Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä

Sain ilokseni osallistua Katri Saarikiven luennolle viime viikolla. Aika kului siivillä kuunnellen hänen kokoamia tutkimustuloksia liittyen empatiaan, vuorovaikutukseen ja uusiin tunneteknologioihin. Sain esitelmästä paljon peilauspintaa omaan työhöni luokkahuoneessa.

Saarikiven mukaan ryhmätyöskentely on tehokkain työnteon muoto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että parhaimmat tulokset saavutetaan kun työskentelytiimissä vallitsee psykologinen turvallisuus ja keskinäinen luottamus, sen rakenteet ovat selkeät, työllä on merkitystä ja työllä voidaan vaikuttaa. Nykytyöelämässä tarvitaankin aivan uudenlaisia taitoja. Saarikiven mukaan näitä tärkeitä tietoja ovat kyky vuorovaikutukseen, luova ajattelu, oppimiskyky, merkityksenanto ja joustava, kontekstuaalinen ajattelu.

Omassa luokassani olen jo joitakin vuosia järjestänyt pulpetit luokassa pieniin ryhmiin ja antanut oppilaiden valita työparinsa ja -ryhmänsä itse. Rennon ja välittömän ilmapiirin, sekä sosiaalisten suhteiden luomiseksi olen sallinut oppilaiden pienryhmissä vapaamuotoista keskustelua muustakin kuin tuntiin liittyvistä asioista. Oppilaat saavat valita tehtävänsä itse Tabletkoulun materiaalista, heillä on mahdollisuus suorittaa tehtävät omalla tasollaan ja omassa tahdissaan. Silti, opiskelun tavoitteet asetetaan selkeästi ja säännöt sovitaan. Tabletkouluympäristö antaa oppilaille välittömän palautteen, jonka perusteella he oppivat lisää siitä, mitkä tehtävät ovat heille hyödyllisiä ja mitä asioita heidän on hyvä opiskella lisää. Kokeita tai läksyjä ei ole, mutta oppilaat saavat edetä tehtävissä halutessaan myös kotona. Oppilas kokee työnsä merkitykselliseksi saadessaan pisteitä tehtävistään ja huomatessaan konkreettisesti miten hänen kielitaitonsa karttuu. Hän tietää missä hän on hyvä ja mitä asioita hänen pitää vielä harjoitella, ja miten hän voi sen tehdä.

Saarikiven mukaan on olemassa selkeää tutkimustietoa siitä, että aivojen lepotila yhdistyy luovuuteen. Rennot tilanteet johtavat erittäin mielenkiintoisiin keskusteluihin päivittäin. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita kun muutama päivä sitten yhdessä pienryhmässä keskusteltiin persoonapronomineista, ja siitä, kuinka englanniksi sanotaan she ja he mutta suomeksi vain hän. Nuoret itse alkoivat ihmettelemään, mitä pronominia englanniksi käytetään niistä henkilöistä, jotka eivät tiedä sukupuoltaan. Netin avulla ja keskenään keskustelemalla he selvittivät lopulta, että pronominia they voidaan käyttää myös yksikössä sellaisissa tapauksissa kun mainitun henkilön sukupuolta ei tiedetä. Itse seurasin keskustelua vain sivusta, mutta uskon, että ryhmässä moni oppi tunnin aiheena olevat pronominit aika hyvin. Heidän itsetuntonsa oppijoina koheni ja heidän taitonsa tiedon etsinnässä paranivat. Osalle oli varmasti ihan uusi asia sekin, että sellaisiakin henkilöitä on, jotka eivät tiedä sukupuoltaan, mutta keskustelu käytiin asiallisesti ja erilaisuutta arvostavasti.

Toisena esimerkkinä voisin mainita sen, kun opiskelimme milloin verbistä käytetään perusmuotoja ja milloin ing-muotoa. Kappaleessa kerrottiin, että They’d better -ilmaisun pariksi tarvitaan verbistä perusmuoto ilman to-partikkelia, esim. They’d better call us. Oppilaat jäivät pohtimaan, voisiko ilmaisun voisi sanoa myös They better. Tästä keskusteltiin, nettisivuja selailtiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että osa natiivipuhujista sallisi tämän ja osa ei. Keskustelu eteni pohtimaan sitä, että ehkä näiden kahden variaation käyttö voisi olla tilannekohtaista. They’d better kannattaisi ehkä kirjoittaa ylioppilaskokeessa, mutta chattiin voisi ehkä kirjoittaa they better. Saarikiven mukaan tämän kaltainen hämmennys ja uteliaisuus tukevat oppimista. Aina ei tarvitse tehdä kaikesta siloteltua ja helppoa, vaan oma ajattelu aktivoituu tehokkaasti kun syntyy hämmennyksen tila, ja se johtaa tehokkaaseen oppimiseen.

Oppilaiden keskusteluja kuunnellessani ajattelen usein, että ovatpa nämä nuoret fiksuja, ja näen myös sen, miten he ovat ylpeitä itsestään ja heidän itsetuntonsa kielenoppijana kehittyy. Heillä on tilaa ja mahdollisuus olla kekseliäitä, ja he ovat saaneet netistä ja toisistaan tukea ajatuksilleen. Jos kaikki olisi heille valmiiksi pureskeltua ja siloteltua, sellaista tilannetta ei ehkä tulisi. Jos itse täyttäisin tunnin puheella, oppilaalle ei tulisi mahdollisuutta kehittää omaa ajatteluaan tarpeeksi pitkälle. Joka tapauksessa, Saarikiven mainitsema psykologisen turvallisuuden ilmapiiri on kuitenkin mielestäni se olennaisin asia. Tilanteessa, jossa ei koe tulevansa arvostelluksi voi esittää ajatuksiaan vapaasti ja luovuutta pääsee syntymään.

Jälleen kerran totesin kaikkia näitä asioita pohdittuani, että se mikä minulle itselleni toimii työntekijänä, toimii myös oppilaille luokkahuoneessa. Me kaikki olemme istuneet kuuntelemassa luentoja, yksinpuheluita, esitelmiä. Se on mahdottoman helppoa. Täytyy vain istua ja kuunnella. Mutta niistä tilanteista harvoin saa yllä kuvaillun kaltaisia onnistumisen elämyksiä. Katri Saarikivi sanookin, että todennäköisesti on ollut evoluution kannalta hyödyllistä, että ihminen yrittää päästä tilanteista mahdollisimman vähällä vaivalla, mutta se ei hyödytä meitä uuden oppimisessa. Oppilaita aktivoiva oppimistilanne saakin osan oppilaista joskus kiukustumaan, koska heille ei tarjota valmiita ratkaisuja vaan he joutuvat itse töihin. Hämmentymisen kokemus ja aktivoitumisen ajatus ahdistavat, eikä välttämättä itse ymmärretä, että juuri niiden avulla opitaan parhaiten. Tutkimusten mukaan juuri tästä syystä oppilaspalaute ei ole paras tapa mitata opettajan työn onnistumista.

Saarikiven mukaan ulkoaopettelu, päättelykyky, keskittymiskyky ja tiedon nopea prosessointi menettävät merkitystään työmarkkinoilla, koska ihminen ei tule koskaan enään suoriutumaan konetta paremmin näillä osa-alueilla. Itse päätin muutamia vuosia sitten jättää kokeet pois kokonaan. Koin ne turhauttaviksi, koska aika usein koulusysteemissämme ne mittaavat ulkoaoppimisen lisäksi enimmäkseen lopputulosta, ja itse haluan antaa oppilaalle tiedon siitä, missä hän on menossa ja mitä hänen pitää vielä itsessään kehittää. Koen kokeet myös epäreiluiksi, koska oppilaalla saattaa olla koepelkoa, huonosti nukuttu yö, tai huonot – tai ehkä liiankin hyvät – tärpit. Mielestäni kokeet ovat myös epärelevantteja: Missä työssä pitää osata tehdä koe? Käytössämme oleva Tabletkoulun alusta mahdollistaakin mukavasti sen, että kokeita ei tarvitse pitää ja ulkoa opettelun merkitys pienenee. Se ei ole oikeastaan lainkaan näkyvä asia oppilaalle, vaikkakin ulkoaoppimista pääsee kyllä tapahtumaan silloinkin kun ei tarkoituksella päntätä, sillä oppilas saa reilusti enemmän omaa harjoitteluaikaa, kun tehtäviä ei tarvitse tarkastaa yhdessä. Ulkoaopettelu ei siis ole itseisarvo työskentelyssämme, mutta sitä pääsee tapahtumaan huomaamatta.

Uusi ops painottaa työelämätaitoja ja yritän itsekin miettiä mahdollisimman suuren osan luokkatyöskentelystä sellaiseksi, jota voisi suoraan hyödyntää työelämässä. Saarikiven luennon lisäksi olen saanut lähiaikoina kuunnella toisenkin hyvän luennon. Opetushallituksen Digioppimisen Areena tapahtumassa kuukausi sitten Anthony Salcito kertoi, että tulevaisuuden töistä 77% vaatii digitaitoja. Huomaan usein luokassa, etteivät nuoret osaa esim. jakaa linkkiä tai asiakirjaa, vaikka olemme yhdessä harjoitelleet jo useita kertoa. Ns. diginatiivien itse oppimat digitaidot eivät kohtaa työelämässä vaadittuja digitaitoja. Se, että asia opetellaan kerran ei riitä. Taitoja pitää harjoitella usein, jotta niistä muodostuisi pysyviä taitoja, ja taitoja pitää päästä käyttämään omiin tarkoituksiinsa, eikä vain tehtävänä opettajan mieliksi. Valitettavan usein kuitenkin vieläkin hyväksytään selityksiä kuten esimerkiksi: “En saa koneilla aikaiseksi, kun netissä on niin paljon houkutuksia” tai “En jaksa lukea ruudulta kun silmät väsyy.” Kuka ottaa enää töihin niitä, jotka selittävät tekemättömyyttään näin? 22% työpaikoista?

Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä.”

Afrikkalainen sananlasku

Miksi opiskelu Tabletkoulussa on kivaa? from Tabletkoulu on Vimeo.

Opetuksen keinot uudistuvat – Tabletkoulu motivoi ahkeroimaan, Sanomalehti Uusimaa 11.1.2018

– – – – – – –
Lähde: Empatia, vuorovaikutus ja uudet tunneteknologiat, täydennyskoulutusluento Osaava, Porvoo, Katri Saarikivi: Researcher, Team Leader of NEMO Natural Emotions in Digital Interaction http://nemoproject.co Co-Founder of Emotion Hack Day http://emotionhackday.com Cognitive Brain Research Unit, University of Helsinki

Mainokset

”Changing Education Paradigms” ja Tabletkoulun englannin opiskelu

Olen viimeaikoina kohdannut tämän Sir Ken Robinsonin videon useampaan otteeseen eri tilanteissa. Se puhuttelee minua, ja ilokseni näen siinä useita eri asioita, joita pystyn tukemaan paremmin siirryttyäni käyttämään Tabletkoulun englannin materiaaleja. Osa haasteista on niin suuria, että tarvittaisiin koko järjestelmän kattavia muutoksia, mutta suurimpiakin haasteita opettaja pystyy lähestymään jonkin verran omilla ratkaisuillaan. Osa videolla mainituista asioista on luonnollisesti toteutettavissa myös muilla keinoin, mutta peilaan tässä Robinsonin ajatuksia oman luokkahuoneeni näkökulmasta:

Oppilaan itsetunnon kehittyminen: ”Minä kielen oppijana”

Tabletkoulu tukee oppilaan positiivisen minäkuvan kehittymistä esimerkiksi siten, että oppilaan arvioinnissa voidaan keskittyä oppimisprosessiin kokeiden sijaan. Opettajan ei tarvitse välttämättä pitää kokeita ollenkaan. Itse olen jättänyt ne valtakunnallista koetta lukuunottamatta kokonaan pois. Halusin irtautua siitä ajattelusta, jossa oppilaalle ikään kuin lyödään kokeen jälkeen leima ”ysi”, ”kutonen”, jolloin sekä oppilaalle että opettajalle tulee tunne, että sille asialle ei voi oikein enää mitään. Rakenteellisista syistä meidän on se ysiluokan lopuksi tehtävä, mutta muulloin siitä voi pyrkiä eroon jättämällä kokeet pois ja luomalla oppimiseen enemmän prosessinäkökulmaa.

Tabletkoulu tukee tätä ajattelua täydellisesti, ja se on pohjimmiltaan syy, miksi valitsin aikanaan siirtyä Tabletkoulun maailmaan opetuksessani. Jokaisella tunnilla oppilas saa edistymisestään tietoja Arviointi-sivulta. Hän näkee aktiivisuutensa esitettynä sekä grafiikkana että edistymisprosenttina. Oppilaat oppivat nopeasti tutkimaan näitä tietoja jokaisen tunnin aluksi ja lopuksi. Oppilas saa paljon reaaliaikaista tietoa osaamisestaan ja aktiivisuudestaan. Hänen itsetuntonsa kielen oppijana kehittyy paljon positiivisemmaksi kun hän huomaa, että jokapäiväisellä ahkeruudella ja tarkkaavaisuudella oikeasti saavutetaan asioita. Itse olen jopa jättänyt oppilaiden edellisvuosien oppikirjat auki, jotta he voivat niitäkin tehdä halutessaan. Opettaja voi jopa ottaa sen arvostelussa huomioon, jos oppilas intoutuisikin kasiluokalla tekemään seiskaluokan tehtäviä. Kun on kyse murrosikäisistä nuorista, kaikki uudet mahdollisuudet ovat varmasti lämpimästi tervetulleita. Olenpa jopa pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että avaisin seiskaluokkalaisille keväällä jo kasiluokan kirjankin tehtäväksi, jos joku edistyy niin nopeasti.

kuva1.PNG

Perinteisissä kokeissa on tietysti myös hyviä puolia, kuten esimerkiksi se, että oppilas saa niistä objektiivista tietoa osaamisestaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi sen, että koe ei pääse määrittelemään oppilasta. Pidän tunninalkutestejä, joilla oppilas voi todeta osaako opetellut asiat vai ei. Oppilas voi testin perusteella päättää tarvitseeko hänen harjoitella kyseistä asiaa lisää vai ei. Näitä pieniä testejä voi toteuttaa hyvinkin kevyellä tavalla esim. Socrativella, Quizletilla tai Kahootilla. Näin tuetaan ajatusta siitä, että tässä oppimistapahtumassa ollaan keskellä prosessia, jokainen omassa pisteessään menossa, ja tekemällä tarpeeksi töitä päästään eteenpäin. Oppilas ei koe olevansa ”kutosen oppilas” tai ”seiskan oppilas”, vaan hän tietää, että hänellä on asioita oppimatta, ja hänen tulisi ne opiskella. Ihan samalla tavalla kuin uuden Opsin taitotavoitteetkin ohjaavat oppilaita ajattelemaan.

Mukaansatempaavat ja oppimista ohjaavat tehtävät

Tell me and I forget. Teach me and I remember. Involve me and I learn.
– Benjamin Franklin

Aina jos pystytään herättämään oppilaan tunteet ja mielikuvitus, se vie oppimista suurin harppauksin eteenpäin. Hyvät oppimistehtävät tempaavat oppilaat mukaansa, ja flow vie joskus jopa huomaamatta mennessään, kun on jotain mielenkiintoista pohdittavaa. Tabletkoulun toimintapa itsessään tukee tämänkaltaisten tilanteiden syntymistä. Oppilaat voivat edetä omien valintojensa mukaan omalla oppimispolullaan. Mahdollisuus tehdä omia valintoja (autonomia) on tutkimusten mukaan yksi suurimpia onnellisuustekijöitä ihmisten elämässä, kuten myös työviihtyvyydessä. Koen itse, että oppimisessa on siirrytty aivan uuteen aikakauteen, kun oppilaalle voidaan tarjota paremmat mahdollisuudet autonomiaan. Oppilas ryhtyy tunnin aluksi omaehtoisesti ja -aloitteisesti jatkamaan työskentelyään siitä, mihin hän on viimeksi jäänyt tai mitä hän kokee itselleen mielekkääksi tai tarpeelliseksi opetella. Hän etsii toimintapoja ratkaistaakseen ongelmat, joita hän kohtaa (kysynkö opettajalta tai kaverilta, etsinkö kirjasta tai netistä, kuuntelenko aluksi opettajan lyhyet ohjeet vai ryhdynkö itse tutkimaan asiaa). Lopuksi hän saa valitsemiinsa oppimistehtäviin välittömän palautteen, jonka perusteella hän pystyy päättelemään onko oppinut asian vai ei. Sähköinen materiaali mahdollistaa sen, että enää ei tarvitse kopioida opettajan jäsentelemää esitystä ja tehdä opettajan valitsemia tehtäviä, ja sen jälkeen odotella, että ne tarkastetaan yhdessä. Siinä mallissa mahdollisuudet edetä omien tarpeiden mukaan ovat melkein olemattomat. Omaan luokkaani on tullut autonomisen työskentelyn myötä paljon parempi työrauha kuin mitä se oli silloin kun opetus oli opettajatahtista paperikirjojen aikakaudella. Oppilailla on useimmiten jo tunnille tullessaan valmiiksi mielessä, miten he jatkavat etenemistään eikä heidän tarvitse odotella, että pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa. Ajatuksena olisi, että sisäinen motivaatio ohjaisi toimintaa, eivät opettajan suunnitelmat.

kuva2

Jonkin verran opettajan puhettakin mahtuu aina luokkaan. Itse selitän kielioppiasiat edelleen frontaaliopetuksena, usein kuitenkin niin, että yhdessä ihmettelemme kielen omituisuuksia tai säännönmukaisuuksia ja makustelemme miltä ne suussa kuulostavat. Aina on kuitenkin niitä oppilaita, jotka valitsevat olla kuuntelematta. Kun he ryhtyvät tekemään omavalintaisia tehtäviään, he saattavat saada ne oikein aiempien tietojensa perusteella. Voi käydä myös niin, että he eivät osaakaan tehtäviä ja he saattavat etsiä apua ryhmän jäseniltä tai opettajalta ja saavat näin henkilökohtaista ohjausta. Neuvova oppilas saa vahvistusta itsetunnolleen ja itse opittavan asian hallinnalle. Ryhmätyöskentelytaidot kehittyvät. Osa oppilaista huomaa vasta tehtävän palautettuaan, että eivät osanneetkaan. Nämä oppilaat saattavat kysyä ryhmänsä jäseniltä tai minulta, miten tehtävä olisi pitänyt tehdä. Siinä tilanteessa pääsen usein vielä neuvomaan oppilaita henkilökohtaisesti. Jotkut oppilaat eivät aktivoidu kysymään minulta tai ryhmänsä jäseniltä neuvoa, vaikka huomaavat tekevänsä tehtävät väärin. Huomaan opettajan näkymästä, että he eivät ole osanneet tehdä tehtäviä, ja voin palauttaa heille tehtävät uudelleen tehtäväksi ohjeen kera, tai tehdä tehtävät yhdessä heidän kanssaan esim. tukiopetuksessa. Tämä prosessi sisältää monenlaisten oppimisstrategioiden soveltamista, useita mahdollisuuksia oppia itse asia tai hankkia uusia metataitoja, sekä huomata tuen tarve. Kaiken tämän voi luonnollisesti todeta myös pelillisillä oppimistehtävillä tai tunninalkutesteillä, joita myös usein käytämme. Paras oppimispeli saa tunteet aktivoitua, tukee ryhmätaitojen kehittymistä ja harjoituttaa itse opittavan asian huomaamatta ja tehokkaasti. Tällainen on esimerkiksi Quizlet Live.

Ryhmästä voimaa

Maailmassa on hyvin vähän sellaisia työpaikkoja, joissa työskenneltäisiin täysin yksin. Melkein kaikki työ syntyy ryhmissä ja ryhmätyötaidot ovat tärkeitä. Perinteiset kokeet ja mm. Pisa-testi painottavat yksin tekemistä, mitä monet tutkijat pitävät vanhanaikaisena näkökulmana oppimiseen. Suuret innovaatiotkin syntyvät työryhmissä, vaikka kulttuurimme haluaa aina nostaa jonkun yksilön jalustalle ja näin illuusio siitä, että yksin pitäisi pärjätä pysyy voimakkaana yhteiskunnassamme.

Koulussakin työskentely voidaan järjestää niin, että oppilaat saavat voimaa ryhmästä. Oppilaat voivat istua itse valitsemissaan ryhmissä ja keskustella kaikista oppimistehtävistä. Näin voimme tukea sosiaalisuuden ja ryhmätyötaitojen kehittymistä. Osa kuitenkin haluaa työskennellä yksin, ja sekin pitää mielestäni olla sallittua. Erityisesti kielen oppimisessa arka oppilas voi jopa kokea identiteettinsä uhatuksi, jos hän joutuu pakotettuna puhumaan vierasta kieltä ihmisille, joihin hän ei luota. Olisi hienoa, jos oppilas voisi kehittyä tässäkin suhteessa, ja omien valmiuksiensa mukaan valita joko yksilötyön tai ryhmätyön, mutta kuitenkin haastaa itseään uskaltamaan kokeilla sitä toistakin lähestymistapaa joskus.

Kun pulpetit ovat ryhmässä, oppilas ehkä huomaa miten paljon muut saavat apua ja tukea toisiltaan samassa pöytäryhmässä vaikkei itse olisikaan ryhmän jäsen varsinaisesti, vaan sattuisi vain istumaan siinä, ja ehkä rohkaistuu jonakin päivänä itsekin osallistumaan ryhmätyöskentelyyn. Tabletkoulun keskustelupalsta on myös hyvä paikka harjoitella osallistumista ryhmäkeskusteluihin ohjatusti. Vaikkei olisi varma itsestään, sieltä näkee ikätovereiden mallivastauksia, joita voi vähän muutella omaan tarkoitukseen. Tabletkoulussa on monia muitakin ryhmätyökaluja, kuten esimerkiksi todella kattava ja perusteellinen vertaisarviointityökalu, jonka käyttämistä ryhmätyöpalautteen antoon suosittelen lämpimästi.

kuva3

Kun oppilaat päästetään tekemään omassa tahdissa ja työskentelemään ryhmissä, opettajasta voi aluksi vaikuttaa siltä, että mitään ei oikein tapahdu tai että käytössä on kyseenalaisilta vaikuttavia keinoja (esim. kopioiminen). Opettaja joutuu höllentämään otettaan ryhmän hallinnasta ja kaikki voi yhtäkkiä tuntua kaoottiselta.

Mutta – ei kannatakaan huolestua siitä, miltä päällepäin näyttää, vaan seurata tarkkaan oppilaiden edistymistä Tabletkoulun opettajan näkymästä. Voi olla, että se näkymä yllättää. Pelilliset tunninalkutestit ovat myös hyvä keino todeta nopeasti onko oppimista tapahtunut. Jotta sisäistä motivaatiota työskentelyyn pääsisi syntymään, pitää oppilaille kuitenkin antaa siimaa ja malttaa odottaa, että vastuutäkyyn tartutaan. On varmasti hyvä kuitenkin muistuttaa siitä, mitä oppilailta odotetaan (Seuraa prosenttiasi ja aseta itsellesi tavoitteita.) Pitää myös uskoa ja luottaa siihen, että kukaan ei jaksa loputtomiin kopioida (tai antaa kopioida) tai huijata tehneensä jotain mitä ei ole oikeasti tehnytkään, ja jossain vaiheessa se pitää omakohtaisesti kokea, että niin ei opi. Ryhmässä syntyy niitäkin herkullisia tilanteita, joissa ikätoveri sanoo toiselle, että et sinä noin opi, tai et saa pisteitä jos et oikeasti sitä tee, tai että, osallistu nyt tähän äläkä räplää kännykkääsi. Itse uskon vahvasti siihen, että meidän aikuisten kuuluu kasvattaa nuoria hallitsemaan itse omaa elämäänsä, eikä vahtia selän takana. Se päättyy aina kissa-hiiri-leikkiin, eikä opeta oppilaalle mitään hyödyllisiä taitoja.

Luova ajattelu

Neuvokkaat (resourceful) ihmiset ovat niitä, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa ja luovat innovaatioita. On erittäin arvokas taito osata etsiä ratkaisuja ’laatikon ulkopuolelta’ ja meidän pitäisi koulussa pystyä tukemaan sen taidon kehittymistä. Usein kuitenkin koulussa ne, jotka haluavat tehdä tehtävän omalla tavallaan, eivätkä kuuntele ohjeita, ovat niitä, jotka ’aiheuttavat hankaluuksia’ (esim. aikapula, tekninen työ ja turvallisuus). Olisi hienoa, jos pystyisimme sallimaan kokeilemista ja epäonnistumistakin.

Tabletkoulu mahdollistaa kokeilut ja uudelleen yrittämiset, kuten olen edellä kuvaillut. Syy tähän on suurimmaksi osaksi tekninen: välitön palaute ja mahdollisuus työskennellä omassa tahdissa. On hienoa nähdä miten oppilaat tarttuvat näihin mahdollisuuksiin, ja heiltä syntyy uudenlaisia näkökulmiakin, kun ideoinnille annetaan tilaa.

kuva4

Teemme juuri kahdeksasluokkalaisten kanssa USA-projekteja ja yllättäen projektien nimet eivätkään enää ole esim. NHL tai Miami, vaan joukkoon on spontaanisti ilmestynyt myös esim. kysymysmuotoisia projektinimiä kuten ”Miksi amerikkalaiset autot kuluttavat niin paljon polttoainetta?” Opettajan hienoimpia hetkiä ovat ne, kun hän huomaa, että oppilaat lähtevät omaehtoisesti uusille poluille ja haastavat itseään kokeilemaan uusia näkökulmia, menetelmiä tai oppimisstrategioita. Oppilaille pitää antaa vastuuta ja luottamusta, jotta siihen päästään. Harva lähtee kehittämään itseään ja luomaan uutta, jos hän ei koe olevansa arvostettu ja saavansa luottamusta ja olevansa vastuunkantoon kykenevä. Vai mitä sanoisitte oppilaasta, joka ei uskaltanut tehdä äänitystehtäviä luokassa, eikä kotona ollut ketään kenen kanssa tehdä, joten hän keksi soittaa ystävälleen ja nauhoittaa kännykällään heidän ennalta suunnitellun englanninkielisen puhelinkeskustelunsa vastaukseksi nauhoitustehtävään? Itse sanoisin, että 10 pistettä luovuudesta, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta. Lisäksi itse keskustelukin oli hieno ja sujuva, ja tehtävä omasta aloitteesta valittu.

Uudessa paradigmassa, josta Robinson puhuu, ja jota uusi Ops:kin tukee, ihan parasta on se, että opettaja voi peilata kaiken oman työelämäkokemuksensa kautta. Itsekin pidän siitä, että voin autonomisesti valita työtehtäväni ja päämääräni ja edistyä omassa tahdissani. Kaikista parhaimmat päivät ovat niitä, kun uppoudun johonkin tehtävään flown vallassa ja huomaan itse miten voisin kehittää itseäni tai saan onnistumisen elämyksiä uusista taidoista tai ideoista. Ihan huippua on myös se, että talosta löytyy paljon muitakin kasvattajia, joiden kanssa voin keskustella, ja rikastaa omaa ideavarastoani heidän näkökulmiensa avulla. Toivon myös, että saan ideoida uutta ja ideoitani kuunnellaan. Kun oppilaat lukuvuoden lopuksi arvioivat edistymistään uuden Opsin taitotavoitteiden perusteella, katson arviointeja myös sillä silmällä, miten minun tulisi omaa työtäni vielä kehittää.

Kestävää kehitystä

Uuden oppimistavan myötä maanantaiaamuni ovat muuttuneet aivan päinvastaisiksi kuin ennen. Ensinnäkin pystyn nukkumaan yöni hyvin, koska minun ei tarvitse miettiä keinoja saada seuraavana päivänä oppilaat kiinnostumaan opetuksestani, tai ahdistua jo etukäteen siitä, että joudun komentamaan ja kieltämään taas suurimman osan päivästä. Toiseksikin asiat tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään kun ensimmäinen tunti alkaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tunti alkaa Socrative-testillä viime viikon aiheesta ‘kestävä kehitys’: “When a person does not have food or can’t eat, he suffers from…” Oppilaat näkevät oikean vastauksen aina heti vastattuaan, ja saavat näin tietää omaan osaamisen tason edellisviikolla opetelluista asioista. Koe on vaikea. Tämän vaikeammaksi ne eivät yläkoulussa mene. Ollaan vain muutamien viikkojen päässä valtakunnallisesta kokeesta. Mielummin pidän tässä vaiheessa vaikeita kokeita kuin helppoja, ettei sitten valtakunnallinen koe ole liian kylmä kylpy. “Human right to voice one’s opinion publicly without fear of censorship or punishment is called freedom of…” Sähköinen koe on armoton, sillä pienestäkin kirjoitusvirheestä koko sana menee nollille. Edellisviikon lopulla aiheesta tehtiin monivalintatesti ja siitä tuli selkeästi parempia tuloksia. Päätän heti, että pidän tämän saman kokeen uudelleen huomenna, sillä vastatessaan oppilaat ovat oppineet lisää. Tärkeintähän on, että nämä sanat opitaan. En kuitenkaan kerro oppilaille mitään päätöksestäni. He eivät tosin vaikuta erityisen masentuneiltakaan, onhan alla kuitenkin viime viikon hyvä tulos ja välillä on aina vaikeampiakin testejä. On tärkeää, että opettaja muistaa tasapainotella helppojen ja vaikeiden testien väillä tasapuolisesti. Sillä saa oppilaiden luottamuksen. Oppilaat tietävät myös, että voivat korvata huonosti menneitä testejä ahkeralla tehtävänteolla. Kaikki pisteet kerääntyvät samaan saldoon kuitenkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävät lähtevätkin ihan itsestään käytiin sitä mukaan kun testi on tullut valmiiksi. Oppilaat löytävät taululta kappaleen numeron ja alkavat jutella englanniksi. En joudu kehoittamaan ketään työntekoon. Tämän viikon aiheena on futuurin ja konditionaalin kertaus. Asiat, jotka on käyty jo sekä seiskalla että kasilla. Taululta ja kappaleen johdannosta löytyy säännöt tarvittaessa. ”When I’m older, I will…”, “ If I had the power, I would…”, “If I had ruled the world, I would have…”

Jossittelu on aina yhtä kivaa ja mielenkiintoista. Tehtävissä on uusia sanoja, joita ihmetellään ryhmässä. Mikä on ‘hermit’? Mitä on ‘crickets’?, Mikä tämä ‘beauty pageant’ on? Joku ryhmässä löytää nopeasti vastaukset nettisanakirjasta ja  sitten vertaillaan vastauksia. Would I eat crickets? Would I like to be a hermit? Would I take part in a beauty pageant? Would I stay or run away if Justin Bieber sat next to me?

Screenshot 2016-03-14 at 10.32.53

 

Eipä uskoisi, että on aikainen maanantaiaamu ja ensimmäinen oppitunti. Nuoret eivät vaikuta yhtään väsyneiltä, tylsistyneiltä tai kouluvastaisilta, päinvastoin. Ennen kuin kukaan ehtii katsoa kelloa, tunti on ohi.

(Kuvakaappaukset ensi kesänä ilmestyvästä Tabletkoulun Englanti 9 -oppimateriaalista.)

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016

 

 

Nykynuoret

Nuoret ovat sellainen ihmisryhmä, joita ihmetellään ja määritellään aikakaudesta riippumatta. Diginatiivit. Kapinalliset. Angstiset. Egoistit. Tulevaisuuden toivot. Minäkin olen oppinut pari asiaa nykyajan nuorista. Jokainen heistä on tietysti yksilö, mutta on myös tiettyjä asioita, jotka leimaavat juuri tätä meidän aikaa.

Image-1.jpgDiginatiivit. Nuoret eivät mielestäni ole diginatiiveja, jos sillä sanalla tarkoitetaan sitä, että osaa valmiiksi käyttää lukuisia eri tietoteknisiä laitteita ja sovelluksia. Mielestäni nuoret ovat diginatiiveja siinä merkityksessä, että he ovat uteliaita oppimaan miten uusia sovelluksia ja laitteita käytetään, ja luovia siinä kun he heittäytyvät niihin tutustumaan. Heillä on sen verran kokemusta eri sovellusten ja laitteiden käytöstä, että he pystyvät arvaamaan ja ennakoimaan mikä uusien sovellusten tai laitteiden logiikka on, ja jos käytössä onkin jokin uusi logiikka, he osaavat arvostaa sen kekseliäisyyttä. Uusi sovellus kulkeekin eteenpäin kulovalkean tavoin nuorten porukoissa. Niistä puhutaan ja niitä suositellaan päivittäin. Minulle tullaan joka viikko esittelemään sovelluksia joista oppii englantia. Viime vuonna pelattiin ahkerasti Wordbasea, tänä vuonna on testattu pelejä nimeltä 94% ja 94 Degrees.

Screenshot 2016-01-18 at 12.49.12Multitaskaajat. Viime vuosina työtavat meidän enkun luokassa ovat muotoutuneet yhä enemmän ja enemmän omatahtiseen ryhmätyöskentelyyn. Aika usein hämmästyn tunnin jälkeen siitä, miten paljon oppilaat ovat saaneet aikaiseksi, vaikka tuntitilanne vaikuttaa joskus siltä, että mitään asiaan liittyvää ei oikein tapahdu. Pöydissä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Jos en näkisi oppilaiden tuotoksia, voisin helposti kuvitella, että mitään muuta ei ole tehtykään. Tästä syystä usein varmaankin ajatellaan että nuoret vain laiskottelevat eivätkä osaa keskittyä. Tästä syystä varmaan myös usein johtuu se närkästynyt “Joo, joo!” Nuori on oikeasti tekemässäkin, vaikkei se meistä aikuisista siltä näytä. Osaan itse asiassa hyvin samastua tähän. Tarvitsen itsekin aina vähintään kaksi asiaa tehtäväksi yhtä aikaa, jotta pystyn keskittymään mihinkään. Luento, jossa ei saa näprätä läppäriä on minulle täyttä tuskaa. Teen muita töitä samaan aikaan, mutta se auttaa minua keskittymään luennoitsijan puheeseen. On tietysti myös sellaisia oppilaita, jotka kaipaavat täyttä rauhaa ja hiljaisuutta tehtävän tekemiseen. Hankimmekin hyvät, luokkaääntä eristävät kuulokkeet oppilaille syksyllä, ja osa kertoo pitävänsä niitä vaikkei edes kuuntele musiikkia.

IMG_1221Nuorten laiskuus ja angstisuus on mielestäni aika pitkälti myytti. Muutun itsekin angstiseksi ja kapinalliseksi kun joudun istumaan paikallani ilman konkreettista omakohtaista tekemistä, jolla olisi jokin tavoiteltava päämäärä, ja jonka jälkeen löytyy heti seuraava asiaan liityvä haaste tavoiteltavaksi. Tuntihäirintäongelmat ovat kadonneet tyystin luokkatyöskentelystä sen jälkeen kun olen istuttanut oppilaat ryhmiin ja työllistänyt projekteihin. Vältän opemonologeja, ja annan mielummin lyhyet ja napakat ohjeet siitä, mistä löytyy lisää kirjallisia ohjeita. Oppilaat pyytävät minua apuun sitten kun minua tarvitsevat. Se näyttää toimivan tämän hetken nuorille hyvin. Ilman sähköistä kirjaa olisin luultavasti jatkuvasti kuitenkin ahdistunut siitä, että tuleeko oppilailla mitään valmista tulosta koskaan. Tabletkoulun kirjan avulla voin kuitenkin seurata tuotoksia ja osaamista päivittäin reaaliajassa.

Olen todella onnekas, sillä saan työskennellä aivan upeiden nuorten kanssa jokainen arkipäivä. Jokainen heistä haluaa oppia, ja melkein kaikki jaksavat osallistua tuntipuuhiin säännöllisesti. On hienoa nähdä miten he huolehtivat toisistaan, ja haluavat osallistua hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Jos pitäisi yksi termi valita näitä nuoria kuvaamaan, minä ottaisin sen “Tulevaisuuden toivot”.