Lähestymistapoja kielen opettamiseen

Satuin lukemaan British Councilin sivuilta James Taylorin kirjoituksen kielen opettamisen metodeista. Se herätti minussa monia ajatuksia ja kysymyksiä siitä, miten opettaja tulee valinneeksi oman lähestymistapansa opettamiseen.

girl-3718531_640Digivaatimusten lisääntyessä moni opettaja on joutunut uudelleen pohtimaan omaa luokkametodiaan. Annanko oppilaiden käyttää puhelimiaan tunnilla vai en? Miten saan oppilaat kuuntelemaan opetustani? Miten pystyisin vähentämään kieltämistä, jotta suhteeni oppilaisiin parantuisi? Miten löytäisin tarpeeksi aikaa kaikkien tuotosten arvioimiseen? Miten löytäisin tarpeeksi monipuolisia tehtäviä, ja ehtisin ohjaamaan jokaista oppilasta eteenpäin hänelle sopivalla tavalla? Miten saan tarpeeksi luotettavaa ja monipuolista tietoa oppilaan taitotasosta arviointia varten? Miten oppilas oppisi mahdollisimman tehokkaasti, muttei stressaantuisi?

James Taylor jakaa opetustyylit seuraavasti:

  1. PPP = Presentation, Practice, Production
  2. TTT = Test, Teach, Test
  3. TBL = Task-Based Learning
  4. Ja muut marginaalisemmat lähestymistavat, kuten suggestopedia, grammar-translation, communicative learning a.k.a. dogme, silent way jne.

white-board-593300_640PPP (Presentation, Practice, Production) on ongelmallinen nykykoulussa, koska monet oppilaat eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan opettajan tai luokkatoverin esitystä. Käy helposti niin, että levottomat oppilaat vievät huomion, kännykkäjahti ja oppilaiden kieltäminen nousee keskiöön.  Jos opettajalla ei ole digilaitteita ja -materiaaleja käytössään, tuotoksien kerääminen ja arvioiminen on hyvin aikaavievää puuhaa. Opettajan pitäisi käydä läpi valtava määrä oppilaiden tehtäviä, jotta hän saisi kattavan kuvan oppilaan kielitaidosta. Monipuolisen tehtävävaraston kerääminen on iso työ, ja onnistuminen siinä, että on juuri oikeaan aikaan tarjoamassa jokaiselle luokan oppilaalle uutta hänen etenemiselleen optimaalista tehtävää, on taitavimmallekin opettajalle mahdoton tehtävä.

homework-2521144_640TTT:n (Test, Teach, Test) suurimmiksi ongelmiksi noussee tilannesidonnaisuus ja se, että oppiminen ei tule omakohtaiseksi kun soveltaminen puuttuu. Mitä jos oppilas on väsynyt testipäivänä tai stressaa kokeita? Monelle voi käydä niin, että oppiminen on hauki-on-kala-oppimista tai bulimiaoppimista. Asiat opetellaan ulkoa, mutta niitä ei osata soveltaa oikeassa elämässä. Oppimisen omistajuus jää puuttumaan, ja sitä kautta sisäinen motivaatio oppimiseen voi jäädä syntymättä. Tämä lähestymistapa vahvistaa myös sitä ajatusta, että taitotaso olisi  pysyvä ominaisuus oppilaassa. Hän saa kasin kokeesta, silloin hän on kasin oppilas. Oppimisessa olisi hyvä päästä dynaamisempaan ajatteluun etenemisestä. ”Olen tällä hetkellä edennyt opinnoissani kasiin, mutta pääsen vaikka heti eteenpäin kun teen lisää töitä.” Ja kuten PPP:n kohdalla, oppilaat jaksavat huonosti kuunnella opettajaa, vaan haluaisivat itse opetella asiat.

questions-4027963_640TBL (Task-Based Learning) on uuden opetussuunnitelman mukainen lähestymistapa oppimiseen. Kuten PPP:n kohdallakin, suurimmaksi ongelmaksi TBL:n kohdalla nousee kielen opetuksessa se, miten opettaja pystyisi tarjoamaan mahdollisimman monipuolisen ja kullekin oppilaalle kohdistetun tehtäväkirjon ja löytäisi vielä aikaa arvioida ne kaikki. Jos luokassa on digilaitteet niin ongelman voi ratkaista esim. Tabletkoulun sähköisillä oppimateriaaleilla, jotka mahdollistavat oppilaan sujuvan omatoimisen etenemisen, ja opettajan ei tarvitse arvioida itse kaikkia tehtäviä. Tässä lähestymistavassa oppilaan ei tarvitse kuunnella opettajaa, vaan hän saa itse opetella asiat. Tietysti esimerkiksi kielioppi on selitettävä oppilaille, ja parhaimmillaan kukin näistä lähestymistavoista on silloin, kun niihin yhdistetään satunnaisesti ja tarkoituksenmukaisesti myös muita lähestymistapoja. Kielen oppimisessa kuitenkin kyse on suurimmalta osalta omasta harjoittelusta. Kieltä oppii puhumaan parhaiten itse puhumalla, eikä opettajaa kuuntelemalla.

Opettaja opettaa persoonallaan. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä suoraan kopioituna toiselle, mutta voimme saada toisiltamme ideoita ja soveltaa niitä omaan opettajuuteemme. Itse löysin vuosikymmenen alussa Tabletkoulun avulla uuden lähestymistavan omaan opettajuuteeni, kun olen päästänyt oppilaat vapaasti etenemään. On ollut hienoa huomata, miten he ottavat vastuuta, ja löytävät innon oppimiseen. Mutta en voisi näin tehdä, jos minulla ei olisi toimivia digilaitteita oppilaille ja Tabletkoulun oppimateriaalit käytössäni. Saan erittäin paljon hyvin monipuolista ja kattavaa, reaaliaikaista tietoa oppilaiden osaamisesta, ja pystyn arvioimaan heidät reilusti ja helposti pitämättä kokeita. Minun ei tarvitse riidellä oppilaiden kanssa puhelimista ja kieltää heitä puhumasta tunnilla, vaan minulle vapautuu runsaasti tuntiaikaa kohdata jokainen oppilas vuorollaan.

learn-3653430_640

Oppilas voimaantuu oppimisessaan, koska hän oppii ajattelemaan, että hän voi minä tahansa hetkenä tehdä vähän enemmän, jotta hän edistyisi tehokkaammin opinnoissaan. Oppimisesta tulee omakohtaista, kun saa valita itse mitä tehtäviä tekee, ja oppilas oppii pohtimaan sitä, mitä hän seuraavaksi tarvitsee, jotta kehittyisi paremmaksi kielen käyttäjäksi. Kielen opiskelun ohessa pystyn opettamaan oppilaille tärkeitä työelämätaitoja: töiden aikatauluttamista, ryhmätyötaitoja, omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista ja oma-aloitteisuutta, sekä digitaitoja.

Jos koulutyö stressaa, opettajaa ja tai oppilaita, ratkaisun tilanteeseen voi yrittää löytää näitä lähestymistapoja pohtimalla. Olisiko jotakin osa-aluetta mahdollista muuttaa? Voisiko jostain lähestymistavasta saada apua levottomiin luokkatilanteisiin, tehokkaampaan oppimiseen, tai oppilassuhteiden parantamiseen? Jokainen opettaja räätälöi oman kokonaisuutensa, ja joskus pienetkin oivallukset voivat auttaa ongelmien ratkaisemisessa.

 

Oppilasmatkat Intiaan ja Ruotsiin

Syyslukukauden 2018 palautetta

Itsenäinen edistyminen ja Tabletkoulun materiaalit vaikuttaisivat edelleen olevan oppilaiden suosiossa. Näillä lukemilla on jälleen mukava lopetella lukukausi. Happy Holidays!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kansainvälisyysprojekteja

Olemme työkavereiden ja oppilaiden kanssa osallistuneet vuosien varrella useisiin kansainvälisyysprojekteihin. Myös tulevana keväänä tulemme vierailemaan useissa kouluissa ulkomailla, ja meidän koulussa vierailee useita yhteistyökumppaneitamme. Niitä kokemuksia odotellessa, tässä linkkilista jo toteutettujen oppilasvaihtojen materiaaleihin.

Sinnikäs menestyy

Viikko sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin Jukka Ruukin kolumni Poikien kehno koulu­menestys ennustaa masentavan hyvin tulevaa. Ruukki kirjoittaa, että oppimiserot poikien ja tyttöjen välillä johtuvat opettajien erilaisesta tavasta kohdata pojat ja tytöt luokkahuoneessa. Ruukin mielestä tämä käy usein pojille epäedulliseksi, koska suurin osa opettajista on naisia.

Pitkä käytännön kokemus opettajana kertoo minulle päinvastaista. Monet opettajat pelkäävät päästävänsä pojat helpommalla kuin tytöt, koska ”pojat ovat poikia”. Pienestäkin panostuksesta ollaan alisuoriutuvien oppilaiden kohdalla hyvin tyytyväisiä, kun taas kiltit ja tunnolliset oppilaat puurtavat koko vuoden, ja sitä opitaan odottamaan itsestään selvyytenä. Valitettavan usein alisuoriutuvat oppilaat ovat todellakin poikia, ja tunnolliset ja ahkerat oppilaat tyttöjä. Mistä tämä sitten johtuu? Tuskin kuitenkaan opettajan asenteesta.

04

Kirjoitin oman mielipiteeni Helsingin Sanomien Facebook-sivulle siellä jaetun Ruukin artikkelin alle (ks. oheinen kuva). Oman kokemukseni mukaan jokaisen oppilaan on mahdollista saavuttaa arvosana 8, jos hän tekee häneltä vaaditut tehtävät eikä hänellä ole oppimisvaikeutta. Jos oppilas ei jostain syystä halua tehdä hänelle annettuja tehtäviä oppitunnilla, vanhemmat voivat omalta osaltaan auttaa, ja istua oppilaan viereen katsomaan, kun hän tekee tehtävät kotona. Uskoisin, että aika monen nuoren oppimistulokset parantuisivat tällä tavalla huomattavasti.

Satuin eilen näkemään Angela Duckworthin TED-puheen sinnikkyydestä  (engl. grit) Grit: The power of passion and perseverance (Angela Lee Duckworth | TED Talks Education). Duckworth on mielestäni paljon paremmin totuuden äärellä kuin Ruukki. Valitettavan usein alisuorituvilta oppilailta tuntuu puuttuvan sinnikkyys: ”Emmä jaksa!” ”Ei huvita!” ”Kyl mä osaan enkkua mut emmä jaksa nyt kirjottaa mitään.” Tunnit laiskotellaan ja laiskotteluoikeutta pidetään itsestään selvänä. Toisaalta aika moni on varmasti valmis myöntämään senkin, että sinnikäs menestyy, oli hän sitten tyttö tai poika. Mutta kuinka sitä sinnikkyyttä opitaan?

Kun tutkin Duckworthin muita puheita Twitterissä, löysin myös seuraavan ajatuksen: ”Don’t think about passion as something to be discovered. Passion is developed.” Näinhän sanotaan myös kirjailijan urasta haaveileville: älä istu odottamassa inspiraatiota, vaan ala kirjoittamaan. Toivoisinkin, että oppilaat ja vanhemmat ymmärtäisivät, että kukaan ei kehity laiskottelemalla, vaikka omasta mielestään olisikin jo tarpeeksi hyvä. Heikko arvosana on viesti heikosta osallistumisesta. Toisin sanoen työt ovat tekemättä, ja sitä voi paikata vanhempien tuella kotona. On tärkeää, että nuori saa kotiväeltäkin sen tunteen ja viestin, että sinnikästä työskentelyä arvostetaan.

Uusi opetussuunnitelma painottaa opiskelun prosessiluonnetta ja työelämätaitoja, kuten esimerkiksi työtehtävien loppuun saattamista ja aikataulussa pysymistä, ja siten antaakin meille opettajille paljon paremman mahdollisuuden ottaa sinnikäs työskentely, tai sen puute, huomioon arvioinnissa. Tabletkoulun toimintaperiaate tukee sinnikkyyden kehittymistä tarjoamalla oppilaalle valtavan määrän reaaliaikaista dataa omasta edistymisestään, ja runsaasti vaihtoehtoja sille, millä tavalla oppimistehtävänsä suorittaa. Toivon mukaan opetussuunnitelman arvot siirtyvät ajan myötä myös kaikkien oppilaiden ja huoltajien arvoiksi niin, että sinnikkäästä työskentelystä tulisi myös kaikkien huoltajien ja oppilaiden mielestä arvokasta ja tavoittelemisen arvoista.

Ysien kohdalta tämäkin kevät päättyi projektityöhön. Heidän tekemiensä projektien loppuun saattaminen vaati jo aikamoisen määrän sinnikkyyttä. Jaan tässä muutaman työn oppilaiden luvalla. Ensimmäistä kertaa töiden joukossa oli myös yksi kokonaan alusta asti itse koodattu enkun oppimispeli. Näitä odottelen tulevina vuosina lisää!
01

02

03

 

Aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!

Osaamiseroihin apua Tabletkoulusta

Viime aikoina media on ollut täynnä mielenkiintoisia artikkeleita oppimisesta. On suorastaan innostavaa seurata tätä koulun murrosta ja päästä osalliseksi siitä. Uuden blogitekstin laatimiseen minut lopulta innoitti Sanni Grahn-Laasosen Opetusministeriön nettisivulla julkaistu tiedote  “Neljä ratkaisua poikien ja tyttöjen osaamiserojen kasvun pysäyttämiseen”. Laasosen mukaan osaamiseroihin voidaan vaikuttaa lisäämällä lukemista, arviontityökaluja, yhteisöllisyyttä ja koulumyönteisyyttä. Pohdin seuraavassa miten näihin neljään osa-alueeseen voidaan vaikuttaa työtavalla, jota voidaan toteuttaa Tabletkoulun avulla, sekä Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaalien avulla.

Lukeminen

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten oppilaat jaksavat lukea pitkiäkin tekstejä koneella. Tabletkoulun alleviivaus- ja merkintätyökalu on monen suosikki. Sillä tekstin saa ‘kustomoitua’ ja oppiminen tuntuu enemmän omakohtaiselta.

8

On ollut tietoinen valinta, että yläkoulun englannin tekstejä ei ole pilkottu osiin, jotta oppilas tottuisi lukemaan pitkää tekstiä. Tarkoituksena olisi harjoitella sinnikkyyttä maailmassa, joka tuntuu muuten aika monella saralla tarjoavan onnistumisen elämyksiä ainoastaan ‘instant gratification’ -ajatuksella. Täytyy myöntää, että jännitin aluksi miten pitkät tekstit otetaan vastaan, ja olenkin ollut helpottunut huomatessani, että oppilaat ottavat haasteen hyvin vastaan ja tottuvat hyvin pitkien tekstien lukemiseen. Yhdeksännen luokan todella pitkiin teksteihin on tarjolla lyhennelmät heikoille oppilaille, mutta harvemmin näen niitä käytettävän. Oppilaat tuntuvat ottavan pitkät tehtävät haasteena, tyyliin “Minähän en mitään helpotettuja tekstejä lue!”. Ilokseni olen huomannut, että myös silmäilytekniikka hioutuu lukemisharjoittelun sivutuotteena. Sekin on äärettömän tärkeä työelämätaito.

Arviointi

Tabletkoulun arviointisivu ja vertaisarviointityökalu ovat aivan omassa luokassaan siinä, miten paljon tietoa oppilas saa omasta edistymisestään. Havainnolliset ympyrät ja pylväät kertovat hänelle miten pitkälle hän on edennyt opinnoissaan, millä osa-alueilla olisi vielä työstettävää, minkätasoisia tehtäviä hän yleensä tekee, millä kielen osa-alueilla hän on erityisen hyvä ja missä asioissa hänelle tulee useimmiten virheitä sekä minkälaisena työryhmän jäsenenä hänet koetaan. Tämän kaiken tiedon avulla hän oppii tehokkaasti analysoimaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lisäksi oppilas oppii Tabletkoulun avulla muutenkin arvioimaan omaa työskentelyään. Usein esimerkiksi käydään keskusteluja siitä, miten oppilas on oppinut tehokkaampaa ajankäyttöä Tabletkoulun avulla. Tärkeä työelämätaito sekin.

Tärkeimpänä Tabletkoulun arviointisivun tarjoamana uutena asiana pidän kuitenkin sitä, että oppimisen prosessiluonne tulee näkyvämmäksi. Se lisää valtavasti opiskelumotivaatiota. Oppilas tottuu vähitellen ajatukseen, että tässä minä olen nyt, mutta huomenna voin olla paljon pidemmällä, jos vain näen vaivaa.

Yhteisöllisyys

Kannustan oppilaita tekemään kaikki tehtävät yhdessä. Oppilaat työskentelevät aina ryhmissä, kuten uutisoitiin vasta myös esim. Hiidenkiven koulusta, jossa oppimistulokset ovat parantuneet kun oppilaille on alettu antaa entistä enemmän mahdollisuuksia oma-aloitteiseen opiskeluun ryhmissä. On hienoa kuunnella sivusta kun oppilaat tsemppaavat toisiaan: ”Tehdään nyt tää juttu loppuun.”, ”Mä katon sen sit välitunnilla kun mä haluun nyt tehä tän loppuun.” ”Tehäänkö tää äänitystehtävä yhessä?”

Yhteisöllisyyttä lisää myös Tabletkoulun toiminnot. Keskustelupalstalla ilmaistaan mielipiteitä ja jaetaan ideoita. Vertaisarviointi on muodostunut vuosien varrella oppilaiden suosikiksi. Sitä osataan jo odottaa ja siihen suhtaudutaan suurella pieteetillä. Ryhmätyötaidot kehittyvät ihan silmissä kun osa oppilaista toteaa jo projektia tehdessä että ”Muistakaa sitten että oon tehny näin ison osan tästä työstä”.  Vertaistarkistus on myös loistava keino vahvistaa oppilaiden yhteisöllisyyttä. Siihenkin Tabletkoulu tarjoaa mainion työkalun. Englannin oppimateriaalin teemat antavat myös paljon mahdollisuuksia tukea yhteisöllisyyttä. Oppilas voi videoida hyviä uutisia omasta koulusta, jakaa positiivisia ja kannustavia elämänohjeita sisältäviä sanontoja ryhmänsä jäsenille keskustelupalstalla, tai laatia matkaesitteen tai -julisteen omasta kaupungistaan.

Koulumyönteisyys

Projektiluonteinen ryhmätyöskentely ja omassa tahdissa eteneminen on vaikuttanut työrauhaan luokassa todella paljon. Oppilaat tulevat luokkaan jo välitunnilla, jos ovi on auki, asettuvat valitsemaansa työpisteeseen ja oppilasryhmään, ja jatkavat siitä mihin ovat edellisellä tunnilla päässeet. Minun ei tarvitse ihan satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta enää ’rauhoittaa’ luokkaa välitunnin jälkeen. Ennen Tabletkoulua jokainen tunti piti aloittaa luomalla työrauha ja motivoimalla oppilaat työhön. Heillä on nyt itsellään jo mielessä ajatus siitä, mitä he haluavat tehdä, kun he tulevat enkun tunnille. Minusta se on aivan mielettömän upea asia. Joskus joudun keskeyttämään oppilaan oman etenemisen esittelemällä uusia asioita, esim. selittämällä kielen rakenteita koko ryhmälle, mutta tähänkin oppilas tottuu vähitellen, ja on hyvä tottuakin, koska näin käy monesti myös työelämässä, että työ keskeytyy ja tulee jotain uutta.

Tutkimus on osoittanut myös, että opettajan lämminhenkisyys lisää oppimismotivaatiota. Itse pidän tärkeänä asiana sen, että oppilaille annetaan vastuuta ja heitä kohdellaan kunnioittavasti. On paljon helpompaa luottaa oppilaisiin ja antaa vastuuta kun Tabletkoulu tarjoaa niin loistavan ympäristön valvoa työskentelyä ‘hengittämättä oppilaan niskaan”. Opettajan tehtävä on luoda turvallinen oppimisympäristö, ja parasta mitä opettaja voi oppilaalle antaa on hyväksyntä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla tiukka tietyistä asioista. Itse en salli toisten työn häiritsemistä enkä epäkunnioittavaa käytöstä keneltäkään. Uskoisin, että jo näillä pienillä keinoilla saadaan suuria muutoksia aikaiseksi. Eihän open tarvitse miettiä kuin sitä, mitä itse toivoisi omalta työympäristöltään.

Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä

Sain ilokseni osallistua Katri Saarikiven luennolle viime viikolla. Aika kului siivillä kuunnellen hänen kokoamia tutkimustuloksia liittyen empatiaan, vuorovaikutukseen ja uusiin tunneteknologioihin. Sain esitelmästä paljon peilauspintaa omaan työhöni luokkahuoneessa.

Saarikiven mukaan ryhmätyöskentely on tehokkain työnteon muoto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että parhaimmat tulokset saavutetaan kun työskentelytiimissä vallitsee psykologinen turvallisuus ja keskinäinen luottamus, sen rakenteet ovat selkeät, työllä on merkitystä ja työllä voidaan vaikuttaa. Nykytyöelämässä tarvitaankin aivan uudenlaisia taitoja. Saarikiven mukaan näitä tärkeitä tietoja ovat kyky vuorovaikutukseen, luova ajattelu, oppimiskyky, merkityksenanto ja joustava, kontekstuaalinen ajattelu.

Omassa luokassani olen jo joitakin vuosia järjestänyt pulpetit luokassa pieniin ryhmiin ja antanut oppilaiden valita työparinsa ja -ryhmänsä itse. Rennon ja välittömän ilmapiirin, sekä sosiaalisten suhteiden luomiseksi olen sallinut oppilaiden pienryhmissä vapaamuotoista keskustelua muustakin kuin tuntiin liittyvistä asioista. Oppilaat saavat valita tehtävänsä itse Tabletkoulun materiaalista, heillä on mahdollisuus suorittaa tehtävät omalla tasollaan ja omassa tahdissaan. Silti, opiskelun tavoitteet asetetaan selkeästi ja säännöt sovitaan. Tabletkouluympäristö antaa oppilaille välittömän palautteen, jonka perusteella he oppivat lisää siitä, mitkä tehtävät ovat heille hyödyllisiä ja mitä asioita heidän on hyvä opiskella lisää. Kokeita tai läksyjä ei ole, mutta oppilaat saavat edetä tehtävissä halutessaan myös kotona. Oppilas kokee työnsä merkitykselliseksi saadessaan pisteitä tehtävistään ja huomatessaan konkreettisesti miten hänen kielitaitonsa karttuu. Hän tietää missä hän on hyvä ja mitä asioita hänen pitää vielä harjoitella, ja miten hän voi sen tehdä.

Saarikiven mukaan on olemassa selkeää tutkimustietoa siitä, että aivojen lepotila yhdistyy luovuuteen. Rennot tilanteet johtavat erittäin mielenkiintoisiin keskusteluihin päivittäin. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita kun muutama päivä sitten yhdessä pienryhmässä keskusteltiin persoonapronomineista, ja siitä, kuinka englanniksi sanotaan she ja he mutta suomeksi vain hän. Nuoret itse alkoivat ihmettelemään, mitä pronominia englanniksi käytetään niistä henkilöistä, jotka eivät tiedä sukupuoltaan. Netin avulla ja keskenään keskustelemalla he selvittivät lopulta, että pronominia they voidaan käyttää myös yksikössä sellaisissa tapauksissa kun mainitun henkilön sukupuolta ei tiedetä. Itse seurasin keskustelua vain sivusta, mutta uskon, että ryhmässä moni oppi tunnin aiheena olevat pronominit aika hyvin. Heidän itsetuntonsa oppijoina koheni ja heidän taitonsa tiedon etsinnässä paranivat. Osalle oli varmasti ihan uusi asia sekin, että sellaisiakin henkilöitä on, jotka eivät tiedä sukupuoltaan, mutta keskustelu käytiin asiallisesti ja erilaisuutta arvostavasti.

Toisena esimerkkinä voisin mainita sen, kun opiskelimme milloin verbistä käytetään perusmuotoja ja milloin ing-muotoa. Kappaleessa kerrottiin, että They’d better -ilmaisun pariksi tarvitaan verbistä perusmuoto ilman to-partikkelia, esim. They’d better call us. Oppilaat jäivät pohtimaan, voisiko ilmaisun voisi sanoa myös They better. Tästä keskusteltiin, nettisivuja selailtiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että osa natiivipuhujista sallisi tämän ja osa ei. Keskustelu eteni pohtimaan sitä, että ehkä näiden kahden variaation käyttö voisi olla tilannekohtaista. They’d better kannattaisi ehkä kirjoittaa ylioppilaskokeessa, mutta chattiin voisi ehkä kirjoittaa they better. Saarikiven mukaan tämän kaltainen hämmennys ja uteliaisuus tukevat oppimista. Aina ei tarvitse tehdä kaikesta siloteltua ja helppoa, vaan oma ajattelu aktivoituu tehokkaasti kun syntyy hämmennyksen tila, ja se johtaa tehokkaaseen oppimiseen.

Oppilaiden keskusteluja kuunnellessani ajattelen usein, että ovatpa nämä nuoret fiksuja, ja näen myös sen, miten he ovat ylpeitä itsestään ja heidän itsetuntonsa kielenoppijana kehittyy. Heillä on tilaa ja mahdollisuus olla kekseliäitä, ja he ovat saaneet netistä ja toisistaan tukea ajatuksilleen. Jos kaikki olisi heille valmiiksi pureskeltua ja siloteltua, sellaista tilannetta ei ehkä tulisi. Jos itse täyttäisin tunnin puheella, oppilaalle ei tulisi mahdollisuutta kehittää omaa ajatteluaan tarpeeksi pitkälle. Joka tapauksessa, Saarikiven mainitsema psykologisen turvallisuuden ilmapiiri on kuitenkin mielestäni se olennaisin asia. Tilanteessa, jossa ei koe tulevansa arvostelluksi voi esittää ajatuksiaan vapaasti ja luovuutta pääsee syntymään.

Jälleen kerran totesin kaikkia näitä asioita pohdittuani, että se mikä minulle itselleni toimii työntekijänä, toimii myös oppilaille luokkahuoneessa. Me kaikki olemme istuneet kuuntelemassa luentoja, yksinpuheluita, esitelmiä. Se on mahdottoman helppoa. Täytyy vain istua ja kuunnella. Mutta niistä tilanteista harvoin saa yllä kuvaillun kaltaisia onnistumisen elämyksiä. Katri Saarikivi sanookin, että todennäköisesti on ollut evoluution kannalta hyödyllistä, että ihminen yrittää päästä tilanteista mahdollisimman vähällä vaivalla, mutta se ei hyödytä meitä uuden oppimisessa. Oppilaita aktivoiva oppimistilanne saakin osan oppilaista joskus kiukustumaan, koska heille ei tarjota valmiita ratkaisuja vaan he joutuvat itse töihin. Hämmentymisen kokemus ja aktivoitumisen ajatus ahdistavat, eikä välttämättä itse ymmärretä, että juuri niiden avulla opitaan parhaiten. Tutkimusten mukaan juuri tästä syystä oppilaspalaute ei ole paras tapa mitata opettajan työn onnistumista.

Saarikiven mukaan ulkoaopettelu, päättelykyky, keskittymiskyky ja tiedon nopea prosessointi menettävät merkitystään työmarkkinoilla, koska ihminen ei tule koskaan enään suoriutumaan konetta paremmin näillä osa-alueilla. Itse päätin muutamia vuosia sitten jättää kokeet pois kokonaan. Koin ne turhauttaviksi, koska aika usein koulusysteemissämme ne mittaavat ulkoaoppimisen lisäksi enimmäkseen lopputulosta, ja itse haluan antaa oppilaalle tiedon siitä, missä hän on menossa ja mitä hänen pitää vielä itsessään kehittää. Koen kokeet myös epäreiluiksi, koska oppilaalla saattaa olla koepelkoa, huonosti nukuttu yö, tai huonot – tai ehkä liiankin hyvät – tärpit. Mielestäni kokeet ovat myös epärelevantteja: Missä työssä pitää osata tehdä koe? Käytössämme oleva Tabletkoulun alusta mahdollistaakin mukavasti sen, että kokeita ei tarvitse pitää ja ulkoa opettelun merkitys pienenee. Se ei ole oikeastaan lainkaan näkyvä asia oppilaalle, vaikkakin ulkoaoppimista pääsee kyllä tapahtumaan silloinkin kun ei tarkoituksella päntätä, sillä oppilas saa reilusti enemmän omaa harjoitteluaikaa, kun tehtäviä ei tarvitse tarkastaa yhdessä. Ulkoaopettelu ei siis ole itseisarvo työskentelyssämme, mutta sitä pääsee tapahtumaan huomaamatta.

Uusi ops painottaa työelämätaitoja ja yritän itsekin miettiä mahdollisimman suuren osan luokkatyöskentelystä sellaiseksi, jota voisi suoraan hyödyntää työelämässä. Saarikiven luennon lisäksi olen saanut lähiaikoina kuunnella toisenkin hyvän luennon. Opetushallituksen Digioppimisen Areena tapahtumassa kuukausi sitten Anthony Salcito kertoi, että tulevaisuuden töistä 77% vaatii digitaitoja. Huomaan usein luokassa, etteivät nuoret osaa esim. jakaa linkkiä tai asiakirjaa, vaikka olemme yhdessä harjoitelleet jo useita kertoa. Ns. diginatiivien itse oppimat digitaidot eivät kohtaa työelämässä vaadittuja digitaitoja. Se, että asia opetellaan kerran ei riitä. Taitoja pitää harjoitella usein, jotta niistä muodostuisi pysyviä taitoja, ja taitoja pitää päästä käyttämään omiin tarkoituksiinsa, eikä vain tehtävänä opettajan mieliksi. Valitettavan usein kuitenkin vieläkin hyväksytään selityksiä kuten esimerkiksi: “En saa koneilla aikaiseksi, kun netissä on niin paljon houkutuksia” tai “En jaksa lukea ruudulta kun silmät väsyy.” Kuka ottaa enää töihin niitä, jotka selittävät tekemättömyyttään näin? 22% työpaikoista?

Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä.”

Afrikkalainen sananlasku

Miksi opiskelu Tabletkoulussa on kivaa? from Tabletkoulu on Vimeo.

Opetuksen keinot uudistuvat – Tabletkoulu motivoi ahkeroimaan, Sanomalehti Uusimaa 11.1.2018

– – – – – – –
Lähde: Empatia, vuorovaikutus ja uudet tunneteknologiat, täydennyskoulutusluento Osaava, Porvoo, Katri Saarikivi: Researcher, Team Leader of NEMO Natural Emotions in Digital Interaction http://nemoproject.co Co-Founder of Emotion Hack Day http://emotionhackday.com Cognitive Brain Research Unit, University of Helsinki