Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä

Sain ilokseni osallistua Katri Saarikiven luennolle viime viikolla. Aika kului siivillä kuunnellen hänen kokoamia tutkimustuloksia liittyen empatiaan, vuorovaikutukseen ja uusiin tunneteknologioihin. Sain esitelmästä paljon peilauspintaa omaan työhöni luokkahuoneessa.

Saarikiven mukaan ryhmätyöskentely on tehokkain työnteon muoto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että parhaimmat tulokset saavutetaan kun työskentelytiimissä vallitsee psykologinen turvallisuus ja keskinäinen luottamus, sen rakenteet ovat selkeät, työllä on merkitystä ja työllä voidaan vaikuttaa. Nykytyöelämässä tarvitaankin aivan uudenlaisia taitoja. Saarikiven mukaan näitä tärkeitä tietoja ovat kyky vuorovaikutukseen, luova ajattelu, oppimiskyky, merkityksenanto ja joustava, kontekstuaalinen ajattelu.

Omassa luokassani olen jo joitakin vuosia järjestänyt pulpetit luokassa pieniin ryhmiin ja antanut oppilaiden valita työparinsa ja -ryhmänsä itse. Rennon ja välittömän ilmapiirin, sekä sosiaalisten suhteiden luomiseksi olen sallinut oppilaiden pienryhmissä vapaamuotoista keskustelua muustakin kuin tuntiin liittyvistä asioista. Oppilaat saavat valita tehtävänsä itse Tabletkoulun materiaalista, heillä on mahdollisuus suorittaa tehtävät omalla tasollaan ja omassa tahdissaan. Silti, opiskelun tavoitteet asetetaan selkeästi ja säännöt sovitaan. Tabletkouluympäristö antaa oppilaille välittömän palautteen, jonka perusteella he oppivat lisää siitä, mitkä tehtävät ovat heille hyödyllisiä ja mitä asioita heidän on hyvä opiskella lisää. Kokeita tai läksyjä ei ole, mutta oppilaat saavat edetä tehtävissä halutessaan myös kotona. Oppilas kokee työnsä merkitykselliseksi saadessaan pisteitä tehtävistään ja huomatessaan konkreettisesti miten hänen kielitaitonsa karttuu. Hän tietää missä hän on hyvä ja mitä asioita hänen pitää vielä harjoitella, ja miten hän voi sen tehdä.

Saarikiven mukaan on olemassa selkeää tutkimustietoa siitä, että aivojen lepotila yhdistyy luovuuteen. Rennot tilanteet johtavat erittäin mielenkiintoisiin keskusteluihin päivittäin. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita kun muutama päivä sitten yhdessä pienryhmässä keskusteltiin persoonapronomineista, ja siitä, kuinka englanniksi sanotaan she ja he mutta suomeksi vain hän. Nuoret itse alkoivat ihmettelemään, mitä pronominia englanniksi käytetään niistä henkilöistä, jotka eivät tiedä sukupuoltaan. Netin avulla ja keskenään keskustelemalla he selvittivät lopulta, että pronominia they voidaan käyttää myös yksikössä sellaisissa tapauksissa kun mainitun henkilön sukupuolta ei tiedetä. Itse seurasin keskustelua vain sivusta, mutta uskon, että ryhmässä moni oppi tunnin aiheena olevat pronominit aika hyvin. Heidän itsetuntonsa oppijoina koheni ja heidän taitonsa tiedon etsinnässä paranivat. Osalle oli varmasti ihan uusi asia sekin, että sellaisiakin henkilöitä on, jotka eivät tiedä sukupuoltaan, mutta keskustelu käytiin asiallisesti ja erilaisuutta arvostavasti.

Toisena esimerkkinä voisin mainita sen, kun opiskelimme milloin verbistä käytetään perusmuotoja ja milloin ing-muotoa. Kappaleessa kerrottiin, että They’d better -ilmaisun pariksi tarvitaan verbistä perusmuoto ilman to-partikkelia, esim. They’d better call us. Oppilaat jäivät pohtimaan, voisiko ilmaisun voisi sanoa myös They better. Tästä keskusteltiin, nettisivuja selailtiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että osa natiivipuhujista sallisi tämän ja osa ei. Keskustelu eteni pohtimaan sitä, että ehkä näiden kahden variaation käyttö voisi olla tilannekohtaista. They’d better kannattaisi ehkä kirjoittaa ylioppilaskokeessa, mutta chattiin voisi ehkä kirjoittaa they better. Saarikiven mukaan tämän kaltainen hämmennys ja uteliaisuus tukevat oppimista. Aina ei tarvitse tehdä kaikesta siloteltua ja helppoa, vaan oma ajattelu aktivoituu tehokkaasti kun syntyy hämmennyksen tila, ja se johtaa tehokkaaseen oppimiseen.

Oppilaiden keskusteluja kuunnellessani ajattelen usein, että ovatpa nämä nuoret fiksuja, ja näen myös sen, miten he ovat ylpeitä itsestään ja heidän itsetuntonsa kielenoppijana kehittyy. Heillä on tilaa ja mahdollisuus olla kekseliäitä, ja he ovat saaneet netistä ja toisistaan tukea ajatuksilleen. Jos kaikki olisi heille valmiiksi pureskeltua ja siloteltua, sellaista tilannetta ei ehkä tulisi. Jos itse täyttäisin tunnin puheella, oppilaalle ei tulisi mahdollisuutta kehittää omaa ajatteluaan tarpeeksi pitkälle. Joka tapauksessa, Saarikiven mainitsema psykologisen turvallisuuden ilmapiiri on kuitenkin mielestäni se olennaisin asia. Tilanteessa, jossa ei koe tulevansa arvostelluksi voi esittää ajatuksiaan vapaasti ja luovuutta pääsee syntymään.

Jälleen kerran totesin kaikkia näitä asioita pohdittuani, että se mikä minulle itselleni toimii työntekijänä, toimii myös oppilaille luokkahuoneessa. Me kaikki olemme istuneet kuuntelemassa luentoja, yksinpuheluita, esitelmiä. Se on mahdottoman helppoa. Täytyy vain istua ja kuunnella. Mutta niistä tilanteista harvoin saa yllä kuvaillun kaltaisia onnistumisen elämyksiä. Katri Saarikivi sanookin, että todennäköisesti on ollut evoluution kannalta hyödyllistä, että ihminen yrittää päästä tilanteista mahdollisimman vähällä vaivalla, mutta se ei hyödytä meitä uuden oppimisessa. Oppilaita aktivoiva oppimistilanne saakin osan oppilaista joskus kiukustumaan, koska heille ei tarjota valmiita ratkaisuja vaan he joutuvat itse töihin. Hämmentymisen kokemus ja aktivoitumisen ajatus ahdistavat, eikä välttämättä itse ymmärretä, että juuri niiden avulla opitaan parhaiten. Tutkimusten mukaan juuri tästä syystä oppilaspalaute ei ole paras tapa mitata opettajan työn onnistumista.

Saarikiven mukaan ulkoaopettelu, päättelykyky, keskittymiskyky ja tiedon nopea prosessointi menettävät merkitystään työmarkkinoilla, koska ihminen ei tule koskaan enään suoriutumaan konetta paremmin näillä osa-alueilla. Itse päätin muutamia vuosia sitten jättää kokeet pois kokonaan. Koin ne turhauttaviksi, koska aika usein koulusysteemissämme ne mittaavat ulkoaoppimisen lisäksi enimmäkseen lopputulosta, ja itse haluan antaa oppilaalle tiedon siitä, missä hän on menossa ja mitä hänen pitää vielä itsessään kehittää. Koen kokeet myös epäreiluiksi, koska oppilaalla saattaa olla koepelkoa, huonosti nukuttu yö, tai huonot – tai ehkä liiankin hyvät – tärpit. Mielestäni kokeet ovat myös epärelevantteja: Missä työssä pitää osata tehdä koe? Käytössämme oleva Tabletkoulun alusta mahdollistaakin mukavasti sen, että kokeita ei tarvitse pitää ja ulkoa opettelun merkitys pienenee. Se ei ole oikeastaan lainkaan näkyvä asia oppilaalle, vaikkakin ulkoaoppimista pääsee kyllä tapahtumaan silloinkin kun ei tarkoituksella päntätä, sillä oppilas saa reilusti enemmän omaa harjoitteluaikaa, kun tehtäviä ei tarvitse tarkastaa yhdessä. Ulkoaopettelu ei siis ole itseisarvo työskentelyssämme, mutta sitä pääsee tapahtumaan huomaamatta.

Uusi ops painottaa työelämätaitoja ja yritän itsekin miettiä mahdollisimman suuren osan luokkatyöskentelystä sellaiseksi, jota voisi suoraan hyödyntää työelämässä. Saarikiven luennon lisäksi olen saanut lähiaikoina kuunnella toisenkin hyvän luennon. Opetushallituksen Digioppimisen Areena tapahtumassa kuukausi sitten Anthony Salcito kertoi, että tulevaisuuden töistä 77% vaatii digitaitoja. Huomaan usein luokassa, etteivät nuoret osaa esim. jakaa linkkiä tai asiakirjaa, vaikka olemme yhdessä harjoitelleet jo useita kertoa. Ns. diginatiivien itse oppimat digitaidot eivät kohtaa työelämässä vaadittuja digitaitoja. Se, että asia opetellaan kerran ei riitä. Taitoja pitää harjoitella usein, jotta niistä muodostuisi pysyviä taitoja, ja taitoja pitää päästä käyttämään omiin tarkoituksiinsa, eikä vain tehtävänä opettajan mieliksi. Valitettavan usein kuitenkin vieläkin hyväksytään selityksiä kuten esimerkiksi: “En saa koneilla aikaiseksi, kun netissä on niin paljon houkutuksia” tai “En jaksa lukea ruudulta kun silmät väsyy.” Kuka ottaa enää töihin niitä, jotka selittävät tekemättömyyttään näin? 22% työpaikoista?

Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä.”

Afrikkalainen sananlasku

Miksi opiskelu Tabletkoulussa on kivaa? from Tabletkoulu on Vimeo.

Opetuksen keinot uudistuvat – Tabletkoulu motivoi ahkeroimaan, Sanomalehti Uusimaa 11.1.2018

– – – – – – –
Lähde: Empatia, vuorovaikutus ja uudet tunneteknologiat, täydennyskoulutusluento Osaava, Porvoo, Katri Saarikivi: Researcher, Team Leader of NEMO Natural Emotions in Digital Interaction http://nemoproject.co Co-Founder of Emotion Hack Day http://emotionhackday.com Cognitive Brain Research Unit, University of Helsinki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s