”Sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun.”

Vuoden kokeilumme sähköisten materiaalien parissa alkaa olla lopussa. Ilokseni olen saanut todeta, että kaikki on toiminut täydellisesti. Saimme lisää laitteita, ja ensi syksyksi olemme tilanneet sähköiset materiaalit myös toiselle kielten opettajalle. Muun muassa kaikki uudet seiskaluokkalaiset aloittavat ensi syksynä enkun (ja osa myös ruotsin) opiskelut Tabletkoulun materiaaleilla.

Yhdeksännen luokan englannin materiaali on nyt valmis, ja se julkaistaan oikolukujen ja tarkistuskierrosten jälkeen piakkoin. Rakensimme materiaalia koko lukuvuoden ajan. Peter Kurrosen englanninkieliset oppilaat kansainvälisestä koulusta olivat mukana materiaalin luomisessa, ja minun viisi yhdeksännen luokan ryhmää testasivat kaikki tehtävät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sain paljon hyvää palautetta oppilailta siitä huolimatta, että he joutuivat työskentelemään keskeneräisen materiaalin avulla (ja tekemistä oli paljon) sekä sopeutumaan vielä viimeisenä peruskouluvuotenaan ihan uudenlaiseen opiskeluun. Ennen kaikkea olin erittäin tyytyväinen ysieni menestykseen valtakunnallisessa kokeessa (keskiarvo 7,4). Minulla ei ole kattavia tilastoja aiemmilta vuosilta, mutta kaikenkaikkiaan koe tuntui menevän paremmin kuin ennen. Kiitettäviä tuntui tulevan enemmän ja heikkoja arvosanoja vähemmän. Erityisen ilahtunut olin siihen, miten oppilaat osasivat päätellä uusien sanojen merkityksiä niiden käyttöyhteydestä, ja siihen, miten idiomaattisesti ja luontevasti he kirjoittivat englantia. Omien tekstien kirjoituttaminen yläkoulussa jäi paperiaikaan vähemmälle, Tabletkoulun pohja mahdollistaa omien tekstien kirjoittamisen viikoittain. Lisäksi, oppilaat kokevat tietokoneen oikoluvun erittäin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uskoisin, että sanojen arvaamiseen auttaa se, että on pystynyt usein varmistamaan epäilyksensä nettisanakirjasta, ja näin oppilaat ovat saaneet lisää itsevarmuutta oppijoina. Omaksi kehityskohteeksi aion ottaa suullisen kokeen järjestämisen valtakunnallisen kokeen yhteydessä lähitulevaisuudessa. Yli 500 oppilaan koulussa käytännön järjestelyt eivät tule olemaan helpot, mutta uskon, että lujalla tahdolla siihenkin vielä keksitään ratkaisu.

Valtakunnallisen kokeen jälkeen työllistin ysit projektin pariin. Noin kuukauden ajan oppilaat käsikirjoittivat, näyttelivät ja editoivat hyviä uutisia.

Screen Shot 2016-06-01 at 4.51.24 PM

Tässä projektin paras tuotos, jaan sen oppilaiden luvalla:

Usein kuvitellaan, että sähköinen opiskelu on pelkästään koneen ääressä istumista, mutta tämä Good News -projekti on hyvä esimerkki siitä, että väite ei pidä paikkansa. Useimmat uutisia luoneet ysit eivät istuneet kuukauteen lainkaan koneen ääressä. Näin hienoja tuotoksia syntyi silti, ja oppimista tapahtui laaja- ja monialaisesti. (”Missä maissa onkaan jo tasa-arvoinen avioliittolaki?”, ”Tällä sivustolla ei ole kyllä yhtään positiivista uutista ikinä!” ”Mitä on sääennustus englanniksi?”) Projektin päätteeksi oppilaat tekivät kattavat itse- ja vertaisarvioinnit, joihin Tabletkoulusta löytyi hyvät työkalut.

Keräsin myös seiskaluokkalaisilta palautetta. Toisin kuin 9. luokkalaiset, he ovat saaneet opiskella koko vuoden valmiilla oppimateriaalilla. Heistä yli 70% kokeekin sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin opiskelun paperisten oppimateriaalien avulla. Ne, jotka eivät pitäneet Tabletkoulusta, eivät osanneet antaa muuta perustelua kuin että ovat tottuneet paperikirjoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä miten he menestyvät valtakunnallisessa kokeessa muutaman vuoden kuluttua, opiskeltuaan sähköisesti kolme vuotta.
Screenshot 2016-05-27 at 11.37.10

Lopuksi vielä lainauksia oppilaspalautteista:

”sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun, ja englanti onkin suosikkiaineeni jo osin tabletkoulun ansiosta. Tehtävia löytyy joka alueelta, myös niiltä joissa osaamiseni on ollut vähän heikompaa. Olen oppinut paljon uutta, enemmän kuin olisin uskonut, varsinkin oikeinkirjoituksessa yms. Suosittelen :)” poika, 7. lk

”Mielestäni tabletkoulu on hyvä tapa oppia. Aluksi se tuntui vaikeammalta, mutta minusta se on nyt helpompaa.” tyttö, 7. lk

”Sähköisissä oppimateriaaleissa on hyvää se, että esimerkiksi monista tehtävistä saadut pisteet näkyvät heti. Ja tehtävän mennessä väärin, oikea vastaus on näkyvillä. Tehtävistä voi myös itse valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä ne omaan tahtiinsa.”  tyttö, 7. lk

”Mielestäni sähköinen oppimateriaali on parempi. Sähköisen oppimateriaalin avulla opettaja näkee paremmin että mitä oppilaat on tehny tunnin aikana.” tyttö, 7. lk

”Sähköisessä materiaalissa on hyvää se, että voi tehdä itsenäisesti tehtäviä ja mennä eteenpäin omassa tahdissa. Kun on saanut oranssit tehtävät valmiiksi, voi mennä harmasiiin tehtäviin, eikä tarvitse jäädä odottelemaan muita ja olla tekemättä mitään.” tyttö, 7. lk

”Tabletkoulu on nostanut itsevarmuuttani kieltä kohtaan, koska koin useasti onnistumisen tunteen, kun sai itse päättää mitä tekee ja onnistua sitten siinä.” poika, 9. lk

”Mielestäni sähköinen opiskelu on paljon mukavempaa ja avartavempaa, jos vaikka verrataan internetin ja oppikirjojen sisältöä.” tyttö, 9.lk

”Sähköisen materiaalin avulla pääsee opiskelemaan ajankohtaisia aiheita.” tyttö, 9. lk

”on hyvä kun voi tehdä niin monta tehtävää kuin kerkeää eikä ole niin että pitäisi tehdä 3 tehtävää ja odottaa, että kaikki saavat tehtyä ja sitten käytäisiin yhteisesti läpi.” tyttö, 9. lk

Suurkiitos kaikille ysin materiaalin rakentamisessa auttaneille kollegoille! On ollut erittäin motivoivaa ja voimannuttavaa kuulla teidän positiivisia kokemuksianne, ja innostuneita oppilaspalautteita! Keep ’em coming! :) Esimerkiksi Tabletkoulun yläkoulun englannin Facebookin ryhmässä saa mielellään jakaa kokemuksia jatkossakin.

Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Mainokset

Omatahtisesta etenemisestä

Uudet tuulet koulumaailmassa aiheuttavat aina paljon keskustelua ja ennakkoluulojakin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla kritisoidaan omatahtisen oppimisen menetelmiä murrosikäisten lasten kuulopuheiden perusteella, käymättä luokissa itse katsomassa mitä siellä tapahtuu, tai edes kysymättä opettajalta, miten hän opetuksensa rakentaa. Keskusteluissa puhutaan mm. omatahtisuudesta, käänteisestä opetuksesta ja sähköisistä materiaaleista, olettaen, että ne aina liittyvät toisiinsa, mikä ei pidä paikkansa.

IMG_1285Itse suosin omatahtista etenemistä ja käytän sähköistä oppimismateriaalia, koska se monipuolistaa opetusta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Kenenkään ei tarvitse istua tekemättä mitään, koska ei osaa tehtävää tai on niin nopea, että joutuu aina odottamaan toisia. Jokaisella tunnilla voi itse valita tekeekö mieluiten keskusteluja, kuunteluita, kirjoittamista, lukemista vai luovia töitä (videot, animaatiot jne). Vai haluaako ehkä pelata. Jos oppilas kokee tunnit yksitoikkoisiksi, hänellä on aina mahdollisuus poiketa omasta mallistaan ja tehdä välillä jotain muuta. Hyvään arvosanaan vaaditaankin monipuolisia tehtäviä. Olen saanut sen kuvan, että harva opettaja kuitenkaan käyttää sähköistä materiaalia vaikka suosiikin omatahtista etenemistä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa jos oppilas etenee omatahtisesti paperisella materiaalilla kuin, jos hän etenee sähköisessä oppimisympäristössä. Sähköisessä ympäristössä kaikki hänen suorituksensa tallentuvat pisteiksi, joista muodostuu hänen arvosanansa. Pisteiden kerääminen motivoi monia ja konkretisoi etenemisen. Voisiko loistavampaa tapaa olla kehittää oppilaan omaa arviointikykyä siitä, mistä arvosana muodostuu, ja mitkä ovat menestymisen tai epäonnistumisen syyt? Varsinkin kun numerot on höystetty taitotasokuvauksilla, ja sähköisestä tehtävälistasta näkyy mustaa valkoisella, mitkä tehtävät on tehty ja mitkä ei, ja mitä arvosanoja mistäkin testistä on saatu. Avaan tietysti taulukoita oppilaille usein, seiskoille useammin ja yseille harvemmin: “Muistattehan katsoa arvioinnista arvosananne aina välillä ja tehtävälistasta lisää tekemistä jos haluatte nostaa arvosanaa.” Minusta kyllä näyttää, että jokainen oppilas katsoo tilanteen aina tunnin aluksi ja lopuksi joka tapauksessa.

IMG_1288Minun enkun tunneillani siis saa edetä omassa tahdissa muuten, mutta kielioppiin ei saa mennä ennen kuin olen sen selittänyt. Jokaisen asian yhteydessä oppilas saa itse valita, millä tavalla sen opiskelee. Kaikki tehtävät kerääntyvät samaan pistesaldoon. Oppilaat ja minä pidämme todella paljon siitä, ettei kenenkään tarvitse koskaan odottaa ketään. Työskentelyrauha on ihan eri luokkaa kuin silloin kun yhdessä tarkastettiin tehtäviä ja odoteltiin, että hitaimmatkin ehtii mukaan. En usko, että osaisin tai pystyisin toteuttamaan omatahtista etenemmistä ilman sähköistä alustaa. Olisin jatkuvasti huolissani siitä, tuleeko asiat opittua vai ei. En pystyisi koordinoimaan paperipaljoutta enkä jaksaisi kahlata läpi oppilaiden töitä. Nyt näen jokaisen oppilaan jokaisen tehtävän sähköiseltä alustalta, ja tunninalkutestit näyttävät myös hyvin missään mennään. Sähköisesti nämä kaikki toiminnot vievät niin vähän aikaa, että voin ne toteuttaa. Kuka ihme jaksaisi tarkastaa paperilla pistarit joka ikinen tunti? Automatiikka tarkastaa minun testit, niitä laatiessa pitää vain olla ovela. Ja jos automatiikka tekee jotain hassua, katson testit itse. Oppilaat kyllä aina huomauttavat asiasta niissä tapauksissa. Pitempiäkin kirjoitustehtäviä toki tehdään, ja ne tarkastan tietysti aina itse, kaikkeen ei kone pysty. Käänteistä opetusta en varmastikaan ihan puhtaasti käytä missään. En usko, että saisin oppilaitani katsomaan videoita etukäteen kotona. Toki aiheeseen johdatellaan monesti videolla, jonka voi katsoa omassa tahdissaan sopivassa kohdassa.
Screenshot 2016-02-04 at 16.06.11Opettajat ovat pitkän yliopistokoulutuksen käyneitä ammattilaisia, tuskin kukaan olettaa, että oppilas ymmärtäisi uudet asiat selittämättä. Huolissaan oleville vanhemmille sanoisin, että jos sinua kiinnostaa, mitä luokassa tapahtuu, tiedustele sitä kohteliaasti opettajalta tai käy seuraamassa opetusta. Monet opettajat ottavat vanhempia mielellään mukaan tunneille. Kannattaa käydä samalla useampaa eri tuntia seuraamassa niin voi verrata minkälaista nykykoulussa on edetä opettajatahtisesti, verrattuna siihen, että oppilas etenee omassa tahdissaan. Nuori saattaa kritisoida uutta työskentelytapaa jo siitä syystä, että joutuu tekemään itse enemmän kuin aiemmin. Sehän on ymmärrettävää. Aikuisten maailmassa syntyisi kapina. Osa nuorista on vain todella konservatiivisia. Koululta odotetaan tiettyjä asioita, lähinnä luennointia ja kopioimista. Itse väitän kuitenkin, että nuoret ovat päässeet ennen aivan liian helpolla. Aikaa jää kännyköiden räpläämiseen ja toisten kiusaamiseen. Jos vanhemmat haluavat parempaa työrauhaa luokkiin, uskon, että omatahtinen eteneminen on siihen ainut ratkaisu. Kun sähköiset sovellukset lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei poistu mitään, vaan siihen tulee vain lisää. Ilman laitteita ei tehdä esim. videoita tai animaatioita, eikä opettaja pysty seuraamaan oppilaan osaamista ja edistymistä reaaliaikaisesti. Kun omatahtisuus lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei ainakaan meidän tapauksessa poistu mitään. Kaikki samat työskentelymuodot ovat edelleen olemassa. Oppilas saa tehdä ryhmätöitä, kirjoittaa vihkoon, keskustella jne. ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus oppilas valitsee kerta toisensa jälkeen täydennystehtävät, koska ne ovat se helpoin valinta. Silloin ei kuitenkaan pidä syyttää opettajaa tuntien tylsyydestä, jos itse tekee sellaisen valinnan. Omatahtisen etenemisen suurimpia etuja on oppilaan selitysmallien kehittyminen. Kenen syy se nyt on, jos en edisty?

Screenshot 2015-12-17 at 12.51.01Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten avosylin selkeä enemmistö oppilaista ottaa uudet lähestymistavat käyttöön. Mielestäni sekin on yksi tärkeä metataito opittavaksi tässä muuttuvassa maailmassa, että osaa suhtautua ennakkoluulottomasti muutokseen ja tekee johtopäätökset vasta kun on itse asian kokenut tarpeeksi kattavasti. Ennen joulua teettämäni kyselyn mukaan vain 35% oppilaistani opiskelisi mielummin paperisen materiaalin avulla opettajatahtisesti kuin sähköisen materiaalin avulla omatahtisesti. Nämä ovat ne kaksi vaihtoehtoa mitä meillä on tarjolla, ja jompi kumpi niistä pitää valita kaikille. Osuus on mielestäni yllättävän pieni, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi tapa oppia eikä suurin osa oppilaistani ole koskaan ennen tätä kokeillut. Ahkerimmat ja heikoimmat oppilaat ovat yleensä uuden työskentelytavan kannalla. He ovat mielissään siitä, että kaikki heidän tekemisensä tulee näkyväksi. Keskitason oppilaat, jotka ovat perustaidoillaan onnistuneet aina kokeissa, eivät yleensä pidä tästä uudesta työskentelytavasta, koska he joutuvat nyt tekemään töitä, ja siihen he eivät ole tottuneet. Kokeista on päässyt aina ulkoa opettelulla, tuurilla tai perustaidoilla kohtuullisille arvosanoille. Minun mielestäni lisähaasteet eivät tee kenellekään pahaa, kun keinot niiden selvittämiseen on helposti tarjolla.
Screenshot 2016-02-04 at 16.04.00

Enkun tunneillamme on upea keskittynyt flow-meininki ja tiedän koko ajan tarkalleen mitä kukakin osaa. Itse vanhempana toivoisin samaa omille lapsilleni. Osa oppilaista tekee muistiinpanot vihkoon, osa pelaa pelejä. Monissa ryhmissä on muodostunut opiskelupiirejä. Yksi piiri kokoontuu luokkani ulkopuolella käytävän päässä ja siellä he lukevat yhdessä ääneen sanoja nauhalle, keskustelevat kuuntelutehtävän sisällöstä tai keksivät muistisääntöjä sanoja opetellessa. Oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan. Jotkut oppilaat olivat joululoman aikana löytäneet lisätehtävistä Charles Dickensin Christmas Carolin, kuunnelleet sen ja vastanneet sisältökysymyksiin, joita olin siitä laatinut. Yksi hetki missä uuden työskentelytavan erityispiirteet tulivat hauskasti näkyväksi oli se, kun joulun jälkeen joihinkin ryhmiin tuli uusia oppilaita. Heidän ihmetyksensä oli aika selkeästi nähtävissä kun oppilaat alkoivat yhtäkkiä puhua englantia keskenään satunnaisina hetkinä. He tekivät puhetehtäviä tehtävälistaltaan, mutta uusi oppilas ei ollut vielä sisällä ajatuksessa, että niitä oikeasti voi ja kannattaa tehdä kun parin kanssa sattuu yhteinen hyvä hetki.

Jos minun pitäisi palata opettajatahtiseen paperiopetukseen, se tuntuisi niin valtavan suurelta ja masentavalta askeleelta taaksepäin. Olen saanut puolen vuoden ajan maistaa tätä uutta ihmeellisen ihanaa, oppilasta aktivoivaa työskentelyä, enkä halua siitä luopua. Luokastani lähtee energisiä, mutta rauhallisia nuoria. Se on se sama fiilis kun itsellä on sellaisen työpäivän jälkeen kun on saanut itse aktiivisesti puuhastella jonkin projektin parissa, ja on saanut paljon aikaiseksi, kokenut ehkä flow-fiiliksiä, eikä ole tarvinnut ahdistua istumalla palavereissa tai luennoilla ilman mitään konkreettista tekemistä. Uskonkin, että onnelliseksi ei tule pääsemällä vähemmällä, vaan sillä kun ylittää itsensä tekemällä itse, ehkä vähän enemmän kuin aloittaessa osasi arvatakaan. Aina voi sanoa, että ei kiinnosta tai ei osaa, mutta se on kyllä aina varma tae siitä, ettei kiinnostukaan eikä tule osaamaan. En ole joutunut ‘markkinoimaan’ kirjoittamaani materiaalia yhdellekään oppilaalle, vaan he tekevät tehtäviä mielellään. Sekin on aika hienoa, ja kertoo myös siitä, että nuoret haluavat edistyä, saada hyviä arvosanoja ja oppia. Opettajan pitää vain mahdollistaa se.

(Ruutukaappaukset ovat työn alla olevasta Tabletkoulun Englanti 9 kirjasta, joka julkaistaan tulevana kesänä.)