Tuhat tarinaa

Lupauduin pitämään webinaarin ensi viikolla verkkomateriaaleista. Mietiskelin eilen illalla mitä kertoisin, miten kokemukseni jäsentäisin ja mitä asioita priorisoisin. Tuli mieleen tuhat tarinaa oppimisesta. Niitä kaikkia en voi webinaarissani kertoa, mutta yksi asia on varmaa: nyt kuukauden verran kestävyt sähköisen oppimisen kokeilumme saa kasvonsa juuri niiden tarinoiden kautta.

Tuiki tavallinen tiistai. Seiskaluokkalaiset kurkkivat ovelta jo 15 minuuttia ennen tunnin alkua. ”Saako tulla jo?” Ei mene montaakaan minuuttia kun jo kysytään. ”Saako mennä seuraavaan kappaleeseen?” Päivänavaus ei ole vielä alkanut kun vihkot on otettu esille ja alettu kirjoittamaan uusia sanoja kappaleesta 2 House. En raaski keskeyttää sanojen kirjoittamista päivänavauksen ajaksi. Päivänavauksen jälkeen tulee pettymys. ”Mitä, eikö meillä olekaan Socrative-testiä? Miksei?”

Tosi tavallinen torstai. Ysiluokkalaiset miettivät passiivia pienryhmissä. ”Pitääkö siinä aina olla se BE?” ”Mutta ei tässä ole missään BE:tä?” ”No, ei olekaan kun se on taivutettu.” ”Aaaaaaa… Ai onko se tää ARE tässä?” ”OOOOPEEEE mikä on kolmas muoto sanasta HOLD?” ”Saako tän tehtävän tehdä missä pitää käydä haastattelemassa mitä kieliä meidän koulussa puhutaan? Saadaanko mennä tuonne toisiin luokkiin kysymään?” ”Hei onko sulla uusia kirjoja täällä? Saako näitä Greenejä lainata? Saako ottaa kotiin?”

Kokeilumme on tähän saakka ollut suuri menestys. Tiedätte varmaan supisuomalaisen sanonnan ”Kel onni on, hän onnen kätkeköön.” Tuskin uskallan siis ääneen sanoa, miten hyvin meillä kaikki menee. Eikös se ole silloin taattua että kaikki alkaa mennä huonosti jos yhtään uskaltaa kehua? Wifimme toimii moitteettomasti. Chromebookimme ja GAFE toimivat poikkeuksetta. Tabletkoulu motivoi, kannustaa, luo oppimisen omistajuutta, eriyttää, tarjoaa monipuolista tekemistä, avaa ympäröivän yhteiskunnan oppimisen keskiöön, harjaannuttaa tarkkuuteen ja ankkuroi oppilaat tiettyyn yhteisölliseen paikkaan ja hetkeen. Oppilaat etenevät omassa tahdissa. Suorastaan hämmennyin oppilaiden reaktiosta kun Tabletkoulun käyttöjärjestelmää uusittiin ihan vain kosmeettisilla yksityiskohdilla ja oppilaat olivat pudota tuoleiltaan. En osannut arvata että paikka olisi heille jo niin ’koti’ että siinä tapahtuvaat muutokset aiheuttaisivat tunnereaktioita. Upeaa, että näin on. Paperista oppikirjaa emme ole siis tänä lukuvuonna käyttäneet, eikä selkeästi siihen ole mitään tarvettakaan.

Kerron nyt muutaman käytännön seikan, joita olemme matkan varrella oppineet. Ensinnäkin olemme löytäneet (discovered, not found) Toivon Rattaan. Se on Tabletkoulun Arviointi-sivulta löytyvä rengas, jonka alla kerrotaan montako tehtävää on tekemättä. Oppilaiden oli kovin vaikea aluksi päästä eroon ajatuksesta ’näin monta tehtävää minun vielä pitää tehdä’. Ainakin minun oppilaat helposti ajattelevat, että sellaisia tehtäviä ei saa tehdä, joita ei ole annettu tehtäväksi, joten annan myös lisätehtävät aina muiden tehtävien kanssa, mikä kasvattaa luonnollisesti tekemättömien tehtävien määrää. Jos kurssilla edistymisprosentti ei ole sitä, mihin on pyrkinyt, Toivon Ratas pelastaa. On siis vielä jotain mitä voi tehdä. Olisi aika lohdutonta jos kurssilla menestymisprosentti olisi alhaisempi kuin mihin pyrkii, eikä olisi enää yhtään tekemätöntä tehtävää. Kurssilla edistymisprosentin viemme arviointitaulukkoon (läpäisyprosentilla 23% kun yläkoulussa ollaan) ja siitä saamme reaaliaikaisen kurssiarvosanan. Laitan arvosanat vanhemmille tiedoksi Wilmaan noin kuukauden välein. Jos oppilas tekee aina tunnilla aktiivisesti tehtäviä, hänen edistymisprosenttinsa tulisi siis pysyä suunnilleen hänen tavoittelemansa arvosanan liepeillä. Silloin hän siis suoriutuu tehtävistä tasonsa mukaisesti. On havaittu myös joitain tapauksia, joissa arvosana on lipsahtanut vahingossa jopa ylemmäs kuin mitä on tavoiteltu.

Screen Shot 2015-10-01 at 6.09.07 PMOlemme huomanneet myös sellaisen seikan, että kone on armoton. Kaikki sanat pitää kirjoittaa tismalleen oikein, pitää muistaa artikkelit substantiivien eteen ja pitää löytää heittomerkki oikeasta paikasta (se samannäköinen ylemmällä rivillä on muuten aksentti). Voi mitä itsensä haastamista tämä tarjosinkaan kun ysien kanssa pidettiin kuukauden kestävä aikamuoto-kimara-testaus-hässäkkä. Oppitunnit työskenneltiin Tabletkoulun pähkinöiden parissa ja jokaisen tunnin alkuun otettiin pieni Socrativetesti tyyliin: Lauloin laulun eilen. = I … a song yesterday. Äitini laulaa joka päivä. = My mom … every day. Ja muuten onko ’emme pelanneet’ ’we haven’t played’ vai ’we didn’t play’? Hiuksia harottiin, kynsiä pureskeltiin, facepalmattiin ja headdeskattiin ja lopuksi jopa tuuletettiin, mutta kylläpäs niitä aikamuotoja oikeasti kerrattiin. Ja aika moni oli aika isolla tunteen palolla mukana. Ne oli ne pisteet. 7/10 vai 9/10 vai kerranki jopa kaikki oikein. ”Keskity, ihminen, keskity!” Mutta olipas mukava siirtyä passiiviin, kun kaikkien aktiivit oli niin siististi ojennuksessa.

Lopuksi haluan jakaa yhden kielioppianimaationi. Tämäkin tulee vielä integroituna Tabletkoulumateriaaliini, mutta vasta Tabletkoulun graafikkojen luomisprosessin kautta. Karvalakkiversio olkoon kaikkien yhteistä omaisuutta. Meet Active Andy and Passive Paula.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s