Osaamiseroihin apua Tabletkoulusta

Viime aikoina media on ollut täynnä mielenkiintoisia artikkeleita oppimisesta. On suorastaan innostavaa seurata tätä koulun murrosta ja päästä osalliseksi siitä. Uuden blogitekstin laatimiseen minut lopulta innoitti Sanni Grahn-Laasosen Opetusministeriön nettisivulla julkaistu tiedote  “Neljä ratkaisua poikien ja tyttöjen osaamiserojen kasvun pysäyttämiseen”. Laasosen mukaan osaamiseroihin voidaan vaikuttaa lisäämällä lukemista, arviontityökaluja, yhteisöllisyyttä ja koulumyönteisyyttä. Pohdin seuraavassa miten näihin neljään osa-alueeseen voidaan vaikuttaa työtavalla, jota voidaan toteuttaa Tabletkoulun avulla, sekä Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaalien avulla.

Lukeminen

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten oppilaat jaksavat lukea pitkiäkin tekstejä koneella. Tabletkoulun alleviivaus- ja merkintätyökalu on monen suosikki. Sillä tekstin saa ‘kustomoitua’ ja oppiminen tuntuu enemmän omakohtaiselta.

8

On ollut tietoinen valinta, että yläkoulun englannin tekstejä ei ole pilkottu osiin, jotta oppilas tottuisi lukemaan pitkää tekstiä. Tarkoituksena olisi harjoitella sinnikkyyttä maailmassa, joka tuntuu muuten aika monella saralla tarjoavan onnistumisen elämyksiä ainoastaan ‘instant gratification’ -ajatuksella. Täytyy myöntää, että jännitin aluksi miten pitkät tekstit otetaan vastaan, ja olenkin ollut helpottunut huomatessani, että oppilaat ottavat haasteen hyvin vastaan ja tottuvat hyvin pitkien tekstien lukemiseen. Yhdeksännen luokan todella pitkiin teksteihin on tarjolla lyhennelmät heikoille oppilaille, mutta harvemmin näen niitä käytettävän. Oppilaat tuntuvat ottavan pitkät tehtävät haasteena, tyyliin “Minähän en mitään helpotettuja tekstejä lue!”. Ilokseni olen huomannut, että myös silmäilytekniikka hioutuu lukemisharjoittelun sivutuotteena. Sekin on äärettömän tärkeä työelämätaito.

Arviointi

Tabletkoulun arviointisivu ja vertaisarviointityökalu ovat aivan omassa luokassaan siinä, miten paljon tietoa oppilas saa omasta edistymisestään. Havainnolliset ympyrät ja pylväät kertovat hänelle miten pitkälle hän on edennyt opinnoissaan, millä osa-alueilla olisi vielä työstettävää, minkätasoisia tehtäviä hän yleensä tekee, millä kielen osa-alueilla hän on erityisen hyvä ja missä asioissa hänelle tulee useimmiten virheitä sekä minkälaisena työryhmän jäsenenä hänet koetaan. Tämän kaiken tiedon avulla hän oppii tehokkaasti analysoimaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lisäksi oppilas oppii Tabletkoulun avulla muutenkin arvioimaan omaa työskentelyään. Usein esimerkiksi käydään keskusteluja siitä, miten oppilas on oppinut tehokkaampaa ajankäyttöä Tabletkoulun avulla. Tärkeä työelämätaito sekin.

Tärkeimpänä Tabletkoulun arviointisivun tarjoamana uutena asiana pidän kuitenkin sitä, että oppimisen prosessiluonne tulee näkyvämmäksi. Se lisää valtavasti opiskelumotivaatiota. Oppilas tottuu vähitellen ajatukseen, että tässä minä olen nyt, mutta huomenna voin olla paljon pidemmällä, jos vain näen vaivaa.

Yhteisöllisyys

Kannustan oppilaita tekemään kaikki tehtävät yhdessä. Oppilaat työskentelevät aina ryhmissä, kuten uutisoitiin vasta myös esim. Hiidenkiven koulusta, jossa oppimistulokset ovat parantuneet kun oppilaille on alettu antaa entistä enemmän mahdollisuuksia oma-aloitteiseen opiskeluun ryhmissä. On hienoa kuunnella sivusta kun oppilaat tsemppaavat toisiaan: ”Tehdään nyt tää juttu loppuun.”, ”Mä katon sen sit välitunnilla kun mä haluun nyt tehä tän loppuun.” ”Tehäänkö tää äänitystehtävä yhessä?”

Yhteisöllisyyttä lisää myös Tabletkoulun toiminnot. Keskustelupalstalla ilmaistaan mielipiteitä ja jaetaan ideoita. Vertaisarviointi on muodostunut vuosien varrella oppilaiden suosikiksi. Sitä osataan jo odottaa ja siihen suhtaudutaan suurella pieteetillä. Ryhmätyötaidot kehittyvät ihan silmissä kun osa oppilaista toteaa jo projektia tehdessä että ”Muistakaa sitten että oon tehny näin ison osan tästä työstä”.  Vertaistarkistus on myös loistava keino vahvistaa oppilaiden yhteisöllisyyttä. Siihenkin Tabletkoulu tarjoaa mainion työkalun. Englannin oppimateriaalin teemat antavat myös paljon mahdollisuuksia tukea yhteisöllisyyttä. Oppilas voi videoida hyviä uutisia omasta koulusta, jakaa positiivisia ja kannustavia elämänohjeita sisältäviä sanontoja ryhmänsä jäsenille keskustelupalstalla, tai laatia matkaesitteen tai -julisteen omasta kaupungistaan.

Koulumyönteisyys

Projektiluonteinen ryhmätyöskentely ja omassa tahdissa eteneminen on vaikuttanut työrauhaan luokassa todella paljon. Oppilaat tulevat luokkaan jo välitunnilla, jos ovi on auki, asettuvat valitsemaansa työpisteeseen ja oppilasryhmään, ja jatkavat siitä mihin ovat edellisellä tunnilla päässeet. Minun ei tarvitse ihan satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta enää ’rauhoittaa’ luokkaa välitunnin jälkeen. Ennen Tabletkoulua jokainen tunti piti aloittaa luomalla työrauha ja motivoimalla oppilaat työhön. Heillä on nyt itsellään jo mielessä ajatus siitä, mitä he haluavat tehdä, kun he tulevat enkun tunnille. Minusta se on aivan mielettömän upea asia. Joskus joudun keskeyttämään oppilaan oman etenemisen esittelemällä uusia asioita, esim. selittämällä kielen rakenteita koko ryhmälle, mutta tähänkin oppilas tottuu vähitellen, ja on hyvä tottuakin, koska näin käy monesti myös työelämässä, että työ keskeytyy ja tulee jotain uutta.

Tutkimus on osoittanut myös, että opettajan lämminhenkisyys lisää oppimismotivaatiota. Itse pidän tärkeänä asiana sen, että oppilaille annetaan vastuuta ja heitä kohdellaan kunnioittavasti. On paljon helpompaa luottaa oppilaisiin ja antaa vastuuta kun Tabletkoulu tarjoaa niin loistavan ympäristön valvoa työskentelyä ‘hengittämättä oppilaan niskaan”. Opettajan tehtävä on luoda turvallinen oppimisympäristö, ja parasta mitä opettaja voi oppilaalle antaa on hyväksyntä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla tiukka tietyistä asioista. Itse en salli toisten työn häiritsemistä enkä epäkunnioittavaa käytöstä keneltäkään. Uskoisin, että jo näillä pienillä keinoilla saadaan suuria muutoksia aikaiseksi. Eihän open tarvitse miettiä kuin sitä, mitä itse toivoisi omalta työympäristöltään.

Mainokset

Omatahtisesta etenemisestä

Uudet tuulet koulumaailmassa aiheuttavat aina paljon keskustelua ja ennakkoluulojakin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla kritisoidaan omatahtisen oppimisen menetelmiä murrosikäisten lasten kuulopuheiden perusteella, käymättä luokissa itse katsomassa mitä siellä tapahtuu, tai edes kysymättä opettajalta, miten hän opetuksensa rakentaa. Keskusteluissa puhutaan mm. omatahtisuudesta, käänteisestä opetuksesta ja sähköisistä materiaaleista, olettaen, että ne aina liittyvät toisiinsa, mikä ei pidä paikkansa.

IMG_1285Itse suosin omatahtista etenemistä ja käytän sähköistä oppimismateriaalia, koska se monipuolistaa opetusta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Kenenkään ei tarvitse istua tekemättä mitään, koska ei osaa tehtävää tai on niin nopea, että joutuu aina odottamaan toisia. Jokaisella tunnilla voi itse valita tekeekö mieluiten keskusteluja, kuunteluita, kirjoittamista, lukemista vai luovia töitä (videot, animaatiot jne). Vai haluaako ehkä pelata. Jos oppilas kokee tunnit yksitoikkoisiksi, hänellä on aina mahdollisuus poiketa omasta mallistaan ja tehdä välillä jotain muuta. Hyvään arvosanaan vaaditaankin monipuolisia tehtäviä. Olen saanut sen kuvan, että harva opettaja kuitenkaan käyttää sähköistä materiaalia vaikka suosiikin omatahtista etenemistä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa jos oppilas etenee omatahtisesti paperisella materiaalilla kuin, jos hän etenee sähköisessä oppimisympäristössä. Sähköisessä ympäristössä kaikki hänen suorituksensa tallentuvat pisteiksi, joista muodostuu hänen arvosanansa. Pisteiden kerääminen motivoi monia ja konkretisoi etenemisen. Voisiko loistavampaa tapaa olla kehittää oppilaan omaa arviointikykyä siitä, mistä arvosana muodostuu, ja mitkä ovat menestymisen tai epäonnistumisen syyt? Varsinkin kun numerot on höystetty taitotasokuvauksilla, ja sähköisestä tehtävälistasta näkyy mustaa valkoisella, mitkä tehtävät on tehty ja mitkä ei, ja mitä arvosanoja mistäkin testistä on saatu. Avaan tietysti taulukoita oppilaille usein, seiskoille useammin ja yseille harvemmin: “Muistattehan katsoa arvioinnista arvosananne aina välillä ja tehtävälistasta lisää tekemistä jos haluatte nostaa arvosanaa.” Minusta kyllä näyttää, että jokainen oppilas katsoo tilanteen aina tunnin aluksi ja lopuksi joka tapauksessa.

IMG_1288Minun enkun tunneillani siis saa edetä omassa tahdissa muuten, mutta kielioppiin ei saa mennä ennen kuin olen sen selittänyt. Jokaisen asian yhteydessä oppilas saa itse valita, millä tavalla sen opiskelee. Kaikki tehtävät kerääntyvät samaan pistesaldoon. Oppilaat ja minä pidämme todella paljon siitä, ettei kenenkään tarvitse koskaan odottaa ketään. Työskentelyrauha on ihan eri luokkaa kuin silloin kun yhdessä tarkastettiin tehtäviä ja odoteltiin, että hitaimmatkin ehtii mukaan. En usko, että osaisin tai pystyisin toteuttamaan omatahtista etenemmistä ilman sähköistä alustaa. Olisin jatkuvasti huolissani siitä, tuleeko asiat opittua vai ei. En pystyisi koordinoimaan paperipaljoutta enkä jaksaisi kahlata läpi oppilaiden töitä. Nyt näen jokaisen oppilaan jokaisen tehtävän sähköiseltä alustalta, ja tunninalkutestit näyttävät myös hyvin missään mennään. Sähköisesti nämä kaikki toiminnot vievät niin vähän aikaa, että voin ne toteuttaa. Kuka ihme jaksaisi tarkastaa paperilla pistarit joka ikinen tunti? Automatiikka tarkastaa minun testit, niitä laatiessa pitää vain olla ovela. Ja jos automatiikka tekee jotain hassua, katson testit itse. Oppilaat kyllä aina huomauttavat asiasta niissä tapauksissa. Pitempiäkin kirjoitustehtäviä toki tehdään, ja ne tarkastan tietysti aina itse, kaikkeen ei kone pysty. Käänteistä opetusta en varmastikaan ihan puhtaasti käytä missään. En usko, että saisin oppilaitani katsomaan videoita etukäteen kotona. Toki aiheeseen johdatellaan monesti videolla, jonka voi katsoa omassa tahdissaan sopivassa kohdassa.
Screenshot 2016-02-04 at 16.06.11Opettajat ovat pitkän yliopistokoulutuksen käyneitä ammattilaisia, tuskin kukaan olettaa, että oppilas ymmärtäisi uudet asiat selittämättä. Huolissaan oleville vanhemmille sanoisin, että jos sinua kiinnostaa, mitä luokassa tapahtuu, tiedustele sitä kohteliaasti opettajalta tai käy seuraamassa opetusta. Monet opettajat ottavat vanhempia mielellään mukaan tunneille. Kannattaa käydä samalla useampaa eri tuntia seuraamassa niin voi verrata minkälaista nykykoulussa on edetä opettajatahtisesti, verrattuna siihen, että oppilas etenee omassa tahdissaan. Nuori saattaa kritisoida uutta työskentelytapaa jo siitä syystä, että joutuu tekemään itse enemmän kuin aiemmin. Sehän on ymmärrettävää. Aikuisten maailmassa syntyisi kapina. Osa nuorista on vain todella konservatiivisia. Koululta odotetaan tiettyjä asioita, lähinnä luennointia ja kopioimista. Itse väitän kuitenkin, että nuoret ovat päässeet ennen aivan liian helpolla. Aikaa jää kännyköiden räpläämiseen ja toisten kiusaamiseen. Jos vanhemmat haluavat parempaa työrauhaa luokkiin, uskon, että omatahtinen eteneminen on siihen ainut ratkaisu. Kun sähköiset sovellukset lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei poistu mitään, vaan siihen tulee vain lisää. Ilman laitteita ei tehdä esim. videoita tai animaatioita, eikä opettaja pysty seuraamaan oppilaan osaamista ja edistymistä reaaliaikaisesti. Kun omatahtisuus lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei ainakaan meidän tapauksessa poistu mitään. Kaikki samat työskentelymuodot ovat edelleen olemassa. Oppilas saa tehdä ryhmätöitä, kirjoittaa vihkoon, keskustella jne. ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus oppilas valitsee kerta toisensa jälkeen täydennystehtävät, koska ne ovat se helpoin valinta. Silloin ei kuitenkaan pidä syyttää opettajaa tuntien tylsyydestä, jos itse tekee sellaisen valinnan. Omatahtisen etenemisen suurimpia etuja on oppilaan selitysmallien kehittyminen. Kenen syy se nyt on, jos en edisty?

Screenshot 2015-12-17 at 12.51.01Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten avosylin selkeä enemmistö oppilaista ottaa uudet lähestymistavat käyttöön. Mielestäni sekin on yksi tärkeä metataito opittavaksi tässä muuttuvassa maailmassa, että osaa suhtautua ennakkoluulottomasti muutokseen ja tekee johtopäätökset vasta kun on itse asian kokenut tarpeeksi kattavasti. Ennen joulua teettämäni kyselyn mukaan vain 35% oppilaistani opiskelisi mielummin paperisen materiaalin avulla opettajatahtisesti kuin sähköisen materiaalin avulla omatahtisesti. Nämä ovat ne kaksi vaihtoehtoa mitä meillä on tarjolla, ja jompi kumpi niistä pitää valita kaikille. Osuus on mielestäni yllättävän pieni, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi tapa oppia eikä suurin osa oppilaistani ole koskaan ennen tätä kokeillut. Ahkerimmat ja heikoimmat oppilaat ovat yleensä uuden työskentelytavan kannalla. He ovat mielissään siitä, että kaikki heidän tekemisensä tulee näkyväksi. Keskitason oppilaat, jotka ovat perustaidoillaan onnistuneet aina kokeissa, eivät yleensä pidä tästä uudesta työskentelytavasta, koska he joutuvat nyt tekemään töitä, ja siihen he eivät ole tottuneet. Kokeista on päässyt aina ulkoa opettelulla, tuurilla tai perustaidoilla kohtuullisille arvosanoille. Minun mielestäni lisähaasteet eivät tee kenellekään pahaa, kun keinot niiden selvittämiseen on helposti tarjolla.
Screenshot 2016-02-04 at 16.04.00

Enkun tunneillamme on upea keskittynyt flow-meininki ja tiedän koko ajan tarkalleen mitä kukakin osaa. Itse vanhempana toivoisin samaa omille lapsilleni. Osa oppilaista tekee muistiinpanot vihkoon, osa pelaa pelejä. Monissa ryhmissä on muodostunut opiskelupiirejä. Yksi piiri kokoontuu luokkani ulkopuolella käytävän päässä ja siellä he lukevat yhdessä ääneen sanoja nauhalle, keskustelevat kuuntelutehtävän sisällöstä tai keksivät muistisääntöjä sanoja opetellessa. Oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan. Jotkut oppilaat olivat joululoman aikana löytäneet lisätehtävistä Charles Dickensin Christmas Carolin, kuunnelleet sen ja vastanneet sisältökysymyksiin, joita olin siitä laatinut. Yksi hetki missä uuden työskentelytavan erityispiirteet tulivat hauskasti näkyväksi oli se, kun joulun jälkeen joihinkin ryhmiin tuli uusia oppilaita. Heidän ihmetyksensä oli aika selkeästi nähtävissä kun oppilaat alkoivat yhtäkkiä puhua englantia keskenään satunnaisina hetkinä. He tekivät puhetehtäviä tehtävälistaltaan, mutta uusi oppilas ei ollut vielä sisällä ajatuksessa, että niitä oikeasti voi ja kannattaa tehdä kun parin kanssa sattuu yhteinen hyvä hetki.

Jos minun pitäisi palata opettajatahtiseen paperiopetukseen, se tuntuisi niin valtavan suurelta ja masentavalta askeleelta taaksepäin. Olen saanut puolen vuoden ajan maistaa tätä uutta ihmeellisen ihanaa, oppilasta aktivoivaa työskentelyä, enkä halua siitä luopua. Luokastani lähtee energisiä, mutta rauhallisia nuoria. Se on se sama fiilis kun itsellä on sellaisen työpäivän jälkeen kun on saanut itse aktiivisesti puuhastella jonkin projektin parissa, ja on saanut paljon aikaiseksi, kokenut ehkä flow-fiiliksiä, eikä ole tarvinnut ahdistua istumalla palavereissa tai luennoilla ilman mitään konkreettista tekemistä. Uskonkin, että onnelliseksi ei tule pääsemällä vähemmällä, vaan sillä kun ylittää itsensä tekemällä itse, ehkä vähän enemmän kuin aloittaessa osasi arvatakaan. Aina voi sanoa, että ei kiinnosta tai ei osaa, mutta se on kyllä aina varma tae siitä, ettei kiinnostukaan eikä tule osaamaan. En ole joutunut ‘markkinoimaan’ kirjoittamaani materiaalia yhdellekään oppilaalle, vaan he tekevät tehtäviä mielellään. Sekin on aika hienoa, ja kertoo myös siitä, että nuoret haluavat edistyä, saada hyviä arvosanoja ja oppia. Opettajan pitää vain mahdollistaa se.

(Ruutukaappaukset ovat työn alla olevasta Tabletkoulun Englanti 9 kirjasta, joka julkaistaan tulevana kesänä.)