Ei vain tehtäviä

Kun tarkastan oppilaiden tehtäviä, pysähdyn yleensä vähän väliä pohtimaan tämän uuden oppimistapamme ilmiöitä. Siinä hetkessä ne ovat aina konkreettisesti nähtävissä. Edessäni on ikkuna auki oppilaan kokemukseen, joka ei ole pelkästään kirjaimia ja sanoja. Puolentoista vuoden jälkeen tuntuu edelleenkin hankalalta saada sitä kaikkea puetuksi sanoiksi, mutta yritän.

Pidän kovasti siitä, miten työskentelymme Tabletkoulun kirjan parissa on tukenut oppilaiden omien ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä. Tehtävä pitää ratkaista. Miten saan sen ratkaistua? Osaanko itse? Löydänkö kirjasta tai netistä apua? Tekisinkö tämän kaverin kanssa? Haastaisinko muitakin pöytäryhmästäni apuun? Kokeilen ensin ja pyydän vasta sitten opea apuun. Vai ottaisinko toisen tehtävän? Löytäisinköhän vielä yhden tehtävän tästä aiheesta, jotta oppisin sen paremmin?

Screenshot 2015-11-16 at 12.47.03

Tabletkoulussa on paljon autenttista materiaalia, Youtube-videoita ja nettilehtiartikkeleita. Niitä katsoessa ja lukiessa tulee väistämättä vastaan ajatus siitä, että eihän tätä kaikkea tietenkään tarvitse ymmärtää. Tärkeintä on, että saan siitä irti hakemani. Tämä on mielestäni myös oiva taito oppia. Kasvattaa sietokykyä sille, että kaikkea ei ymmärrä. Aika usein olen urani aikana nähnyt oppilaan luovuttavan alkumetreillä, jos ei kaikkea ymmärrä heti. Oikean elämän tilanteissa harvoin ehtii kaikkea edes kuulla. On hyvä oppia pärjäämään sillä mitä ehtii nappaamaan ja täydentää sitä muualta saatavalla tiedolla. Näin Tabletkoulussakin oppilas voi täydentää vajaaksi jäävää tehtävää esim. toisella tehtävällä.

Seuratessani oppilaiden työskentelyä Tabletkoulun kirjan parissa, tuntuvat ne ajat todella kaukaisilta, kun kaikki toiminta tuntui vaativan sitä, että opettaja käy vähän väliä tuuppimassa henkisesti: ”No niin, ei muuta kuin töihin nyt vain.” Eipä ole tarvinnut tänä syksynä tuuppia. Ihan kuin joku olisi laittanut vetelätkin kaverit käyntiin jostain taikanappulasta. Siinä nappulassa lukee varmastikin SAA TEHDÄ ITSE. Luokkaan saavutaan ja ryhdytään heti töihin. Siinä tehdessä on huomattu erinäisiä asioita. Esimerkiksi, että yhtä asiaa ei voi jäädä miettimään loputtomiin. Ja jos esim. tunnin alusta menee kovin pitkästi kuulumisten vaihtamiseen, monta kallisarvoista pistettä jää sinä päivänä keräämättä. Ja jotta kasvonsa voisi säilyttää, niin kotona ei mielellään tehtäviä tekisi, joten tunnilla on oltava tehokas. Ajanhallinta – mahdottoman tärkeä taito oppia. Osalla tämän kanssa on vielä tekemistä, mutta olen todistanut myös valtavia harppauksia ajanhallintakuvioissa.

Screenshot 2015-11-16 at 12.59.41

Olen ollut huolissani, että pistejahdissa laukkaaminen tapahtuu laadun kustannuksella. Niin ei ole onneksi käynyt. Olen saanut lukea ihania tarinoita, kuunnella upeita käsikirjoitettuja dialogeja, ja fiilistellä kyynel silmäkulmassa filosofisia pohdintoja. Olen ollut huolissani myös siitä, että nopeuteen pyrkiminen lisäisi virheitä. Tämäkään ei ole onneksi ollut ongelma. Pitää olla tarkka, jottei pisteitä menettäisi turhaan. Se aiheuttaa kyllä kerta toisensa jälkeen suuria tunteita luokassa kun tehtävään päätyy turha kirjoitusvirhe. Siinäkin kohti opelle tulee silti hyvä fiilis. On hienoa nähdä, että asialla on merkitystä. Kyynisyys opiskelua kohtaan on sillä hetkellä jossain aika kaukana.

Suurin syy Tabletkoulun valintaan on minulla aina ollut oppimisen omistajuuden kehittäminen. Viime viikolla eräs oppilas rukoili minua antamaan kotitehtäviä, joita meillä ei siis koskaan ole. Sanoin, että tehtäviä on aina saanut tehdä kotonakin. Mutta se ei ollut toivottu vastaus. Oppilaan teki selkeästi mieli tehdä tehtäviä kotona, mutta hän oli juuri oppimisen omistajuuden kynnyksellä osaamatta mennä ovesta sisään. Uskon, että hän vielä siinä onnistuu. Käyristä ja käppyröistäni näen, että parisenkymmentä oppilasta on puuhaillut tehtävien parissa tänäkin viikonloppuna pakottamattakin. Huomaan tunneilla miten oppilaita raastaa myös se, että harjoituksia, joihin ei tarvitse kirjoittaa tekstiä vastaukseksi (esim. keskustelutehtävät) tekisi mieli klikata tehdyksi tekemättä lainkaan ko. tehtävää. Toisaalta he tietävät, että tekemällä niin, he lähettävät minulle viestin ”osaan tämän”. Kuulen silloin tällöin keskusteluja aiheesta, klikatako vaiko eikö klikata. Se on juuri se hetki, kun oppilas miettii ketä varten hän tätä kaikkea tekee. Periaattessa opettaja voisi tunnillakin kontrolloida kuka tehtävät tekee ja kuka ei, mutta itse olen halunnut antaa oppilaalle mahdollisuuden tehdä keskustelutehtäviä esim. kotona. Vastapainoksi pidän sitten aina lyhyitä pelillisiä pistareita opituiksi merkityistä sisällöistä.

Ihan vastikään olen ilokseni huomannut, miten Tabletkoulu tukee pitkäjänteistä työskentelyä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Joululoman jälkeen jatkamme samasta tilanteesta, mihin ennen joulua on jääty. Pisteet eivät nollaannu. Tekemättömät tehtävät eivät haihdu maailman tuuliin. Ne asiat, jotka ovat vielä oppimatta, pitää vielä oppia. Jotkut ajattelevat, että löysäilevät syksyn ja alkavat vasta keväällä kunnolla opiskelemaan. Jotkut ajattelevat myös: ”Okei, en oppinu tätä, nyt eteenpäin.”. Jotkut ovat ottaneet siitä koko elämänkaaren kattavan selviytymisstrategian: ”Kun tässä nyt vaan odotan niin siirrytään seuraavaan asiaan, eikä hyvällä tuurilla tarvi tehdä mitään.”. Hyvin todennäköisesti seuraavakin asia jää oppimatta, ja opettaja toteaa kokeet pidettyään ketkä oppilaat eivät oppineet. Ihan normimeininkiä entisessä systeemissä. Mutta ei enää. Nyt on tapa nähdä ajoissa se, kuka ei vielä osaa, ja puuttua siihen mihin tahansa aikaan lukukaudesta. Eriyttäminen on sisäänrakennettua Tabletkoulussa. Opettaja voi tarjota tarpeeksi niin helppoja tehtäviä, ettei osallistuminen ole osaamisesta kiinni. Heikon arvosanan saavalle oppilaalle voi yksinkertaisesti antaa ohjeeksi tehdä lisää tehtäviä. Sen jälkeen kun tehtäviä on tehty, voidaan katsoa tarvitseeko oppilas vielä erityistä tukea. Toisaalta voi myös tarjota haastavia tehtäviä niille, jotka eivät motivoidu helpoista. On ollut hienoa huomata, miten taitavat oppilaat etsiytyvät itse haastavien tehtävien äärelle. Nämä piirteet Tabletkoulussa tekevät siitä loistavan työvälineen myös esim. vuosiluokkaan sitoutumattomassa opetuksessa.

Screenshot 2015-11-16 at 12.57.51

On jotenkin hämmentävää huomata, miten jotkut oppilaat oppivat hyvin nopeasti taktikoimaan pistejahdissaan. Hoksataan heti, mistä tulee paremmin pisteitä suhteessa muihin tehtäviin ja luulevat huijaavansa opettajaa copy-pastaamalla (mutta eikös sekin ole vain yksi muoto yhdistämistehtävästä!). Silti joillekin oppilaille tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ope oikeasti näkee kaikki vastaukset. Jos on tehtävä, joka pitää tehdä keskustelualueelle, eikä vastausta löydy, pistettä tuskin saa pitää. Tai jos tekstivastauksena on qwertyä. Toinen vaikea asia on se, että tuntitehtävät todellakin ovat tärkeä osa arviointia. Se ei ole mitenkään epäreilua, että jokaiselta vaaditaan niiden tekemistä. Ja kolmantena: ei ole mitään järkeä kirjoittaa vastaukseksi ’en tiedä’ kun kerätään pisteitä ja vastuksen löytää aina kun viitsii vähän etsiä. Jos ei siinä hetkessä jaksa etsiä niin kannattaisi ehkä jäädä odottamaan sitä hetkeä kun viitsii. Puhumattakaan nyt sitten niistä hetkistä kun pitäisi osata käyttää jaettuja asiakirjoja tai muita opiskelusovelluksia. Nämä ovat herkullisesti juuri niitä diginatiivi-vai-ei-keskustelun helmiä.

Mielestäni on tehokasta iskeä tekniikalla takaisin tekniikan takia rikki menneeseen kouluun. Sanotaan, että oppilaat eivät kiinnostu koulusta, koska se ei vastaa arkielämää. Tabletkoulusta olen löytänyt keinon harjoituttaa metataitoja, joita nykyelämässä tarvitaan ja arvostetaan. Oppilaat haastetaan taktikointiin, jossa kuitenkin loppupeleissä systeemi voittaa. Ei tule kyynistymistä. Pitkäjänteinen uurastaminen, nokkela taktikointi (esim. työnjako ryhmässä), oma-aloitteisuus, vastuunkanto, tiedonhakutaidot ja niiden harjoittelu palkitaan ihan selkeinä, konkreettisina pisteinä. Ollaan aika kaukana siitä maailmasta missä kaikuvat lauseet: ”En voi tehdä mitään kun ei ole kirjat mukana.”, ” Ei se kuitenkaan jaksa mitään koetta pitää.”, ”Ei niitä kuitenkaan kukaan katso.”.

Screenshot 2015-11-16 at 12.50.08

Screenshot 2015-11-16 at 13.06.38

Kolmen kuukauden aikana minun seiskaluokkalaiset ovat tehneet jo noin kaksisataa tehtävää ja tusinan verran pieniä testejä, kasin keskiarvolla. Työskentely on siis todella tehokasta kun on tekniikka apuna. Tehtävien tarkastaminen on opettajalle palkitseva hetki. Se ei edes vie kauan aikaa kun siihen tottuu. Tarkastan itse tehtävät työpäivän puitteissa. Enkä ollenkaan kaipaa iltahommia. Upeaa, että oppilaiden etenemistä voi näin tieteellisellä tarkkuudella tarkastella ja mitata. Noinkin suuresta tehtävämäärästä huolimatta meidän enkun tuntien arkeen kuuluu oikein sopiva määrä dialogin äänittämisen ohessa kikattamista ja minecraft-videon ideoimista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s