Kaikki on niin erilaista

Marraskuuta mennään, eikä meidän hieno uusi tekniikka ole vielä kertaakaan pettänyt. Wifi on toiminut katkoitta jokaisena koulupäivänä, kun koneita on tarvittu, ja GAFE:n kirjautumiskäytänteet ovat tukeneet työskentelyä mainiosti. Kenenkään ei ole tarvinnut käyttää aikaansa käytännön pilojen väsäämiseen tai siivoamiseen, eikä kenenkään ole tarvinnut jäädä pyörittelemään peukaloitaan unohdettuaan salasanansa. Kirjaa ei ole voinut unohtaa kotiin, se kun on kivasti pilvessä. Tarvittaville sivuille on päässyt aina, ja niillä navigointi on ollut niin helppoa, ettei kenenkään ole tarvinnut täyttää päiväänsä samojen merkityksettömien asioiden loputtomalla toistolla.

Screen Shot 2015-11-05 at 4.28.53 PM

Seiskaluokkalaiset ovat nyt kerranneet preesensin ja imperfektin, sekä koti-, asumis- ja lemmikkisanastot. Ysiluokkalaiset ovat kerranneet aktiivin aikamuodot ja opetelleet passiivin aikamuotoja sekä työstäneet teemoja tasa-arvo ja yhteisö. Jokaisen tunnin alkuun he ovat saaneet testata osaamistaan parin minuutin Socrative-testillä, joka on antanut heille objektiivista tietoa siitä, kannattaako vielä kyseistä asiaa kerrata, vai voisiko jo siirtyä hyvällä omallatunnolla eteenpäin seuraavaan aiheeseen.

Itse olen oppinut valtavasti sähköisten tehtävien laadinnasta. Usein tunninalkusocrativessani on lauseita, joista puuttuu verbirakenne, ja vihjeenä on esim. ajan ilmaisu, kuva tai suomennos – tai mieluiten jokin yhdistelmä näistä.

Tähän saa mukavasti omaa luovaa ajattelua mukaan, kun tekee lausepareja:

Isäni maalasi talon. = The house … by my father.

Isäni maalasi talon. = My father … the house.

Olen huomannut, että sähköisessä kokeessa ei kannata kysyä sanoja tai käännöslauseita, sillä niiden katsominen sanakirjasta ja kääntäjästä on niin helppoa ja nopeaa, että monen on sitä vaikea vastustaa. Laitteista saisi netin kyllä kiinni, mutta haluan haastaa itseäni kehittämään parempia, nykyaikaista opiskelua vastaavia tehtäviä. Haluan kannustaa oppilaat ottamaan vastuuta oppimisestaan ja luoda vastavuoroisen luottamuksen kulttuuria, enkä kytätä heidän selkiensä takana sääntörikkomuksia. Huomaan myös usein kyseenalaistavani sanakokeet ja käännöslauseet ylipäätään. Niin onneksi tekee uusi OPS:kin. Me olemmekin enimmäkseen keskittyneet oman ilmaisun etsimiseen (pohdinta- ja tuottamistehtävät) sekä sanapeleihin (Quizlet).

Screen Shot 2015-11-05 at 4.58.16 PM

Näissä saisi olla aika sankari, että jaksaisi copy-pastata joka kerta sanat.

Tekstikappaleiden uuden sanaston oppimista testaan ’etsi sopiva loppu lauseeseen’-tyyppisillä testeillä.

Tämän tyyppiset tehtävät sopivat hyvin myös niille oppilaille, joiden suomen kielen taidot eivät ole vielä ehtineet kehittyä. Oppilaat kokevat tehtävätyypin hyvin oikeudenmukaiseksi, ja olen itsekin huomannut, että he osaavat, jotka ovat tekstin opiskelleet. Kyse ei ole siis tekstikappaleen sisällön ulkoa muistamisesta, vaan siitä, että on otettu selvää, mitä uudet sanat tarkoittavat, ja ne muistetaan vielä jälkeenpäin. Opiskelu prosessina jää hyvin paljon oppilaan omalle vastuulle. Tehtävänä on itse etsiä tärkeimmät lauseet ja sanat, ja selvittää tekstin sisältö. Lisäksi tarjolla on paljon erilaisia sanasto- ja tuottamistehtäviä, joista oppilas voi valita itselleen sopivaa tekemistä. Pisteitä voi kerätä mistä tahansa tehtävästä. On erittäin mielenkiintoista ja ilahduttavaa nähdä miten monella eri tavalla kappaletta voikin lähestyä! Ja kuulla miten oppilaat antavat toisilleen palautetta. Yllä olevan kokeen jälkeen eräs laiskotellut oppilas puuskahti: ”Mistä nämä muka pitäisi tietää?!” ja luokan toiselta puolelta toinen oppilas vastasi: ”Olisit lukenut sen tekstin, mikä oli annettu tehtäväksi.” Opettajan ei onneksi siihen tarvitse enää sanoa mitään. Laiskottelua voi tosin jälkeenpäin paikata esim. lisätehtävillä, mutta se vaatii vaivannäköä ja oma-aloitteisuutta.

 

Tabletkoulusta (jonka oppikirjaa siis käytämme) löytyy muuten myös valmiit sanastot niitä kaipaaville. Odotan jo malttamattomana tuloksia, kun aion pitää kyselyn aiheesta oppilailleni vielä ennen joulua. Minusta näyttäisi siltä, että he pitävät siitä, että saavat kerätä omat sanastot. Ja osaavat kyllä oikein mainiosti poimia sanat, jotka ovat tärkeitä. Ihan kuin olisin vaistonnut pientä pettymystä erään kappaleen kohdalla, jossa annoinkin ajan säästämiseksi linkin valmiiseen sanastoon. Jotkut olivat siitä huolimatta tehneet omat sanastonsa.

Toinen asia, jonka testaamista en malta odottaa, on oikeinkirjoitus ilman oikolukijaa. Olen itse vakuuttunut siitä, että oikolukijan käyttö auttaa oppilasta oppimaan oikean kirjoitustavan. Kun tehtäviä tehdään esim. imperfektistä useita kymmeniä, ja joka kerta saa itse korjata sen virheellisen did’nt-muodon ennen vastauksen lähettämistä. Luulisi, että sen siinä myös oppisi. On mielenkiintoista katsoa, osaavatko oppilaani kirjoittaa sanat oikein myös käsin. Itse ainakin opin parhaiten oikoluvun kautta. Tiedäthän, jo se kolmas kerta kun se sama sana on alleviivattuna, ja se alkaa jo vähitellen jäädä mieleen.

 

Meidän uudessa digitaalisesti varustellussa oppimisympäristössä päivät soljuvat aika leppoisasti. Oppilaat tulevat luokkaan usein heti kun edelliseltä tunnilta pääsevät. Joskus jäävät tunnin jälkeenkin kunnes toinen ryhmä tarvitsee koneita. Tällä viikolla ysiluokkalaiset jäivät kerran omasta toivomuksestaan koulun jälkeen ja tänä aamuna eräs seiskaluokkalainen tuli tuntia aikaisemmin – tekemään tehtäviä. Me emme tarvitse mitään suurta draamaa, kun koko oppimisprosessi on kaikille asianosaisille nähtävillä reaaliaikaisesti. Kenenkään arvosana ei tule yllätyksenä, eivätkä oppimattomuuden syyt jää pimentoon.

Yllä oleviin tilastoihin viittasivat myös oppilaani kun pyysin heiltä kommentteja Tabletkoulussa opiskelusta SUKOLin (Suomen kieltenopettajat) syyspäiviä varten:

”Näkee oman edistymisen tilastoina. Voi vapaasti tehdä omaan tahtiin tehtäviä, ja saa vähän päättää mitä itse tekee.”

”Ei tarvitse kantaa kirjoja mukana ja tehtäviä on helpopmpi ja mukavampi tehdä. Omaa kehitystä pystyy seuraamaan arvioinnista paljon paremmin sekä on mukavampi että jokapäiväistä kehitystä ja työskentelyä arvioidaan eikä vain joitakin kokeita. Tykkään enemmän Tabletkoulun tavasta oppia kuin entisestä tavasta.”

”Parasta Tabletkoulussa on monipuoliset tehtävät.”

Pääsin esittelemään Tabletkoulua myös ryhmälle kiinalaisopettajia, jotka kävivät koulussamme vierailulla tänä syksynä. He seurasivat Tabletkoulutyöskentelyä sekä 7. että 9. luokalla. Vieraat kysyivät oppilailta, kuinka moni haluaisi paperikirjat takaisin, eikä kukaan viitannut. Oppilailta kysyttiin myös, miten he vertaisivat sähköistä ja paperista kirjaa toisiinsa, ja oppilaat sanoivat, että vertaaminen on ihan mahdotonta, koska kaikki on niin erilaista. Vierailu oli huippuhetki oppilaille, ja he olivat silmiinnähden ylpeitä sähköisestä kirjastaan.

Lopuksi on aivan pakko mainostaa valinnaisaineryhmiemme hienoja ruokablogeja. Kaksi ryhmää Watch Me Cookia vuorottelevat keittiön ja bloggauksen välillä viikoittain. Jokaisella oppilaalla on oma blogi, johon pääsee yhteisestä blogistamme osoitteessa: http://wmc2016.wordpress.com.

ps. Onhan meillä sitten paljon myös niitä puhetehtäviä. En muistanut niistä kirjoittaa tällä kertaa ollenkaan. Tässä vielä esimerkki sellaisesta.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s