Östnyland 21.1.2016

 

 

Mainokset

Arvioinnista

Katselin juuri luennon Arabian koulun matematiikan opiskelussa käytössä olevasta tavoitemittarista. Eve Lappalainen mainitsee luennossa Pekka Peuran, ja toteaakin tehneensä Pekan loistavasta mallista oman, peruskouluun sopivan mallin. Tavoitemittari on mielenkiintoinen, ja on upeaa, miten Arabian koulun oppilaat on otettu mukaan sekä suunnittelemaan mittaria, että esittelemään sitä.

Screenshot 2016-01-20 at 08.58.44
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.
Screenshot 2016-01-20 at 08.59.00
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.

Oma arviointimallini on myös saanut tukea Pekka Peuran ajattelusta, ja myös minä koen, että Pekan malli ei ehkä kaikilta osin toimi peruskoulussa (en ole ainakaan uskaltautunut kokeilemaan), joten minäkin sovellan sitä osittain. Esimerkkinä mainittakoon se, että Pekka Peura antaa kurssin alussa oppilaille kaikki tehtävät, ja pisimmälle ehtinyt ehtii opiskella itselleen parhaimman arvosanan. Minunkin oppilaani saavat edetä omassa tahdissa, mutta annan tehtävät kuitenkin vähitellen. Materiaalissani on (kuten Evelläkin) perustehtäviä, syventäviä tehtäviä ja soveltavia tehtäviä – Tabletkoulun jaon mukaan. Oppilas saa kurssin alussa arviointikriteerit, ja päättää mihin arvosanaan hän pyrkii. Jos oppilas pyrkii arvosanaan seitsemän, hän aloittaa perustehtävistä ja ne tehtyään kokeilee, jos onnistuu vielä tekemään joitakin syventävistä tai soveltavista tehtävistä.
Kymppiin pyrkivä oppilas taas voi tehdä kaikki tehtävänsä pelkästään esim. syventäviä ja soveltavia tehtäviä niin halutessaan. Tabletkoulun materiaalissa on runsaasti lisätehtäviä. Näin siis jo hyvin englantia osaavan oppilaan ei tarvitse kerrata don’t didn’t vai doesn’t -tehtäviä, vaan hän voi esim. lukea kirjaa englanniksi ja kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa. Pisteitä oppilaalle kertyy joka tapauksessa, valitsi hän minkälaisen tehtävän tahansa. Lopputulema on siis sama kuin esim. Pekalla. Eniten pisteitä kerännyt saa parhaimman arvosanan. Suuri lisätehtävien määrä mahdollistaa sen, että oppilas voi valita aihepiiristä itselleen sopivantasoisia tehtäviä. Englannissa tämä toimii loistavasti, koska tasoerot ovat niin suuret. Oppilaat tietävät todella hyvin mitkä tehtävät toimivat heidän tasolleen, ja opettaja on tarvittaessa ohjaamassa jos he tekevät virhearviointeja.

Screenshot 2016-01-20 at 15.25.48
Esimerkki Tabletkoulun 9. luokan englannin materiaalin tehtävätyypeistä (p=perustehtävät, sy=syventävät tehtävät ja so=soveltavat tehtävät)
Screenshot 2016-01-20 at 08.57.55
Oppilasryhmän etenemisprosentit paremmuusjärejstyksessä. Edistysmisprosentti koostuu tehtävistä (50%) ja testeistä (50%).

Pekka Peuran mallissa oppilas tekee testit kun hän kokee olevansa niihin valmis, ja haluaa edetä. Tätä en ole voinut toteuttaa omassa mallissani. Uskoisin, että minun oppilaillani olisi marraskuun ja huhtikuun lopussa valtava määrä rästiin jääneitä testejä. Suuri osa arviointi-ideaani on kehittynyt koestressin vähentämiseksi, ja testien kasaannuttua oltaisiin entistä pahemmassa tilanteessa. Pidän kaikille testit samaan aikaan, vaikka yksittäiset oppilaat tarvitsisivatkin vielä lisäaikaa. Yleensä esim. kielioppiasian opetteluun on siinä vaiheessa käytetty jo esim. kaksi oppituntia, joten ei testejä ihan kylmiltään tarvitse tehdä. Testejä saa myös käydä uusimassa koulun jälkeen. En ole myöskään uskaltautunut jättämään testejä pois kuten Even mallissa. Haluan tarjota oppilaille sellaisiakin tehtäviä, joita voi tehdä ryhmässä ja mahdollisesti vain itselleen (esim. tekstien ymmärtämiset, sanaston opettelut) ja kun ollaan sen varassa, että oppilas kertoo tehneensä, mutta mitään konkreettistä jälkeä siitä ei ole, niin aika monelle nuorelle tulee houkutus sanoa tehneensä, vaikka ei ole tehnytkään, varsinkin kun tehtäväpisteistä kertyy 50% arvosanasta (testipisteistä toiset 50%). Olen ajatellut niin, että mitä useammin meillä on pieni muutaman minuutin testi, sitä siedättyneemmäksi oppilaat tulevat testeille, mutta ne eivät kuitenkaan hallitse heidän stressitasoansa siinä määrin kuin yksi tai kaksi kurssikoetta. Testi arkipäiväistyy, mutta auttaa minua antamaan heille reilun arvosanan. Osa on oppinut jopa pitämään testeistä.

Oppilas voi seurata omaa kehitystään reaaliaikaisesti Tabletkoulun arviointisivulta ja tehdä ’korjaavia liikkeitä’. Jos hän toivoo itselleen parempaa arvosanaa, hänen tulee vain tehdä enemmän tehtäviä, ja ehkä joskus myös paikata väliin jääneitä testejä. On ollut hienoa katsoa miten hyvin tämä mittari toimii, ja oppilaat saavat reiluja arvosanoja. Etenenisprosentit laskeutuvat tarkalleen juuri niitä vastaaviin taitotasokuvauksiin.

Oppilaat ovat mukana tämänkin mallin kehittämisessä. Kerään heiltä palautetta säännöllisesti ja useat tehtävät on luotu oppilaiden ideoiden pohjalta. Helppoa, kun itse kirjoitan materiaalin ja kuuntelen heidän reaktioitaan päivittäin luokkahuoneessa.

Nykynuoret

Nuoret ovat sellainen ihmisryhmä, joita ihmetellään ja määritellään aikakaudesta riippumatta. Diginatiivit. Kapinalliset. Angstiset. Egoistit. Tulevaisuuden toivot. Minäkin olen oppinut pari asiaa nykyajan nuorista. Jokainen heistä on tietysti yksilö, mutta on myös tiettyjä asioita, jotka leimaavat juuri tätä meidän aikaa.

Image-1.jpgDiginatiivit. Nuoret eivät mielestäni ole diginatiiveja, jos sillä sanalla tarkoitetaan sitä, että osaa valmiiksi käyttää lukuisia eri tietoteknisiä laitteita ja sovelluksia. Mielestäni nuoret ovat diginatiiveja siinä merkityksessä, että he ovat uteliaita oppimaan miten uusia sovelluksia ja laitteita käytetään, ja luovia siinä kun he heittäytyvät niihin tutustumaan. Heillä on sen verran kokemusta eri sovellusten ja laitteiden käytöstä, että he pystyvät arvaamaan ja ennakoimaan mikä uusien sovellusten tai laitteiden logiikka on, ja jos käytössä onkin jokin uusi logiikka, he osaavat arvostaa sen kekseliäisyyttä. Uusi sovellus kulkeekin eteenpäin kulovalkean tavoin nuorten porukoissa. Niistä puhutaan ja niitä suositellaan päivittäin. Minulle tullaan joka viikko esittelemään sovelluksia joista oppii englantia. Viime vuonna pelattiin ahkerasti Wordbasea, tänä vuonna on testattu pelejä nimeltä 94% ja 94 Degrees.

Screenshot 2016-01-18 at 12.49.12Multitaskaajat. Viime vuosina työtavat meidän enkun luokassa ovat muotoutuneet yhä enemmän ja enemmän omatahtiseen ryhmätyöskentelyyn. Aika usein hämmästyn tunnin jälkeen siitä, miten paljon oppilaat ovat saaneet aikaiseksi, vaikka tuntitilanne vaikuttaa joskus siltä, että mitään asiaan liittyvää ei oikein tapahdu. Pöydissä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Jos en näkisi oppilaiden tuotoksia, voisin helposti kuvitella, että mitään muuta ei ole tehtykään. Tästä syystä usein varmaankin ajatellaan että nuoret vain laiskottelevat eivätkä osaa keskittyä. Tästä syystä varmaan myös usein johtuu se närkästynyt “Joo, joo!” Nuori on oikeasti tekemässäkin, vaikkei se meistä aikuisista siltä näytä. Osaan itse asiassa hyvin samastua tähän. Tarvitsen itsekin aina vähintään kaksi asiaa tehtäväksi yhtä aikaa, jotta pystyn keskittymään mihinkään. Luento, jossa ei saa näprätä läppäriä on minulle täyttä tuskaa. Teen muita töitä samaan aikaan, mutta se auttaa minua keskittymään luennoitsijan puheeseen. On tietysti myös sellaisia oppilaita, jotka kaipaavat täyttä rauhaa ja hiljaisuutta tehtävän tekemiseen. Hankimmekin hyvät, luokkaääntä eristävät kuulokkeet oppilaille syksyllä, ja osa kertoo pitävänsä niitä vaikkei edes kuuntele musiikkia.

IMG_1221Nuorten laiskuus ja angstisuus on mielestäni aika pitkälti myytti. Muutun itsekin angstiseksi ja kapinalliseksi kun joudun istumaan paikallani ilman konkreettista omakohtaista tekemistä, jolla olisi jokin tavoiteltava päämäärä, ja jonka jälkeen löytyy heti seuraava asiaan liityvä haaste tavoiteltavaksi. Tuntihäirintäongelmat ovat kadonneet tyystin luokkatyöskentelystä sen jälkeen kun olen istuttanut oppilaat ryhmiin ja työllistänyt projekteihin. Vältän opemonologeja, ja annan mielummin lyhyet ja napakat ohjeet siitä, mistä löytyy lisää kirjallisia ohjeita. Oppilaat pyytävät minua apuun sitten kun minua tarvitsevat. Se näyttää toimivan tämän hetken nuorille hyvin. Ilman sähköistä kirjaa olisin luultavasti jatkuvasti kuitenkin ahdistunut siitä, että tuleeko oppilailla mitään valmista tulosta koskaan. Tabletkoulun kirjan avulla voin kuitenkin seurata tuotoksia ja osaamista päivittäin reaaliajassa.

Olen todella onnekas, sillä saan työskennellä aivan upeiden nuorten kanssa jokainen arkipäivä. Jokainen heistä haluaa oppia, ja melkein kaikki jaksavat osallistua tuntipuuhiin säännöllisesti. On hienoa nähdä miten he huolehtivat toisistaan, ja haluavat osallistua hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Jos pitäisi yksi termi valita näitä nuoria kuvaamaan, minä ottaisin sen “Tulevaisuuden toivot”.

”This year I promise to go to sleep earlier.”

Olimme jo vuosi sitten päättäneet yhteiskuntaopin opettaja Riikka Pöyhösen kanssa, että vihdoin tänä vuonna yhdistäisimme tuntimme, yhteisten sisältöjen innoittamina. Ennen joulua pohjustin tulevaa ilmastonlämpenemisteemalla (siinäkin olisi yhdistämisen mahdollisuus maantiedon kanssa). Mietimme maapalloa säästäviä joululahjoja ja heti koulun alettua joululoman jälkeen laadittiin miellekartat ympäristöongelmista ja tehtiin ympäristömme huomioivia uuden vuoden lupauksia.

Opiskelimme  omiin valintoihimme liittyvää sanastoa Quizletkorteilla ja kuuntelimme hiilijalanjälkeen, ekologiseen kuluttamiseen ja vedenkulutukseen liittyviä kuuntelutehtäviä. Keksittiin miten ongelmiin voidaan yksilötasolla vaikuttaa. Oppilaille annettiin ohjeet ruokapäiväkirjan laatimiseksi. Tarkoituksenamme on laatia niistä myös hiilijalanjälkilaskelmia ja suihkututkimuksia. Oppilaat saavat tehdä vaativammat yhteiskuntaopin työt halutessaan suomeksi.

 

Tämän maanantaisen työpäivän päätteeksi taitava kollegani oli keksinyt teettää oppilailla heidän omista uuden vuoden lupauksistaan draamaa. Kuusi ryhmää esittikin mainiosti jokainen yhden lupauksen kolmena stillkuvana. Livekuva-arvoitukset olikin helppo arvata kun toisten lupaukset olivat jo tulleet Tabletkoulun keskustelukanavalta kertaalleen tutuiksi.

”This year I promise to go to sleep earlier.”

Siitäkin saa loistavan keskustelun aikaiseksi, että miksi nukkuminen on ympäristöystävällistä. 💤