omaa kehittymistä ja työntekoa. Se myös kannustaa tekemään tehtäviä ja auttaa panostamaan enemmän englannin opiskeluun.

Sähköisesti opiskelu on nopeampaa ja kivempaa eikä laukku paina niin paljoa kun on 2 kirjaa vähemmän. Sähköisesti on paljon nopeampaa kirjoittaa kuin käsin sekä muutenkin opiskelu sujuu vain paljon helpommin kun on tottunut käyttää koneita.

Mielestäni sähköinen oppimateriaali on mukavaa vaihtelua.

On kiva kun voi samalla kuunnella musiikkia ja tehdä niitä tehtäviä joista pitää.

Opiskelu tietsikalla on kivempaa. Voi samalla kuunnella musiikkia ja ei tarvi tuoda kirjoja kouluun ja tehtävät ovat kivempia kuin muiden kirjojen tehtävät.

Sähköisissä oppimateriaaleissa on kivaa, että on esim. oikolukuja. Silloin tiedät jos sana on kirjoitettu väärin.

Jos ei tiedä jotakin sanaa tai asiaa niin se on helposti etsittävissä. Oppilaalla on aika paljon vastuuta kun Tabletkoulu on käytössä, eli se opettaa oppilaat ottamaan itse vastuuta.

Sähköinen materiaali on minusta kivempaa kuin paperinen materiaali. Se on kivempaa koska voi etsiä netistä sitä sanaa minkä haluaa esimerkiksi esitelmään tai tehtävään.

Sähköinen on opetuksen valvomisen ja ajankäytön kannalta helpompi ratkaisu koska opettaja pystyy nähdä omalta koneeltaan että jokainen oppilas tekee tehtäviä ja kokeita.

Sähköinen materiaali on ainakin minulle parempi koska pidän tietokoneella kirjoittamisesta ja olemisesta niinkuin monet muutkin. Ja se on hyvä koska ei tarvitse kantaa kirjoja edes takaisin koulusta kotiin ja silti voi opiskella kotona ja kännykältä.

Olen todella pitänyt Tabletkoulusta, koska pidän itsenäisestä työskentelystä ja siitä että saan tunnin viettää tietokoneella ja kirjoittaa sillä jotain. Tabletkoulu on antanut mahdollisuuden kehittyä englannissa itsenäisesti, mutta kuitenkin opettajan läsnäollessa.

Tykkään enemmän sähköisestä kirjasta, koska tietokoneella tekeminen on mukavampaa ja on mielenkiintoa tehdä tehtäviä enemmän. Keskittymään paljon auttaa se että voin kuunnella musiikkia samalla kun teen tehtäviä. Jos ei ymmärrä jotain asiaa, esim. sanaa niin tietokoneella löydän helpommin vastauksen siihen.

Sähköinen kirja on hauskempi kun paperiset kirjat.

Minusta sähköinen materiaali on kivempaa kuin paperilla oleva. Mielestäni se on helpompaa oppia kun voi nopeasti etsiä netistä apua. Tehtävät ovat kiinnostavampia ainakin nyt englannin opiskelussa.

Minusta tällä oppiminen on todella helppoa, hauskaa ja erilaisempaa kuin muu oppiminen. Tabletkoulu on myös erittäin helppokäyttöinen.

Tykkään siitä paljon että meillä ei oo enään kirjoja ja opin hyvin kaikki asiat kun meillä on Tabletkoulu koska koko ajan on tehtäviä ja riittää tekemistä!:)

Tää on tosi kivaa ja oppii iha hyvin ja haluaisin aina tällästä.

Minusta sähköinen oppimateriaali on ehkä parempi vaihtoehto kuin perinteinen oppimateriaali, syynä on se että se suo oppilaille tietynlaista vapautta oppimisessa ja myös helpottaa tehtävien tekemistä varsinkin nykyajan tekniikan täytteisessä elämässä.

Pidän Tabletkoulussa eniten siitä kun saa harjoitella koko tunnin vapaasti kappaleen asiaa ja perehtyä siihen hyvin itse. On myös mukavaa kun opettaja näkee oman suoritukseni ja pystyy arvioimaan ja olla ”mukana” oppilaan kehityksessä/näkee kuinka oppilas osaa tunnilla tehdyt asiat. Pidän Quizlet korteista koska ne ovat monipuolisia ja niillä pystyy harjoittelemaan. Tabletkoulu on monipuolinen ja hyvä!

 

Minkälainen on hyvä koe?

Kun otin käyttööni sähköisen oppimisalustan, päätin, että en pidä enää kokeita. Tabletkoulun arviointisivu näyttää oppilaan edistymisen enemmänkin kuin riittävällä tarkkuudella. Jos opettaja on valinnut tehtävät kattavasti, arviointisivu näyttää myös oppilaan osaamisen. Opettajana en siis tarvitsisi enää kokeita, jotta voisin antaa oppilaalle oikeudenmukaisen arvosanan, joka kuvaisi hänen osaamistaan luotettavasti.

Screen Shot 2015-11-23 at 8.46.21 PM

Etenimme tehtävissä ja pian huomasin, että osa oppilaista merkitsi keskustelutehtäviä ja sanaston opettelutehtäviä tehdyiksi, tekemättä niitä alkuunkaan. Olisi hienoa ajatella, että oppilas haluaisi itse oppia annetut sanat, mutta todellisuudessa kaikkien kohdalla ei näin ole. Toki oppilaat tekivät kaikki täydennys- ja kirjoitustehtävät, joten sanastoharjoittelua tuli kyllä näinkin aika paljon, mutta periaatteesta minua harmitti ajatus siitä, että oppilas merkitsee tehdyksi tehtäviä, joita hän ei ole oikeasti tehnyt. En pidä myöskään ajatuksesta, että opettaja seisoo selän takana kyttäämässä ja nalkuttamassa, joten päätin palata takaisin testaamisen äärelle. Mutta mistään hinnasta en enää uhraisi kokonaista työpäivää siihen, että laatisin neljäsivuisen kurssikokeen, ja kahta työpäivää siihen että tarkastaisin 250 oppilaan vastaukset näiltä tuhannelta sivulta, ja toteaisi sitten, että ne oppilaat taas osaavat, jotka ovat hyviä opettelemaan ulkoa asioita, ja mitäs tehdään näille, jotka eivät ole kokeen perusteella oppineet mitään (vaikka sitäkin on kyllä aika vaikea uskoa).

Screen Shot 2015-11-23 at 9.18.46 PM

Tein kymmenen kohdan pelillisen testin tunnin alkuun edellistunneilla opetetuista asioista. Oppilailla meni 5-10 minuuttia testin tekemiseen, jonka jälkeen he siirtyivät omassa tahdissa varsinaisten tuntitehtävien pariin. Sain Socrativesta valmiit tulokset ja siirsin ne oppilaiden pistepankkeihin. Samanlaisen testin olisi kyllä voinut järjestää Tabletkoulussakin, eikä olisi tarvinnut siirrellä pisteitä.

Ensimmäisissä testeissä testasin kielioppiasioita, verbirakenteita preesensissä ja imperfektissä. Piti tietää suomennoksen perusteella täydennetäänkö lauseeseen didn’t vai don’t jne. Olin erittäin tyytyväinen testin toimivuuteen ja siihen, miten se mittasi oppilaiden osaamista. Oppilailla oli nyt myös ’hyvä syy’ tehdä tehtäviä. Niistä kun voi olla koe myöhemmin. Sen jälkeen tein testin sanastosta. Mutta sepäs ei enää toiminutkaan. Näin oppilaiden oppilaiden käytöksestä ja monilta ruuduiltakin, että sanakirjat ja kääntäjät olivat ahkerassa käytössä. Sanan katsominen tapahtui niin nopeasti, että moni oppilas ei kyennyt vastustamaan houkutusta. TVT-kasvattaja minussa oli toisaalta tyytyväinen, että oppilaat osasivat käyttää niin hyvin ja tehokkaasti nettisanakirjoja ja kääntäjiä, mutta moraalikasvattaja minussa sanoi, että tätä toimintamallia ei pidä tukea, koska kyseessä on kuitenkin testitilanne.

Screen Shot 2015-11-23 at 9.09.03 PM

Pohdin sanaston testaamista paljon. Tulin siihen lopputulokseen, että sanalistojen lukeminen ja yksittäisten sanojen pänttääminen on hölmöä. Mutta samaan aikaan tiedostan, että niitä sanoja kuitenkin tarvitaan. Jätin edelleen oppilaan omalle vastuulle sanojen opettelun, mutta testit joita laadin Socrativeen olivat muodoltaan ”etsi sopiva loppu lauseeseen”. Se toimi loistavasti. Oppilaiden oli pitänyt opetella sanat, jotta osasivat tehdä järkeviä virkkeitä yhdistämällä lauseita, joissa oli kappaleen uusia sanoja. Loistava testimuoto, joka toimii erittäin hyvin myös koneilla opiskellessa. Periaatteessa oppilaat voisivat edelleen katsoa sanoja sanakirjasta tai kääntäjästä, mutta he eivät kuitenkaan niin tee, syystä tai toisesta. Vaistoni sanoo, että on olemassa jokin kipukynnys, miten paljon jaksetaan eri asioihin uhrata energiaa. Tässä tehtävätyypissä oppilaan asteikolla on kannattavampaa yrittää itse kuin etsiä sankirjasta.

Screen Shot 2015-11-23 at 8.59.34 PM

Edelleen silti jäi oppilailta, jotka eivät saaneet sanojansa opeteltua. Enkä ollut ihan varma siitä, miten paljon oppilas copy-pastaa. Miten käy oikeinkirjoituksen? Päätin kokeilla Quizletilla testaamista. Oppilaat olivat harjoitelleet sanoja Quizletin avulla koko syksyn, mutta he eivät olleet kaikki itse kirjautuneet Quizletiin. Nyt vaadin heiltä kirjautumisen, annoin tunnin aikaa harjoitella tietyn sanaston ja sen jälkeen tunnin lopuksi heidän tuli tallentaa tekemänsä testi PDF-muodossa ja palauttaa minulle koetehtävän vastauksena. Oppilaat olivat kauhuissaan. 94 sanaa ja 30 minuuttia aikaa. Muistutin heitä, että he olivat jo opiskelleet sanat aiemmin ja jokainen heistä oli klikannut sen tehtävän tehdyksi, jossa kehoitettiin opettelemaan sanat. Ennakkovaroitusta tähän testiin en ollut antanut. Olisin toki voinut niinkin tehdä, mutta halusin, että oppilaat kokisivat uuden tavan oppia. Aika moni on juminut tuijottelemaan sanoja listassa, eikä tule edes kokeilleeksi pelillistä tapaa harjoitella. Tunnelma oli käsinkosketeltavissa. Posket punaisina kaikki harjoittelivat kuumeisesti koko tunnin, ja poikkeuksetta jokainen sai hyvän arvosanan kokeestaan tunnin lopuksi. Onnistumisen elämyksen lisäksi moni kertoi voittaneensa pelkonsa ja oppineensa helpomman ja nopeamman tavan oppia sanoja.

Screen Shot 2015-11-23 at 9.03.19 PM

Koetilanteen jälkeen jäin vielä miettimään pelipisteitä. Harjoitellessaan sanoja oppilaat pelasivat erilaisia pelejä Quizletissa, joista esimerkiksi Space Race / Gravity on aika vaativat tehtävätyyppi, jossa sanat pitää kirjoittaa nopeasti ennen toisen sanan ilmestymistä ruutuun. Oppilaille oli erityisen tärkeää päästä kymmenen parhaan joukkoon tässä pelissä, ja halusin antaa heille myös siitä saavutuksesta pisteitä. Lisäsinkin Tabletkoulun tehtäviini sanasto-opettelutehtävän alle lisätehtävän, jossa saa pisteitä hyvästä pistemäärästä Space Race / Gravity -tehtävätyypissä. Seuraavalle tunnille tullessa osa oppilaista etsiytyi omatoimisesti saman Space Racen äärelle, revanssimielellä.

Screen Shot 2015-11-23 at 8.05.45 PM.png

On hieno elämys päästä kehittämään erilaisia koemuotoja oppilaiden kanssa. Tähän mennessä olemme jo todenneet, että on kiva saada tehdä pieni testi tunnin alkuun niin osaa arvioida paremmin omaa osaamistaan. Olemme todenneet myös, että tuntuu siltä kuin asiat jäisivät pitemmäksi aikaa mieleen tällä omatoimisuutta ja itsenäistä vastuunkantoa edellyttävällä tavalla. Tänä aamuna pidin ilman ennakkovaroitusta testin kappaleesta, joka opiskeltiin pari kuukautta sitten. Tuloksena oli mukava määrä kiitettäviä arvosanoja, ja paljon keskustelua siitä, miten asioiden pitäisikin jäädä pysyvästi mieleen, eikä vain seuraavaa testiä varten. Tälläkin kertaa oppilaat yllättivät itsensä osaamalla enemmän kuin osasivat arvatakaan. Parasta sähköisessä työskentelyssä mielestäni onkin oppilaan itsetunnon ja oppimisen omistajuuden kehittyminen. Lisäksi se vapauttaa paljon opettajan resursseja ja aikaa tulkita sitä, miten oppilaat kokevat oppimisen.

Ei vain tehtäviä

Kun tarkastan oppilaiden tehtäviä, pysähdyn yleensä vähän väliä pohtimaan tämän uuden oppimistapamme ilmiöitä. Siinä hetkessä ne ovat aina konkreettisesti nähtävissä. Edessäni on ikkuna auki oppilaan kokemukseen, joka ei ole pelkästään kirjaimia ja sanoja. Puolentoista vuoden jälkeen tuntuu edelleenkin hankalalta saada sitä kaikkea puetuksi sanoiksi, mutta yritän.

Pidän kovasti siitä, miten työskentelymme Tabletkoulun kirjan parissa on tukenut oppilaiden omien ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä. Tehtävä pitää ratkaista. Miten saan sen ratkaistua? Osaanko itse? Löydänkö kirjasta tai netistä apua? Tekisinkö tämän kaverin kanssa? Haastaisinko muitakin pöytäryhmästäni apuun? Kokeilen ensin ja pyydän vasta sitten opea apuun. Vai ottaisinko toisen tehtävän? Löytäisinköhän vielä yhden tehtävän tästä aiheesta, jotta oppisin sen paremmin?

Screenshot 2015-11-16 at 12.47.03

Tabletkoulussa on paljon autenttista materiaalia, Youtube-videoita ja nettilehtiartikkeleita. Niitä katsoessa ja lukiessa tulee väistämättä vastaan ajatus siitä, että eihän tätä kaikkea tietenkään tarvitse ymmärtää. Tärkeintä on, että saan siitä irti hakemani. Tämä on mielestäni myös oiva taito oppia. Kasvattaa sietokykyä sille, että kaikkea ei ymmärrä. Aika usein olen urani aikana nähnyt oppilaan luovuttavan alkumetreillä, jos ei kaikkea ymmärrä heti. Oikean elämän tilanteissa harvoin ehtii kaikkea edes kuulla. On hyvä oppia pärjäämään sillä mitä ehtii nappaamaan ja täydentää sitä muualta saatavalla tiedolla. Näin Tabletkoulussakin oppilas voi täydentää vajaaksi jäävää tehtävää esim. toisella tehtävällä.

Seuratessani oppilaiden työskentelyä Tabletkoulun kirjan parissa, tuntuvat ne ajat todella kaukaisilta, kun kaikki toiminta tuntui vaativan sitä, että opettaja käy vähän väliä tuuppimassa henkisesti: ”No niin, ei muuta kuin töihin nyt vain.” Eipä ole tarvinnut tänä syksynä tuuppia. Ihan kuin joku olisi laittanut vetelätkin kaverit käyntiin jostain taikanappulasta. Siinä nappulassa lukee varmastikin SAA TEHDÄ ITSE. Luokkaan saavutaan ja ryhdytään heti töihin. Siinä tehdessä on huomattu erinäisiä asioita. Esimerkiksi, että yhtä asiaa ei voi jäädä miettimään loputtomiin. Ja jos esim. tunnin alusta menee kovin pitkästi kuulumisten vaihtamiseen, monta kallisarvoista pistettä jää sinä päivänä keräämättä. Ja jotta kasvonsa voisi säilyttää, niin kotona ei mielellään tehtäviä tekisi, joten tunnilla on oltava tehokas. Ajanhallinta – mahdottoman tärkeä taito oppia. Osalla tämän kanssa on vielä tekemistä, mutta olen todistanut myös valtavia harppauksia ajanhallintakuvioissa.

Screenshot 2015-11-16 at 12.59.41

Olen ollut huolissani, että pistejahdissa laukkaaminen tapahtuu laadun kustannuksella. Niin ei ole onneksi käynyt. Olen saanut lukea ihania tarinoita, kuunnella upeita käsikirjoitettuja dialogeja, ja fiilistellä kyynel silmäkulmassa filosofisia pohdintoja. Olen ollut huolissani myös siitä, että nopeuteen pyrkiminen lisäisi virheitä. Tämäkään ei ole onneksi ollut ongelma. Pitää olla tarkka, jottei pisteitä menettäisi turhaan. Se aiheuttaa kyllä kerta toisensa jälkeen suuria tunteita luokassa kun tehtävään päätyy turha kirjoitusvirhe. Siinäkin kohti opelle tulee silti hyvä fiilis. On hienoa nähdä, että asialla on merkitystä. Kyynisyys opiskelua kohtaan on sillä hetkellä jossain aika kaukana.

Suurin syy Tabletkoulun valintaan on minulla aina ollut oppimisen omistajuuden kehittäminen. Viime viikolla eräs oppilas rukoili minua antamaan kotitehtäviä, joita meillä ei siis koskaan ole. Sanoin, että tehtäviä on aina saanut tehdä kotonakin. Mutta se ei ollut toivottu vastaus. Oppilaan teki selkeästi mieli tehdä tehtäviä kotona, mutta hän oli juuri oppimisen omistajuuden kynnyksellä osaamatta mennä ovesta sisään. Uskon, että hän vielä siinä onnistuu. Käyristä ja käppyröistäni näen, että parisenkymmentä oppilasta on puuhaillut tehtävien parissa tänäkin viikonloppuna pakottamattakin. Huomaan tunneilla miten oppilaita raastaa myös se, että harjoituksia, joihin ei tarvitse kirjoittaa tekstiä vastaukseksi (esim. keskustelutehtävät) tekisi mieli klikata tehdyksi tekemättä lainkaan ko. tehtävää. Toisaalta he tietävät, että tekemällä niin, he lähettävät minulle viestin ”osaan tämän”. Kuulen silloin tällöin keskusteluja aiheesta, klikatako vaiko eikö klikata. Se on juuri se hetki, kun oppilas miettii ketä varten hän tätä kaikkea tekee. Periaattessa opettaja voisi tunnillakin kontrolloida kuka tehtävät tekee ja kuka ei, mutta itse olen halunnut antaa oppilaalle mahdollisuuden tehdä keskustelutehtäviä esim. kotona. Vastapainoksi pidän sitten aina lyhyitä pelillisiä pistareita opituiksi merkityistä sisällöistä.

Ihan vastikään olen ilokseni huomannut, miten Tabletkoulu tukee pitkäjänteistä työskentelyä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Joululoman jälkeen jatkamme samasta tilanteesta, mihin ennen joulua on jääty. Pisteet eivät nollaannu. Tekemättömät tehtävät eivät haihdu maailman tuuliin. Ne asiat, jotka ovat vielä oppimatta, pitää vielä oppia. Jotkut ajattelevat, että löysäilevät syksyn ja alkavat vasta keväällä kunnolla opiskelemaan. Jotkut ajattelevat myös: ”Okei, en oppinu tätä, nyt eteenpäin.”. Jotkut ovat ottaneet siitä koko elämänkaaren kattavan selviytymisstrategian: ”Kun tässä nyt vaan odotan niin siirrytään seuraavaan asiaan, eikä hyvällä tuurilla tarvi tehdä mitään.”. Hyvin todennäköisesti seuraavakin asia jää oppimatta, ja opettaja toteaa kokeet pidettyään ketkä oppilaat eivät oppineet. Ihan normimeininkiä entisessä systeemissä. Mutta ei enää. Nyt on tapa nähdä ajoissa se, kuka ei vielä osaa, ja puuttua siihen mihin tahansa aikaan lukukaudesta. Eriyttäminen on sisäänrakennettua Tabletkoulussa. Opettaja voi tarjota tarpeeksi niin helppoja tehtäviä, ettei osallistuminen ole osaamisesta kiinni. Heikon arvosanan saavalle oppilaalle voi yksinkertaisesti antaa ohjeeksi tehdä lisää tehtäviä. Sen jälkeen kun tehtäviä on tehty, voidaan katsoa tarvitseeko oppilas vielä erityistä tukea. Toisaalta voi myös tarjota haastavia tehtäviä niille, jotka eivät motivoidu helpoista. On ollut hienoa huomata, miten taitavat oppilaat etsiytyvät itse haastavien tehtävien äärelle. Nämä piirteet Tabletkoulussa tekevät siitä loistavan työvälineen myös esim. vuosiluokkaan sitoutumattomassa opetuksessa.

Screenshot 2015-11-16 at 12.57.51

On jotenkin hämmentävää huomata, miten jotkut oppilaat oppivat hyvin nopeasti taktikoimaan pistejahdissaan. Hoksataan heti, mistä tulee paremmin pisteitä suhteessa muihin tehtäviin ja luulevat huijaavansa opettajaa copy-pastaamalla (mutta eikös sekin ole vain yksi muoto yhdistämistehtävästä!). Silti joillekin oppilaille tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ope oikeasti näkee kaikki vastaukset. Jos on tehtävä, joka pitää tehdä keskustelualueelle, eikä vastausta löydy, pistettä tuskin saa pitää. Tai jos tekstivastauksena on qwertyä. Toinen vaikea asia on se, että tuntitehtävät todellakin ovat tärkeä osa arviointia. Se ei ole mitenkään epäreilua, että jokaiselta vaaditaan niiden tekemistä. Ja kolmantena: ei ole mitään järkeä kirjoittaa vastaukseksi ’en tiedä’ kun kerätään pisteitä ja vastuksen löytää aina kun viitsii vähän etsiä. Jos ei siinä hetkessä jaksa etsiä niin kannattaisi ehkä jäädä odottamaan sitä hetkeä kun viitsii. Puhumattakaan nyt sitten niistä hetkistä kun pitäisi osata käyttää jaettuja asiakirjoja tai muita opiskelusovelluksia. Nämä ovat herkullisesti juuri niitä diginatiivi-vai-ei-keskustelun helmiä.

Mielestäni on tehokasta iskeä tekniikalla takaisin tekniikan takia rikki menneeseen kouluun. Sanotaan, että oppilaat eivät kiinnostu koulusta, koska se ei vastaa arkielämää. Tabletkoulusta olen löytänyt keinon harjoituttaa metataitoja, joita nykyelämässä tarvitaan ja arvostetaan. Oppilaat haastetaan taktikointiin, jossa kuitenkin loppupeleissä systeemi voittaa. Ei tule kyynistymistä. Pitkäjänteinen uurastaminen, nokkela taktikointi (esim. työnjako ryhmässä), oma-aloitteisuus, vastuunkanto, tiedonhakutaidot ja niiden harjoittelu palkitaan ihan selkeinä, konkreettisina pisteinä. Ollaan aika kaukana siitä maailmasta missä kaikuvat lauseet: ”En voi tehdä mitään kun ei ole kirjat mukana.”, ” Ei se kuitenkaan jaksa mitään koetta pitää.”, ”Ei niitä kuitenkaan kukaan katso.”.

Screenshot 2015-11-16 at 12.50.08

Screenshot 2015-11-16 at 13.06.38

Kolmen kuukauden aikana minun seiskaluokkalaiset ovat tehneet jo noin kaksisataa tehtävää ja tusinan verran pieniä testejä, kasin keskiarvolla. Työskentely on siis todella tehokasta kun on tekniikka apuna. Tehtävien tarkastaminen on opettajalle palkitseva hetki. Se ei edes vie kauan aikaa kun siihen tottuu. Tarkastan itse tehtävät työpäivän puitteissa. Enkä ollenkaan kaipaa iltahommia. Upeaa, että oppilaiden etenemistä voi näin tieteellisellä tarkkuudella tarkastella ja mitata. Noinkin suuresta tehtävämäärästä huolimatta meidän enkun tuntien arkeen kuuluu oikein sopiva määrä dialogin äänittämisen ohessa kikattamista ja minecraft-videon ideoimista.

Kaikki on niin erilaista

Marraskuuta mennään, eikä meidän hieno uusi tekniikka ole vielä kertaakaan pettänyt. Wifi on toiminut katkoitta jokaisena koulupäivänä, kun koneita on tarvittu, ja GAFE:n kirjautumiskäytänteet ovat tukeneet työskentelyä mainiosti. Kenenkään ei ole tarvinnut käyttää aikaansa käytännön pilojen väsäämiseen tai siivoamiseen, eikä kenenkään ole tarvinnut jäädä pyörittelemään peukaloitaan unohdettuaan salasanansa. Kirjaa ei ole voinut unohtaa kotiin, se kun on kivasti pilvessä. Tarvittaville sivuille on päässyt aina, ja niillä navigointi on ollut niin helppoa, ettei kenenkään ole tarvinnut täyttää päiväänsä samojen merkityksettömien asioiden loputtomalla toistolla.

Screen Shot 2015-11-05 at 4.28.53 PM

Seiskaluokkalaiset ovat nyt kerranneet preesensin ja imperfektin, sekä koti-, asumis- ja lemmikkisanastot. Ysiluokkalaiset ovat kerranneet aktiivin aikamuodot ja opetelleet passiivin aikamuotoja sekä työstäneet teemoja tasa-arvo ja yhteisö. Jokaisen tunnin alkuun he ovat saaneet testata osaamistaan parin minuutin Socrative-testillä, joka on antanut heille objektiivista tietoa siitä, kannattaako vielä kyseistä asiaa kerrata, vai voisiko jo siirtyä hyvällä omallatunnolla eteenpäin seuraavaan aiheeseen.

Itse olen oppinut valtavasti sähköisten tehtävien laadinnasta. Usein tunninalkusocrativessani on lauseita, joista puuttuu verbirakenne, ja vihjeenä on esim. ajan ilmaisu, kuva tai suomennos – tai mieluiten jokin yhdistelmä näistä.

Tähän saa mukavasti omaa luovaa ajattelua mukaan, kun tekee lausepareja:

Isäni maalasi talon. = The house … by my father.

Isäni maalasi talon. = My father … the house.

Olen huomannut, että sähköisessä kokeessa ei kannata kysyä sanoja tai käännöslauseita, sillä niiden katsominen sanakirjasta ja kääntäjästä on niin helppoa ja nopeaa, että monen on sitä vaikea vastustaa. Laitteista saisi netin kyllä kiinni, mutta haluan haastaa itseäni kehittämään parempia, nykyaikaista opiskelua vastaavia tehtäviä. Haluan kannustaa oppilaat ottamaan vastuuta oppimisestaan ja luoda vastavuoroisen luottamuksen kulttuuria, enkä kytätä heidän selkiensä takana sääntörikkomuksia. Huomaan myös usein kyseenalaistavani sanakokeet ja käännöslauseet ylipäätään. Niin onneksi tekee uusi OPS:kin. Me olemmekin enimmäkseen keskittyneet oman ilmaisun etsimiseen (pohdinta- ja tuottamistehtävät) sekä sanapeleihin (Quizlet).

Screen Shot 2015-11-05 at 4.58.16 PM

Näissä saisi olla aika sankari, että jaksaisi copy-pastata joka kerta sanat.

Tekstikappaleiden uuden sanaston oppimista testaan ’etsi sopiva loppu lauseeseen’-tyyppisillä testeillä.

Tämän tyyppiset tehtävät sopivat hyvin myös niille oppilaille, joiden suomen kielen taidot eivät ole vielä ehtineet kehittyä. Oppilaat kokevat tehtävätyypin hyvin oikeudenmukaiseksi, ja olen itsekin huomannut, että he osaavat, jotka ovat tekstin opiskelleet. Kyse ei ole siis tekstikappaleen sisällön ulkoa muistamisesta, vaan siitä, että on otettu selvää, mitä uudet sanat tarkoittavat, ja ne muistetaan vielä jälkeenpäin. Opiskelu prosessina jää hyvin paljon oppilaan omalle vastuulle. Tehtävänä on itse etsiä tärkeimmät lauseet ja sanat, ja selvittää tekstin sisältö. Lisäksi tarjolla on paljon erilaisia sanasto- ja tuottamistehtäviä, joista oppilas voi valita itselleen sopivaa tekemistä. Pisteitä voi kerätä mistä tahansa tehtävästä. On erittäin mielenkiintoista ja ilahduttavaa nähdä miten monella eri tavalla kappaletta voikin lähestyä! Ja kuulla miten oppilaat antavat toisilleen palautetta. Yllä olevan kokeen jälkeen eräs laiskotellut oppilas puuskahti: ”Mistä nämä muka pitäisi tietää?!” ja luokan toiselta puolelta toinen oppilas vastasi: ”Olisit lukenut sen tekstin, mikä oli annettu tehtäväksi.” Opettajan ei onneksi siihen tarvitse enää sanoa mitään. Laiskottelua voi tosin jälkeenpäin paikata esim. lisätehtävillä, mutta se vaatii vaivannäköä ja oma-aloitteisuutta.

 

Tabletkoulusta (jonka oppikirjaa siis käytämme) löytyy muuten myös valmiit sanastot niitä kaipaaville. Odotan jo malttamattomana tuloksia, kun aion pitää kyselyn aiheesta oppilailleni vielä ennen joulua. Minusta näyttäisi siltä, että he pitävät siitä, että saavat kerätä omat sanastot. Ja osaavat kyllä oikein mainiosti poimia sanat, jotka ovat tärkeitä. Ihan kuin olisin vaistonnut pientä pettymystä erään kappaleen kohdalla, jossa annoinkin ajan säästämiseksi linkin valmiiseen sanastoon. Jotkut olivat siitä huolimatta tehneet omat sanastonsa.

Toinen asia, jonka testaamista en malta odottaa, on oikeinkirjoitus ilman oikolukijaa. Olen itse vakuuttunut siitä, että oikolukijan käyttö auttaa oppilasta oppimaan oikean kirjoitustavan. Kun tehtäviä tehdään esim. imperfektistä useita kymmeniä, ja joka kerta saa itse korjata sen virheellisen did’nt-muodon ennen vastauksen lähettämistä. Luulisi, että sen siinä myös oppisi. On mielenkiintoista katsoa, osaavatko oppilaani kirjoittaa sanat oikein myös käsin. Itse ainakin opin parhaiten oikoluvun kautta. Tiedäthän, jo se kolmas kerta kun se sama sana on alleviivattuna, ja se alkaa jo vähitellen jäädä mieleen.

 

Meidän uudessa digitaalisesti varustellussa oppimisympäristössä päivät soljuvat aika leppoisasti. Oppilaat tulevat luokkaan usein heti kun edelliseltä tunnilta pääsevät. Joskus jäävät tunnin jälkeenkin kunnes toinen ryhmä tarvitsee koneita. Tällä viikolla ysiluokkalaiset jäivät kerran omasta toivomuksestaan koulun jälkeen ja tänä aamuna eräs seiskaluokkalainen tuli tuntia aikaisemmin – tekemään tehtäviä. Me emme tarvitse mitään suurta draamaa, kun koko oppimisprosessi on kaikille asianosaisille nähtävillä reaaliaikaisesti. Kenenkään arvosana ei tule yllätyksenä, eivätkä oppimattomuuden syyt jää pimentoon.

Yllä oleviin tilastoihin viittasivat myös oppilaani kun pyysin heiltä kommentteja Tabletkoulussa opiskelusta SUKOLin (Suomen kieltenopettajat) syyspäiviä varten:

”Näkee oman edistymisen tilastoina. Voi vapaasti tehdä omaan tahtiin tehtäviä, ja saa vähän päättää mitä itse tekee.”

”Ei tarvitse kantaa kirjoja mukana ja tehtäviä on helpopmpi ja mukavampi tehdä. Omaa kehitystä pystyy seuraamaan arvioinnista paljon paremmin sekä on mukavampi että jokapäiväistä kehitystä ja työskentelyä arvioidaan eikä vain joitakin kokeita. Tykkään enemmän Tabletkoulun tavasta oppia kuin entisestä tavasta.”

”Parasta Tabletkoulussa on monipuoliset tehtävät.”

Pääsin esittelemään Tabletkoulua myös ryhmälle kiinalaisopettajia, jotka kävivät koulussamme vierailulla tänä syksynä. He seurasivat Tabletkoulutyöskentelyä sekä 7. että 9. luokalla. Vieraat kysyivät oppilailta, kuinka moni haluaisi paperikirjat takaisin, eikä kukaan viitannut. Oppilailta kysyttiin myös, miten he vertaisivat sähköistä ja paperista kirjaa toisiinsa, ja oppilaat sanoivat, että vertaaminen on ihan mahdotonta, koska kaikki on niin erilaista. Vierailu oli huippuhetki oppilaille, ja he olivat silmiinnähden ylpeitä sähköisestä kirjastaan.

Lopuksi on aivan pakko mainostaa valinnaisaineryhmiemme hienoja ruokablogeja. Kaksi ryhmää Watch Me Cookia vuorottelevat keittiön ja bloggauksen välillä viikoittain. Jokaisella oppilaalla on oma blogi, johon pääsee yhteisestä blogistamme osoitteessa: http://wmc2016.wordpress.com.

ps. Onhan meillä sitten paljon myös niitä puhetehtäviä. En muistanut niistä kirjoittaa tällä kertaa ollenkaan. Tässä vielä esimerkki sellaisesta.

 

 

 

Tuhat tarinaa

Lupauduin pitämään webinaarin ensi viikolla verkkomateriaaleista. Mietiskelin eilen illalla mitä kertoisin, miten kokemukseni jäsentäisin ja mitä asioita priorisoisin. Tuli mieleen tuhat tarinaa oppimisesta. Niitä kaikkia en voi webinaarissani kertoa, mutta yksi asia on varmaa: nyt kuukauden verran kestävyt sähköisen oppimisen kokeilumme saa kasvonsa juuri niiden tarinoiden kautta.

Tuiki tavallinen tiistai. Seiskaluokkalaiset kurkkivat ovelta jo 15 minuuttia ennen tunnin alkua. ”Saako tulla jo?” Ei mene montaakaan minuuttia kun jo kysytään. ”Saako mennä seuraavaan kappaleeseen?” Päivänavaus ei ole vielä alkanut kun vihkot on otettu esille ja alettu kirjoittamaan uusia sanoja kappaleesta 2 House. En raaski keskeyttää sanojen kirjoittamista päivänavauksen ajaksi. Päivänavauksen jälkeen tulee pettymys. ”Mitä, eikö meillä olekaan Socrative-testiä? Miksei?”

Tosi tavallinen torstai. Ysiluokkalaiset miettivät passiivia pienryhmissä. ”Pitääkö siinä aina olla se BE?” ”Mutta ei tässä ole missään BE:tä?” ”No, ei olekaan kun se on taivutettu.” ”Aaaaaaa… Ai onko se tää ARE tässä?” ”OOOOPEEEE mikä on kolmas muoto sanasta HOLD?” ”Saako tän tehtävän tehdä missä pitää käydä haastattelemassa mitä kieliä meidän koulussa puhutaan? Saadaanko mennä tuonne toisiin luokkiin kysymään?” ”Hei onko sulla uusia kirjoja täällä? Saako näitä Greenejä lainata? Saako ottaa kotiin?”

Kokeilumme on tähän saakka ollut suuri menestys. Tiedätte varmaan supisuomalaisen sanonnan ”Kel onni on, hän onnen kätkeköön.” Tuskin uskallan siis ääneen sanoa, miten hyvin meillä kaikki menee. Eikös se ole silloin taattua että kaikki alkaa mennä huonosti jos yhtään uskaltaa kehua? Wifimme toimii moitteettomasti. Chromebookimme ja GAFE toimivat poikkeuksetta. Tabletkoulu motivoi, kannustaa, luo oppimisen omistajuutta, eriyttää, tarjoaa monipuolista tekemistä, avaa ympäröivän yhteiskunnan oppimisen keskiöön, harjaannuttaa tarkkuuteen ja ankkuroi oppilaat tiettyyn yhteisölliseen paikkaan ja hetkeen. Oppilaat etenevät omassa tahdissa. Suorastaan hämmennyin oppilaiden reaktiosta kun Tabletkoulun käyttöjärjestelmää uusittiin ihan vain kosmeettisilla yksityiskohdilla ja oppilaat olivat pudota tuoleiltaan. En osannut arvata että paikka olisi heille jo niin ’koti’ että siinä tapahtuvaat muutokset aiheuttaisivat tunnereaktioita. Upeaa, että näin on. Paperista oppikirjaa emme ole siis tänä lukuvuonna käyttäneet, eikä selkeästi siihen ole mitään tarvettakaan.

Kerron nyt muutaman käytännön seikan, joita olemme matkan varrella oppineet. Ensinnäkin olemme löytäneet (discovered, not found) Toivon Rattaan. Se on Tabletkoulun Arviointi-sivulta löytyvä rengas, jonka alla kerrotaan montako tehtävää on tekemättä. Oppilaiden oli kovin vaikea aluksi päästä eroon ajatuksesta ’näin monta tehtävää minun vielä pitää tehdä’. Ainakin minun oppilaat helposti ajattelevat, että sellaisia tehtäviä ei saa tehdä, joita ei ole annettu tehtäväksi, joten annan myös lisätehtävät aina muiden tehtävien kanssa, mikä kasvattaa luonnollisesti tekemättömien tehtävien määrää. Jos kurssilla edistymisprosentti ei ole sitä, mihin on pyrkinyt, Toivon Ratas pelastaa. On siis vielä jotain mitä voi tehdä. Olisi aika lohdutonta jos kurssilla menestymisprosentti olisi alhaisempi kuin mihin pyrkii, eikä olisi enää yhtään tekemätöntä tehtävää. Kurssilla edistymisprosentin viemme arviointitaulukkoon (läpäisyprosentilla 23% kun yläkoulussa ollaan) ja siitä saamme reaaliaikaisen kurssiarvosanan. Laitan arvosanat vanhemmille tiedoksi Wilmaan noin kuukauden välein. Jos oppilas tekee aina tunnilla aktiivisesti tehtäviä, hänen edistymisprosenttinsa tulisi siis pysyä suunnilleen hänen tavoittelemansa arvosanan liepeillä. Silloin hän siis suoriutuu tehtävistä tasonsa mukaisesti. On havaittu myös joitain tapauksia, joissa arvosana on lipsahtanut vahingossa jopa ylemmäs kuin mitä on tavoiteltu.

Screen Shot 2015-10-01 at 6.09.07 PMOlemme huomanneet myös sellaisen seikan, että kone on armoton. Kaikki sanat pitää kirjoittaa tismalleen oikein, pitää muistaa artikkelit substantiivien eteen ja pitää löytää heittomerkki oikeasta paikasta (se samannäköinen ylemmällä rivillä on muuten aksentti). Voi mitä itsensä haastamista tämä tarjosinkaan kun ysien kanssa pidettiin kuukauden kestävä aikamuoto-kimara-testaus-hässäkkä. Oppitunnit työskenneltiin Tabletkoulun pähkinöiden parissa ja jokaisen tunnin alkuun otettiin pieni Socrativetesti tyyliin: Lauloin laulun eilen. = I … a song yesterday. Äitini laulaa joka päivä. = My mom … every day. Ja muuten onko ’emme pelanneet’ ’we haven’t played’ vai ’we didn’t play’? Hiuksia harottiin, kynsiä pureskeltiin, facepalmattiin ja headdeskattiin ja lopuksi jopa tuuletettiin, mutta kylläpäs niitä aikamuotoja oikeasti kerrattiin. Ja aika moni oli aika isolla tunteen palolla mukana. Ne oli ne pisteet. 7/10 vai 9/10 vai kerranki jopa kaikki oikein. ”Keskity, ihminen, keskity!” Mutta olipas mukava siirtyä passiiviin, kun kaikkien aktiivit oli niin siististi ojennuksessa.

Lopuksi haluan jakaa yhden kielioppianimaationi. Tämäkin tulee vielä integroituna Tabletkoulumateriaaliini, mutta vasta Tabletkoulun graafikkojen luomisprosessin kautta. Karvalakkiversio olkoon kaikkien yhteistä omaisuutta. Meet Active Andy and Passive Paula.

”Preparing system for Developer Mode.”

Kevätlukukauteni venähti pitkäksi. Vielä juhannuksena virittelin koululla koneita syksyä varten. Olen toisaalta voinut hoitaa lisenssiasioita ja valmistaa oppimateriaalia myös etänä, joten muutamat käynnit koululla eivät ole paljon haitanneet, varsinkin kun olen saanut mahdutettua ne kolean kesäkuun puolelle, ja erityisesti kun olen jo usean vuoden ajan odottanut tätä muutosta paperista digitaaliseen. Paperista digitaaliseen siinä mielessä, että kokonaisuus hallitaan digitaalisesti, paperia käytetään edelleen silloin, kuin se on tarkoituksenmukaista.

Englannin oppimiseen digitaalisuuden lisääminen sopii mielestäni oikein mainiosti, joten oma aineeni onkin palkitseva lähtökohta kokeilua ajatellen. Laitteiden hallinnassa tarvitaan paljon englanninkielistä terminologiaa, netti on pullollaan virikkeellistä, opettavaista ja mukaansa tempaavaa autenttista materiaalia. Olen muutaman vuoden ajan kirjoittanut sähköisiä oppikirjoja yläkoulun englannin ja ruotsin opiskeluun Tabletkoulussa, ja oppilaani ovat opiskelleet Tabletkoulun materiaaleilla jo viime lukuvuoden, mutta ensi syksynä aiomme jättää paperiset kirjat ensimmäistä kertaa kokonaan pois ja korvata ne Tabletkoulun sähköisellä materiaalilla. Laskin joitakin vuosia sitten, että jos saisin jokaiselle pulpetille edullisen laitteen, ja ne kestäisivät vähintään kolme vuotta, niiden hankinta voitaisiin kattaa kirjakuluilla. Tätä ideaa lähdimme rehtorin kanssa rohkeasti kokeilemaan. Syksyn 2015 aloitamme siis 25 Chromebookin, langattoman netin, Google Apps for Educationin ja Tabletkoulun sähköisten kirjojen parissa.

Viime lukuvuoden kokeilun perusteella olen pystynyt toteamaan seuraavat asiat:

  • Chromebook on loistava valinta koululaitteeksi, ja GAFE (Google Apps for Education) erittäin käyttäjäystävällinen ympäristö opettajan hallita. Opettaja pystyy omasta profiilistaan kontrolloimaan oppilaskoneita, mm. sulkemaan netin tai lataamaan uuden sovelluksen. Oppilailla on kaikki Googlen palvelut helposti käytettävissään. Englannin opiskelussa tulemme luomaan englanninkielisiä videotallenteita Youtube-kanavalle, kirjoittamaan kuvitteellista matkablogia Bloggeriin sekä luomaan tietokilpailuja Forms-sovelluksella ja maaesitelmiä Slides-sovelluksella. Ja kun oppilas unohtaa salasanansa, opettaja pystyy sen vaihtamaan käden käänteessä. 250 oppilastunnuksen luominen ja GAFE:n keskitetyn laitehallinan käyttöönotto sujui yhdessä työpäivässä.
  • Tabletkoulun kurssit kehittävät oppilaassa oppimisen omistajuutta. Eriyttävien tehtävien, autenttisen materiaalin ja projektityöskentelyn tarjoaminen on helppoa. Oppilaan edistyminen näkyy reaaliaikaisesti sekä opettajalle että oppilaalle. Oppilas saa välittömän palautteen täydennys- ja yhdistämistehtäviin. Aika, joka ennen kului tehtävien tarkastamiseen, voidaan käyttää esim. projektitöihin, englanninkielisten videoiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, vertaisarviointiin, oman työskentelyn arviointiin ja kieliopin drillaamiseen pelillisyyden hengessä. Tabetkoulun statistiikka on niin toimiva kokonaisuus, että varsinaista kurssikoetta ei ole välttämätöntä pitää ollenkaan, jos opettaja suunnittelee kokonaisuuden niin, että lukuvuoden aikana on mahdollisimman paljon erityyppisiä arvioitavia tehtäviä. Alustalle voi palauttaa myös äänitiedostoja, mikä on kielten opiskelussa erinomainen ominaisuus.

Olen suunnitellut ja testannut sähköiseen työskentelyyn siirtymistä jo viiden vuoden ajan. Valinnaiskursseilla oppilaani ovat ylläpitäneet omia kokkaus- ja matkablogeja englanniksi, ja kansainvälistä yhteistyötä toteuttaessamme olemme luoneet videopäiväkirjoja. Jaetut dokumentit ovat toimineet meille yhteissuunnittelun ja esitelmien teon välineenä jo useita vuosia. Ensi syksystä lähtien tarkoituksenani onkin tuoda tätä samaa työskentelyä myös tavallisille tunneille. Näkemykseni mukaan opettajan on hyödyllistä koota parhaat toiminnot usealta eri alustalta, seurata kuinka eri palveluntarjoajat kehittävät palvelujaan, ja tehdä muutoksia sovelluskokoonpanoon tarvittaessa. Lähtökohtaisesti tarkoituksenani olisi testata mm. seuraavia asioita:

  • Tehtävät, kuten esim. englanninkieliset tuntikeskustelut on ohjeistettu Tabletkoulussa. Ohjeet voidaan heijastaa joko tykillä kankaalle tai oppilaat voivat lukea ne ruuduilta, kuten he ennen lukivat kirjoista. Tabletkouluun merkitään keskustelutehtävät tehdyiksi, ja niistä kertyy oppilaille pisteitä. Tuntitilanteessa opettaja voi kontrolloida, että tehtävät todellakin tulevat tehdyksi. Kielten tunneilla keskustelut ovat erittäin tärkeässä osassa ja niitä käydäänkin jokaisella oppitunnilla.
  • Yhdistämis-, täydennys- ja kirjoittamistehtäviä tehdään Tabletkouluun. Tabletkoulun automatiikka tarkastaa yhdistämis- ja täydennystehtävät ja antaa oppilaalle välittömän palautteen. Opettaja voi itse harkita missä määrin antaa oppilaille kirjoitustehtäviä, jotka opettaja itse tarkastaa. Tabletkoulussa on paljon lisätehtäviä, joista oppilas saa kerättyä itselleen lisäpisteitä, mutta joiden tekemättä jättäminen ei syö vaadittavaa pistemäärää. Yläkoulun englannissa oppilaiden taitotasoerot ovat jo todella suuria. Tabletkoulun tehtävien avulla taitavampia oppilaita voi työllistää hyvin mielekkäällä tavalla. Oman kokemukseni mukaan tehtävien läpikäyminen sujui Tabletkoulussa näppärästi. Lisäksi, mielestäni lisätehtävänä tehdyt tiedonhaku- tai raportointitehtävät voi korjata sisältöpainotteisesti, eikä välttämättä korjata kaikkia pieniä virheitä, varsinkin jos ne eivät ole selkeästi toistuvia rakennevirheitä tai merkitystä muuttavia sanastovirheitä.
  • Kirjoitelmia, esitelmiä ja muita asiakirjoja tehdessä käytetään GAFE:n jaettuja asiakirjoja, joihin opettaja voi tehdä omia merkintöjään joko tekstin lomaan, kommentointikenttään tai äänitiedostona. Myös Tabletkouluun on tulossa portfoliotyökalu, jota siirrymme käyttämään kun se valmistuu. Valmiit tekstit voidaan siirtää omaan Blogger-blogiin ja stailata sivusto oman maun mukaan. Blogit voidaan jakaa vain opettajan nähtäväksi. Samoin omat videot voidaan tallentaa omalle Youtube-kanavalle ja jakaa vain opettajan nähtäväksi.
  • Läksyt ovat opetteluläksyjä, ei nettiin tehtäviä tehtäviä, koska kaikilla oppilailla ei ole laitteita kotona. Oppilas tekee muistiinpanoja vihkoonsa tunnilla niistä asioista, jotka pitää osata. Oppituntien alussa on mahdollisimman usein pieni pelillinen testi, jolla oppilas voi osoittaa osaamisensa. Näiden testien laatiminen esim. Socrativella tai Kahootilla on erittäin nopeaa ja helppoa. Oppilaat voivat luoda itsekin testejä esim. Quizletissa. Niiden tulokset on helppo tallettaa Tabletkoulun arviointityökalulla. Tabletkouluun on kehitteillä Qtest-työkalu samoja toimintoja varten. Tarvittaessa oppilas voi jäädä koulun jälkeen tekemään nettitehtäviä koululle, esim. tukiopetuksessa. Joissain kouluissa toimii sujuvasti laitelainaamo, josta ne oppilaat, joilla ei ole omaa laitetta, voivat kuitata laitteen käyttöönsä, ja lunastaa sen tietyn ajan kuluttua omakseen. Laitelainaamo yhdistettynä BYOD:iin (bring your own device) on nähdäkseni loistava idea niihin kouluihin, joissa oppilailla on mahdollisuus säilyttää omaa laitetta lukollisessa kaapissa. Niissä kouluissa, joissa voidaan tarjota jokaiselle oppilaalle henkilökohtainen laite, voidaan paperisen vihkon käyttö jättää pois, koska esim. Tabletkoulussa on muistiotoiminto oppilaan omille merkinnöille.
  • Aion kokeilla myös Google Classroomin käyttöä, vaikka sen tarve saattaa jäädä pieneksi kokeilussani.
  • Isojen kurssikokeiden pitämistä aion vähentää mahdollisuuksien mukaan minimiinsä. Oppilas saa aina halutessaan tehdä vapaaehtoisen kokeen, joka kattaa enintään 50% hänen arvosanastaan. Mielestäni jatkuva näyttö on kuitenkin erittäin tärkeässä osassa arvosanaa annettaessa, ja toivoisin oppilaiden panostavan enemmän jatkuvaan ahkeraan tuntityöskentelyyn kuin kokeeseen pänttäämiseen. Jatkuvassa näytössä on mukana myös aiemmin kuvailemani Socrativetestit, ja jokaista Tabletkoulun tehtävää voidaan pitää myös koetehtävänä, koska ne voi tehdä vain kerran. Tehtäviä kertyy lukuvuoden aikana niin paljon, ja niitä on tarkoitus tehdä enimmäkseen tunneilla, joten pelko siitä, että joku muu kuin oppilas itse tekisi tehtävät, on käytännössä hyvin pieni, ja asia paljastuu hyvin helposti.

Teetän säännöllisin ajoin mielipidekyselyitä oppilailla, ja tätä blogia seuraamalla voit seurata myös kokeilussa mukana olevien oppilaiden mielipiteitä sähköisten työkalujen käytöstä oppimisessa. Yläkoululaisten asenne sähköisiin työkaluihin vaihtelee innokkaasta epäilevään. Noin puolet viime vuonna kokeilussani mukana olleista oppilaista innostuivat kovasti uudesta työskentelytavasta. Erityisesti 7. luokkalaiset, jotka eivät olleet vielä yläkoulussa sosiaalistuneet mihinkään tiettyyn työtapaan. Kun kysyin heiltä, kuinka moni haluaisi ensi vuonna opiskella mielummin Tabletkoulun kuin paperisen kirjan avulla, jokainen oppilas nosti kätensä.

”Tabletkoulussa on mukavampi oppia ja tehdä tehtäviä.”

”Tabletkoululla on helpompi tehdä tehtäviä ja etsiä tietoa. Opin myös paremmin.” 

”On helpompi oppia asioita Tabletkoulun parissa, koska ainakin itse pyrin siten saamaan täydet pisteet tehtävistä, kun taas en itse jaksa panostaa työkirjan tehtäviin.”

Yläkoululaiset ovat joskus kovin konservatiivisia ja haluaisivat toteuttaa asioita tutulla ja turvallisella vanhalla kaavalla. Oppilaiden suusta kuuluu sama kirjo argumentteja kuin lehtien otsikoistakin. Hekin luulevat joskus, että sähköiseen siirtyminen tarkoittaa jatkuvaa näyttöpäätteen tuijottamista, tai käsinkirjoitustaidon unohtamista. Sähköisten työkalujen käytön opettelu on mielestäni erittäin tärkeä työelämätaito, ja jokaisen peruskoululaisen tulisi hallita esim. jaettujen asiakirjojen käyttö, jotta he olisivat aikanaan työmarkkinoilla tasa-arvoisessa asemassa. Kaikki yläkoululaiset eivät tule tätä ajatelleeksi.

Lyhyen, osa-aikaisen, tähänastisen kokeilumme perusteella näen myös joitain vaaroja, joita yritän kokonaisvaltaisemmalla ensi vuoden kokeilulla välttää:

  • Laitteet eivät toimi. Chromebookeista on onneksi erittäin positiivista käyttätietoa ja laitteet ovat edullisia. Uusi langaton nettimmekin on toistaiseksi toiminut ongelmitta. Toivomme, että näin on myös jatkossa. Peruskoulussa emme voi vaatia, että oppilaalla olisi kotona laite käytössä, eikä meillä ollut mahdollisuutta ostaa jokaiselle 250 oppilaalleni kotiinvietävää laitetta, joten täydennämme nettityöskentelyämme vihkotyöskentelyllä.
  • Käyttäjätunnus- ja salasanaviidakko. Tähän auttaa helposti mieleenpainuvat käyttäjätunnukset ja se, että opettaja pystyy itse hallitsemaan tunnuksia sekä GAFEssa että Tabletkoulussa.
  • Opettaja hautautuu kasvavan työmäärän alle yrittäessään tarjota oppilaille eriyttävää ja luovaa tekemistä. Tähän auttaa Tabletkoulun muokattavuus. Opettaja voi itse valita kussakin kappaleessa, mitä tehtäviä antaa oppilaille tehtäväksi. Jos kirjoitustehtäviä tai videoita on kerääntynyt arvioitavaksi, voidaan pari seuraavaa kappaletta edetä tehtävillä, jotka automatiikka tarkastaa.
  • Oppilaat tulevat entistä suorituskeskeisimmiksi. Suoritusten tallentuminen ja oman saavutetun prosenttiluvun jatkuva seuraaminen voi aiheuttaa liikaa suorituskeskeisyyttä. Olenkin yrittänyt luoda Tabletkouluun mahdollisimman paljon mukaansatempaavia tehtäviä, jotta oppilas tulisi vedetyksi mukaan tutkimaan asioita, ennemmin kuin suorittamaan pisteitä. Esim. ”Tutki keitä esiintyy USA:ssa käytössä olevissa seteleissä ja miksi.” tai ”Katso Guinnessin ennätysten kirjan videoita Youtubessa ja laadi luokkakavereillesi tietokilpailu”.
  • ”Wilma pilasi elämäni”-ilmiö. Pyrin keskustelemaan oppilaiden kanssa kaikesta arvioinnista avoimesti, jotta oppilas ymmärtäisi, että syy ei ole välineessä, jos itse laiskottelee. Valitettavasti usein oppilaille on tullut kuva, että netissä työskentely on ylimääräistä, ei-arvioitavaa ajantäytettä. Tämän harhakuvan poistaminen olisi mielestäni tärkeä työelämätaito, ja siihen pitäisi peruskoulun heitä valmistaa.

Tätä blogia seuraamalla voit seurata kokeiluani sähköistaa englannin oppimista yläkoulussa. Jätä palautetta ja kysymyksiä niin vastaan niihin uusissa blogipostauksissani. Ymmärtääkseni vastaavia kokeiluja ei ole vielä paljon tehty peruskoulussa, ja moni opettaja pitääkin oppilaskoneiden hankkimista peruskoulun kielten luokkiiin täytenä mahdottomuutena. Oppikirjailijana minua luonnollisesti kiinnostaa myös se, minkälaisia tehtäviä muut opettajat haluaisivat materiaaliin mukaan. Tiedäthän muuten, että Tabletkoulun materiaalit ovat opettajille ilmaisia, joten jos et ole vielä rekisteröitynyt, niin kannattaa tehdä se täällä.

Osallistava oppiminen – osallistava oppimateriaali

Olen saanut parin vuoden ajan olla kehittämässä uusia oppimateriaaleja yläkoulun ruotsin ja englannin tunneille. Ensimmäiset testiversiot kursseistani ovat ilmestyneet ilmaiseen koekäyttöön. Olen itse käyttänyt luomiani digitaalisia materiaaleja opetuksessa syksystä lähtien, ja palaute on ollut erittäin hyvää. Oppilaani ovat innolla mukana kokeilemassa uusia tapoja työskennellä, ja antamassa palautetta. Paperikirjojen pariin palaaminen tuntuu päivä päivältä hankalammalta. Oppilas saa välittömän palautteen digitaalisesta tehtävästä, ja hänen digitaalinen portfolionsa on aina auki opettajan ohjaukselle. On hienoa päästä todistamaan sitä, miten paljon oppilas osaa soveltaa ja miten neuvokas hän on, kun kaikki tieto on saatavilla. Ja ennen kaikkea sitä, miten paljon hän ilahtuu siitä itse sen huomatessaan. Olemme tehneet myös kokeita sähköisesti, mutta perimmäinen pyrkimys olisi lisätä elämyksiä ja vähentää testaamista. Kurssini valmistuvat syyslukukauden alkuun 2015. Siihen saakka kokeilemme lukuisia eri tehtävätyyppejä, jotta saisimme oppilaat mahdollisimman hyvin aktivoitua omakohtaiseen oppimiseen ja oppimisen omistajuuteen. Voit olla mukana uuden kielten luokan luomisessa testaamalla materiaaleja ja antamalla palautetta. Löydät materiaalini täältä: Tabletkoulu.fi. Palaan tänne uusin blogitekstein heti kun saan materiaalit valmiiksi. Elämyksellistä kevättalvea!

ps. Tässä vielä ’sneak peak’ keskeneräisiin, julkaisemattomiin aineistoihin.