Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Kestävää kehitystä

Uuden oppimistavan myötä maanantaiaamuni ovat muuttuneet aivan päinvastaisiksi kuin ennen. Ensinnäkin pystyn nukkumaan yöni hyvin, koska minun ei tarvitse miettiä keinoja saada seuraavana päivänä oppilaat kiinnostumaan opetuksestani, tai ahdistua jo etukäteen siitä, että joudun komentamaan ja kieltämään taas suurimman osan päivästä. Toiseksikin asiat tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään kun ensimmäinen tunti alkaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tunti alkaa Socrative-testillä viime viikon aiheesta ‘kestävä kehitys’: “When a person does not have food or can’t eat, he suffers from…” Oppilaat näkevät oikean vastauksen aina heti vastattuaan, ja saavat näin tietää omaan osaamisen tason edellisviikolla opetelluista asioista. Koe on vaikea. Tämän vaikeammaksi ne eivät yläkoulussa mene. Ollaan vain muutamien viikkojen päässä valtakunnallisesta kokeesta. Mielummin pidän tässä vaiheessa vaikeita kokeita kuin helppoja, ettei sitten valtakunnallinen koe ole liian kylmä kylpy. “Human right to voice one’s opinion publicly without fear of censorship or punishment is called freedom of…” Sähköinen koe on armoton, sillä pienestäkin kirjoitusvirheestä koko sana menee nollille. Edellisviikon lopulla aiheesta tehtiin monivalintatesti ja siitä tuli selkeästi parempia tuloksia. Päätän heti, että pidän tämän saman kokeen uudelleen huomenna, sillä vastatessaan oppilaat ovat oppineet lisää. Tärkeintähän on, että nämä sanat opitaan. En kuitenkaan kerro oppilaille mitään päätöksestäni. He eivät tosin vaikuta erityisen masentuneiltakaan, onhan alla kuitenkin viime viikon hyvä tulos ja välillä on aina vaikeampiakin testejä. On tärkeää, että opettaja muistaa tasapainotella helppojen ja vaikeiden testien väillä tasapuolisesti. Sillä saa oppilaiden luottamuksen. Oppilaat tietävät myös, että voivat korvata huonosti menneitä testejä ahkeralla tehtävänteolla. Kaikki pisteet kerääntyvät samaan saldoon kuitenkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävät lähtevätkin ihan itsestään käytiin sitä mukaan kun testi on tullut valmiiksi. Oppilaat löytävät taululta kappaleen numeron ja alkavat jutella englanniksi. En joudu kehoittamaan ketään työntekoon. Tämän viikon aiheena on futuurin ja konditionaalin kertaus. Asiat, jotka on käyty jo sekä seiskalla että kasilla. Taululta ja kappaleen johdannosta löytyy säännöt tarvittaessa. ”When I’m older, I will…”, “ If I had the power, I would…”, “If I had ruled the world, I would have…”

Jossittelu on aina yhtä kivaa ja mielenkiintoista. Tehtävissä on uusia sanoja, joita ihmetellään ryhmässä. Mikä on ‘hermit’? Mitä on ‘crickets’?, Mikä tämä ‘beauty pageant’ on? Joku ryhmässä löytää nopeasti vastaukset nettisanakirjasta ja  sitten vertaillaan vastauksia. Would I eat crickets? Would I like to be a hermit? Would I take part in a beauty pageant? Would I stay or run away if Justin Bieber sat next to me?

Screenshot 2016-03-14 at 10.32.53

 

Eipä uskoisi, että on aikainen maanantaiaamu ja ensimmäinen oppitunti. Nuoret eivät vaikuta yhtään väsyneiltä, tylsistyneiltä tai kouluvastaisilta, päinvastoin. Ennen kuin kukaan ehtii katsoa kelloa, tunti on ohi.

(Kuvakaappaukset ensi kesänä ilmestyvästä Tabletkoulun Englanti 9 -oppimateriaalista.)

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleista

Sosiaalisessa mediassa on herännyt laajemmaltikin mielenkiintoa Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleja kohtaan. Olen toinen materiaalin kirjailijoista, ja olen itse opettanut Tabletkoulun materiaalien avulla nyt melkein kaksi vuotta. Olen rakentanut materiaaleja opetukseni yhteydessä. Oppilaani ovat toimineet oikolukijoinani ja kriitikkoinani. Nopeasti ajatellen voisi kuvitella, että onpas epäreilua heitä kohtaa, mutta itse asiassa uskon, että se on ollut heille erittäin mieluisa ja opettavainen tehtävä. Joissakin ryhmissä on syntynyt jopa kilpailua siitä, kuka löytää sen yhden tai ne kaksi typoa tämän päivän kappaleesta. Saan päivittäin myös erittäin hyviä tehtäväideoita oppilailta, joko suoraan esitettynä tai oppilaiden puheita sivusta kuuntelemalla.

Screenshot 2016-02-11 at 09.12.14

Englannin materiaali alkoi muotoutua mielessäni pari vuotta sitten. Olen ollut opettajana viisitoista vuotta, joten englannin sisällöt ja niiden looginen opettamisjärjestys löytyy minulta jo ulkomuistista. Tuskailin pitkään tekstien ideoimisen kanssa. Mistä ihmeestä löytäisin niin paljon vapaastikäytettäviä tekstejä, että saisin yläkoulun tekstimateriaalin täyteen? Googlailin ja pläräilin kuukausitolkulla, mutta mitään järkevää ajatusta ei tuntunut syntyvän. Olisi jotenkin irrallista ja teennäistä hakea jokainen teksti eri paikasta, eikä nuorille suunnattuja laadukkaita tekstejä oikein tuntunut löytyvänkään. Tuntui, että minulta valui valtavasti aikaa hukkaan etsiessä tekstejä. Toki mietin sitäkin vaihtoehtoa, että kirjoittaisin itse tekstit, mutta oppikirjatekstien kirjoittaminen ei kamalasti houkuttanut. Kunnes keksin luoda kuvitteelliselle nuorelle kuvitteellisen blogin. Siitä syntyi Adam Juniper, pohjoiskalifornialainen poika, joka kirjoitti blogiaan vuodesta 2011 vuoteen 2014. Adamin blogipostaukset muodostavat perustekstimateriaalin ja niitä seurataan 7. luokan syksystä 9. luokan kevääseen. 7. luokalla Adam esittelee perhettään, harrastuksiaan, ystäviään, kouluaan ja monia muita hänen elämäänsä läheisesti liittyviä asioita. 8. luokan syksyllä Adam kertoo kesän seikkailuistaan Euroopassa (ja tytöstä, joka säilyy ehkä vielä tulevaisuudessakin hänen elämässään) ja keväällä hän esittelee vaihto-oppilaalle USA:ta. Adamin isä on toimittaja, ja hänen radio-ohjelmistaan kappaleet saavat myös kuunteluaineistoa, ja oppilaat kuulevat ”aikuismaisempaa” ilmaisua. 9. luokan materiaali on minulla ollut tänä lukuvuonna työn alla. Adamin perhe on muuttanut Suomeen ja Adam käy kansainvälistä koulua. Hänen kansainvälisen tuttavapiirin kautta lukija pääsee tutustumaan moniin muihin kulttuureihin. Adamin äiti (ja sitä kautta ehkä myös vähän Adam) on hurahtanut ympäristöasioihin, ja näin blogi saa myös yhteiskunnallisia aiheita.

Screenshot 2016-02-11 at 09.13.59

Adamin blogi oli se asia, mikä minua itseäni jännitti eniten. Kieliopit ja niiden harjoitukset tulevat varmasti jokaiselta 15 vuotta opettaneelta ”kuin apteekin hyllyltä”, mutta entä jos oppilaat eivät pidäkään Adamin blogista? Entä jos he kokevat sen teennäisenä? Entä jos siinä on paljon virheitä tai se lähtee menemään jotenkin ihan väärille raiteille? Luovan tekstin kirjoittaminen vaatii aina myös oikeaa mielentilaa ja inspiraatiota. Entä jos en keksikään enää mitään järkevää? On ollut valtava helpotus huomata, että oppilaat pitävät blogista. He samaistuvat siihen ja se herättää heissä tunteita. Seiskaluokkalaiset puhuvat Adamista kuin hän olisi heidän tuttavansa. Jotkut ysiluokkalaiset ovat arvanneet, että minä olen itse kirjoittanut blogin. He hämmästelevät aina mistä keksin kaikki tarinat. Olen myös paljastanut heille, että osan jutuista saan kuuntelemalla heidän juttujaan, kuten kerran kun oppilaat muistelivat erästä poikaa, joka puhkesi itkemään kun joutui istumaan luokassa tytön viereen.

Screenshot 2016-02-11 at 09.04.31

Kirjailijaparini Peter Kurronen, syntyperäinen amerikkalainen, on myös osallistunut blogin kirjoittamiseen ja on todennut sen kuvaavaan hyvin hänenkin nuoruuttaan samoilla alueilla kuin missä Adam vaikuttaa. Hän on myös äänitteillä esiintyvä Adamin isä. Äänitteillä kuullaan myös Peterin oppilaiden ääniä. Hän toimii opettajana kansainvälisessä koulussa Helsingissä. Kaksi viimeistä blogiartikkelia on vielä Adamin blogista kirjoittamatta. Kevään haaste minulla onkin keksiä, miten Adamin blogi päättyy. Jotain ideoita ja hahmotelmia on jo olemassa. Englanti 9 -kirja ilmestyy kokonaisuudessaan tulevana kesänä.

Tabletkoulun sähköisen materiaalin avulla opettaminen on mullistanut opetukseni täysin. Olen edellisessä artikkelissani kuvannut opiskelujen etenemistä luokassani, ja myös arviontiperiaatteistani löytyy oma artikkeli tässä blogissa. Keräsin oppilaiden kokemuksia sähköisestä oppimisesta laajasti kyselylomakkeella ennen joulua ja kokosin ne tiedot myös omaksi artikkelikseen. Sähköinen työskentely muuttaa koko oppimistapahtuman paradigman niin, että usein käy niin, että paperisen kokeen tehtävätyyppi ei toimikaan sähköisessä muodossa. Kirjoitin sähköisistä kokeista artikkelin syksyllä. Itse pyrin pääsemään pois kokeiden pitämisestä, mutta en ole toistaiseksi uskaltautunut, enkä nähnyt tapaa, jolla saisin kaikki oppilaat tekemään kaikenlaisia tehtäviä, ja välttämään mekaanista kopiointia ilman ’testiuhkaa’. Tämä asia on kuitenkin minun omalla kehityslistallani vahvasti mukana. The ultimate goal. Tabletkoulun pohja antaa kuitenkin loistavat eväät tähän, sillä oppilaat saavat jokaisesta tekemästään tehtävästä pisteitä. Joillekin oppilaille, esim. niille, jotka kärsivät luki- tai muistiongelmista, annankin arvosanan pelkkien harjoituspisteiden perusteella. Jokainen opettaja voi varmasti etsiä tässä itselleen sopivan yhdistelmän, jopa eri ryhmien kohdalla. Jos edetään hyvin opettajatahtisesti ja oppilaat tekevät esim. samat puhetehtävät samaan aikaan, opettaja voi varmasti jättää kokeet kokonaan pois. Omatahtisessa etenemisessä tarvitaan ehkä vähän enemmän testikontrollia.

Yläkoulun englannin sähköinen oppimateriaali ei minusta työllistä opettajaa enempää kuin paperisen materiaalin avulla opettaminenkaan. Automatiikka korjaa ison osan tehtävistä. Opettaja voi itse päättää kuinka paljon antaa kirjoitustehtäviä, jotka hän itse tarkastaa. Opettaja voi itse myös tehdä tehtäviä jokaiseen kappaleeseen mielin määrin. Englannin materiaali on tosin jo nyt hyvin runsas. En ole ehtinyt lähellekään kaikkea seiskaluokkalaisten kanssa tänä vuonna. Tarkoituksena onkin koota runsaasti materiaalia, josta opettaja voi valita ryhmälle sopivaa tekemistä. Osa opettajista haluaa ehkä pitää mukana vihkotyöskentelyä, ja silloin tehtäviä ehtii tekemään huomattavasti vähemmän. Seitsemännellä luokalla suurin osa ajasta menee aikamuotojen ja epäsäännöllisten verbien opetteluun. Kaikki muu on ehkä toissijaista. Itse pyrin myös luetuttamaan kaikki Adamin blogit, koska kyseessä on kuitenkin jatkuva tarina. Yhdeksännen luokan teksteissä on viittauksia seitsemännen luokan tapahtumiin, mutta niihin on linkitetty vanhat tekstit, eikä ongelmaa synny, vaikkei tekstejä oltaisi luetukaan. Eihän minunkaan ysiluokkalaiset ole lukeneet seiskaluokan tekstejä, eikä se ole heitä haitannut. Olen pyrkinyt luomaan materiaalin, joka olisi sellaisenaan suoraan käytettävissä ilman lisäyksiä, mutta muokattavissa myös siihen, jos opettaja haluaa toteuttaa projektikokonaisuuksia. Uskoisin, että materiaalia voi käyttää yhtä hyvin opettajatahtiseen kuin oppilaiden omatahtiseen opiskeluunkin.

Screenshot 2016-02-11 at 10.11.44

Tabletkoulun oppimateriaaleihin voi opettajat tutustua ilmaiseksi kirjautumalla Tabletkoulun sivulle. Voit käydä selaamassa Englanti 7 ja Englanti 8 -materiaaleja. Käytän itse kirjailijan kappaleita oppilaiden kanssa, joita editoin joka päivä. Mahdollisesti jotkut muutokset päätyvätkin myöhemmin jo julkaistuihin materiaaleihin. Tabletkoulu ottaa myös mielellään vastaan palautetta käyttäjiltä. Yläkoulun englannin materiaalien käyttäjille on myös Facebook-sivu, jossa voi keskustella materiaalista, ja saada käytännön ideoita muilta käyttäjiltä.

(Kuvakaappaukset ovat Tabletkoulun oppimateriaaleista Englanti 7 ja Englanti 9. Ne ovat kirjailijan omista luonnoksista, eivätkä välttämättä toteudu sellaisenaan julkaisuprosessin jälkeen.)

 

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016

 

 

Arvioinnista

Katselin juuri luennon Arabian koulun matematiikan opiskelussa käytössä olevasta tavoitemittarista. Eve Lappalainen mainitsee luennossa Pekka Peuran, ja toteaakin tehneensä Pekan loistavasta mallista oman, peruskouluun sopivan mallin. Tavoitemittari on mielenkiintoinen, ja on upeaa, miten Arabian koulun oppilaat on otettu mukaan sekä suunnittelemaan mittaria, että esittelemään sitä.

Screenshot 2016-01-20 at 08.58.44
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.
Screenshot 2016-01-20 at 08.59.00
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.

Oma arviointimallini on myös saanut tukea Pekka Peuran ajattelusta, ja myös minä koen, että Pekan malli ei ehkä kaikilta osin toimi peruskoulussa (en ole ainakaan uskaltautunut kokeilemaan), joten minäkin sovellan sitä osittain. Esimerkkinä mainittakoon se, että Pekka Peura antaa kurssin alussa oppilaille kaikki tehtävät, ja pisimmälle ehtinyt ehtii opiskella itselleen parhaimman arvosanan. Minunkin oppilaani saavat edetä omassa tahdissa, mutta annan tehtävät kuitenkin vähitellen. Materiaalissani on (kuten Evelläkin) perustehtäviä, syventäviä tehtäviä ja soveltavia tehtäviä – Tabletkoulun jaon mukaan. Oppilas saa kurssin alussa arviointikriteerit, ja päättää mihin arvosanaan hän pyrkii. Jos oppilas pyrkii arvosanaan seitsemän, hän aloittaa perustehtävistä ja ne tehtyään kokeilee, jos onnistuu vielä tekemään joitakin syventävistä tai soveltavista tehtävistä.
Kymppiin pyrkivä oppilas taas voi tehdä kaikki tehtävänsä pelkästään esim. syventäviä ja soveltavia tehtäviä niin halutessaan. Tabletkoulun materiaalissa on runsaasti lisätehtäviä. Näin siis jo hyvin englantia osaavan oppilaan ei tarvitse kerrata don’t didn’t vai doesn’t -tehtäviä, vaan hän voi esim. lukea kirjaa englanniksi ja kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa. Pisteitä oppilaalle kertyy joka tapauksessa, valitsi hän minkälaisen tehtävän tahansa. Lopputulema on siis sama kuin esim. Pekalla. Eniten pisteitä kerännyt saa parhaimman arvosanan. Suuri lisätehtävien määrä mahdollistaa sen, että oppilas voi valita aihepiiristä itselleen sopivantasoisia tehtäviä. Englannissa tämä toimii loistavasti, koska tasoerot ovat niin suuret. Oppilaat tietävät todella hyvin mitkä tehtävät toimivat heidän tasolleen, ja opettaja on tarvittaessa ohjaamassa jos he tekevät virhearviointeja.

Screenshot 2016-01-20 at 15.25.48
Esimerkki Tabletkoulun 9. luokan englannin materiaalin tehtävätyypeistä (p=perustehtävät, sy=syventävät tehtävät ja so=soveltavat tehtävät)
Screenshot 2016-01-20 at 08.57.55
Oppilasryhmän etenemisprosentit paremmuusjärejstyksessä. Edistysmisprosentti koostuu tehtävistä (50%) ja testeistä (50%).

Pekka Peuran mallissa oppilas tekee testit kun hän kokee olevansa niihin valmis, ja haluaa edetä. Tätä en ole voinut toteuttaa omassa mallissani. Uskoisin, että minun oppilaillani olisi marraskuun ja huhtikuun lopussa valtava määrä rästiin jääneitä testejä. Suuri osa arviointi-ideaani on kehittynyt koestressin vähentämiseksi, ja testien kasaannuttua oltaisiin entistä pahemmassa tilanteessa. Pidän kaikille testit samaan aikaan, vaikka yksittäiset oppilaat tarvitsisivatkin vielä lisäaikaa. Yleensä esim. kielioppiasian opetteluun on siinä vaiheessa käytetty jo esim. kaksi oppituntia, joten ei testejä ihan kylmiltään tarvitse tehdä. Testejä saa myös käydä uusimassa koulun jälkeen. En ole myöskään uskaltautunut jättämään testejä pois kuten Even mallissa. Haluan tarjota oppilaille sellaisiakin tehtäviä, joita voi tehdä ryhmässä ja mahdollisesti vain itselleen (esim. tekstien ymmärtämiset, sanaston opettelut) ja kun ollaan sen varassa, että oppilas kertoo tehneensä, mutta mitään konkreettistä jälkeä siitä ei ole, niin aika monelle nuorelle tulee houkutus sanoa tehneensä, vaikka ei ole tehnytkään, varsinkin kun tehtäväpisteistä kertyy 50% arvosanasta (testipisteistä toiset 50%). Olen ajatellut niin, että mitä useammin meillä on pieni muutaman minuutin testi, sitä siedättyneemmäksi oppilaat tulevat testeille, mutta ne eivät kuitenkaan hallitse heidän stressitasoansa siinä määrin kuin yksi tai kaksi kurssikoetta. Testi arkipäiväistyy, mutta auttaa minua antamaan heille reilun arvosanan. Osa on oppinut jopa pitämään testeistä.

Oppilas voi seurata omaa kehitystään reaaliaikaisesti Tabletkoulun arviointisivulta ja tehdä ’korjaavia liikkeitä’. Jos hän toivoo itselleen parempaa arvosanaa, hänen tulee vain tehdä enemmän tehtäviä, ja ehkä joskus myös paikata väliin jääneitä testejä. On ollut hienoa katsoa miten hyvin tämä mittari toimii, ja oppilaat saavat reiluja arvosanoja. Etenenisprosentit laskeutuvat tarkalleen juuri niitä vastaaviin taitotasokuvauksiin.

Oppilaat ovat mukana tämänkin mallin kehittämisessä. Kerään heiltä palautetta säännöllisesti ja useat tehtävät on luotu oppilaiden ideoiden pohjalta. Helppoa, kun itse kirjoitan materiaalin ja kuuntelen heidän reaktioitaan päivittäin luokkahuoneessa.