OPS2016 ja englannin opiskelu Tabletkoulussa

Uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen laaja-alainen osaaminen kohtaa Tabletkoulun yläkoulun englannin oppimisen mm. näin:

Bloomin taksonomiaa voi soveltaa kielen oppimiseen esim. näin:

Kielenoppimisen taitotavoitteista (T1-T10) voi laatia esim. seuraavanlaisen lomakkeen:

”Sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun.”

Vuoden kokeilumme sähköisten materiaalien parissa alkaa olla lopussa. Ilokseni olen saanut todeta, että kaikki on toiminut täydellisesti. Saimme lisää laitteita, ja ensi syksyksi olemme tilanneet sähköiset materiaalit myös toiselle kielten opettajalle. Muun muassa kaikki uudet seiskaluokkalaiset aloittavat ensi syksynä enkun (ja osa myös ruotsin) opiskelut Tabletkoulun materiaaleilla.

Yhdeksännen luokan englannin materiaali on nyt valmis, ja se julkaistaan oikolukujen ja tarkistuskierrosten jälkeen piakkoin. Rakensimme materiaalia koko lukuvuoden ajan. Peter Kurrosen englanninkieliset oppilaat kansainvälisestä koulusta olivat mukana materiaalin luomisessa, ja minun viisi yhdeksännen luokan ryhmää testasivat kaikki tehtävät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sain paljon hyvää palautetta oppilailta siitä huolimatta, että he joutuivat työskentelemään keskeneräisen materiaalin avulla (ja tekemistä oli paljon) sekä sopeutumaan vielä viimeisenä peruskouluvuotenaan ihan uudenlaiseen opiskeluun. Ennen kaikkea olin erittäin tyytyväinen ysieni menestykseen valtakunnallisessa kokeessa (keskiarvo 7,4). Minulla ei ole kattavia tilastoja aiemmilta vuosilta, mutta kaikenkaikkiaan koe tuntui menevän paremmin kuin ennen. Kiitettäviä tuntui tulevan enemmän ja heikkoja arvosanoja vähemmän. Erityisen ilahtunut olin siihen, miten oppilaat osasivat päätellä uusien sanojen merkityksiä niiden käyttöyhteydestä, ja siihen, miten idiomaattisesti ja luontevasti he kirjoittivat englantia. Omien tekstien kirjoituttaminen yläkoulussa jäi paperiaikaan vähemmälle, Tabletkoulun pohja mahdollistaa omien tekstien kirjoittamisen viikoittain. Lisäksi, oppilaat kokevat tietokoneen oikoluvun erittäin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uskoisin, että sanojen arvaamiseen auttaa se, että on pystynyt usein varmistamaan epäilyksensä nettisanakirjasta, ja näin oppilaat ovat saaneet lisää itsevarmuutta oppijoina. Omaksi kehityskohteeksi aion ottaa suullisen kokeen järjestämisen valtakunnallisen kokeen yhteydessä lähitulevaisuudessa. Yli 500 oppilaan koulussa käytännön järjestelyt eivät tule olemaan helpot, mutta uskon, että lujalla tahdolla siihenkin vielä keksitään ratkaisu.

Valtakunnallisen kokeen jälkeen työllistin ysit projektin pariin. Noin kuukauden ajan oppilaat käsikirjoittivat, näyttelivät ja editoivat hyviä uutisia.

Screen Shot 2016-06-01 at 4.51.24 PM

Tässä projektin paras tuotos, jaan sen oppilaiden luvalla:

Usein kuvitellaan, että sähköinen opiskelu on pelkästään koneen ääressä istumista, mutta tämä Good News -projekti on hyvä esimerkki siitä, että väite ei pidä paikkansa. Useimmat uutisia luoneet ysit eivät istuneet kuukauteen lainkaan koneen ääressä. Näin hienoja tuotoksia syntyi silti, ja oppimista tapahtui laaja- ja monialaisesti. (”Missä maissa onkaan jo tasa-arvoinen avioliittolaki?”, ”Tällä sivustolla ei ole kyllä yhtään positiivista uutista ikinä!” ”Mitä on sääennustus englanniksi?”) Projektin päätteeksi oppilaat tekivät kattavat itse- ja vertaisarvioinnit, joihin Tabletkoulusta löytyi hyvät työkalut.

Keräsin myös seiskaluokkalaisilta palautetta. Toisin kuin 9. luokkalaiset, he ovat saaneet opiskella koko vuoden valmiilla oppimateriaalilla. Heistä yli 70% kokeekin sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin opiskelun paperisten oppimateriaalien avulla. Ne, jotka eivät pitäneet Tabletkoulusta, eivät osanneet antaa muuta perustelua kuin että ovat tottuneet paperikirjoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä miten he menestyvät valtakunnallisessa kokeessa muutaman vuoden kuluttua, opiskeltuaan sähköisesti kolme vuotta.
Screenshot 2016-05-27 at 11.37.10

Lopuksi vielä lainauksia oppilaspalautteista:

”sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun, ja englanti onkin suosikkiaineeni jo osin tabletkoulun ansiosta. Tehtävia löytyy joka alueelta, myös niiltä joissa osaamiseni on ollut vähän heikompaa. Olen oppinut paljon uutta, enemmän kuin olisin uskonut, varsinkin oikeinkirjoituksessa yms. Suosittelen :)” poika, 7. lk

”Mielestäni tabletkoulu on hyvä tapa oppia. Aluksi se tuntui vaikeammalta, mutta minusta se on nyt helpompaa.” tyttö, 7. lk

”Sähköisissä oppimateriaaleissa on hyvää se, että esimerkiksi monista tehtävistä saadut pisteet näkyvät heti. Ja tehtävän mennessä väärin, oikea vastaus on näkyvillä. Tehtävistä voi myös itse valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä ne omaan tahtiinsa.”  tyttö, 7. lk

”Mielestäni sähköinen oppimateriaali on parempi. Sähköisen oppimateriaalin avulla opettaja näkee paremmin että mitä oppilaat on tehny tunnin aikana.” tyttö, 7. lk

”Sähköisessä materiaalissa on hyvää se, että voi tehdä itsenäisesti tehtäviä ja mennä eteenpäin omassa tahdissa. Kun on saanut oranssit tehtävät valmiiksi, voi mennä harmasiiin tehtäviin, eikä tarvitse jäädä odottelemaan muita ja olla tekemättä mitään.” tyttö, 7. lk

”Tabletkoulu on nostanut itsevarmuuttani kieltä kohtaan, koska koin useasti onnistumisen tunteen, kun sai itse päättää mitä tekee ja onnistua sitten siinä.” poika, 9. lk

”Mielestäni sähköinen opiskelu on paljon mukavempaa ja avartavempaa, jos vaikka verrataan internetin ja oppikirjojen sisältöä.” tyttö, 9.lk

”Sähköisen materiaalin avulla pääsee opiskelemaan ajankohtaisia aiheita.” tyttö, 9. lk

”on hyvä kun voi tehdä niin monta tehtävää kuin kerkeää eikä ole niin että pitäisi tehdä 3 tehtävää ja odottaa, että kaikki saavat tehtyä ja sitten käytäisiin yhteisesti läpi.” tyttö, 9. lk

Suurkiitos kaikille ysin materiaalin rakentamisessa auttaneille kollegoille! On ollut erittäin motivoivaa ja voimannuttavaa kuulla teidän positiivisia kokemuksianne, ja innostuneita oppilaspalautteita! Keep ’em coming! :) Esimerkiksi Tabletkoulun yläkoulun englannin Facebookin ryhmässä saa mielellään jakaa kokemuksia jatkossakin.

Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Puoli vuotta sähköistä opiskelua – summa summarum

Puoli vuotta on nyt kulunut kokeiluamme, jossa paperiset kirjat on korvattu sähköisellä oppimateriaalilla. Pyysin oppilailta viimeisellä viikolla itsearvioinnin yhteydessä palautetta. Sain 139 vastausta.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.29.32 AM

Kaksi kolmesta oppilaasta kokee sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin paperisten materiaalien tuomat toimintatavat. Se on mielestäni aika huima osuus, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi ja täysin erilainen toimintatapa kuin ennen. Lisäksi sähköiset toimintatavat vaativat oppilaalta enemmän. Voisi kuvitella, että se aiheuttaisi murrosikäisissä peruskoululaisissa kapinahenkeä. Jokainen suoritus tallentuu, ja jokaisesta suorituksesta saa pisteitä. Kukaan ei voi teeskennellä työskentelevänsä, eikä ole ketään tai mitään mitä voisi syyttää huonosta menestyksestä. On vain oma ahkeruus. Jokaisella tunnilla on pitänyt työskennellä ’sata lasissa’, jotta on saanut itselleen kerättyä hyvät pisteet. Kymppiin yltäneet oppilaat ovat tehneet 200-250 tehtävää syksyn aikana.

Ei tule kotitehtäviä, mikä antaa rauhoittavan tunteen, mutta samalla tuntee, että pitää opetella tunnilla paremmin, ja niinpä keskityn paremmin tehtäviin.

En malttanut olla kysymättä kaikenlaista itseäni pitkin syksyä askarruttanutta asiaa, joten kyselylomakkeesta tuli pitkä. Joillakin oppilailla meni koko tunti lomakkeen täyttämiseen, mutta he olivat myös  mielissään, kun heidän mielipidettään kysyttiin. Laadin kyselyn Googlen lomaketyökalulla. Olen käyttänyt sitä ennenkin ja se on mielestäni aivan loistava väline pitkänkin kyselyn laatimiseen. Oppilaiden oli myös helppo tunnistaa pakolliset kysymykset ja ymmärtää, miten tehtäviin vastataan. Minun on helppo nähdä taulukosta jokaisen oppilaan henkilökohtaiset itsearvioinnit, ja automatiikka luo minulle myös valmiit graafit koko ryhmän vastauksista. Tehtävien laatiminen antoi minulle myös mahdollisuuden selittää oppilaille asioita, joista oli pitkin syksyä jäänyt sellainen tunne, että kaikki eivät olleet niitä vielä sisäistäneet.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.57.50 AM

Kyselyn alkuosa keskittyi itsearviointiin. Negatiivisimmin sähköiseen oppimiseen suhtautuvat oppilaat olivat hyvin usein niitä, joiden oli vaikea pitää itselleen opiskelukuria. Ajatus siitä, että koneille meno on jotain ylimääräistä, joka ei liity varsinaisesti opiskeluun, elää siis sitkeästi vielä osassa oppilaita.

Screen Shot 2015-12-19 at 12.37.43 PM

Screen Shot 2015-12-19 at 12.38.14 PM

Seuraavassa osiossa kysyin miten oppilaat kokevat erilaiset tehtävätyypit. Vaikempia asioita oppilaille ovat äänitystehtävät (30,9%), tiedonetsintätehtävät (20,1%), ja kirjoitustehtävät (13,7%). Saan tästä hyvän ohjenuoran oppimateriaalin jatkomuokkaukseen. Yritän löytää lisää tapoja harjoitella juuri näitä taitoja. Äänitystehtävät olivat tosin kärjessä myös kysymyksessä ”Minkälaisia tehtäviä toivoisit vähemmän?” (58%). Tämän listan kärjessä oli myös videoiden tekeminen (43,5%). Oman puheen äänittäminen on varmasti monelle uutta ja siihen tottuminen vie aikaa. Tehtävänantojen ja englanninkielisten tekstien ymmärtäminen sitä vastoin on oppilaiden mielestä helppoa. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan kirjoissa tehtävänannot ovat englanniksi, ja olenkin paljon miettinyt miten se koetaan.  Tämän kyselyn perusteella se ei ole oppilaille lainkaan ongelmallista. Aloin alunperin kirjoittamaan tehtävänannot englanniksi oppilaiden ehdotuksesta.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.13.16 AM

Kysyin myös, mitkä tehtävätyypit koettiin hyödyllisiksi ja tehokkaiksi oppimisen kannalta, ja minkälaisia tehtäviä oppilaat toivoisivat lisää. Oppilaat vastasivat, että yhdistämistehtävät ovat heidän mielestään tehokkain tapa oppia (61,2%). Seuraavaksi tehokkain heidän mielestään on Socrative-testi (58,3%) ja kolmanneksi kielioppisivun täydennystehtävät (56,1%). Oppilaat toivovat lisää täydennystehtäviä (64,1%) ja kirjoitustehtäviä (42,7%), vaikka niitä on jo runsaasti materiaalissa, ja harva edes ehti ne kaikki tekemään. Ne ovat kuitenkin niitä turvallisia kestosuosikkeja, joissa ei tarvitse laittaa itseänsä kovinkaan paljon ’likoon’. Äänitystehtävät koettiin kaikista tehottomimmiksi. Itse olen kyllä tästä asiasta eri mieltä, mutta oppilas ei ehkä vielä ole saanut omakohtaista kokemusta sen tehtävätyypin hyödyllisyydestä. Ehkä matkamme jatkuessa sekin ilo avautuu heille paremmin.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.37.04 AM

Itse olin kovin ilahtunut Adamin blogin suosiosta, onhan se minun luova tuotokseni. Olen upottanut Adamin blogiin opetussuunnitelman mukaisen sanaston ja kieliopin. Oppilaat ovat lukeneet Adamin seikkailuja mielenkiinnolla, samaistuneet hänen elämäänsä, ja kysyneet aina jokaisen artikkelin lopussa häneltä kysymyksiä. Viimeiset viisi artikkelia yhdeksännen luokan kevättä varten on minulla vielä kirjoittamatta ja aionkin työstää ne luvut joululoman aikana. Adamin blogia voi lukea täällä.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.41.08 AM

Yhdeksännen luokan tekstit ovat mielestäni olleet aika haastavia, joten olen kirjoittanut niihin myös helpotetut versiot. Harva näyttää niitä kuitenkaan käyttävän. Olen ollut hyvin ilahtunut siitä, miten tekstit ovat tempaisseet oppilaat mukaansa. On ollut suuri ilo kuunnella ryhmäkeskusteluja, kun oppilaat ovat selvittäneet tekstien sanomaa ja pohtineet sanojen merkityksiä. Adamin blogin lisäksi oppilaat lukevat myös esim. Guardianin ja New York Timesin verkkoartikkeleita.

Oppilaiden palaute oli kaiken kaikkiaan kovin ilahduttavaa ja rohkaisevaa kokeilumme kannalta. Tabletkoulun tehtävätyypit ovat oppilaiden mielestä hyvin toimivia ja luomani tehtävät mielenkiintoisia. Chromebook-laitteet ja Soneran 4G-reititinkin ovat toimineet niin hyvin, että niitä ei mainittu kertaakaan missään palautteessa. Tähän lopuksi vielä otteita ’Sana on vapaa’ -palstalta. Tästä on hyvä jatkaa.

Minusta enkun opiskelu on ollut tähän mennessä erittäin mukavaa ja kiinnostavaa. Tabletkoulu on ollut mielestäni erittäin hyvä tapa opiskella ja harjoitella enkun tehtäviä. Mielestäni enkun opiskelu on ollut erittäin tehokasta ja antoisaa.

Minusta tällä tavalla oppii todella hyvin ja tämä on helppoa.

Mielestäni arviointi on ollut hyvä. Prosentin avulla on helppo seurata omaa kehittymistä ja työntekoa. Se myös kannustaa tekemään tehtäviä ja auttaa panostamaan enemmän englannin opiskeluun.

Sähköisesti opiskelu on nopeampaa ja kivempaa eikä laukku paina niin paljoa kun on 2 kirjaa vähemmän. Sähköisesti on paljon nopeampaa kirjoittaa kuin käsin sekä muutenkin opiskelu sujuu vain paljon helpommin kun on tottunut käyttää koneita.

Mielestäni sähköinen oppimateriaali on mukavaa vaihtelua.

On kiva kun voi samalla kuunnella musiikkia ja tehdä niitä tehtäviä joista pitää.

Opiskelu tietsikalla on kivempaa. Voi samalla kuunnella musiikkia ja ei tarvi tuoda kirjoja kouluun ja tehtävät ovat kivempia kuin muiden kirjojen tehtävät.

Sähköisissä oppimateriaaleissa on kivaa, että on esim. oikolukuja. Silloin tiedät jos sana on kirjoitettu väärin.

Jos ei tiedä jotakin sanaa tai asiaa niin se on helposti etsittävissä. Oppilaalla on aika paljon vastuuta kun Tabletkoulu on käytössä, eli se opettaa oppilaat ottamaan itse vastuuta.

Sähköinen materiaali on minusta kivempaa kuin paperinen materiaali. Se on kivempaa koska voi etsiä netistä sitä sanaa minkä haluaa esimerkiksi esitelmään tai tehtävään.

Sähköinen on opetuksen valvomisen ja ajankäytön kannalta helpompi ratkaisu koska opettaja pystyy nähdä omalta koneeltaan että jokainen oppilas tekee tehtäviä ja kokeita.

Sähköinen materiaali on ainakin minulle parempi koska pidän tietokoneella kirjoittamisesta ja olemisesta niinkuin monet muutkin. Ja se on hyvä koska ei tarvitse kantaa kirjoja edes takaisin koulusta kotiin ja silti voi opiskella kotona ja kännykältä.

Olen todella pitänyt Tabletkoulusta, koska pidän itsenäisestä työskentelystä ja siitä että saan tunnin viettää tietokoneella ja kirjoittaa sillä jotain. Tabletkoulu on antanut mahdollisuuden kehittyä englannissa itsenäisesti, mutta kuitenkin opettajan läsnäollessa.

Tykkään enemmän sähköisestä kirjasta, koska tietokoneella tekeminen on mukavampaa ja on mielenkiintoa tehdä tehtäviä enemmän. Keskittymään paljon auttaa se että voin kuunnella musiikkia samalla kun teen tehtäviä. Jos ei ymmärrä jotain asiaa, esim. sanaa niin tietokoneella löydän helpommin vastauksen siihen.

Sähköinen kirja on hauskempi kun paperiset kirjat.

Minusta sähköinen materiaali on kivempaa kuin paperilla oleva. Mielestäni se on helpompaa oppia kun voi nopeasti etsiä netistä apua. Tehtävät ovat kiinnostavampia ainakin nyt englannin opiskelussa.

Minusta tällä oppiminen on todella helppoa, hauskaa ja erilaisempaa kuin muu oppiminen. Tabletkoulu on myös erittäin helppokäyttöinen.

Tykkään siitä paljon että meillä ei oo enään kirjoja ja opin hyvin kaikki asiat kun meillä on Tabletkoulu koska koko ajan on tehtäviä ja riittää tekemistä!:)

Tää on tosi kivaa ja oppii iha hyvin ja haluaisin aina tällästä.

Minusta sähköinen oppimateriaali on ehkä parempi vaihtoehto kuin perinteinen oppimateriaali, syynä on se että se suo oppilaille tietynlaista vapautta oppimisessa ja myös helpottaa tehtävien tekemistä varsinkin nykyajan tekniikan täytteisessä elämässä.

Pidän Tabletkoulussa eniten siitä kun saa harjoitella koko tunnin vapaasti kappaleen asiaa ja perehtyä siihen hyvin itse. On myös mukavaa kun opettaja näkee oman suoritukseni ja pystyy arvioimaan ja olla ”mukana” oppilaan kehityksessä/näkee kuinka oppilas osaa tunnilla tehdyt asiat. Pidän Quizlet korteista koska ne ovat monipuolisia ja niillä pystyy harjoittelemaan. Tabletkoulu on monipuolinen ja hyvä!

 

Osallistava oppiminen – osallistava oppimateriaali

Olen saanut parin vuoden ajan olla kehittämässä uusia oppimateriaaleja yläkoulun ruotsin ja englannin tunneille. Ensimmäiset testiversiot kursseistani ovat ilmestyneet ilmaiseen koekäyttöön. Olen itse käyttänyt luomiani digitaalisia materiaaleja opetuksessa syksystä lähtien, ja palaute on ollut erittäin hyvää. Oppilaani ovat innolla mukana kokeilemassa uusia tapoja työskennellä, ja antamassa palautetta. Paperikirjojen pariin palaaminen tuntuu päivä päivältä hankalammalta. Oppilas saa välittömän palautteen digitaalisesta tehtävästä, ja hänen digitaalinen portfolionsa on aina auki opettajan ohjaukselle. On hienoa päästä todistamaan sitä, miten paljon oppilas osaa soveltaa ja miten neuvokas hän on, kun kaikki tieto on saatavilla. Ja ennen kaikkea sitä, miten paljon hän ilahtuu siitä itse sen huomatessaan. Olemme tehneet myös kokeita sähköisesti, mutta perimmäinen pyrkimys olisi lisätä elämyksiä ja vähentää testaamista. Kurssini valmistuvat syyslukukauden alkuun 2015. Siihen saakka kokeilemme lukuisia eri tehtävätyyppejä, jotta saisimme oppilaat mahdollisimman hyvin aktivoitua omakohtaiseen oppimiseen ja oppimisen omistajuuteen. Voit olla mukana uuden kielten luokan luomisessa testaamalla materiaaleja ja antamalla palautetta. Löydät materiaalini täältä: Tabletkoulu.fi. Palaan tänne uusin blogitekstein heti kun saan materiaalit valmiiksi. Elämyksellistä kevättalvea!

ps. Tässä vielä ’sneak peak’ keskeneräisiin, julkaisemattomiin aineistoihin.

Opeta nyt meitä

IMG_5976Paljon on kirjoitettu viimeaikoina siitä, miten oppilaat ovat robotteja ja koulu suorittamista. Oppilaat ovat laitostuneet tekemään niin kuin koulussa pyydetään, ja yleinen käsitys on, että oikeaa opettamista on vain se, että tieto tulee opettajalta tai kirjasta oppilaalle.

Kun seisoo luokan edessä ja näkee, kun oppilaat istuvat hiljaa ja katsovat minua ’opeta nyt meitä’ -katsellaan, tunnelmani ovat ristiriitaiset. Toisaalta minusta on hienoa nähdä heidän tiedonjanonsa, mutta toisaalta haluan valjastaa heissä itsessään asuvan viisauden ja energian hyötykäyttöön. Kun kerron heille jotain uutta, näen miten osa imee kaiken tiedon itseensä. Hammasrattaat pyörivät vimmatusti pääkopassa, ja uusia kysymyksiä syntyy nopeammin kuin ehdin antaa vastauksia. Ja onhan luokassa tietysti aina nekin, joiden silmistä näkee, että ollaan valovuosien päässä verbintaivutuksesta. Ehkä kesälaitumilla tai laskettelurinteillä. Rumpuriffissä tai futiskikassa. Joka tapauksessa koen, että suuri määrä resursseja käy tyhjäkäynnillä silloin, kun hammasrattaat pyörivät löytämättä kosketuspintaa mitä työntää eteenpäin. Miten voisin ottaa siitä hetkestä kiinni ja laittaa sen jalostumaan eteenpäin? Tieto annetaan ja tieto talletetaan (ja todistetaan opettajalle että se on todellakin tallennettu). Entä sitten? Itse koen, että tässä ollaan opettamisen ytimessä. Kultaisessa hetkessä, jonka energian valjastaminen uuden asian sisäistämiseen, pysyvän uuden taidon omaksumiseen, vastaa varmasti sitä fiilistä, kun laukoo ratkaisevan maalin tai säveltää ikimuistoisen melodian.

Kuvaamani hetki on tietysti yksi opettajan työn olennaisimpia asioita. Meille kaikille opettajille jokapäiväinen haaste ja se ’ultimate goal’. Ja jokaisen opettajan ratkaisupakissa on varmasti lukemattomia työkaluja tilanteen vangitsemiseksi. Silti uskoisin, että koko jo vuosia kestäneen kiivaan koulukeskustelun kulmakivi on jossain tuon hetken ympärillä. Miten herättää oppilaan sisäinen motivaatio ja saada hänet aktiiviseksi tiedon tuottajaksi ja prosessoijaksi? Tunnin alkaessa pallo heitetäänkin oppilaalle joka prosessoi tiedosta omaa tietoaan käyttämällä sitä omaan tarkoitukseensa. Tähän saakka melkein aina kun olen antanut luovia ongelmanratkaisutehtäviä, huomaan usein, että oppilaalla on aivan valtava epäusko siihen, että hän voisi itse keksiä jotain. Ratkaisu tuijottaa häntä silmiin, ja silti hän ei pysty myöntämään, että hän olisi keksinyt jotain ihan itse. Tieto tulee voimaan vasta kun opettaja sanoo sen. Vielä senkin jälkeen, kun opettaja sanoo, että ’etkö sinä huomaa että keksit sen aivan itse’ jää joskus sellainen fiilis, että oppilas pitää sitä jonain sarkastisena heittona.

Voisin esimerkkinä kertoa luokkatilanteen tältä viikolta. Imperfektin opettelun ohessa listasimme ruotsin verbejä taivutuksineen konjugaation mukaan neljään eri laatikkoon. II konjugaation kohdalla listattiin ensin ne, missä on -de pääte (ringa, ringer, ringde) ja sitten ne missä oli -te pääte (tycka, tycker, tyckte). Olin sanonut oppilaille aiemmin, että vaihtelu johtuu siitä, että soinnilliset ja soinnittomat konsonantit tykkäävät olla kaltaistensa kanssa,  ja että soinnittomat konsonantit tunnistaa siitä, että ne saavat äännettäessä ilmavirtaa aikaiseksi huulten edessä niin kuin esimerkiksi äänne ’t’. Kun verbilistat olivat valmiina, sai päätellä listojen perusteella, mitkä konsonantit ovat soinnillisia ja mitkä soinnittomia. Oppilas järkeili vastauksen täysin oikein päätellen että t:n kaverina olevat konsonantit ovat soinnittomia ja d:n kaverina olevat konsonantit soinnillisia, mutta ei suostunut uskomaan ratkaiseensa tehtävän ennen kuin sanoin hänelle, että hänen ratkaisunsa oli aivan oikein. ”Osasinko mä siis tehdä sen ihan oikein?”

Sen lisäksi että uudistetaan koulua ja oppimisen menetelmiä, mitä suurin osa meistä opettajista ei malta odottaa, olisi meidän syytä katsoa myös työelämää samoilla laseilla. Uskonpa, että aika monella työpaikalla suoritetaan robottimaisesti esimiehen toiveita tai työyhteisön konventioita, eikä työntekijöiden luovia ratkaisuja osata arvostaa. Vaikka me kuinka sanoisimme nuorille, että ’älä tee niin kuin mitä teen vaan teen niinkuin sanon’, niin me kaikki tiedämme, että se ei toimi. Aikuisen on muutettava ensin omaa asennettaan ja käytöstään ennen kuin hän pystyy tekemään muutoksen nuorissa. Paras tapa opettaa toisen kunnoittamista, on opetella itse kunnioittamaan muita. Ja jos opettaja itse uskoo tiedon dynaamiseen luonteeseen, välittyy se usko myös oppilaisiin. Mielestäni myös koulun uudistamisen pitää lähteä näistä ajatuksista. Nuori joka näkee ympärillään aikuisia, jotka luottavat omaan luovaan ongelmanratkaisukykyynsä, pystyy parhaiten omaksumaan itse samanlaisen asenteen elämään.

Mistä on menestys tehty?

IMG_2640_wwwLyijykynän rapinasta, illan pänttäystunneista, oivalluksista, onnen kantamoisista, huipputeknologiasta, peräänantamattomuudesta, päättäväisyydestä? Tai ehkä uskosta omaan menestykseen, reaalisesta, objektiivisesti mitatusta taitotasosta, vai kenties tunnollisesta työskentelystä? Mikä tahansa näistä voi kai olla oikea vastaus, riippuen siitä minkälaista menestystä tavoitellaan. Sekin jolle on annettu lahjoja tarvitsee harjoitusta, mutta ilman oivallusta on ahkerimmallakin pienet mahdollisuudet pärjätä.

Kävin koulua Pohjois-Amerikassa 90-luvun alussa. Siellä jokainen High School Senior teki kansallisen SAT-testin josta saadut pisteet olivat perustana sille mihin yliopistoon oli mahdollisuus päästä. Vähän niin kuin meidän ylioppilaskirjoitukset mutta multiple choice, hyvin vähän aikaa ja kovat paineet. Muutama vuosi tuon jälkeen tekemäni englanninlaitoksen pääsykoe muistutti hyvin paljon jenkkien SAT-testiä. Laskin kokeen jälkeen huvikseni vastausajan per tehtävä ja se oli vain muutamia sekunteja. Sivu toisensa jälkeen monivalintaa ja yhtäkään kysymystä ei voi jäädä pohdiskelemaan. Olen pitänyt näitä molempia testejä aina loistavina taitotasotesteinä. Miksi laittaa ketään kirjoittamaan pitkää esseetä ilman apuvälineitä, viitekirjallisuutta tai oikolukua mutta pystytkö ymmärtämään kahden pitkän virkkeen välisen merkityseron kun reaktioaikaa on vain muutama sekunti?

Toinen kysymys kokonaan onkin se, että milloin näitä taitotasotestejä tarvitaan? Varmaankin silloin kun pitää määritellä kuinka hyvin kukakin hallitseen tietyn taidon, kuten esimerkiksi vieraan kielen. Oppilaskin haluaa aina tietää miten hyvä hän on tai miten paljon hänellä olisi vielä parannettavaa. Ilmaistuna omaalaatuisella 4-10-asteikollamme. Taitotasotestistä saadaan tulokseksi vain taitotaso, ei esimerkiksi työskentelyahkeruutta, peräänatamattomuutta tai neuvokkuutta uuden tilanteen ratkaisemiseksi. Aika monille englanninopettajille on tuttu se tilanne kun oppilas joka ei koskaan tee mitään opiskelunsa eteen, saa kokeesta 9, ja luokan ahkerin opiskelija vain 7, jos sitäkään. Löytyypä luokasta myös sellainen oppilas joka ei myöskään koskaan tee mitään opintojensa eteen, eikä saa kokeesta seiskaa enempää, mutta on ainut joka saa suunsa auki kun kouluun tulee ulkomaalaisia vieraita. Mikä on opettajan keino palkita nämä oppilaat tai viestiä eteenpäin heidän ahkeruutensa tai kommunikointivalmiutensa? Päättöarvosalla 6 tai 7?

Keskustelu arviointikriteereistä ei kai koskaan tule loppumaan ja hyvä niin. Itse olen sitä mieltä että peruskoulussa pitäisi arvosanojen perustua ahkeruuteen, yritteliäisyyteen ja neuvokkuuteen eikä taitotasoihin. Ne oppilaitokset jotka haluavat mitata sisäänotettavien oppilaiden taitotasoja, voisivat tehdä sen itse, aikana joka ei ole peruskoulun aikaa.

Juttelin viime viikonloppuna teini-ikäisen perhetutun kanssa joka totesi näin: ”Ei meillä mitään läksyjä ole kun ei kukaan niitä tee kuitenkaan. Tai siis mä kyl teen niitä tehtäviä mitä siel kirjassa on ku mä oon hikari ja mä haluun hyvät numerot todistuksee. Mut ei niitä muita kiinnosta.” Toinen perhetuttu seiskaluokkalainen katsoi yläkoulun ensimmäisellä luokalla läpi uuden enkun kirjansa ja totesi ettei siellä ollut yhtäkään uutta sanaa hänelle. Ja sitten on aina myös se ryhmä oppilaita jotka eivät osaa ysiluokallakaan vielä sanoa ainuttakaan lausetta englanniksi. Kuilu on valtava, ja ote heikoimpiin ei meinaa millään pitää edes seiskalla. Huomaan usein leikitteleväni ajatuksella että kaikki oppiminen perustuisikin projektiluonteiseen tekemiseen johon jokainen voisi osallistua omalla tasollaan. Antaisin oppilaille töitä tehtäväksi, esitelmiä laadittavaksi, raportteja kirjoitettavaksi, näytelmiä videoitavaksi, ja ahkeruudesta palkittaisiin. Mutta miten voisin taata silloin sen että kaikille oppilaille tulisi opetettua kaikki taitotasojen vaatimat asiat? Eikö silloin olisi aika epäreilua yhtäkkiä pitää kokeita ja antaa taitotason mukaista arvosanaa jos työskentely olisi kuitenkin koko ajan ollut yksilöllisellä tasolla? Tähän nykyiseen yksipuoliseen systeemiin jossa päntätään suurimmaksi osaksi kokeisiin on päädytty kun näiden kahden lähestymistavan yhdistämiseen ei ole aikaa (eikä välineitä). Mutta olisivatko oppilaat uudella vaihtoehtoisella tavalla valmiimpia käyttämään kieltä? Oppisivatko hekin edes jotain jotka ovat tässä nykyisessä mallissa jo aikaa sitten pudonneet kärryiltä? Saisivatko hekin uusia haasteita, jotka jo osaavat oppikirjan kaikki sanat? Miten kävisi sen yhden joka saa ysin tekemättä mitään?

Koulu on murroksessa. Oppimisen muuttuneista näkökulmista ja työtavoista saa lukea päivittäin tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Oppimisen prosessien muuttuessa pitää myös muistaa huolehtia että oppilasarviointi tukee uusia työtapoja. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä että vitosen oppilas, tai se oppilas joka saa ysin tekemättä mitään, lähtisi peruskoulussa tekemään projektityötä kannustimella ”siinä sinä opit lisää kieltä ja saat sitten paremman taitotason”. Eivät oppilaat niin tyhmiä ole etteivät aika pian näkisi rivien välistä että ”mitä turhaan näitä töitä väsätä, mä oon vitosen oppilas ja toi on ysin oppilas, ja eihän me opita ollenkaan samoja asioita kun me tehdään eri projekteja”. Opettaja näkee että oppilas kehittyy, se vitosen oppilaskin, voittaa itsensä, ylittää tavoitteensa, saa lisää itseluottamusta. Mutta ei tule koskaan pärjäämään sille toiselle joka jo lähtötilanteessa oli aivan eri taitotasolla, mutta joka myöskin on koko ajan kehittynyt ja oppinut uutta.

Oppilasta voi arvioida vertailussa muihin, vertailussa kansallisiin taitotasoihin tai vertailussa omaan aikaisempaan taitotasoonsa. Myös ilman kokeita. Jos oppiminen perustuu tulevaisuudessa omakohtaisempaan ilmiöpohjaiseen projektityöhön, tunnustuksen antaminen koearvosanan pohjalta ei tunnu mielekkäältä, vaan myös oppilasarvointia tulee katsoa uusin silmin. Oppilalle itselleen omien henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttaminen on aina ollut se suurin voitto. Minusta sellaisen ajattelun tukeminen kuulostaisi aika menestyksekkäältä perusopetuksen tehtävältä.