Omatahtisesta etenemisestä

Uudet tuulet koulumaailmassa aiheuttavat aina paljon keskustelua ja ennakkoluulojakin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla kritisoidaan omatahtisen oppimisen menetelmiä murrosikäisten lasten kuulopuheiden perusteella, käymättä luokissa itse katsomassa mitä siellä tapahtuu, tai edes kysymättä opettajalta, miten hän opetuksensa rakentaa. Keskusteluissa puhutaan mm. omatahtisuudesta, käänteisestä opetuksesta ja sähköisistä materiaaleista, olettaen, että ne aina liittyvät toisiinsa, mikä ei pidä paikkansa.

IMG_1285Itse suosin omatahtista etenemistä ja käytän sähköistä oppimismateriaalia, koska se monipuolistaa opetusta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Kenenkään ei tarvitse istua tekemättä mitään, koska ei osaa tehtävää tai on niin nopea, että joutuu aina odottamaan toisia. Jokaisella tunnilla voi itse valita tekeekö mieluiten keskusteluja, kuunteluita, kirjoittamista, lukemista vai luovia töitä (videot, animaatiot jne). Vai haluaako ehkä pelata. Jos oppilas kokee tunnit yksitoikkoisiksi, hänellä on aina mahdollisuus poiketa omasta mallistaan ja tehdä välillä jotain muuta. Hyvään arvosanaan vaaditaankin monipuolisia tehtäviä. Olen saanut sen kuvan, että harva opettaja kuitenkaan käyttää sähköistä materiaalia vaikka suosiikin omatahtista etenemistä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa jos oppilas etenee omatahtisesti paperisella materiaalilla kuin, jos hän etenee sähköisessä oppimisympäristössä. Sähköisessä ympäristössä kaikki hänen suorituksensa tallentuvat pisteiksi, joista muodostuu hänen arvosanansa. Pisteiden kerääminen motivoi monia ja konkretisoi etenemisen. Voisiko loistavampaa tapaa olla kehittää oppilaan omaa arviointikykyä siitä, mistä arvosana muodostuu, ja mitkä ovat menestymisen tai epäonnistumisen syyt? Varsinkin kun numerot on höystetty taitotasokuvauksilla, ja sähköisestä tehtävälistasta näkyy mustaa valkoisella, mitkä tehtävät on tehty ja mitkä ei, ja mitä arvosanoja mistäkin testistä on saatu. Avaan tietysti taulukoita oppilaille usein, seiskoille useammin ja yseille harvemmin: “Muistattehan katsoa arvioinnista arvosananne aina välillä ja tehtävälistasta lisää tekemistä jos haluatte nostaa arvosanaa.” Minusta kyllä näyttää, että jokainen oppilas katsoo tilanteen aina tunnin aluksi ja lopuksi joka tapauksessa.

IMG_1288Minun enkun tunneillani siis saa edetä omassa tahdissa muuten, mutta kielioppiin ei saa mennä ennen kuin olen sen selittänyt. Jokaisen asian yhteydessä oppilas saa itse valita, millä tavalla sen opiskelee. Kaikki tehtävät kerääntyvät samaan pistesaldoon. Oppilaat ja minä pidämme todella paljon siitä, ettei kenenkään tarvitse koskaan odottaa ketään. Työskentelyrauha on ihan eri luokkaa kuin silloin kun yhdessä tarkastettiin tehtäviä ja odoteltiin, että hitaimmatkin ehtii mukaan. En usko, että osaisin tai pystyisin toteuttamaan omatahtista etenemmistä ilman sähköistä alustaa. Olisin jatkuvasti huolissani siitä, tuleeko asiat opittua vai ei. En pystyisi koordinoimaan paperipaljoutta enkä jaksaisi kahlata läpi oppilaiden töitä. Nyt näen jokaisen oppilaan jokaisen tehtävän sähköiseltä alustalta, ja tunninalkutestit näyttävät myös hyvin missään mennään. Sähköisesti nämä kaikki toiminnot vievät niin vähän aikaa, että voin ne toteuttaa. Kuka ihme jaksaisi tarkastaa paperilla pistarit joka ikinen tunti? Automatiikka tarkastaa minun testit, niitä laatiessa pitää vain olla ovela. Ja jos automatiikka tekee jotain hassua, katson testit itse. Oppilaat kyllä aina huomauttavat asiasta niissä tapauksissa. Pitempiäkin kirjoitustehtäviä toki tehdään, ja ne tarkastan tietysti aina itse, kaikkeen ei kone pysty. Käänteistä opetusta en varmastikaan ihan puhtaasti käytä missään. En usko, että saisin oppilaitani katsomaan videoita etukäteen kotona. Toki aiheeseen johdatellaan monesti videolla, jonka voi katsoa omassa tahdissaan sopivassa kohdassa.
Screenshot 2016-02-04 at 16.06.11Opettajat ovat pitkän yliopistokoulutuksen käyneitä ammattilaisia, tuskin kukaan olettaa, että oppilas ymmärtäisi uudet asiat selittämättä. Huolissaan oleville vanhemmille sanoisin, että jos sinua kiinnostaa, mitä luokassa tapahtuu, tiedustele sitä kohteliaasti opettajalta tai käy seuraamassa opetusta. Monet opettajat ottavat vanhempia mielellään mukaan tunneille. Kannattaa käydä samalla useampaa eri tuntia seuraamassa niin voi verrata minkälaista nykykoulussa on edetä opettajatahtisesti, verrattuna siihen, että oppilas etenee omassa tahdissaan. Nuori saattaa kritisoida uutta työskentelytapaa jo siitä syystä, että joutuu tekemään itse enemmän kuin aiemmin. Sehän on ymmärrettävää. Aikuisten maailmassa syntyisi kapina. Osa nuorista on vain todella konservatiivisia. Koululta odotetaan tiettyjä asioita, lähinnä luennointia ja kopioimista. Itse väitän kuitenkin, että nuoret ovat päässeet ennen aivan liian helpolla. Aikaa jää kännyköiden räpläämiseen ja toisten kiusaamiseen. Jos vanhemmat haluavat parempaa työrauhaa luokkiin, uskon, että omatahtinen eteneminen on siihen ainut ratkaisu. Kun sähköiset sovellukset lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei poistu mitään, vaan siihen tulee vain lisää. Ilman laitteita ei tehdä esim. videoita tai animaatioita, eikä opettaja pysty seuraamaan oppilaan osaamista ja edistymistä reaaliaikaisesti. Kun omatahtisuus lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei ainakaan meidän tapauksessa poistu mitään. Kaikki samat työskentelymuodot ovat edelleen olemassa. Oppilas saa tehdä ryhmätöitä, kirjoittaa vihkoon, keskustella jne. ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus oppilas valitsee kerta toisensa jälkeen täydennystehtävät, koska ne ovat se helpoin valinta. Silloin ei kuitenkaan pidä syyttää opettajaa tuntien tylsyydestä, jos itse tekee sellaisen valinnan. Omatahtisen etenemisen suurimpia etuja on oppilaan selitysmallien kehittyminen. Kenen syy se nyt on, jos en edisty?

Screenshot 2015-12-17 at 12.51.01Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten avosylin selkeä enemmistö oppilaista ottaa uudet lähestymistavat käyttöön. Mielestäni sekin on yksi tärkeä metataito opittavaksi tässä muuttuvassa maailmassa, että osaa suhtautua ennakkoluulottomasti muutokseen ja tekee johtopäätökset vasta kun on itse asian kokenut tarpeeksi kattavasti. Ennen joulua teettämäni kyselyn mukaan vain 35% oppilaistani opiskelisi mielummin paperisen materiaalin avulla opettajatahtisesti kuin sähköisen materiaalin avulla omatahtisesti. Nämä ovat ne kaksi vaihtoehtoa mitä meillä on tarjolla, ja jompi kumpi niistä pitää valita kaikille. Osuus on mielestäni yllättävän pieni, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi tapa oppia eikä suurin osa oppilaistani ole koskaan ennen tätä kokeillut. Ahkerimmat ja heikoimmat oppilaat ovat yleensä uuden työskentelytavan kannalla. He ovat mielissään siitä, että kaikki heidän tekemisensä tulee näkyväksi. Keskitason oppilaat, jotka ovat perustaidoillaan onnistuneet aina kokeissa, eivät yleensä pidä tästä uudesta työskentelytavasta, koska he joutuvat nyt tekemään töitä, ja siihen he eivät ole tottuneet. Kokeista on päässyt aina ulkoa opettelulla, tuurilla tai perustaidoilla kohtuullisille arvosanoille. Minun mielestäni lisähaasteet eivät tee kenellekään pahaa, kun keinot niiden selvittämiseen on helposti tarjolla.
Screenshot 2016-02-04 at 16.04.00

Enkun tunneillamme on upea keskittynyt flow-meininki ja tiedän koko ajan tarkalleen mitä kukakin osaa. Itse vanhempana toivoisin samaa omille lapsilleni. Osa oppilaista tekee muistiinpanot vihkoon, osa pelaa pelejä. Monissa ryhmissä on muodostunut opiskelupiirejä. Yksi piiri kokoontuu luokkani ulkopuolella käytävän päässä ja siellä he lukevat yhdessä ääneen sanoja nauhalle, keskustelevat kuuntelutehtävän sisällöstä tai keksivät muistisääntöjä sanoja opetellessa. Oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan. Jotkut oppilaat olivat joululoman aikana löytäneet lisätehtävistä Charles Dickensin Christmas Carolin, kuunnelleet sen ja vastanneet sisältökysymyksiin, joita olin siitä laatinut. Yksi hetki missä uuden työskentelytavan erityispiirteet tulivat hauskasti näkyväksi oli se, kun joulun jälkeen joihinkin ryhmiin tuli uusia oppilaita. Heidän ihmetyksensä oli aika selkeästi nähtävissä kun oppilaat alkoivat yhtäkkiä puhua englantia keskenään satunnaisina hetkinä. He tekivät puhetehtäviä tehtävälistaltaan, mutta uusi oppilas ei ollut vielä sisällä ajatuksessa, että niitä oikeasti voi ja kannattaa tehdä kun parin kanssa sattuu yhteinen hyvä hetki.

Jos minun pitäisi palata opettajatahtiseen paperiopetukseen, se tuntuisi niin valtavan suurelta ja masentavalta askeleelta taaksepäin. Olen saanut puolen vuoden ajan maistaa tätä uutta ihmeellisen ihanaa, oppilasta aktivoivaa työskentelyä, enkä halua siitä luopua. Luokastani lähtee energisiä, mutta rauhallisia nuoria. Se on se sama fiilis kun itsellä on sellaisen työpäivän jälkeen kun on saanut itse aktiivisesti puuhastella jonkin projektin parissa, ja on saanut paljon aikaiseksi, kokenut ehkä flow-fiiliksiä, eikä ole tarvinnut ahdistua istumalla palavereissa tai luennoilla ilman mitään konkreettista tekemistä. Uskonkin, että onnelliseksi ei tule pääsemällä vähemmällä, vaan sillä kun ylittää itsensä tekemällä itse, ehkä vähän enemmän kuin aloittaessa osasi arvatakaan. Aina voi sanoa, että ei kiinnosta tai ei osaa, mutta se on kyllä aina varma tae siitä, ettei kiinnostukaan eikä tule osaamaan. En ole joutunut ‘markkinoimaan’ kirjoittamaani materiaalia yhdellekään oppilaalle, vaan he tekevät tehtäviä mielellään. Sekin on aika hienoa, ja kertoo myös siitä, että nuoret haluavat edistyä, saada hyviä arvosanoja ja oppia. Opettajan pitää vain mahdollistaa se.

(Ruutukaappaukset ovat työn alla olevasta Tabletkoulun Englanti 9 kirjasta, joka julkaistaan tulevana kesänä.)

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016

 

 

Arvioinnista

Katselin juuri luennon Arabian koulun matematiikan opiskelussa käytössä olevasta tavoitemittarista. Eve Lappalainen mainitsee luennossa Pekka Peuran, ja toteaakin tehneensä Pekan loistavasta mallista oman, peruskouluun sopivan mallin. Tavoitemittari on mielenkiintoinen, ja on upeaa, miten Arabian koulun oppilaat on otettu mukaan sekä suunnittelemaan mittaria, että esittelemään sitä.

Screenshot 2016-01-20 at 08.58.44
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.
Screenshot 2016-01-20 at 08.59.00
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.

Oma arviointimallini on myös saanut tukea Pekka Peuran ajattelusta, ja myös minä koen, että Pekan malli ei ehkä kaikilta osin toimi peruskoulussa (en ole ainakaan uskaltautunut kokeilemaan), joten minäkin sovellan sitä osittain. Esimerkkinä mainittakoon se, että Pekka Peura antaa kurssin alussa oppilaille kaikki tehtävät, ja pisimmälle ehtinyt ehtii opiskella itselleen parhaimman arvosanan. Minunkin oppilaani saavat edetä omassa tahdissa, mutta annan tehtävät kuitenkin vähitellen. Materiaalissani on (kuten Evelläkin) perustehtäviä, syventäviä tehtäviä ja soveltavia tehtäviä – Tabletkoulun jaon mukaan. Oppilas saa kurssin alussa arviointikriteerit, ja päättää mihin arvosanaan hän pyrkii. Jos oppilas pyrkii arvosanaan seitsemän, hän aloittaa perustehtävistä ja ne tehtyään kokeilee, jos onnistuu vielä tekemään joitakin syventävistä tai soveltavista tehtävistä.
Kymppiin pyrkivä oppilas taas voi tehdä kaikki tehtävänsä pelkästään esim. syventäviä ja soveltavia tehtäviä niin halutessaan. Tabletkoulun materiaalissa on runsaasti lisätehtäviä. Näin siis jo hyvin englantia osaavan oppilaan ei tarvitse kerrata don’t didn’t vai doesn’t -tehtäviä, vaan hän voi esim. lukea kirjaa englanniksi ja kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa. Pisteitä oppilaalle kertyy joka tapauksessa, valitsi hän minkälaisen tehtävän tahansa. Lopputulema on siis sama kuin esim. Pekalla. Eniten pisteitä kerännyt saa parhaimman arvosanan. Suuri lisätehtävien määrä mahdollistaa sen, että oppilas voi valita aihepiiristä itselleen sopivantasoisia tehtäviä. Englannissa tämä toimii loistavasti, koska tasoerot ovat niin suuret. Oppilaat tietävät todella hyvin mitkä tehtävät toimivat heidän tasolleen, ja opettaja on tarvittaessa ohjaamassa jos he tekevät virhearviointeja.

Screenshot 2016-01-20 at 15.25.48
Esimerkki Tabletkoulun 9. luokan englannin materiaalin tehtävätyypeistä (p=perustehtävät, sy=syventävät tehtävät ja so=soveltavat tehtävät)
Screenshot 2016-01-20 at 08.57.55
Oppilasryhmän etenemisprosentit paremmuusjärejstyksessä. Edistysmisprosentti koostuu tehtävistä (50%) ja testeistä (50%).

Pekka Peuran mallissa oppilas tekee testit kun hän kokee olevansa niihin valmis, ja haluaa edetä. Tätä en ole voinut toteuttaa omassa mallissani. Uskoisin, että minun oppilaillani olisi marraskuun ja huhtikuun lopussa valtava määrä rästiin jääneitä testejä. Suuri osa arviointi-ideaani on kehittynyt koestressin vähentämiseksi, ja testien kasaannuttua oltaisiin entistä pahemmassa tilanteessa. Pidän kaikille testit samaan aikaan, vaikka yksittäiset oppilaat tarvitsisivatkin vielä lisäaikaa. Yleensä esim. kielioppiasian opetteluun on siinä vaiheessa käytetty jo esim. kaksi oppituntia, joten ei testejä ihan kylmiltään tarvitse tehdä. Testejä saa myös käydä uusimassa koulun jälkeen. En ole myöskään uskaltautunut jättämään testejä pois kuten Even mallissa. Haluan tarjota oppilaille sellaisiakin tehtäviä, joita voi tehdä ryhmässä ja mahdollisesti vain itselleen (esim. tekstien ymmärtämiset, sanaston opettelut) ja kun ollaan sen varassa, että oppilas kertoo tehneensä, mutta mitään konkreettistä jälkeä siitä ei ole, niin aika monelle nuorelle tulee houkutus sanoa tehneensä, vaikka ei ole tehnytkään, varsinkin kun tehtäväpisteistä kertyy 50% arvosanasta (testipisteistä toiset 50%). Olen ajatellut niin, että mitä useammin meillä on pieni muutaman minuutin testi, sitä siedättyneemmäksi oppilaat tulevat testeille, mutta ne eivät kuitenkaan hallitse heidän stressitasoansa siinä määrin kuin yksi tai kaksi kurssikoetta. Testi arkipäiväistyy, mutta auttaa minua antamaan heille reilun arvosanan. Osa on oppinut jopa pitämään testeistä.

Oppilas voi seurata omaa kehitystään reaaliaikaisesti Tabletkoulun arviointisivulta ja tehdä ’korjaavia liikkeitä’. Jos hän toivoo itselleen parempaa arvosanaa, hänen tulee vain tehdä enemmän tehtäviä, ja ehkä joskus myös paikata väliin jääneitä testejä. On ollut hienoa katsoa miten hyvin tämä mittari toimii, ja oppilaat saavat reiluja arvosanoja. Etenenisprosentit laskeutuvat tarkalleen juuri niitä vastaaviin taitotasokuvauksiin.

Oppilaat ovat mukana tämänkin mallin kehittämisessä. Kerään heiltä palautetta säännöllisesti ja useat tehtävät on luotu oppilaiden ideoiden pohjalta. Helppoa, kun itse kirjoitan materiaalin ja kuuntelen heidän reaktioitaan päivittäin luokkahuoneessa.

Puoli vuotta sähköistä opiskelua – summa summarum

Puoli vuotta on nyt kulunut kokeiluamme, jossa paperiset kirjat on korvattu sähköisellä oppimateriaalilla. Pyysin oppilailta viimeisellä viikolla itsearvioinnin yhteydessä palautetta. Sain 139 vastausta.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.29.32 AM

Kaksi kolmesta oppilaasta kokee sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin paperisten materiaalien tuomat toimintatavat. Se on mielestäni aika huima osuus, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi ja täysin erilainen toimintatapa kuin ennen. Lisäksi sähköiset toimintatavat vaativat oppilaalta enemmän. Voisi kuvitella, että se aiheuttaisi murrosikäisissä peruskoululaisissa kapinahenkeä. Jokainen suoritus tallentuu, ja jokaisesta suorituksesta saa pisteitä. Kukaan ei voi teeskennellä työskentelevänsä, eikä ole ketään tai mitään mitä voisi syyttää huonosta menestyksestä. On vain oma ahkeruus. Jokaisella tunnilla on pitänyt työskennellä ’sata lasissa’, jotta on saanut itselleen kerättyä hyvät pisteet. Kymppiin yltäneet oppilaat ovat tehneet 200-250 tehtävää syksyn aikana.

Ei tule kotitehtäviä, mikä antaa rauhoittavan tunteen, mutta samalla tuntee, että pitää opetella tunnilla paremmin, ja niinpä keskityn paremmin tehtäviin.

En malttanut olla kysymättä kaikenlaista itseäni pitkin syksyä askarruttanutta asiaa, joten kyselylomakkeesta tuli pitkä. Joillakin oppilailla meni koko tunti lomakkeen täyttämiseen, mutta he olivat myös  mielissään, kun heidän mielipidettään kysyttiin. Laadin kyselyn Googlen lomaketyökalulla. Olen käyttänyt sitä ennenkin ja se on mielestäni aivan loistava väline pitkänkin kyselyn laatimiseen. Oppilaiden oli myös helppo tunnistaa pakolliset kysymykset ja ymmärtää, miten tehtäviin vastataan. Minun on helppo nähdä taulukosta jokaisen oppilaan henkilökohtaiset itsearvioinnit, ja automatiikka luo minulle myös valmiit graafit koko ryhmän vastauksista. Tehtävien laatiminen antoi minulle myös mahdollisuuden selittää oppilaille asioita, joista oli pitkin syksyä jäänyt sellainen tunne, että kaikki eivät olleet niitä vielä sisäistäneet.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.57.50 AM

Kyselyn alkuosa keskittyi itsearviointiin. Negatiivisimmin sähköiseen oppimiseen suhtautuvat oppilaat olivat hyvin usein niitä, joiden oli vaikea pitää itselleen opiskelukuria. Ajatus siitä, että koneille meno on jotain ylimääräistä, joka ei liity varsinaisesti opiskeluun, elää siis sitkeästi vielä osassa oppilaita.

Screen Shot 2015-12-19 at 12.37.43 PM

Screen Shot 2015-12-19 at 12.38.14 PM

Seuraavassa osiossa kysyin miten oppilaat kokevat erilaiset tehtävätyypit. Vaikempia asioita oppilaille ovat äänitystehtävät (30,9%), tiedonetsintätehtävät (20,1%), ja kirjoitustehtävät (13,7%). Saan tästä hyvän ohjenuoran oppimateriaalin jatkomuokkaukseen. Yritän löytää lisää tapoja harjoitella juuri näitä taitoja. Äänitystehtävät olivat tosin kärjessä myös kysymyksessä ”Minkälaisia tehtäviä toivoisit vähemmän?” (58%). Tämän listan kärjessä oli myös videoiden tekeminen (43,5%). Oman puheen äänittäminen on varmasti monelle uutta ja siihen tottuminen vie aikaa. Tehtävänantojen ja englanninkielisten tekstien ymmärtäminen sitä vastoin on oppilaiden mielestä helppoa. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan kirjoissa tehtävänannot ovat englanniksi, ja olenkin paljon miettinyt miten se koetaan.  Tämän kyselyn perusteella se ei ole oppilaille lainkaan ongelmallista. Aloin alunperin kirjoittamaan tehtävänannot englanniksi oppilaiden ehdotuksesta.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.13.16 AM

Kysyin myös, mitkä tehtävätyypit koettiin hyödyllisiksi ja tehokkaiksi oppimisen kannalta, ja minkälaisia tehtäviä oppilaat toivoisivat lisää. Oppilaat vastasivat, että yhdistämistehtävät ovat heidän mielestään tehokkain tapa oppia (61,2%). Seuraavaksi tehokkain heidän mielestään on Socrative-testi (58,3%) ja kolmanneksi kielioppisivun täydennystehtävät (56,1%). Oppilaat toivovat lisää täydennystehtäviä (64,1%) ja kirjoitustehtäviä (42,7%), vaikka niitä on jo runsaasti materiaalissa, ja harva edes ehti ne kaikki tekemään. Ne ovat kuitenkin niitä turvallisia kestosuosikkeja, joissa ei tarvitse laittaa itseänsä kovinkaan paljon ’likoon’. Äänitystehtävät koettiin kaikista tehottomimmiksi. Itse olen kyllä tästä asiasta eri mieltä, mutta oppilas ei ehkä vielä ole saanut omakohtaista kokemusta sen tehtävätyypin hyödyllisyydestä. Ehkä matkamme jatkuessa sekin ilo avautuu heille paremmin.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.37.04 AM

Itse olin kovin ilahtunut Adamin blogin suosiosta, onhan se minun luova tuotokseni. Olen upottanut Adamin blogiin opetussuunnitelman mukaisen sanaston ja kieliopin. Oppilaat ovat lukeneet Adamin seikkailuja mielenkiinnolla, samaistuneet hänen elämäänsä, ja kysyneet aina jokaisen artikkelin lopussa häneltä kysymyksiä. Viimeiset viisi artikkelia yhdeksännen luokan kevättä varten on minulla vielä kirjoittamatta ja aionkin työstää ne luvut joululoman aikana. Adamin blogia voi lukea täällä.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.41.08 AM

Yhdeksännen luokan tekstit ovat mielestäni olleet aika haastavia, joten olen kirjoittanut niihin myös helpotetut versiot. Harva näyttää niitä kuitenkaan käyttävän. Olen ollut hyvin ilahtunut siitä, miten tekstit ovat tempaisseet oppilaat mukaansa. On ollut suuri ilo kuunnella ryhmäkeskusteluja, kun oppilaat ovat selvittäneet tekstien sanomaa ja pohtineet sanojen merkityksiä. Adamin blogin lisäksi oppilaat lukevat myös esim. Guardianin ja New York Timesin verkkoartikkeleita.

Oppilaiden palaute oli kaiken kaikkiaan kovin ilahduttavaa ja rohkaisevaa kokeilumme kannalta. Tabletkoulun tehtävätyypit ovat oppilaiden mielestä hyvin toimivia ja luomani tehtävät mielenkiintoisia. Chromebook-laitteet ja Soneran 4G-reititinkin ovat toimineet niin hyvin, että niitä ei mainittu kertaakaan missään palautteessa. Tähän lopuksi vielä otteita ’Sana on vapaa’ -palstalta. Tästä on hyvä jatkaa.

Minusta enkun opiskelu on ollut tähän mennessä erittäin mukavaa ja kiinnostavaa. Tabletkoulu on ollut mielestäni erittäin hyvä tapa opiskella ja harjoitella enkun tehtäviä. Mielestäni enkun opiskelu on ollut erittäin tehokasta ja antoisaa.

Minusta tällä tavalla oppii todella hyvin ja tämä on helppoa.

Mielestäni arviointi on ollut hyvä. Prosentin avulla on helppo seurata omaa kehittymistä ja työntekoa. Se myös kannustaa tekemään tehtäviä ja auttaa panostamaan enemmän englannin opiskeluun.

Sähköisesti opiskelu on nopeampaa ja kivempaa eikä laukku paina niin paljoa kun on 2 kirjaa vähemmän. Sähköisesti on paljon nopeampaa kirjoittaa kuin käsin sekä muutenkin opiskelu sujuu vain paljon helpommin kun on tottunut käyttää koneita.

Mielestäni sähköinen oppimateriaali on mukavaa vaihtelua.

On kiva kun voi samalla kuunnella musiikkia ja tehdä niitä tehtäviä joista pitää.

Opiskelu tietsikalla on kivempaa. Voi samalla kuunnella musiikkia ja ei tarvi tuoda kirjoja kouluun ja tehtävät ovat kivempia kuin muiden kirjojen tehtävät.

Sähköisissä oppimateriaaleissa on kivaa, että on esim. oikolukuja. Silloin tiedät jos sana on kirjoitettu väärin.

Jos ei tiedä jotakin sanaa tai asiaa niin se on helposti etsittävissä. Oppilaalla on aika paljon vastuuta kun Tabletkoulu on käytössä, eli se opettaa oppilaat ottamaan itse vastuuta.

Sähköinen materiaali on minusta kivempaa kuin paperinen materiaali. Se on kivempaa koska voi etsiä netistä sitä sanaa minkä haluaa esimerkiksi esitelmään tai tehtävään.

Sähköinen on opetuksen valvomisen ja ajankäytön kannalta helpompi ratkaisu koska opettaja pystyy nähdä omalta koneeltaan että jokainen oppilas tekee tehtäviä ja kokeita.

Sähköinen materiaali on ainakin minulle parempi koska pidän tietokoneella kirjoittamisesta ja olemisesta niinkuin monet muutkin. Ja se on hyvä koska ei tarvitse kantaa kirjoja edes takaisin koulusta kotiin ja silti voi opiskella kotona ja kännykältä.

Olen todella pitänyt Tabletkoulusta, koska pidän itsenäisestä työskentelystä ja siitä että saan tunnin viettää tietokoneella ja kirjoittaa sillä jotain. Tabletkoulu on antanut mahdollisuuden kehittyä englannissa itsenäisesti, mutta kuitenkin opettajan läsnäollessa.

Tykkään enemmän sähköisestä kirjasta, koska tietokoneella tekeminen on mukavampaa ja on mielenkiintoa tehdä tehtäviä enemmän. Keskittymään paljon auttaa se että voin kuunnella musiikkia samalla kun teen tehtäviä. Jos ei ymmärrä jotain asiaa, esim. sanaa niin tietokoneella löydän helpommin vastauksen siihen.

Sähköinen kirja on hauskempi kun paperiset kirjat.

Minusta sähköinen materiaali on kivempaa kuin paperilla oleva. Mielestäni se on helpompaa oppia kun voi nopeasti etsiä netistä apua. Tehtävät ovat kiinnostavampia ainakin nyt englannin opiskelussa.

Minusta tällä oppiminen on todella helppoa, hauskaa ja erilaisempaa kuin muu oppiminen. Tabletkoulu on myös erittäin helppokäyttöinen.

Tykkään siitä paljon että meillä ei oo enään kirjoja ja opin hyvin kaikki asiat kun meillä on Tabletkoulu koska koko ajan on tehtäviä ja riittää tekemistä!:)

Tää on tosi kivaa ja oppii iha hyvin ja haluaisin aina tällästä.

Minusta sähköinen oppimateriaali on ehkä parempi vaihtoehto kuin perinteinen oppimateriaali, syynä on se että se suo oppilaille tietynlaista vapautta oppimisessa ja myös helpottaa tehtävien tekemistä varsinkin nykyajan tekniikan täytteisessä elämässä.

Pidän Tabletkoulussa eniten siitä kun saa harjoitella koko tunnin vapaasti kappaleen asiaa ja perehtyä siihen hyvin itse. On myös mukavaa kun opettaja näkee oman suoritukseni ja pystyy arvioimaan ja olla ”mukana” oppilaan kehityksessä/näkee kuinka oppilas osaa tunnilla tehdyt asiat. Pidän Quizlet korteista koska ne ovat monipuolisia ja niillä pystyy harjoittelemaan. Tabletkoulu on monipuolinen ja hyvä!

 

Ei vain tehtäviä

Kun tarkastan oppilaiden tehtäviä, pysähdyn yleensä vähän väliä pohtimaan tämän uuden oppimistapamme ilmiöitä. Siinä hetkessä ne ovat aina konkreettisesti nähtävissä. Edessäni on ikkuna auki oppilaan kokemukseen, joka ei ole pelkästään kirjaimia ja sanoja. Puolentoista vuoden jälkeen tuntuu edelleenkin hankalalta saada sitä kaikkea puetuksi sanoiksi, mutta yritän.

Pidän kovasti siitä, miten työskentelymme Tabletkoulun kirjan parissa on tukenut oppilaiden omien ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä. Tehtävä pitää ratkaista. Miten saan sen ratkaistua? Osaanko itse? Löydänkö kirjasta tai netistä apua? Tekisinkö tämän kaverin kanssa? Haastaisinko muitakin pöytäryhmästäni apuun? Kokeilen ensin ja pyydän vasta sitten opea apuun. Vai ottaisinko toisen tehtävän? Löytäisinköhän vielä yhden tehtävän tästä aiheesta, jotta oppisin sen paremmin?

Screenshot 2015-11-16 at 12.47.03

Tabletkoulussa on paljon autenttista materiaalia, Youtube-videoita ja nettilehtiartikkeleita. Niitä katsoessa ja lukiessa tulee väistämättä vastaan ajatus siitä, että eihän tätä kaikkea tietenkään tarvitse ymmärtää. Tärkeintä on, että saan siitä irti hakemani. Tämä on mielestäni myös oiva taito oppia. Kasvattaa sietokykyä sille, että kaikkea ei ymmärrä. Aika usein olen urani aikana nähnyt oppilaan luovuttavan alkumetreillä, jos ei kaikkea ymmärrä heti. Oikean elämän tilanteissa harvoin ehtii kaikkea edes kuulla. On hyvä oppia pärjäämään sillä mitä ehtii nappaamaan ja täydentää sitä muualta saatavalla tiedolla. Näin Tabletkoulussakin oppilas voi täydentää vajaaksi jäävää tehtävää esim. toisella tehtävällä.

Seuratessani oppilaiden työskentelyä Tabletkoulun kirjan parissa, tuntuvat ne ajat todella kaukaisilta, kun kaikki toiminta tuntui vaativan sitä, että opettaja käy vähän väliä tuuppimassa henkisesti: ”No niin, ei muuta kuin töihin nyt vain.” Eipä ole tarvinnut tänä syksynä tuuppia. Ihan kuin joku olisi laittanut vetelätkin kaverit käyntiin jostain taikanappulasta. Siinä nappulassa lukee varmastikin SAA TEHDÄ ITSE. Luokkaan saavutaan ja ryhdytään heti töihin. Siinä tehdessä on huomattu erinäisiä asioita. Esimerkiksi, että yhtä asiaa ei voi jäädä miettimään loputtomiin. Ja jos esim. tunnin alusta menee kovin pitkästi kuulumisten vaihtamiseen, monta kallisarvoista pistettä jää sinä päivänä keräämättä. Ja jotta kasvonsa voisi säilyttää, niin kotona ei mielellään tehtäviä tekisi, joten tunnilla on oltava tehokas. Ajanhallinta – mahdottoman tärkeä taito oppia. Osalla tämän kanssa on vielä tekemistä, mutta olen todistanut myös valtavia harppauksia ajanhallintakuvioissa.

Screenshot 2015-11-16 at 12.59.41

Olen ollut huolissani, että pistejahdissa laukkaaminen tapahtuu laadun kustannuksella. Niin ei ole onneksi käynyt. Olen saanut lukea ihania tarinoita, kuunnella upeita käsikirjoitettuja dialogeja, ja fiilistellä kyynel silmäkulmassa filosofisia pohdintoja. Olen ollut huolissani myös siitä, että nopeuteen pyrkiminen lisäisi virheitä. Tämäkään ei ole onneksi ollut ongelma. Pitää olla tarkka, jottei pisteitä menettäisi turhaan. Se aiheuttaa kyllä kerta toisensa jälkeen suuria tunteita luokassa kun tehtävään päätyy turha kirjoitusvirhe. Siinäkin kohti opelle tulee silti hyvä fiilis. On hienoa nähdä, että asialla on merkitystä. Kyynisyys opiskelua kohtaan on sillä hetkellä jossain aika kaukana.

Suurin syy Tabletkoulun valintaan on minulla aina ollut oppimisen omistajuuden kehittäminen. Viime viikolla eräs oppilas rukoili minua antamaan kotitehtäviä, joita meillä ei siis koskaan ole. Sanoin, että tehtäviä on aina saanut tehdä kotonakin. Mutta se ei ollut toivottu vastaus. Oppilaan teki selkeästi mieli tehdä tehtäviä kotona, mutta hän oli juuri oppimisen omistajuuden kynnyksellä osaamatta mennä ovesta sisään. Uskon, että hän vielä siinä onnistuu. Käyristä ja käppyröistäni näen, että parisenkymmentä oppilasta on puuhaillut tehtävien parissa tänäkin viikonloppuna pakottamattakin. Huomaan tunneilla miten oppilaita raastaa myös se, että harjoituksia, joihin ei tarvitse kirjoittaa tekstiä vastaukseksi (esim. keskustelutehtävät) tekisi mieli klikata tehdyksi tekemättä lainkaan ko. tehtävää. Toisaalta he tietävät, että tekemällä niin, he lähettävät minulle viestin ”osaan tämän”. Kuulen silloin tällöin keskusteluja aiheesta, klikatako vaiko eikö klikata. Se on juuri se hetki, kun oppilas miettii ketä varten hän tätä kaikkea tekee. Periaattessa opettaja voisi tunnillakin kontrolloida kuka tehtävät tekee ja kuka ei, mutta itse olen halunnut antaa oppilaalle mahdollisuuden tehdä keskustelutehtäviä esim. kotona. Vastapainoksi pidän sitten aina lyhyitä pelillisiä pistareita opituiksi merkityistä sisällöistä.

Ihan vastikään olen ilokseni huomannut, miten Tabletkoulu tukee pitkäjänteistä työskentelyä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Joululoman jälkeen jatkamme samasta tilanteesta, mihin ennen joulua on jääty. Pisteet eivät nollaannu. Tekemättömät tehtävät eivät haihdu maailman tuuliin. Ne asiat, jotka ovat vielä oppimatta, pitää vielä oppia. Jotkut ajattelevat, että löysäilevät syksyn ja alkavat vasta keväällä kunnolla opiskelemaan. Jotkut ajattelevat myös: ”Okei, en oppinu tätä, nyt eteenpäin.”. Jotkut ovat ottaneet siitä koko elämänkaaren kattavan selviytymisstrategian: ”Kun tässä nyt vaan odotan niin siirrytään seuraavaan asiaan, eikä hyvällä tuurilla tarvi tehdä mitään.”. Hyvin todennäköisesti seuraavakin asia jää oppimatta, ja opettaja toteaa kokeet pidettyään ketkä oppilaat eivät oppineet. Ihan normimeininkiä entisessä systeemissä. Mutta ei enää. Nyt on tapa nähdä ajoissa se, kuka ei vielä osaa, ja puuttua siihen mihin tahansa aikaan lukukaudesta. Eriyttäminen on sisäänrakennettua Tabletkoulussa. Opettaja voi tarjota tarpeeksi niin helppoja tehtäviä, ettei osallistuminen ole osaamisesta kiinni. Heikon arvosanan saavalle oppilaalle voi yksinkertaisesti antaa ohjeeksi tehdä lisää tehtäviä. Sen jälkeen kun tehtäviä on tehty, voidaan katsoa tarvitseeko oppilas vielä erityistä tukea. Toisaalta voi myös tarjota haastavia tehtäviä niille, jotka eivät motivoidu helpoista. On ollut hienoa huomata, miten taitavat oppilaat etsiytyvät itse haastavien tehtävien äärelle. Nämä piirteet Tabletkoulussa tekevät siitä loistavan työvälineen myös esim. vuosiluokkaan sitoutumattomassa opetuksessa.

Screenshot 2015-11-16 at 12.57.51

On jotenkin hämmentävää huomata, miten jotkut oppilaat oppivat hyvin nopeasti taktikoimaan pistejahdissaan. Hoksataan heti, mistä tulee paremmin pisteitä suhteessa muihin tehtäviin ja luulevat huijaavansa opettajaa copy-pastaamalla (mutta eikös sekin ole vain yksi muoto yhdistämistehtävästä!). Silti joillekin oppilaille tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ope oikeasti näkee kaikki vastaukset. Jos on tehtävä, joka pitää tehdä keskustelualueelle, eikä vastausta löydy, pistettä tuskin saa pitää. Tai jos tekstivastauksena on qwertyä. Toinen vaikea asia on se, että tuntitehtävät todellakin ovat tärkeä osa arviointia. Se ei ole mitenkään epäreilua, että jokaiselta vaaditaan niiden tekemistä. Ja kolmantena: ei ole mitään järkeä kirjoittaa vastaukseksi ’en tiedä’ kun kerätään pisteitä ja vastuksen löytää aina kun viitsii vähän etsiä. Jos ei siinä hetkessä jaksa etsiä niin kannattaisi ehkä jäädä odottamaan sitä hetkeä kun viitsii. Puhumattakaan nyt sitten niistä hetkistä kun pitäisi osata käyttää jaettuja asiakirjoja tai muita opiskelusovelluksia. Nämä ovat herkullisesti juuri niitä diginatiivi-vai-ei-keskustelun helmiä.

Mielestäni on tehokasta iskeä tekniikalla takaisin tekniikan takia rikki menneeseen kouluun. Sanotaan, että oppilaat eivät kiinnostu koulusta, koska se ei vastaa arkielämää. Tabletkoulusta olen löytänyt keinon harjoituttaa metataitoja, joita nykyelämässä tarvitaan ja arvostetaan. Oppilaat haastetaan taktikointiin, jossa kuitenkin loppupeleissä systeemi voittaa. Ei tule kyynistymistä. Pitkäjänteinen uurastaminen, nokkela taktikointi (esim. työnjako ryhmässä), oma-aloitteisuus, vastuunkanto, tiedonhakutaidot ja niiden harjoittelu palkitaan ihan selkeinä, konkreettisina pisteinä. Ollaan aika kaukana siitä maailmasta missä kaikuvat lauseet: ”En voi tehdä mitään kun ei ole kirjat mukana.”, ” Ei se kuitenkaan jaksa mitään koetta pitää.”, ”Ei niitä kuitenkaan kukaan katso.”.

Screenshot 2015-11-16 at 12.50.08

Screenshot 2015-11-16 at 13.06.38

Kolmen kuukauden aikana minun seiskaluokkalaiset ovat tehneet jo noin kaksisataa tehtävää ja tusinan verran pieniä testejä, kasin keskiarvolla. Työskentely on siis todella tehokasta kun on tekniikka apuna. Tehtävien tarkastaminen on opettajalle palkitseva hetki. Se ei edes vie kauan aikaa kun siihen tottuu. Tarkastan itse tehtävät työpäivän puitteissa. Enkä ollenkaan kaipaa iltahommia. Upeaa, että oppilaiden etenemistä voi näin tieteellisellä tarkkuudella tarkastella ja mitata. Noinkin suuresta tehtävämäärästä huolimatta meidän enkun tuntien arkeen kuuluu oikein sopiva määrä dialogin äänittämisen ohessa kikattamista ja minecraft-videon ideoimista.

Kaikki on niin erilaista

Marraskuuta mennään, eikä meidän hieno uusi tekniikka ole vielä kertaakaan pettänyt. Wifi on toiminut katkoitta jokaisena koulupäivänä, kun koneita on tarvittu, ja GAFE:n kirjautumiskäytänteet ovat tukeneet työskentelyä mainiosti. Kenenkään ei ole tarvinnut käyttää aikaansa käytännön pilojen väsäämiseen tai siivoamiseen, eikä kenenkään ole tarvinnut jäädä pyörittelemään peukaloitaan unohdettuaan salasanansa. Kirjaa ei ole voinut unohtaa kotiin, se kun on kivasti pilvessä. Tarvittaville sivuille on päässyt aina, ja niillä navigointi on ollut niin helppoa, ettei kenenkään ole tarvinnut täyttää päiväänsä samojen merkityksettömien asioiden loputtomalla toistolla.

Screen Shot 2015-11-05 at 4.28.53 PM

Seiskaluokkalaiset ovat nyt kerranneet preesensin ja imperfektin, sekä koti-, asumis- ja lemmikkisanastot. Ysiluokkalaiset ovat kerranneet aktiivin aikamuodot ja opetelleet passiivin aikamuotoja sekä työstäneet teemoja tasa-arvo ja yhteisö. Jokaisen tunnin alkuun he ovat saaneet testata osaamistaan parin minuutin Socrative-testillä, joka on antanut heille objektiivista tietoa siitä, kannattaako vielä kyseistä asiaa kerrata, vai voisiko jo siirtyä hyvällä omallatunnolla eteenpäin seuraavaan aiheeseen.

Itse olen oppinut valtavasti sähköisten tehtävien laadinnasta. Usein tunninalkusocrativessani on lauseita, joista puuttuu verbirakenne, ja vihjeenä on esim. ajan ilmaisu, kuva tai suomennos – tai mieluiten jokin yhdistelmä näistä.

Tähän saa mukavasti omaa luovaa ajattelua mukaan, kun tekee lausepareja:

Isäni maalasi talon. = The house … by my father.

Isäni maalasi talon. = My father … the house.

Olen huomannut, että sähköisessä kokeessa ei kannata kysyä sanoja tai käännöslauseita, sillä niiden katsominen sanakirjasta ja kääntäjästä on niin helppoa ja nopeaa, että monen on sitä vaikea vastustaa. Laitteista saisi netin kyllä kiinni, mutta haluan haastaa itseäni kehittämään parempia, nykyaikaista opiskelua vastaavia tehtäviä. Haluan kannustaa oppilaat ottamaan vastuuta oppimisestaan ja luoda vastavuoroisen luottamuksen kulttuuria, enkä kytätä heidän selkiensä takana sääntörikkomuksia. Huomaan myös usein kyseenalaistavani sanakokeet ja käännöslauseet ylipäätään. Niin onneksi tekee uusi OPS:kin. Me olemmekin enimmäkseen keskittyneet oman ilmaisun etsimiseen (pohdinta- ja tuottamistehtävät) sekä sanapeleihin (Quizlet).

Screen Shot 2015-11-05 at 4.58.16 PM

Näissä saisi olla aika sankari, että jaksaisi copy-pastata joka kerta sanat.

Tekstikappaleiden uuden sanaston oppimista testaan ’etsi sopiva loppu lauseeseen’-tyyppisillä testeillä.

Tämän tyyppiset tehtävät sopivat hyvin myös niille oppilaille, joiden suomen kielen taidot eivät ole vielä ehtineet kehittyä. Oppilaat kokevat tehtävätyypin hyvin oikeudenmukaiseksi, ja olen itsekin huomannut, että he osaavat, jotka ovat tekstin opiskelleet. Kyse ei ole siis tekstikappaleen sisällön ulkoa muistamisesta, vaan siitä, että on otettu selvää, mitä uudet sanat tarkoittavat, ja ne muistetaan vielä jälkeenpäin. Opiskelu prosessina jää hyvin paljon oppilaan omalle vastuulle. Tehtävänä on itse etsiä tärkeimmät lauseet ja sanat, ja selvittää tekstin sisältö. Lisäksi tarjolla on paljon erilaisia sanasto- ja tuottamistehtäviä, joista oppilas voi valita itselleen sopivaa tekemistä. Pisteitä voi kerätä mistä tahansa tehtävästä. On erittäin mielenkiintoista ja ilahduttavaa nähdä miten monella eri tavalla kappaletta voikin lähestyä! Ja kuulla miten oppilaat antavat toisilleen palautetta. Yllä olevan kokeen jälkeen eräs laiskotellut oppilas puuskahti: ”Mistä nämä muka pitäisi tietää?!” ja luokan toiselta puolelta toinen oppilas vastasi: ”Olisit lukenut sen tekstin, mikä oli annettu tehtäväksi.” Opettajan ei onneksi siihen tarvitse enää sanoa mitään. Laiskottelua voi tosin jälkeenpäin paikata esim. lisätehtävillä, mutta se vaatii vaivannäköä ja oma-aloitteisuutta.

 

Tabletkoulusta (jonka oppikirjaa siis käytämme) löytyy muuten myös valmiit sanastot niitä kaipaaville. Odotan jo malttamattomana tuloksia, kun aion pitää kyselyn aiheesta oppilailleni vielä ennen joulua. Minusta näyttäisi siltä, että he pitävät siitä, että saavat kerätä omat sanastot. Ja osaavat kyllä oikein mainiosti poimia sanat, jotka ovat tärkeitä. Ihan kuin olisin vaistonnut pientä pettymystä erään kappaleen kohdalla, jossa annoinkin ajan säästämiseksi linkin valmiiseen sanastoon. Jotkut olivat siitä huolimatta tehneet omat sanastonsa.

Toinen asia, jonka testaamista en malta odottaa, on oikeinkirjoitus ilman oikolukijaa. Olen itse vakuuttunut siitä, että oikolukijan käyttö auttaa oppilasta oppimaan oikean kirjoitustavan. Kun tehtäviä tehdään esim. imperfektistä useita kymmeniä, ja joka kerta saa itse korjata sen virheellisen did’nt-muodon ennen vastauksen lähettämistä. Luulisi, että sen siinä myös oppisi. On mielenkiintoista katsoa, osaavatko oppilaani kirjoittaa sanat oikein myös käsin. Itse ainakin opin parhaiten oikoluvun kautta. Tiedäthän, jo se kolmas kerta kun se sama sana on alleviivattuna, ja se alkaa jo vähitellen jäädä mieleen.

 

Meidän uudessa digitaalisesti varustellussa oppimisympäristössä päivät soljuvat aika leppoisasti. Oppilaat tulevat luokkaan usein heti kun edelliseltä tunnilta pääsevät. Joskus jäävät tunnin jälkeenkin kunnes toinen ryhmä tarvitsee koneita. Tällä viikolla ysiluokkalaiset jäivät kerran omasta toivomuksestaan koulun jälkeen ja tänä aamuna eräs seiskaluokkalainen tuli tuntia aikaisemmin – tekemään tehtäviä. Me emme tarvitse mitään suurta draamaa, kun koko oppimisprosessi on kaikille asianosaisille nähtävillä reaaliaikaisesti. Kenenkään arvosana ei tule yllätyksenä, eivätkä oppimattomuuden syyt jää pimentoon.

Yllä oleviin tilastoihin viittasivat myös oppilaani kun pyysin heiltä kommentteja Tabletkoulussa opiskelusta SUKOLin (Suomen kieltenopettajat) syyspäiviä varten:

”Näkee oman edistymisen tilastoina. Voi vapaasti tehdä omaan tahtiin tehtäviä, ja saa vähän päättää mitä itse tekee.”

”Ei tarvitse kantaa kirjoja mukana ja tehtäviä on helpopmpi ja mukavampi tehdä. Omaa kehitystä pystyy seuraamaan arvioinnista paljon paremmin sekä on mukavampi että jokapäiväistä kehitystä ja työskentelyä arvioidaan eikä vain joitakin kokeita. Tykkään enemmän Tabletkoulun tavasta oppia kuin entisestä tavasta.”

”Parasta Tabletkoulussa on monipuoliset tehtävät.”

Pääsin esittelemään Tabletkoulua myös ryhmälle kiinalaisopettajia, jotka kävivät koulussamme vierailulla tänä syksynä. He seurasivat Tabletkoulutyöskentelyä sekä 7. että 9. luokalla. Vieraat kysyivät oppilailta, kuinka moni haluaisi paperikirjat takaisin, eikä kukaan viitannut. Oppilailta kysyttiin myös, miten he vertaisivat sähköistä ja paperista kirjaa toisiinsa, ja oppilaat sanoivat, että vertaaminen on ihan mahdotonta, koska kaikki on niin erilaista. Vierailu oli huippuhetki oppilaille, ja he olivat silmiinnähden ylpeitä sähköisestä kirjastaan.

Lopuksi on aivan pakko mainostaa valinnaisaineryhmiemme hienoja ruokablogeja. Kaksi ryhmää Watch Me Cookia vuorottelevat keittiön ja bloggauksen välillä viikoittain. Jokaisella oppilaalla on oma blogi, johon pääsee yhteisestä blogistamme osoitteessa: http://wmc2016.wordpress.com.

ps. Onhan meillä sitten paljon myös niitä puhetehtäviä. En muistanut niistä kirjoittaa tällä kertaa ollenkaan. Tässä vielä esimerkki sellaisesta.