OPS2016 ja englannin opiskelu Tabletkoulussa

Uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen laaja-alainen osaaminen kohtaa Tabletkoulun yläkoulun englannin oppimisen mm. näin:

Bloomin taksonomiaa voi soveltaa kielen oppimiseen esim. näin:

Kielenoppimisen taitotavoitteista (T1-T10) voi laatia esim. seuraavanlaisen lomakkeen:

Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Erilaiset oppijat

Peruskoulussa on monenlaisia oppijoita, enimmäkseen motivoituneita ja taitavia. On myös joitakin oppilaita, joita koulupuuhat ei motivoi, ja joitakin oppilaita, jotka ovat kovin innostuneita, mutta oppiminen ei vain tunnu onnistuvan. Luokista löytyy myös maahanmuuttajia, joiden heikot suomen kielen taidot tulevat turhan usein englannin oppimisen tielle. Jokaisella oppilaalla pitäisi kaikesta huolimatta olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, motivaation, kykyjen tai suomen kielen puutteista huolimatta.

Olen ollut opettaja viisitoista vuotta. Vuosien varrella olen kohdannut monenlaista hankaluutta järjestää tuntitilanteet tasavertaisiksi kaikille. Oppiminen on ollut hankalaa, koska suomenkielisiä ohjeita ei ole ymmärretty, kirjasta luettaessa tai luokkatilanteessa puhuttuna.  Hankalaa on ollut myös kun osalla oppilaista unohtuu usein opiskelussa tarvittavia välineitä kotiin, kuten esimerkiksi kirjat, vihko tai kynät. Hankaluuksia on tullut myös niissä tilanteissa kun opettaja selkeästi näkee, että osa oppilaista tarvitsisi vielä paljon toistoa kyseisestä asiasta oppiakseen sen kunnolla, mutta osa oppilaista odottelee jo tylsistyneinä seuraavaa aihetta. Erityisen ikäviä ovat ne tilanteet, kun haluaisi joskus antaa myönteistäkin palautetta ahkerille oppilaille, mutta opettajan nähtäville tulee aina vain uudestaan heidän epäonnistumisensa. Saattaa olla että oppilas jännittää koetilanteita, luokassa ääneen puhumista tai hänellä on lukemisen tai muistamisen vaikeus. Oppilas saattaakin onnistua silloin tällöin, mutta se ei tule opettajalle näkyväksi tai vastaukset eivät ole juuri sitä mitä siinä hetkessä haettiin, vaikka muuten olisivatkin hyvä vastauksia. Kaikista ikävintä on kuitenkin ollut se, kun on pitänyt vain todeta kurssin päätteeksi ketkä oppivat ja ketkä eivät, ja mennä eteenpäin siitä huolimatta.

Oppimisen tasavertaisuutta ja sujuvuutta etsiessäni päätin siirtyä sähköiseen oppimateriaaliin. Hankimme luokkaani Chromebookit ja Tabletkoulun oppikirjat. Aloin itse laatia Tabletkoulun oppimateriaalia kolme vuotta sitten. Luokassani on moitteettomasti toimiva wifi ja oppilailla hyvät kuulokkeet kuuntelutehtävien (tai englanninkielisen musiikin) kuunteluun, mutta myös muiden ryhmien puheensorinan pois sulkemiseksi. Oppilaat istuvat viiden hengen ryhmissä. Heitä kannustetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Oppilas saa tehtävästä aina välittömän suoran palautteen, ja oppii myös virheistään, joutumatta tekemään niitä toisten nähden. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan, eikä ketään tarvitse odotella. Annan oppilaille viikkotavoitteet: ”tällä viikolla on tarkoitus harjoitella tähän aiheepiiriin liittyvää sanastoa” tai ”kerronpa teille yhden rakenneasian ja saatte harjoitella sen tämän viikon aikana” tai ”tällä viikolla luetaan tämä teksti ja opetellaan itse kertomaan samantyyppisistä asioista”. Sen jälkeen oppilaat saavat valita sähköisessä aineistossa olevista vaihtoehdoista itselleen sopivat tavat oppia asian. Oppilailla on myös paperiset vihkot käytettävissään, ja nettisanakirjat ja -kääntäjät, jos he eivät esim. ymmärrä suomen- tai englanninkielisiä tehtävänantoja. Tunnit alkavat pienellä testillä, jolloin oppilas voi itse päätellä onko hän asian jo oppinut vai pitääkö hänen harjoitella lisää. Opettaja näkee minä tahansa hetkenä reaaliaikaisesti mitä oppilas osaa. Oppilas oppii itse arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään työskentelytapojaan. Oppilas uskaltaa enemmän, koska hän voi edetä oman näkymänsä suojassa, omassa työpisteessään, joutumatta esim. vastaamaan ääneen luokassa ja näin näyttämään osaamisensa.Tabletkoulun oppimateriaalit ovat jo valmiiksi eriyttäviä. Jokainen tehtävä on merkitty joko perustehtäväksi (P), syventäväksi tehtäväksi (SY) tai soveltavaksi tehtäväksi (SO). Ne, joille englannin oppiminen on haastavaa, voivat tehdä aina ensin P-tehtävät ja sen jälkeen SO-tehtävät, joita jokainen voi tehdä omalla tasollaan. SY-tehtävät ovat haastavampia. Materiaalissa on myös runsaasti lisätehtäviä ylöspäin eriyttämiseen. Pitkistä tekstikappaleista oppilaille on tarjolla myös lyhennetyt teksti. Oppilas voi lamppuikonia klikkaamalla vaihtaa tekstinäkymänsä. Opiskellessaan uutta tekstiä oppilas voi alleviivata tekstiin ja tehdä siihen omia merkintöjään. Vastatessaan kirjoitustehtäviin, käytettävissä olevista laitteista riippuen voi oppilaalle antaa mahdollisuuden käyttää oikolukua, ja näin oppilas voi itse tarkistaa oman tekstinsä. Sanastoissa on kuvat ja ääntäminen mukana. Olen itse päättänyt pitää kuvavihjeen suomenkielisen sanan tukena, jotta sanastojen opettelu olisi maahanmuuttajaoppilaille mahdollista, mutta opettaja voi muokata sanastoja myös muihin tarpeisiin sopivaksi. Oppilas voi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden tehtävistä. Jos hänelle on esim. kirjoittaminen työlästä, voi hän keskittyä puhe-, äänittämis- videointi- ja kuuntelutehtäviin.

 Sähköisessä opiskelussamme ei voi unohtaa oppimateriaalia kotiin. Aineisto toimii miltä tahansa laitteelta. Tuntipuuhat eivät kaadu siihenkään, ettei oppilaalta löytyisi kynää. Tosin monet oppilaista silti haluavat käyttää vihkoa ja kynää oppimisen tukena. Äkisti voisi kuvitella, että oppilaalta ei enää vaadita oikein mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Sähköisessä oppimisessa häneltä vaaditaan toisenlaisia asioita. Häneltä vaaditaan tarkkuutta, koska tehtävät voi tehdä vain kerran. Häneltä vaaditaan vastuunkantoa edistymisestään. Oppilas seuraa edistymisprosenttiaan säännöllisesti ja sen perusteella hän saa arvosanansa. Jos edistymisprosentti laskee, tarkoittaa se yksiselitteisesti sitä, että oppilas on laiskotellut, koska prosentteja voi kerätä ihan mistä tahansa tehtävästä, pitää etsiä vain niitä itselle sopivia tehtäviä. Vastaukset löytyvät tehtäviin myös aina materiaalista, pitää vain viitsiä katsoa. Ja opettajakin on aina läsnä neuvomassa henkilökohtaisesti. Sitä aikaa opettajalle jää paljon enemmän kun hänen ajankäyttönsä ei ole enää pääsääntöisesti koko ryhmälle puhumista. Oppilaalta vaaditaan myös aloitekykyä. Hänen pitää pystyä tarttumaan tehtävään ja viedä se loppuun saakka. Opettaja seuraa tietysti edistymistä, ja on oppilaalle tukena, jos edistymistä ei tapahdu tai oppilas ei pysty oma-aloitteisesti aloittamaan tehtäviä. Itse koen kuitenkin, että edistymisen ja aloittamisen taitojen kehittäminen oppilaissa on erittäin tärkeää, ja onkin hienoa, että oppimateriaalimme tukee näissä taidoissa kehittymistä. Ennenkaikkea olen ilokseni huomannut, että oppilaat nauttivat siitä kun saavat kehittää itsessään näitä taitoja.

Erilaisia oppijoita tukevia piirteitä Tabletkoulussa on paljon muitakin. Vuosikurssiin sitomattomat opiskelijat voivat työskennellä omatahtisesti kurssin parissa seuraavanakin lukuvuonna. Itse aion jättää nykyisten seiskaluokkalaisten kurssin auki ysin keväälle saakka. Näin nekin oppilaat, jotka motivoituvat koulupuuhiin vasta esim. ysiluokalla saavat aina uuden mahdollisuuden oppia seiskan asiat. Oppilasta arvioidessa, opettaja voi ottaa huomioon vain tietyn osan suorituksista, esim. pelkästään tehtäväpisteet. Teen itse näin muutaman oppilaan kohdalla, joilla on esim. todettu muistamisen tai oikeinkirjoittamisen vaikeus. Opettaja voi siis arvioida oppilaat muunkin kuin ulkoamuistamisen perusteella. Useimmat oppilaat pitävät testeistä ja motivoituvat niistä, ja siksi olen päättänyt pitää pieniä tunninalkutestejä, mutta ne voi opettaja jättää arvioinnissa myös omaan arvoonsa, koska pisteitä oppilaille kertyy paljon muustakin. Pääasia on, että tehtäviä on tehty.

Ollut hienoa nähdä oppilaiden kehitys. Oppilas, jota olen pari vuotta seurannut paperilla, eikä kehitystä ole tapahtunut, on nyt ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hänellä on oppimisvaikeuksia, mutta hänen vieraskielisestä tekstistä on yhtäkkiä tullutkin ymmärrettävää. Toinen oppilas, jota ei oikein millään saatu mukaan oppimiseen seitsemännen luokan ensimmäisen puolen vuoden aikana, koki ahaa-elämyksen löytäessään oikoluvun, ja nyt hän on löytänyt intoa alkaa tehdä tehtäviä. Aikaisemmin hän ajankulukseen vain arpoi monivalintoja ja kertoi pelkäävänsä kirjoittamista, koska siinä tulee vain kaikki aina väärin. Nyt hänen ei tarvitse enää palauttaa opettajalle virheitä. Monet oppilaat, jotka eivät motivoidu koulusta, innostuvat pelaamaan sanapelejä. On hienoa nähdä heidän pidättävän hengitystä jännässä paikassa ja tuulettavan onnistuessaan. Oppimisella on silloin merkitystä. Osa taitavista oppilaista tulee jo välitunnilla kirjoittamaan kirjoitelmia ja katsomaan videoita. Hienoa on myös se, että enkun tunnille voi tulla heti Suomeen muutettuaan, eikä tarvitse odottaa että suomen kieli kehittyisi.  Maahanmuttajat ovat usein todella innokkaita oppijoita. On harmillista, että muidenkin aineiden oppiminen tyssää siihen, ettei suomea vielä osata.

On hienoa, ettei oppilaan tarvitse enää epäonnistua englannin opinnoissa kirjoittamis- tai muistiongelmien takia tai siksi, että hän ei osaa suomea tai motivoidu koulusta. Keinot löytyvät kiertää asioita, jotka ovat oppimisen tiellä. Itselleen sopivaa tekemistä löytyy, ja pelkästä tuntityöskentelystä palkitaan. Oppilaat oppivat haastamaan itseään ja rikkomaan omia rajojaan.  ”En tiennytkään, että osaisin tämän, tai uskaltaisin ylipäätään tehdä tällaista.”  (äänitystehtävästä)

 

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016

 

 

Arvioinnista

Katselin juuri luennon Arabian koulun matematiikan opiskelussa käytössä olevasta tavoitemittarista. Eve Lappalainen mainitsee luennossa Pekka Peuran, ja toteaakin tehneensä Pekan loistavasta mallista oman, peruskouluun sopivan mallin. Tavoitemittari on mielenkiintoinen, ja on upeaa, miten Arabian koulun oppilaat on otettu mukaan sekä suunnittelemaan mittaria, että esittelemään sitä.

Screenshot 2016-01-20 at 08.58.44
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.
Screenshot 2016-01-20 at 08.59.00
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.

Oma arviointimallini on myös saanut tukea Pekka Peuran ajattelusta, ja myös minä koen, että Pekan malli ei ehkä kaikilta osin toimi peruskoulussa (en ole ainakaan uskaltautunut kokeilemaan), joten minäkin sovellan sitä osittain. Esimerkkinä mainittakoon se, että Pekka Peura antaa kurssin alussa oppilaille kaikki tehtävät, ja pisimmälle ehtinyt ehtii opiskella itselleen parhaimman arvosanan. Minunkin oppilaani saavat edetä omassa tahdissa, mutta annan tehtävät kuitenkin vähitellen. Materiaalissani on (kuten Evelläkin) perustehtäviä, syventäviä tehtäviä ja soveltavia tehtäviä – Tabletkoulun jaon mukaan. Oppilas saa kurssin alussa arviointikriteerit, ja päättää mihin arvosanaan hän pyrkii. Jos oppilas pyrkii arvosanaan seitsemän, hän aloittaa perustehtävistä ja ne tehtyään kokeilee, jos onnistuu vielä tekemään joitakin syventävistä tai soveltavista tehtävistä.
Kymppiin pyrkivä oppilas taas voi tehdä kaikki tehtävänsä pelkästään esim. syventäviä ja soveltavia tehtäviä niin halutessaan. Tabletkoulun materiaalissa on runsaasti lisätehtäviä. Näin siis jo hyvin englantia osaavan oppilaan ei tarvitse kerrata don’t didn’t vai doesn’t -tehtäviä, vaan hän voi esim. lukea kirjaa englanniksi ja kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa. Pisteitä oppilaalle kertyy joka tapauksessa, valitsi hän minkälaisen tehtävän tahansa. Lopputulema on siis sama kuin esim. Pekalla. Eniten pisteitä kerännyt saa parhaimman arvosanan. Suuri lisätehtävien määrä mahdollistaa sen, että oppilas voi valita aihepiiristä itselleen sopivantasoisia tehtäviä. Englannissa tämä toimii loistavasti, koska tasoerot ovat niin suuret. Oppilaat tietävät todella hyvin mitkä tehtävät toimivat heidän tasolleen, ja opettaja on tarvittaessa ohjaamassa jos he tekevät virhearviointeja.

Screenshot 2016-01-20 at 15.25.48
Esimerkki Tabletkoulun 9. luokan englannin materiaalin tehtävätyypeistä (p=perustehtävät, sy=syventävät tehtävät ja so=soveltavat tehtävät)
Screenshot 2016-01-20 at 08.57.55
Oppilasryhmän etenemisprosentit paremmuusjärejstyksessä. Edistysmisprosentti koostuu tehtävistä (50%) ja testeistä (50%).

Pekka Peuran mallissa oppilas tekee testit kun hän kokee olevansa niihin valmis, ja haluaa edetä. Tätä en ole voinut toteuttaa omassa mallissani. Uskoisin, että minun oppilaillani olisi marraskuun ja huhtikuun lopussa valtava määrä rästiin jääneitä testejä. Suuri osa arviointi-ideaani on kehittynyt koestressin vähentämiseksi, ja testien kasaannuttua oltaisiin entistä pahemmassa tilanteessa. Pidän kaikille testit samaan aikaan, vaikka yksittäiset oppilaat tarvitsisivatkin vielä lisäaikaa. Yleensä esim. kielioppiasian opetteluun on siinä vaiheessa käytetty jo esim. kaksi oppituntia, joten ei testejä ihan kylmiltään tarvitse tehdä. Testejä saa myös käydä uusimassa koulun jälkeen. En ole myöskään uskaltautunut jättämään testejä pois kuten Even mallissa. Haluan tarjota oppilaille sellaisiakin tehtäviä, joita voi tehdä ryhmässä ja mahdollisesti vain itselleen (esim. tekstien ymmärtämiset, sanaston opettelut) ja kun ollaan sen varassa, että oppilas kertoo tehneensä, mutta mitään konkreettistä jälkeä siitä ei ole, niin aika monelle nuorelle tulee houkutus sanoa tehneensä, vaikka ei ole tehnytkään, varsinkin kun tehtäväpisteistä kertyy 50% arvosanasta (testipisteistä toiset 50%). Olen ajatellut niin, että mitä useammin meillä on pieni muutaman minuutin testi, sitä siedättyneemmäksi oppilaat tulevat testeille, mutta ne eivät kuitenkaan hallitse heidän stressitasoansa siinä määrin kuin yksi tai kaksi kurssikoetta. Testi arkipäiväistyy, mutta auttaa minua antamaan heille reilun arvosanan. Osa on oppinut jopa pitämään testeistä.

Oppilas voi seurata omaa kehitystään reaaliaikaisesti Tabletkoulun arviointisivulta ja tehdä ’korjaavia liikkeitä’. Jos hän toivoo itselleen parempaa arvosanaa, hänen tulee vain tehdä enemmän tehtäviä, ja ehkä joskus myös paikata väliin jääneitä testejä. On ollut hienoa katsoa miten hyvin tämä mittari toimii, ja oppilaat saavat reiluja arvosanoja. Etenenisprosentit laskeutuvat tarkalleen juuri niitä vastaaviin taitotasokuvauksiin.

Oppilaat ovat mukana tämänkin mallin kehittämisessä. Kerään heiltä palautetta säännöllisesti ja useat tehtävät on luotu oppilaiden ideoiden pohjalta. Helppoa, kun itse kirjoitan materiaalin ja kuuntelen heidän reaktioitaan päivittäin luokkahuoneessa.

Puoli vuotta sähköistä opiskelua – summa summarum

Puoli vuotta on nyt kulunut kokeiluamme, jossa paperiset kirjat on korvattu sähköisellä oppimateriaalilla. Pyysin oppilailta viimeisellä viikolla itsearvioinnin yhteydessä palautetta. Sain 139 vastausta.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.29.32 AM

Kaksi kolmesta oppilaasta kokee sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin paperisten materiaalien tuomat toimintatavat. Se on mielestäni aika huima osuus, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi ja täysin erilainen toimintatapa kuin ennen. Lisäksi sähköiset toimintatavat vaativat oppilaalta enemmän. Voisi kuvitella, että se aiheuttaisi murrosikäisissä peruskoululaisissa kapinahenkeä. Jokainen suoritus tallentuu, ja jokaisesta suorituksesta saa pisteitä. Kukaan ei voi teeskennellä työskentelevänsä, eikä ole ketään tai mitään mitä voisi syyttää huonosta menestyksestä. On vain oma ahkeruus. Jokaisella tunnilla on pitänyt työskennellä ’sata lasissa’, jotta on saanut itselleen kerättyä hyvät pisteet. Kymppiin yltäneet oppilaat ovat tehneet 200-250 tehtävää syksyn aikana.

Ei tule kotitehtäviä, mikä antaa rauhoittavan tunteen, mutta samalla tuntee, että pitää opetella tunnilla paremmin, ja niinpä keskityn paremmin tehtäviin.

En malttanut olla kysymättä kaikenlaista itseäni pitkin syksyä askarruttanutta asiaa, joten kyselylomakkeesta tuli pitkä. Joillakin oppilailla meni koko tunti lomakkeen täyttämiseen, mutta he olivat myös  mielissään, kun heidän mielipidettään kysyttiin. Laadin kyselyn Googlen lomaketyökalulla. Olen käyttänyt sitä ennenkin ja se on mielestäni aivan loistava väline pitkänkin kyselyn laatimiseen. Oppilaiden oli myös helppo tunnistaa pakolliset kysymykset ja ymmärtää, miten tehtäviin vastataan. Minun on helppo nähdä taulukosta jokaisen oppilaan henkilökohtaiset itsearvioinnit, ja automatiikka luo minulle myös valmiit graafit koko ryhmän vastauksista. Tehtävien laatiminen antoi minulle myös mahdollisuuden selittää oppilaille asioita, joista oli pitkin syksyä jäänyt sellainen tunne, että kaikki eivät olleet niitä vielä sisäistäneet.

Screen Shot 2015-12-19 at 10.57.50 AM

Kyselyn alkuosa keskittyi itsearviointiin. Negatiivisimmin sähköiseen oppimiseen suhtautuvat oppilaat olivat hyvin usein niitä, joiden oli vaikea pitää itselleen opiskelukuria. Ajatus siitä, että koneille meno on jotain ylimääräistä, joka ei liity varsinaisesti opiskeluun, elää siis sitkeästi vielä osassa oppilaita.

Screen Shot 2015-12-19 at 12.37.43 PM

Screen Shot 2015-12-19 at 12.38.14 PM

Seuraavassa osiossa kysyin miten oppilaat kokevat erilaiset tehtävätyypit. Vaikempia asioita oppilaille ovat äänitystehtävät (30,9%), tiedonetsintätehtävät (20,1%), ja kirjoitustehtävät (13,7%). Saan tästä hyvän ohjenuoran oppimateriaalin jatkomuokkaukseen. Yritän löytää lisää tapoja harjoitella juuri näitä taitoja. Äänitystehtävät olivat tosin kärjessä myös kysymyksessä ”Minkälaisia tehtäviä toivoisit vähemmän?” (58%). Tämän listan kärjessä oli myös videoiden tekeminen (43,5%). Oman puheen äänittäminen on varmasti monelle uutta ja siihen tottuminen vie aikaa. Tehtävänantojen ja englanninkielisten tekstien ymmärtäminen sitä vastoin on oppilaiden mielestä helppoa. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan kirjoissa tehtävänannot ovat englanniksi, ja olenkin paljon miettinyt miten se koetaan.  Tämän kyselyn perusteella se ei ole oppilaille lainkaan ongelmallista. Aloin alunperin kirjoittamaan tehtävänannot englanniksi oppilaiden ehdotuksesta.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.13.16 AM

Kysyin myös, mitkä tehtävätyypit koettiin hyödyllisiksi ja tehokkaiksi oppimisen kannalta, ja minkälaisia tehtäviä oppilaat toivoisivat lisää. Oppilaat vastasivat, että yhdistämistehtävät ovat heidän mielestään tehokkain tapa oppia (61,2%). Seuraavaksi tehokkain heidän mielestään on Socrative-testi (58,3%) ja kolmanneksi kielioppisivun täydennystehtävät (56,1%). Oppilaat toivovat lisää täydennystehtäviä (64,1%) ja kirjoitustehtäviä (42,7%), vaikka niitä on jo runsaasti materiaalissa, ja harva edes ehti ne kaikki tekemään. Ne ovat kuitenkin niitä turvallisia kestosuosikkeja, joissa ei tarvitse laittaa itseänsä kovinkaan paljon ’likoon’. Äänitystehtävät koettiin kaikista tehottomimmiksi. Itse olen kyllä tästä asiasta eri mieltä, mutta oppilas ei ehkä vielä ole saanut omakohtaista kokemusta sen tehtävätyypin hyödyllisyydestä. Ehkä matkamme jatkuessa sekin ilo avautuu heille paremmin.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.37.04 AM

Itse olin kovin ilahtunut Adamin blogin suosiosta, onhan se minun luova tuotokseni. Olen upottanut Adamin blogiin opetussuunnitelman mukaisen sanaston ja kieliopin. Oppilaat ovat lukeneet Adamin seikkailuja mielenkiinnolla, samaistuneet hänen elämäänsä, ja kysyneet aina jokaisen artikkelin lopussa häneltä kysymyksiä. Viimeiset viisi artikkelia yhdeksännen luokan kevättä varten on minulla vielä kirjoittamatta ja aionkin työstää ne luvut joululoman aikana. Adamin blogia voi lukea täällä.

Screen Shot 2015-12-19 at 11.41.08 AM

Yhdeksännen luokan tekstit ovat mielestäni olleet aika haastavia, joten olen kirjoittanut niihin myös helpotetut versiot. Harva näyttää niitä kuitenkaan käyttävän. Olen ollut hyvin ilahtunut siitä, miten tekstit ovat tempaisseet oppilaat mukaansa. On ollut suuri ilo kuunnella ryhmäkeskusteluja, kun oppilaat ovat selvittäneet tekstien sanomaa ja pohtineet sanojen merkityksiä. Adamin blogin lisäksi oppilaat lukevat myös esim. Guardianin ja New York Timesin verkkoartikkeleita.

Oppilaiden palaute oli kaiken kaikkiaan kovin ilahduttavaa ja rohkaisevaa kokeilumme kannalta. Tabletkoulun tehtävätyypit ovat oppilaiden mielestä hyvin toimivia ja luomani tehtävät mielenkiintoisia. Chromebook-laitteet ja Soneran 4G-reititinkin ovat toimineet niin hyvin, että niitä ei mainittu kertaakaan missään palautteessa. Tähän lopuksi vielä otteita ’Sana on vapaa’ -palstalta. Tästä on hyvä jatkaa.

Minusta enkun opiskelu on ollut tähän mennessä erittäin mukavaa ja kiinnostavaa. Tabletkoulu on ollut mielestäni erittäin hyvä tapa opiskella ja harjoitella enkun tehtäviä. Mielestäni enkun opiskelu on ollut erittäin tehokasta ja antoisaa.

Minusta tällä tavalla oppii todella hyvin ja tämä on helppoa.

Mielestäni arviointi on ollut hyvä. Prosentin avulla on helppo seurata omaa kehittymistä ja työntekoa. Se myös kannustaa tekemään tehtäviä ja auttaa panostamaan enemmän englannin opiskeluun.

Sähköisesti opiskelu on nopeampaa ja kivempaa eikä laukku paina niin paljoa kun on 2 kirjaa vähemmän. Sähköisesti on paljon nopeampaa kirjoittaa kuin käsin sekä muutenkin opiskelu sujuu vain paljon helpommin kun on tottunut käyttää koneita.

Mielestäni sähköinen oppimateriaali on mukavaa vaihtelua.

On kiva kun voi samalla kuunnella musiikkia ja tehdä niitä tehtäviä joista pitää.

Opiskelu tietsikalla on kivempaa. Voi samalla kuunnella musiikkia ja ei tarvi tuoda kirjoja kouluun ja tehtävät ovat kivempia kuin muiden kirjojen tehtävät.

Sähköisissä oppimateriaaleissa on kivaa, että on esim. oikolukuja. Silloin tiedät jos sana on kirjoitettu väärin.

Jos ei tiedä jotakin sanaa tai asiaa niin se on helposti etsittävissä. Oppilaalla on aika paljon vastuuta kun Tabletkoulu on käytössä, eli se opettaa oppilaat ottamaan itse vastuuta.

Sähköinen materiaali on minusta kivempaa kuin paperinen materiaali. Se on kivempaa koska voi etsiä netistä sitä sanaa minkä haluaa esimerkiksi esitelmään tai tehtävään.

Sähköinen on opetuksen valvomisen ja ajankäytön kannalta helpompi ratkaisu koska opettaja pystyy nähdä omalta koneeltaan että jokainen oppilas tekee tehtäviä ja kokeita.

Sähköinen materiaali on ainakin minulle parempi koska pidän tietokoneella kirjoittamisesta ja olemisesta niinkuin monet muutkin. Ja se on hyvä koska ei tarvitse kantaa kirjoja edes takaisin koulusta kotiin ja silti voi opiskella kotona ja kännykältä.

Olen todella pitänyt Tabletkoulusta, koska pidän itsenäisestä työskentelystä ja siitä että saan tunnin viettää tietokoneella ja kirjoittaa sillä jotain. Tabletkoulu on antanut mahdollisuuden kehittyä englannissa itsenäisesti, mutta kuitenkin opettajan läsnäollessa.

Tykkään enemmän sähköisestä kirjasta, koska tietokoneella tekeminen on mukavampaa ja on mielenkiintoa tehdä tehtäviä enemmän. Keskittymään paljon auttaa se että voin kuunnella musiikkia samalla kun teen tehtäviä. Jos ei ymmärrä jotain asiaa, esim. sanaa niin tietokoneella löydän helpommin vastauksen siihen.

Sähköinen kirja on hauskempi kun paperiset kirjat.

Minusta sähköinen materiaali on kivempaa kuin paperilla oleva. Mielestäni se on helpompaa oppia kun voi nopeasti etsiä netistä apua. Tehtävät ovat kiinnostavampia ainakin nyt englannin opiskelussa.

Minusta tällä oppiminen on todella helppoa, hauskaa ja erilaisempaa kuin muu oppiminen. Tabletkoulu on myös erittäin helppokäyttöinen.

Tykkään siitä paljon että meillä ei oo enään kirjoja ja opin hyvin kaikki asiat kun meillä on Tabletkoulu koska koko ajan on tehtäviä ja riittää tekemistä!:)

Tää on tosi kivaa ja oppii iha hyvin ja haluaisin aina tällästä.

Minusta sähköinen oppimateriaali on ehkä parempi vaihtoehto kuin perinteinen oppimateriaali, syynä on se että se suo oppilaille tietynlaista vapautta oppimisessa ja myös helpottaa tehtävien tekemistä varsinkin nykyajan tekniikan täytteisessä elämässä.

Pidän Tabletkoulussa eniten siitä kun saa harjoitella koko tunnin vapaasti kappaleen asiaa ja perehtyä siihen hyvin itse. On myös mukavaa kun opettaja näkee oman suoritukseni ja pystyy arvioimaan ja olla ”mukana” oppilaan kehityksessä/näkee kuinka oppilas osaa tunnilla tehdyt asiat. Pidän Quizlet korteista koska ne ovat monipuolisia ja niillä pystyy harjoittelemaan. Tabletkoulu on monipuolinen ja hyvä!