Lapsi, rakasta koulua

Minulla on ollut onni käydä useassa ulkomaalaisessa koulussa vierailemassa tänä talvena. Käyn vuosittain kouluvierailuilla, mutta viimeaikoina niitä on sattunut useita peräkkäin. On vallan hämmästyttävää kokea aina se, miten samanlaisia koulut ovat ympäri maailman. Niin tuttu taistelu kännyköiden käytöstä on käynnissa sekä ranskalaisessa että ruotsalaisessa koulussa. Ja niin tuttuja keskusteluja käydään kun soitetaan Florianin tai Johanin kotiin. Ni förstår ju att man inte får göra så. Mais vous savez que vous ne pouvez pas faire cela. Nuoret Pyreneillä ja Skoonessa pitäisivät myös mielellään hatut päässä sisätiloissa ja hörppisivät tölkkijuomiaan ihan kuin heidän suomalaiset ikätoverinsakin. Ja meistä aikuisista kumpikaan näistä ei ole minkään maan normistolla mukavaa.

Yksi seikka meidät kuitenkin erottaa missä tahansa maailman kolkassa toisista kansoista. Jonkun mielestä se voisi olla Marimekon laukku tai kengät, joilla on hyvä kävellä. Toisen mielestä taas Lumia, Halti tai ohut vaalea hiuslaatu. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen miten ihmiset kohtaavat toisiaan. Minun silmääni sekä sieluani aina suorastaan hivelee ulkomaalaisissa kouluissa vieraillessa ihmisten ystävällisyys ja iloisuus, heidän halunsa tutustua uusiin ihmisiin ja kiinnostus sitä kohtaan keitä uudet tuttavuudet ovat ja mitä he ajattelevat maailman asioista. Näillä kansainvälisillä käytävillä ei oikeastaan edes ole sellaisia oppilaita jotka keskittyisivät pitämään kasvot peruslukemilla ja välttelemään katsekontaktia. Ulkomaalaisissa kouluissa käytävillä kulkiessa siirtyy askel askeleelta sujuvasti keskustelusta toiseen. Är ni från Finland? Êtes-vous de la Finlande? Kohdatessa opettajan tai oppilaan käytävällä, tulee tunne, että hän haluaa jäädä juttelemaan kanssasi, kiinnostuu sinusta ja haluaa ajatella positiivisesti sinusta. Ja kuten yksi mukana olleista oppilaista osuvasti ihmetteli: Mistä ihmeestä he keksivätkin aina lisää sanottavaa ja kysyttävää?

Ranskan matkallani päädyin sattumalta koulumuseoon, ja siellä satuin lukemaan Ohjeet koululaiselle. Ensimmäinen kohta paperissa kuului: Lapsi, rakasta koulua. Loput paperin ohjeista jatkuivat samassa hengessä. Ranskalainen opettaja selitti minulle, että heidän tavoitteenaan on kasvattaa ensisijaisesti sosiaalisia nuoria, jotka osaavat keskustella kohteliaasti mutta sujuvasti aikuisten kanssa. Nuoria, jotka osaavat hoitaa asiat reippaasti ja omatoimisesti. Ja se kyllä näkyi kouluyhteisössä. Samaa todistin ruotsalaisessa koulussa, sekä useilla aiemmilla kouluvierailuillani. Vaikkeivät Ranska tai Ruotsi ehkä pärjäisikään Pisavertailuissa niin hyvin kuin me, niin ehkä heillä olisi meille jotain tarjottavaa kouluviihtyvyydessä. Itse otin ainakin vähän maistiaisia mukaan. Jos koulu ei olisikaan se välttämätön paha ja opettajat niitä jotka pakottavat tekemään kaikenlaista tylsää ja ikävää. Lapsi, rakasta koulua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s