”Sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun.”

Vuoden kokeilumme sähköisten materiaalien parissa alkaa olla lopussa. Ilokseni olen saanut todeta, että kaikki on toiminut täydellisesti. Saimme lisää laitteita, ja ensi syksyksi olemme tilanneet sähköiset materiaalit myös toiselle kielten opettajalle. Muun muassa kaikki uudet seiskaluokkalaiset aloittavat ensi syksynä enkun (ja osa myös ruotsin) opiskelut Tabletkoulun materiaaleilla.

Yhdeksännen luokan englannin materiaali on nyt valmis, ja se julkaistaan oikolukujen ja tarkistuskierrosten jälkeen piakkoin. Rakensimme materiaalia koko lukuvuoden ajan. Peter Kurrosen englanninkieliset oppilaat kansainvälisestä koulusta olivat mukana materiaalin luomisessa, ja minun viisi yhdeksännen luokan ryhmää testasivat kaikki tehtävät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sain paljon hyvää palautetta oppilailta siitä huolimatta, että he joutuivat työskentelemään keskeneräisen materiaalin avulla (ja tekemistä oli paljon) sekä sopeutumaan vielä viimeisenä peruskouluvuotenaan ihan uudenlaiseen opiskeluun. Ennen kaikkea olin erittäin tyytyväinen ysieni menestykseen valtakunnallisessa kokeessa (keskiarvo 7,4). Minulla ei ole kattavia tilastoja aiemmilta vuosilta, mutta kaikenkaikkiaan koe tuntui menevän paremmin kuin ennen. Kiitettäviä tuntui tulevan enemmän ja heikkoja arvosanoja vähemmän. Erityisen ilahtunut olin siihen, miten oppilaat osasivat päätellä uusien sanojen merkityksiä niiden käyttöyhteydestä, ja siihen, miten idiomaattisesti ja luontevasti he kirjoittivat englantia. Omien tekstien kirjoituttaminen yläkoulussa jäi paperiaikaan vähemmälle, Tabletkoulun pohja mahdollistaa omien tekstien kirjoittamisen viikoittain. Lisäksi, oppilaat kokevat tietokoneen oikoluvun erittäin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uskoisin, että sanojen arvaamiseen auttaa se, että on pystynyt usein varmistamaan epäilyksensä nettisanakirjasta, ja näin oppilaat ovat saaneet lisää itsevarmuutta oppijoina. Omaksi kehityskohteeksi aion ottaa suullisen kokeen järjestämisen valtakunnallisen kokeen yhteydessä lähitulevaisuudessa. Yli 500 oppilaan koulussa käytännön järjestelyt eivät tule olemaan helpot, mutta uskon, että lujalla tahdolla siihenkin vielä keksitään ratkaisu.

Valtakunnallisen kokeen jälkeen työllistin ysit projektin pariin. Noin kuukauden ajan oppilaat käsikirjoittivat, näyttelivät ja editoivat hyviä uutisia.

Screen Shot 2016-06-01 at 4.51.24 PM

Tässä projektin paras tuotos, jaan sen oppilaiden luvalla:

Usein kuvitellaan, että sähköinen opiskelu on pelkästään koneen ääressä istumista, mutta tämä Good News -projekti on hyvä esimerkki siitä, että väite ei pidä paikkansa. Useimmat uutisia luoneet ysit eivät istuneet kuukauteen lainkaan koneen ääressä. Näin hienoja tuotoksia syntyi silti, ja oppimista tapahtui laaja- ja monialaisesti. (”Missä maissa onkaan jo tasa-arvoinen avioliittolaki?”, ”Tällä sivustolla ei ole kyllä yhtään positiivista uutista ikinä!” ”Mitä on sääennustus englanniksi?”) Projektin päätteeksi oppilaat tekivät kattavat itse- ja vertaisarvioinnit, joihin Tabletkoulusta löytyi hyvät työkalut.

Keräsin myös seiskaluokkalaisilta palautetta. Toisin kuin 9. luokkalaiset, he ovat saaneet opiskella koko vuoden valmiilla oppimateriaalilla. Heistä yli 70% kokeekin sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin opiskelun paperisten oppimateriaalien avulla. Ne, jotka eivät pitäneet Tabletkoulusta, eivät osanneet antaa muuta perustelua kuin että ovat tottuneet paperikirjoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä miten he menestyvät valtakunnallisessa kokeessa muutaman vuoden kuluttua, opiskeltuaan sähköisesti kolme vuotta.
Screenshot 2016-05-27 at 11.37.10

Lopuksi vielä lainauksia oppilaspalautteista:

”sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun, ja englanti onkin suosikkiaineeni jo osin tabletkoulun ansiosta. Tehtävia löytyy joka alueelta, myös niiltä joissa osaamiseni on ollut vähän heikompaa. Olen oppinut paljon uutta, enemmän kuin olisin uskonut, varsinkin oikeinkirjoituksessa yms. Suosittelen :)” poika, 7. lk

”Mielestäni tabletkoulu on hyvä tapa oppia. Aluksi se tuntui vaikeammalta, mutta minusta se on nyt helpompaa.” tyttö, 7. lk

”Sähköisissä oppimateriaaleissa on hyvää se, että esimerkiksi monista tehtävistä saadut pisteet näkyvät heti. Ja tehtävän mennessä väärin, oikea vastaus on näkyvillä. Tehtävistä voi myös itse valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä ne omaan tahtiinsa.”  tyttö, 7. lk

”Mielestäni sähköinen oppimateriaali on parempi. Sähköisen oppimateriaalin avulla opettaja näkee paremmin että mitä oppilaat on tehny tunnin aikana.” tyttö, 7. lk

”Sähköisessä materiaalissa on hyvää se, että voi tehdä itsenäisesti tehtäviä ja mennä eteenpäin omassa tahdissa. Kun on saanut oranssit tehtävät valmiiksi, voi mennä harmasiiin tehtäviin, eikä tarvitse jäädä odottelemaan muita ja olla tekemättä mitään.” tyttö, 7. lk

”Tabletkoulu on nostanut itsevarmuuttani kieltä kohtaan, koska koin useasti onnistumisen tunteen, kun sai itse päättää mitä tekee ja onnistua sitten siinä.” poika, 9. lk

”Mielestäni sähköinen opiskelu on paljon mukavempaa ja avartavempaa, jos vaikka verrataan internetin ja oppikirjojen sisältöä.” tyttö, 9.lk

”Sähköisen materiaalin avulla pääsee opiskelemaan ajankohtaisia aiheita.” tyttö, 9. lk

”on hyvä kun voi tehdä niin monta tehtävää kuin kerkeää eikä ole niin että pitäisi tehdä 3 tehtävää ja odottaa, että kaikki saavat tehtyä ja sitten käytäisiin yhteisesti läpi.” tyttö, 9. lk

Suurkiitos kaikille ysin materiaalin rakentamisessa auttaneille kollegoille! On ollut erittäin motivoivaa ja voimannuttavaa kuulla teidän positiivisia kokemuksianne, ja innostuneita oppilaspalautteita! Keep ’em coming! :) Esimerkiksi Tabletkoulun yläkoulun englannin Facebookin ryhmässä saa mielellään jakaa kokemuksia jatkossakin.

Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Kestävää kehitystä

Uuden oppimistavan myötä maanantaiaamuni ovat muuttuneet aivan päinvastaisiksi kuin ennen. Ensinnäkin pystyn nukkumaan yöni hyvin, koska minun ei tarvitse miettiä keinoja saada seuraavana päivänä oppilaat kiinnostumaan opetuksestani, tai ahdistua jo etukäteen siitä, että joudun komentamaan ja kieltämään taas suurimman osan päivästä. Toiseksikin asiat tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään kun ensimmäinen tunti alkaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tunti alkaa Socrative-testillä viime viikon aiheesta ‘kestävä kehitys’: “When a person does not have food or can’t eat, he suffers from…” Oppilaat näkevät oikean vastauksen aina heti vastattuaan, ja saavat näin tietää omaan osaamisen tason edellisviikolla opetelluista asioista. Koe on vaikea. Tämän vaikeammaksi ne eivät yläkoulussa mene. Ollaan vain muutamien viikkojen päässä valtakunnallisesta kokeesta. Mielummin pidän tässä vaiheessa vaikeita kokeita kuin helppoja, ettei sitten valtakunnallinen koe ole liian kylmä kylpy. “Human right to voice one’s opinion publicly without fear of censorship or punishment is called freedom of…” Sähköinen koe on armoton, sillä pienestäkin kirjoitusvirheestä koko sana menee nollille. Edellisviikon lopulla aiheesta tehtiin monivalintatesti ja siitä tuli selkeästi parempia tuloksia. Päätän heti, että pidän tämän saman kokeen uudelleen huomenna, sillä vastatessaan oppilaat ovat oppineet lisää. Tärkeintähän on, että nämä sanat opitaan. En kuitenkaan kerro oppilaille mitään päätöksestäni. He eivät tosin vaikuta erityisen masentuneiltakaan, onhan alla kuitenkin viime viikon hyvä tulos ja välillä on aina vaikeampiakin testejä. On tärkeää, että opettaja muistaa tasapainotella helppojen ja vaikeiden testien väillä tasapuolisesti. Sillä saa oppilaiden luottamuksen. Oppilaat tietävät myös, että voivat korvata huonosti menneitä testejä ahkeralla tehtävänteolla. Kaikki pisteet kerääntyvät samaan saldoon kuitenkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävät lähtevätkin ihan itsestään käytiin sitä mukaan kun testi on tullut valmiiksi. Oppilaat löytävät taululta kappaleen numeron ja alkavat jutella englanniksi. En joudu kehoittamaan ketään työntekoon. Tämän viikon aiheena on futuurin ja konditionaalin kertaus. Asiat, jotka on käyty jo sekä seiskalla että kasilla. Taululta ja kappaleen johdannosta löytyy säännöt tarvittaessa. ”When I’m older, I will…”, “ If I had the power, I would…”, “If I had ruled the world, I would have…”

Jossittelu on aina yhtä kivaa ja mielenkiintoista. Tehtävissä on uusia sanoja, joita ihmetellään ryhmässä. Mikä on ‘hermit’? Mitä on ‘crickets’?, Mikä tämä ‘beauty pageant’ on? Joku ryhmässä löytää nopeasti vastaukset nettisanakirjasta ja  sitten vertaillaan vastauksia. Would I eat crickets? Would I like to be a hermit? Would I take part in a beauty pageant? Would I stay or run away if Justin Bieber sat next to me?

Screenshot 2016-03-14 at 10.32.53

 

Eipä uskoisi, että on aikainen maanantaiaamu ja ensimmäinen oppitunti. Nuoret eivät vaikuta yhtään väsyneiltä, tylsistyneiltä tai kouluvastaisilta, päinvastoin. Ennen kuin kukaan ehtii katsoa kelloa, tunti on ohi.

(Kuvakaappaukset ensi kesänä ilmestyvästä Tabletkoulun Englanti 9 -oppimateriaalista.)

Erilaiset oppijat

Peruskoulussa on monenlaisia oppijoita, enimmäkseen motivoituneita ja taitavia. On myös joitakin oppilaita, joita koulupuuhat ei motivoi, ja joitakin oppilaita, jotka ovat kovin innostuneita, mutta oppiminen ei vain tunnu onnistuvan. Luokista löytyy myös maahanmuuttajia, joiden heikot suomen kielen taidot tulevat turhan usein englannin oppimisen tielle. Jokaisella oppilaalla pitäisi kaikesta huolimatta olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, motivaation, kykyjen tai suomen kielen puutteista huolimatta.

Olen ollut opettaja viisitoista vuotta. Vuosien varrella olen kohdannut monenlaista hankaluutta järjestää tuntitilanteet tasavertaisiksi kaikille. Oppiminen on ollut hankalaa, koska suomenkielisiä ohjeita ei ole ymmärretty, kirjasta luettaessa tai luokkatilanteessa puhuttuna.  Hankalaa on ollut myös kun osalla oppilaista unohtuu usein opiskelussa tarvittavia välineitä kotiin, kuten esimerkiksi kirjat, vihko tai kynät. Hankaluuksia on tullut myös niissä tilanteissa kun opettaja selkeästi näkee, että osa oppilaista tarvitsisi vielä paljon toistoa kyseisestä asiasta oppiakseen sen kunnolla, mutta osa oppilaista odottelee jo tylsistyneinä seuraavaa aihetta. Erityisen ikäviä ovat ne tilanteet, kun haluaisi joskus antaa myönteistäkin palautetta ahkerille oppilaille, mutta opettajan nähtäville tulee aina vain uudestaan heidän epäonnistumisensa. Saattaa olla että oppilas jännittää koetilanteita, luokassa ääneen puhumista tai hänellä on lukemisen tai muistamisen vaikeus. Oppilas saattaakin onnistua silloin tällöin, mutta se ei tule opettajalle näkyväksi tai vastaukset eivät ole juuri sitä mitä siinä hetkessä haettiin, vaikka muuten olisivatkin hyvä vastauksia. Kaikista ikävintä on kuitenkin ollut se, kun on pitänyt vain todeta kurssin päätteeksi ketkä oppivat ja ketkä eivät, ja mennä eteenpäin siitä huolimatta.

Oppimisen tasavertaisuutta ja sujuvuutta etsiessäni päätin siirtyä sähköiseen oppimateriaaliin. Hankimme luokkaani Chromebookit ja Tabletkoulun oppikirjat. Aloin itse laatia Tabletkoulun oppimateriaalia kolme vuotta sitten. Luokassani on moitteettomasti toimiva wifi ja oppilailla hyvät kuulokkeet kuuntelutehtävien (tai englanninkielisen musiikin) kuunteluun, mutta myös muiden ryhmien puheensorinan pois sulkemiseksi. Oppilaat istuvat viiden hengen ryhmissä. Heitä kannustetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Oppilas saa tehtävästä aina välittömän suoran palautteen, ja oppii myös virheistään, joutumatta tekemään niitä toisten nähden. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan, eikä ketään tarvitse odotella. Annan oppilaille viikkotavoitteet: ”tällä viikolla on tarkoitus harjoitella tähän aiheepiiriin liittyvää sanastoa” tai ”kerronpa teille yhden rakenneasian ja saatte harjoitella sen tämän viikon aikana” tai ”tällä viikolla luetaan tämä teksti ja opetellaan itse kertomaan samantyyppisistä asioista”. Sen jälkeen oppilaat saavat valita sähköisessä aineistossa olevista vaihtoehdoista itselleen sopivat tavat oppia asian. Oppilailla on myös paperiset vihkot käytettävissään, ja nettisanakirjat ja -kääntäjät, jos he eivät esim. ymmärrä suomen- tai englanninkielisiä tehtävänantoja. Tunnit alkavat pienellä testillä, jolloin oppilas voi itse päätellä onko hän asian jo oppinut vai pitääkö hänen harjoitella lisää. Opettaja näkee minä tahansa hetkenä reaaliaikaisesti mitä oppilas osaa. Oppilas oppii itse arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään työskentelytapojaan. Oppilas uskaltaa enemmän, koska hän voi edetä oman näkymänsä suojassa, omassa työpisteessään, joutumatta esim. vastaamaan ääneen luokassa ja näin näyttämään osaamisensa.Tabletkoulun oppimateriaalit ovat jo valmiiksi eriyttäviä. Jokainen tehtävä on merkitty joko perustehtäväksi (P), syventäväksi tehtäväksi (SY) tai soveltavaksi tehtäväksi (SO). Ne, joille englannin oppiminen on haastavaa, voivat tehdä aina ensin P-tehtävät ja sen jälkeen SO-tehtävät, joita jokainen voi tehdä omalla tasollaan. SY-tehtävät ovat haastavampia. Materiaalissa on myös runsaasti lisätehtäviä ylöspäin eriyttämiseen. Pitkistä tekstikappaleista oppilaille on tarjolla myös lyhennetyt teksti. Oppilas voi lamppuikonia klikkaamalla vaihtaa tekstinäkymänsä. Opiskellessaan uutta tekstiä oppilas voi alleviivata tekstiin ja tehdä siihen omia merkintöjään. Vastatessaan kirjoitustehtäviin, käytettävissä olevista laitteista riippuen voi oppilaalle antaa mahdollisuuden käyttää oikolukua, ja näin oppilas voi itse tarkistaa oman tekstinsä. Sanastoissa on kuvat ja ääntäminen mukana. Olen itse päättänyt pitää kuvavihjeen suomenkielisen sanan tukena, jotta sanastojen opettelu olisi maahanmuuttajaoppilaille mahdollista, mutta opettaja voi muokata sanastoja myös muihin tarpeisiin sopivaksi. Oppilas voi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden tehtävistä. Jos hänelle on esim. kirjoittaminen työlästä, voi hän keskittyä puhe-, äänittämis- videointi- ja kuuntelutehtäviin.

 Sähköisessä opiskelussamme ei voi unohtaa oppimateriaalia kotiin. Aineisto toimii miltä tahansa laitteelta. Tuntipuuhat eivät kaadu siihenkään, ettei oppilaalta löytyisi kynää. Tosin monet oppilaista silti haluavat käyttää vihkoa ja kynää oppimisen tukena. Äkisti voisi kuvitella, että oppilaalta ei enää vaadita oikein mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Sähköisessä oppimisessa häneltä vaaditaan toisenlaisia asioita. Häneltä vaaditaan tarkkuutta, koska tehtävät voi tehdä vain kerran. Häneltä vaaditaan vastuunkantoa edistymisestään. Oppilas seuraa edistymisprosenttiaan säännöllisesti ja sen perusteella hän saa arvosanansa. Jos edistymisprosentti laskee, tarkoittaa se yksiselitteisesti sitä, että oppilas on laiskotellut, koska prosentteja voi kerätä ihan mistä tahansa tehtävästä, pitää etsiä vain niitä itselle sopivia tehtäviä. Vastaukset löytyvät tehtäviin myös aina materiaalista, pitää vain viitsiä katsoa. Ja opettajakin on aina läsnä neuvomassa henkilökohtaisesti. Sitä aikaa opettajalle jää paljon enemmän kun hänen ajankäyttönsä ei ole enää pääsääntöisesti koko ryhmälle puhumista. Oppilaalta vaaditaan myös aloitekykyä. Hänen pitää pystyä tarttumaan tehtävään ja viedä se loppuun saakka. Opettaja seuraa tietysti edistymistä, ja on oppilaalle tukena, jos edistymistä ei tapahdu tai oppilas ei pysty oma-aloitteisesti aloittamaan tehtäviä. Itse koen kuitenkin, että edistymisen ja aloittamisen taitojen kehittäminen oppilaissa on erittäin tärkeää, ja onkin hienoa, että oppimateriaalimme tukee näissä taidoissa kehittymistä. Ennenkaikkea olen ilokseni huomannut, että oppilaat nauttivat siitä kun saavat kehittää itsessään näitä taitoja.

Erilaisia oppijoita tukevia piirteitä Tabletkoulussa on paljon muitakin. Vuosikurssiin sitomattomat opiskelijat voivat työskennellä omatahtisesti kurssin parissa seuraavanakin lukuvuonna. Itse aion jättää nykyisten seiskaluokkalaisten kurssin auki ysin keväälle saakka. Näin nekin oppilaat, jotka motivoituvat koulupuuhiin vasta esim. ysiluokalla saavat aina uuden mahdollisuuden oppia seiskan asiat. Oppilasta arvioidessa, opettaja voi ottaa huomioon vain tietyn osan suorituksista, esim. pelkästään tehtäväpisteet. Teen itse näin muutaman oppilaan kohdalla, joilla on esim. todettu muistamisen tai oikeinkirjoittamisen vaikeus. Opettaja voi siis arvioida oppilaat muunkin kuin ulkoamuistamisen perusteella. Useimmat oppilaat pitävät testeistä ja motivoituvat niistä, ja siksi olen päättänyt pitää pieniä tunninalkutestejä, mutta ne voi opettaja jättää arvioinnissa myös omaan arvoonsa, koska pisteitä oppilaille kertyy paljon muustakin. Pääasia on, että tehtäviä on tehty.

Ollut hienoa nähdä oppilaiden kehitys. Oppilas, jota olen pari vuotta seurannut paperilla, eikä kehitystä ole tapahtunut, on nyt ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hänellä on oppimisvaikeuksia, mutta hänen vieraskielisestä tekstistä on yhtäkkiä tullutkin ymmärrettävää. Toinen oppilas, jota ei oikein millään saatu mukaan oppimiseen seitsemännen luokan ensimmäisen puolen vuoden aikana, koki ahaa-elämyksen löytäessään oikoluvun, ja nyt hän on löytänyt intoa alkaa tehdä tehtäviä. Aikaisemmin hän ajankulukseen vain arpoi monivalintoja ja kertoi pelkäävänsä kirjoittamista, koska siinä tulee vain kaikki aina väärin. Nyt hänen ei tarvitse enää palauttaa opettajalle virheitä. Monet oppilaat, jotka eivät motivoidu koulusta, innostuvat pelaamaan sanapelejä. On hienoa nähdä heidän pidättävän hengitystä jännässä paikassa ja tuulettavan onnistuessaan. Oppimisella on silloin merkitystä. Osa taitavista oppilaista tulee jo välitunnilla kirjoittamaan kirjoitelmia ja katsomaan videoita. Hienoa on myös se, että enkun tunnille voi tulla heti Suomeen muutettuaan, eikä tarvitse odottaa että suomen kieli kehittyisi.  Maahanmuttajat ovat usein todella innokkaita oppijoita. On harmillista, että muidenkin aineiden oppiminen tyssää siihen, ettei suomea vielä osata.

On hienoa, ettei oppilaan tarvitse enää epäonnistua englannin opinnoissa kirjoittamis- tai muistiongelmien takia tai siksi, että hän ei osaa suomea tai motivoidu koulusta. Keinot löytyvät kiertää asioita, jotka ovat oppimisen tiellä. Itselleen sopivaa tekemistä löytyy, ja pelkästä tuntityöskentelystä palkitaan. Oppilaat oppivat haastamaan itseään ja rikkomaan omia rajojaan.  ”En tiennytkään, että osaisin tämän, tai uskaltaisin ylipäätään tehdä tällaista.”  (äänitystehtävästä)

 

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleista

Sosiaalisessa mediassa on herännyt laajemmaltikin mielenkiintoa Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleja kohtaan. Olen toinen materiaalin kirjailijoista, ja olen itse opettanut Tabletkoulun materiaalien avulla nyt melkein kaksi vuotta. Olen rakentanut materiaaleja opetukseni yhteydessä. Oppilaani ovat toimineet oikolukijoinani ja kriitikkoinani. Nopeasti ajatellen voisi kuvitella, että onpas epäreilua heitä kohtaa, mutta itse asiassa uskon, että se on ollut heille erittäin mieluisa ja opettavainen tehtävä. Joissakin ryhmissä on syntynyt jopa kilpailua siitä, kuka löytää sen yhden tai ne kaksi typoa tämän päivän kappaleesta. Saan päivittäin myös erittäin hyviä tehtäväideoita oppilailta, joko suoraan esitettynä tai oppilaiden puheita sivusta kuuntelemalla.

Screenshot 2016-02-11 at 09.12.14

Englannin materiaali alkoi muotoutua mielessäni pari vuotta sitten. Olen ollut opettajana viisitoista vuotta, joten englannin sisällöt ja niiden looginen opettamisjärjestys löytyy minulta jo ulkomuistista. Tuskailin pitkään tekstien ideoimisen kanssa. Mistä ihmeestä löytäisin niin paljon vapaastikäytettäviä tekstejä, että saisin yläkoulun tekstimateriaalin täyteen? Googlailin ja pläräilin kuukausitolkulla, mutta mitään järkevää ajatusta ei tuntunut syntyvän. Olisi jotenkin irrallista ja teennäistä hakea jokainen teksti eri paikasta, eikä nuorille suunnattuja laadukkaita tekstejä oikein tuntunut löytyvänkään. Tuntui, että minulta valui valtavasti aikaa hukkaan etsiessä tekstejä. Toki mietin sitäkin vaihtoehtoa, että kirjoittaisin itse tekstit, mutta oppikirjatekstien kirjoittaminen ei kamalasti houkuttanut. Kunnes keksin luoda kuvitteelliselle nuorelle kuvitteellisen blogin. Siitä syntyi Adam Juniper, pohjoiskalifornialainen poika, joka kirjoitti blogiaan vuodesta 2011 vuoteen 2014. Adamin blogipostaukset muodostavat perustekstimateriaalin ja niitä seurataan 7. luokan syksystä 9. luokan kevääseen. 7. luokalla Adam esittelee perhettään, harrastuksiaan, ystäviään, kouluaan ja monia muita hänen elämäänsä läheisesti liittyviä asioita. 8. luokan syksyllä Adam kertoo kesän seikkailuistaan Euroopassa (ja tytöstä, joka säilyy ehkä vielä tulevaisuudessakin hänen elämässään) ja keväällä hän esittelee vaihto-oppilaalle USA:ta. Adamin isä on toimittaja, ja hänen radio-ohjelmistaan kappaleet saavat myös kuunteluaineistoa, ja oppilaat kuulevat ”aikuismaisempaa” ilmaisua. 9. luokan materiaali on minulla ollut tänä lukuvuonna työn alla. Adamin perhe on muuttanut Suomeen ja Adam käy kansainvälistä koulua. Hänen kansainvälisen tuttavapiirin kautta lukija pääsee tutustumaan moniin muihin kulttuureihin. Adamin äiti (ja sitä kautta ehkä myös vähän Adam) on hurahtanut ympäristöasioihin, ja näin blogi saa myös yhteiskunnallisia aiheita.

Screenshot 2016-02-11 at 09.13.59

Adamin blogi oli se asia, mikä minua itseäni jännitti eniten. Kieliopit ja niiden harjoitukset tulevat varmasti jokaiselta 15 vuotta opettaneelta ”kuin apteekin hyllyltä”, mutta entä jos oppilaat eivät pidäkään Adamin blogista? Entä jos he kokevat sen teennäisenä? Entä jos siinä on paljon virheitä tai se lähtee menemään jotenkin ihan väärille raiteille? Luovan tekstin kirjoittaminen vaatii aina myös oikeaa mielentilaa ja inspiraatiota. Entä jos en keksikään enää mitään järkevää? On ollut valtava helpotus huomata, että oppilaat pitävät blogista. He samaistuvat siihen ja se herättää heissä tunteita. Seiskaluokkalaiset puhuvat Adamista kuin hän olisi heidän tuttavansa. Jotkut ysiluokkalaiset ovat arvanneet, että minä olen itse kirjoittanut blogin. He hämmästelevät aina mistä keksin kaikki tarinat. Olen myös paljastanut heille, että osan jutuista saan kuuntelemalla heidän juttujaan, kuten kerran kun oppilaat muistelivat erästä poikaa, joka puhkesi itkemään kun joutui istumaan luokassa tytön viereen.

Screenshot 2016-02-11 at 09.04.31

Kirjailijaparini Peter Kurronen, syntyperäinen amerikkalainen, on myös osallistunut blogin kirjoittamiseen ja on todennut sen kuvaavaan hyvin hänenkin nuoruuttaan samoilla alueilla kuin missä Adam vaikuttaa. Hän on myös äänitteillä esiintyvä Adamin isä. Äänitteillä kuullaan myös Peterin oppilaiden ääniä. Hän toimii opettajana kansainvälisessä koulussa Helsingissä. Kaksi viimeistä blogiartikkelia on vielä Adamin blogista kirjoittamatta. Kevään haaste minulla onkin keksiä, miten Adamin blogi päättyy. Jotain ideoita ja hahmotelmia on jo olemassa. Englanti 9 -kirja ilmestyy kokonaisuudessaan tulevana kesänä.

Tabletkoulun sähköisen materiaalin avulla opettaminen on mullistanut opetukseni täysin. Olen edellisessä artikkelissani kuvannut opiskelujen etenemistä luokassani, ja myös arviontiperiaatteistani löytyy oma artikkeli tässä blogissa. Keräsin oppilaiden kokemuksia sähköisestä oppimisesta laajasti kyselylomakkeella ennen joulua ja kokosin ne tiedot myös omaksi artikkelikseen. Sähköinen työskentely muuttaa koko oppimistapahtuman paradigman niin, että usein käy niin, että paperisen kokeen tehtävätyyppi ei toimikaan sähköisessä muodossa. Kirjoitin sähköisistä kokeista artikkelin syksyllä. Itse pyrin pääsemään pois kokeiden pitämisestä, mutta en ole toistaiseksi uskaltautunut, enkä nähnyt tapaa, jolla saisin kaikki oppilaat tekemään kaikenlaisia tehtäviä, ja välttämään mekaanista kopiointia ilman ’testiuhkaa’. Tämä asia on kuitenkin minun omalla kehityslistallani vahvasti mukana. The ultimate goal. Tabletkoulun pohja antaa kuitenkin loistavat eväät tähän, sillä oppilaat saavat jokaisesta tekemästään tehtävästä pisteitä. Joillekin oppilaille, esim. niille, jotka kärsivät luki- tai muistiongelmista, annankin arvosanan pelkkien harjoituspisteiden perusteella. Jokainen opettaja voi varmasti etsiä tässä itselleen sopivan yhdistelmän, jopa eri ryhmien kohdalla. Jos edetään hyvin opettajatahtisesti ja oppilaat tekevät esim. samat puhetehtävät samaan aikaan, opettaja voi varmasti jättää kokeet kokonaan pois. Omatahtisessa etenemisessä tarvitaan ehkä vähän enemmän testikontrollia.

Yläkoulun englannin sähköinen oppimateriaali ei minusta työllistä opettajaa enempää kuin paperisen materiaalin avulla opettaminenkaan. Automatiikka korjaa ison osan tehtävistä. Opettaja voi itse päättää kuinka paljon antaa kirjoitustehtäviä, jotka hän itse tarkastaa. Opettaja voi itse myös tehdä tehtäviä jokaiseen kappaleeseen mielin määrin. Englannin materiaali on tosin jo nyt hyvin runsas. En ole ehtinyt lähellekään kaikkea seiskaluokkalaisten kanssa tänä vuonna. Tarkoituksena onkin koota runsaasti materiaalia, josta opettaja voi valita ryhmälle sopivaa tekemistä. Osa opettajista haluaa ehkä pitää mukana vihkotyöskentelyä, ja silloin tehtäviä ehtii tekemään huomattavasti vähemmän. Seitsemännellä luokalla suurin osa ajasta menee aikamuotojen ja epäsäännöllisten verbien opetteluun. Kaikki muu on ehkä toissijaista. Itse pyrin myös luetuttamaan kaikki Adamin blogit, koska kyseessä on kuitenkin jatkuva tarina. Yhdeksännen luokan teksteissä on viittauksia seitsemännen luokan tapahtumiin, mutta niihin on linkitetty vanhat tekstit, eikä ongelmaa synny, vaikkei tekstejä oltaisi luetukaan. Eihän minunkaan ysiluokkalaiset ole lukeneet seiskaluokan tekstejä, eikä se ole heitä haitannut. Olen pyrkinyt luomaan materiaalin, joka olisi sellaisenaan suoraan käytettävissä ilman lisäyksiä, mutta muokattavissa myös siihen, jos opettaja haluaa toteuttaa projektikokonaisuuksia. Uskoisin, että materiaalia voi käyttää yhtä hyvin opettajatahtiseen kuin oppilaiden omatahtiseen opiskeluunkin.

Screenshot 2016-02-11 at 10.11.44

Tabletkoulun oppimateriaaleihin voi opettajat tutustua ilmaiseksi kirjautumalla Tabletkoulun sivulle. Voit käydä selaamassa Englanti 7 ja Englanti 8 -materiaaleja. Käytän itse kirjailijan kappaleita oppilaiden kanssa, joita editoin joka päivä. Mahdollisesti jotkut muutokset päätyvätkin myöhemmin jo julkaistuihin materiaaleihin. Tabletkoulu ottaa myös mielellään vastaan palautetta käyttäjiltä. Yläkoulun englannin materiaalien käyttäjille on myös Facebook-sivu, jossa voi keskustella materiaalista, ja saada käytännön ideoita muilta käyttäjiltä.

(Kuvakaappaukset ovat Tabletkoulun oppimateriaaleista Englanti 7 ja Englanti 9. Ne ovat kirjailijan omista luonnoksista, eivätkä välttämättä toteudu sellaisenaan julkaisuprosessin jälkeen.)

 

Omatahtisesta etenemisestä

Uudet tuulet koulumaailmassa aiheuttavat aina paljon keskustelua ja ennakkoluulojakin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla kritisoidaan omatahtisen oppimisen menetelmiä murrosikäisten lasten kuulopuheiden perusteella, käymättä luokissa itse katsomassa mitä siellä tapahtuu, tai edes kysymättä opettajalta, miten hän opetuksensa rakentaa. Keskusteluissa puhutaan mm. omatahtisuudesta, käänteisestä opetuksesta ja sähköisistä materiaaleista, olettaen, että ne aina liittyvät toisiinsa, mikä ei pidä paikkansa.

IMG_1285Itse suosin omatahtista etenemistä ja käytän sähköistä oppimismateriaalia, koska se monipuolistaa opetusta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Kenenkään ei tarvitse istua tekemättä mitään, koska ei osaa tehtävää tai on niin nopea, että joutuu aina odottamaan toisia. Jokaisella tunnilla voi itse valita tekeekö mieluiten keskusteluja, kuunteluita, kirjoittamista, lukemista vai luovia töitä (videot, animaatiot jne). Vai haluaako ehkä pelata. Jos oppilas kokee tunnit yksitoikkoisiksi, hänellä on aina mahdollisuus poiketa omasta mallistaan ja tehdä välillä jotain muuta. Hyvään arvosanaan vaaditaankin monipuolisia tehtäviä. Olen saanut sen kuvan, että harva opettaja kuitenkaan käyttää sähköistä materiaalia vaikka suosiikin omatahtista etenemistä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa jos oppilas etenee omatahtisesti paperisella materiaalilla kuin, jos hän etenee sähköisessä oppimisympäristössä. Sähköisessä ympäristössä kaikki hänen suorituksensa tallentuvat pisteiksi, joista muodostuu hänen arvosanansa. Pisteiden kerääminen motivoi monia ja konkretisoi etenemisen. Voisiko loistavampaa tapaa olla kehittää oppilaan omaa arviointikykyä siitä, mistä arvosana muodostuu, ja mitkä ovat menestymisen tai epäonnistumisen syyt? Varsinkin kun numerot on höystetty taitotasokuvauksilla, ja sähköisestä tehtävälistasta näkyy mustaa valkoisella, mitkä tehtävät on tehty ja mitkä ei, ja mitä arvosanoja mistäkin testistä on saatu. Avaan tietysti taulukoita oppilaille usein, seiskoille useammin ja yseille harvemmin: “Muistattehan katsoa arvioinnista arvosananne aina välillä ja tehtävälistasta lisää tekemistä jos haluatte nostaa arvosanaa.” Minusta kyllä näyttää, että jokainen oppilas katsoo tilanteen aina tunnin aluksi ja lopuksi joka tapauksessa.

IMG_1288Minun enkun tunneillani siis saa edetä omassa tahdissa muuten, mutta kielioppiin ei saa mennä ennen kuin olen sen selittänyt. Jokaisen asian yhteydessä oppilas saa itse valita, millä tavalla sen opiskelee. Kaikki tehtävät kerääntyvät samaan pistesaldoon. Oppilaat ja minä pidämme todella paljon siitä, ettei kenenkään tarvitse koskaan odottaa ketään. Työskentelyrauha on ihan eri luokkaa kuin silloin kun yhdessä tarkastettiin tehtäviä ja odoteltiin, että hitaimmatkin ehtii mukaan. En usko, että osaisin tai pystyisin toteuttamaan omatahtista etenemmistä ilman sähköistä alustaa. Olisin jatkuvasti huolissani siitä, tuleeko asiat opittua vai ei. En pystyisi koordinoimaan paperipaljoutta enkä jaksaisi kahlata läpi oppilaiden töitä. Nyt näen jokaisen oppilaan jokaisen tehtävän sähköiseltä alustalta, ja tunninalkutestit näyttävät myös hyvin missään mennään. Sähköisesti nämä kaikki toiminnot vievät niin vähän aikaa, että voin ne toteuttaa. Kuka ihme jaksaisi tarkastaa paperilla pistarit joka ikinen tunti? Automatiikka tarkastaa minun testit, niitä laatiessa pitää vain olla ovela. Ja jos automatiikka tekee jotain hassua, katson testit itse. Oppilaat kyllä aina huomauttavat asiasta niissä tapauksissa. Pitempiäkin kirjoitustehtäviä toki tehdään, ja ne tarkastan tietysti aina itse, kaikkeen ei kone pysty. Käänteistä opetusta en varmastikaan ihan puhtaasti käytä missään. En usko, että saisin oppilaitani katsomaan videoita etukäteen kotona. Toki aiheeseen johdatellaan monesti videolla, jonka voi katsoa omassa tahdissaan sopivassa kohdassa.
Screenshot 2016-02-04 at 16.06.11Opettajat ovat pitkän yliopistokoulutuksen käyneitä ammattilaisia, tuskin kukaan olettaa, että oppilas ymmärtäisi uudet asiat selittämättä. Huolissaan oleville vanhemmille sanoisin, että jos sinua kiinnostaa, mitä luokassa tapahtuu, tiedustele sitä kohteliaasti opettajalta tai käy seuraamassa opetusta. Monet opettajat ottavat vanhempia mielellään mukaan tunneille. Kannattaa käydä samalla useampaa eri tuntia seuraamassa niin voi verrata minkälaista nykykoulussa on edetä opettajatahtisesti, verrattuna siihen, että oppilas etenee omassa tahdissaan. Nuori saattaa kritisoida uutta työskentelytapaa jo siitä syystä, että joutuu tekemään itse enemmän kuin aiemmin. Sehän on ymmärrettävää. Aikuisten maailmassa syntyisi kapina. Osa nuorista on vain todella konservatiivisia. Koululta odotetaan tiettyjä asioita, lähinnä luennointia ja kopioimista. Itse väitän kuitenkin, että nuoret ovat päässeet ennen aivan liian helpolla. Aikaa jää kännyköiden räpläämiseen ja toisten kiusaamiseen. Jos vanhemmat haluavat parempaa työrauhaa luokkiin, uskon, että omatahtinen eteneminen on siihen ainut ratkaisu. Kun sähköiset sovellukset lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei poistu mitään, vaan siihen tulee vain lisää. Ilman laitteita ei tehdä esim. videoita tai animaatioita, eikä opettaja pysty seuraamaan oppilaan osaamista ja edistymistä reaaliaikaisesti. Kun omatahtisuus lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei ainakaan meidän tapauksessa poistu mitään. Kaikki samat työskentelymuodot ovat edelleen olemassa. Oppilas saa tehdä ryhmätöitä, kirjoittaa vihkoon, keskustella jne. ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus oppilas valitsee kerta toisensa jälkeen täydennystehtävät, koska ne ovat se helpoin valinta. Silloin ei kuitenkaan pidä syyttää opettajaa tuntien tylsyydestä, jos itse tekee sellaisen valinnan. Omatahtisen etenemisen suurimpia etuja on oppilaan selitysmallien kehittyminen. Kenen syy se nyt on, jos en edisty?

Screenshot 2015-12-17 at 12.51.01Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten avosylin selkeä enemmistö oppilaista ottaa uudet lähestymistavat käyttöön. Mielestäni sekin on yksi tärkeä metataito opittavaksi tässä muuttuvassa maailmassa, että osaa suhtautua ennakkoluulottomasti muutokseen ja tekee johtopäätökset vasta kun on itse asian kokenut tarpeeksi kattavasti. Ennen joulua teettämäni kyselyn mukaan vain 35% oppilaistani opiskelisi mielummin paperisen materiaalin avulla opettajatahtisesti kuin sähköisen materiaalin avulla omatahtisesti. Nämä ovat ne kaksi vaihtoehtoa mitä meillä on tarjolla, ja jompi kumpi niistä pitää valita kaikille. Osuus on mielestäni yllättävän pieni, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi tapa oppia eikä suurin osa oppilaistani ole koskaan ennen tätä kokeillut. Ahkerimmat ja heikoimmat oppilaat ovat yleensä uuden työskentelytavan kannalla. He ovat mielissään siitä, että kaikki heidän tekemisensä tulee näkyväksi. Keskitason oppilaat, jotka ovat perustaidoillaan onnistuneet aina kokeissa, eivät yleensä pidä tästä uudesta työskentelytavasta, koska he joutuvat nyt tekemään töitä, ja siihen he eivät ole tottuneet. Kokeista on päässyt aina ulkoa opettelulla, tuurilla tai perustaidoilla kohtuullisille arvosanoille. Minun mielestäni lisähaasteet eivät tee kenellekään pahaa, kun keinot niiden selvittämiseen on helposti tarjolla.
Screenshot 2016-02-04 at 16.04.00

Enkun tunneillamme on upea keskittynyt flow-meininki ja tiedän koko ajan tarkalleen mitä kukakin osaa. Itse vanhempana toivoisin samaa omille lapsilleni. Osa oppilaista tekee muistiinpanot vihkoon, osa pelaa pelejä. Monissa ryhmissä on muodostunut opiskelupiirejä. Yksi piiri kokoontuu luokkani ulkopuolella käytävän päässä ja siellä he lukevat yhdessä ääneen sanoja nauhalle, keskustelevat kuuntelutehtävän sisällöstä tai keksivät muistisääntöjä sanoja opetellessa. Oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan. Jotkut oppilaat olivat joululoman aikana löytäneet lisätehtävistä Charles Dickensin Christmas Carolin, kuunnelleet sen ja vastanneet sisältökysymyksiin, joita olin siitä laatinut. Yksi hetki missä uuden työskentelytavan erityispiirteet tulivat hauskasti näkyväksi oli se, kun joulun jälkeen joihinkin ryhmiin tuli uusia oppilaita. Heidän ihmetyksensä oli aika selkeästi nähtävissä kun oppilaat alkoivat yhtäkkiä puhua englantia keskenään satunnaisina hetkinä. He tekivät puhetehtäviä tehtävälistaltaan, mutta uusi oppilas ei ollut vielä sisällä ajatuksessa, että niitä oikeasti voi ja kannattaa tehdä kun parin kanssa sattuu yhteinen hyvä hetki.

Jos minun pitäisi palata opettajatahtiseen paperiopetukseen, se tuntuisi niin valtavan suurelta ja masentavalta askeleelta taaksepäin. Olen saanut puolen vuoden ajan maistaa tätä uutta ihmeellisen ihanaa, oppilasta aktivoivaa työskentelyä, enkä halua siitä luopua. Luokastani lähtee energisiä, mutta rauhallisia nuoria. Se on se sama fiilis kun itsellä on sellaisen työpäivän jälkeen kun on saanut itse aktiivisesti puuhastella jonkin projektin parissa, ja on saanut paljon aikaiseksi, kokenut ehkä flow-fiiliksiä, eikä ole tarvinnut ahdistua istumalla palavereissa tai luennoilla ilman mitään konkreettista tekemistä. Uskonkin, että onnelliseksi ei tule pääsemällä vähemmällä, vaan sillä kun ylittää itsensä tekemällä itse, ehkä vähän enemmän kuin aloittaessa osasi arvatakaan. Aina voi sanoa, että ei kiinnosta tai ei osaa, mutta se on kyllä aina varma tae siitä, ettei kiinnostukaan eikä tule osaamaan. En ole joutunut ‘markkinoimaan’ kirjoittamaani materiaalia yhdellekään oppilaalle, vaan he tekevät tehtäviä mielellään. Sekin on aika hienoa, ja kertoo myös siitä, että nuoret haluavat edistyä, saada hyviä arvosanoja ja oppia. Opettajan pitää vain mahdollistaa se.

(Ruutukaappaukset ovat työn alla olevasta Tabletkoulun Englanti 9 kirjasta, joka julkaistaan tulevana kesänä.)