”Changing Education Paradigms” ja Tabletkoulun englannin opiskelu

Olen viimeaikoina kohdannut tämän Sir Ken Robinsonin videon useampaan otteeseen eri tilanteissa. Se puhuttelee minua, ja ilokseni näen siinä useita eri asioita, joita pystyn tukemaan paremmin siirryttyäni käyttämään Tabletkoulun englannin materiaaleja. Osa haasteista on niin suuria, että tarvittaisiin koko järjestelmän kattavia muutoksia, mutta suurimpiakin haasteita opettaja pystyy lähestymään jonkin verran omilla ratkaisuillaan. Osa videolla mainituista asioista on luonnollisesti toteutettavissa myös muilla keinoin, mutta peilaan tässä Robinsonin ajatuksia oman luokkahuoneeni näkökulmasta:

Oppilaan itsetunnon kehittyminen: ”Minä kielen oppijana”

Tabletkoulu tukee oppilaan positiivisen minäkuvan kehittymistä esimerkiksi siten, että oppilaan arvioinnissa voidaan keskittyä oppimisprosessiin kokeiden sijaan. Opettajan ei tarvitse välttämättä pitää kokeita ollenkaan. Itse olen jättänyt ne valtakunnallista koetta lukuunottamatta kokonaan pois. Halusin irtautua siitä ajattelusta, jossa oppilaalle ikään kuin lyödään kokeen jälkeen leima ”ysi”, ”kutonen”, jolloin sekä oppilaalle että opettajalle tulee tunne, että sille asialle ei voi oikein enää mitään. Rakenteellisista syistä meidän on se ysiluokan lopuksi tehtävä, mutta muulloin siitä voi pyrkiä eroon jättämällä kokeet pois ja luomalla oppimiseen enemmän prosessinäkökulmaa.

Tabletkoulu tukee tätä ajattelua täydellisesti, ja se on pohjimmiltaan syy, miksi valitsin aikanaan siirtyä Tabletkoulun maailmaan opetuksessani. Jokaisella tunnilla oppilas saa edistymisestään tietoja Arviointi-sivulta. Hän näkee aktiivisuutensa esitettynä sekä grafiikkana että edistymisprosenttina. Oppilaat oppivat nopeasti tutkimaan näitä tietoja jokaisen tunnin aluksi ja lopuksi. Oppilas saa paljon reaaliaikaista tietoa osaamisestaan ja aktiivisuudestaan. Hänen itsetuntonsa kielen oppijana kehittyy paljon positiivisemmaksi kun hän huomaa, että jokapäiväisellä ahkeruudella ja tarkkaavaisuudella oikeasti saavutetaan asioita. Itse olen jopa jättänyt oppilaiden edellisvuosien oppikirjat auki, jotta he voivat niitäkin tehdä halutessaan. Opettaja voi jopa ottaa sen arvostelussa huomioon, jos oppilas intoutuisikin kasiluokalla tekemään seiskaluokan tehtäviä. Kun on kyse murrosikäisistä nuorista, kaikki uudet mahdollisuudet ovat varmasti lämpimästi tervetulleita. Olenpa jopa pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että avaisin seiskaluokkalaisille keväällä jo kasiluokan kirjankin tehtäväksi, jos joku edistyy niin nopeasti.

kuva1.PNG

Perinteisissä kokeissa on tietysti myös hyviä puolia, kuten esimerkiksi se, että oppilas saa niistä objektiivista tietoa osaamisestaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi sen, että koe ei pääse määrittelemään oppilasta. Pidän tunninalkutestejä, joilla oppilas voi todeta osaako opetellut asiat vai ei. Oppilas voi testin perusteella päättää tarvitseeko hänen harjoitella kyseistä asiaa lisää vai ei. Näitä pieniä testejä voi toteuttaa hyvinkin kevyellä tavalla esim. Socrativella, Quizletilla tai Kahootilla. Näin tuetaan ajatusta siitä, että tässä oppimistapahtumassa ollaan keskellä prosessia, jokainen omassa pisteessään menossa, ja tekemällä tarpeeksi töitä päästään eteenpäin. Oppilas ei koe olevansa ”kutosen oppilas” tai ”seiskan oppilas”, vaan hän tietää, että hänellä on asioita oppimatta, ja hänen tulisi ne opiskella. Ihan samalla tavalla kuin uuden Opsin taitotavoitteetkin ohjaavat oppilaita ajattelemaan.

Mukaansatempaavat ja oppimista ohjaavat tehtävät

Tell me and I forget. Teach me and I remember. Involve me and I learn.
– Benjamin Franklin

Aina jos pystytään herättämään oppilaan tunteet ja mielikuvitus, se vie oppimista suurin harppauksin eteenpäin. Hyvät oppimistehtävät tempaavat oppilaat mukaansa, ja flow vie joskus jopa huomaamatta mennessään, kun on jotain mielenkiintoista pohdittavaa. Tabletkoulun toimintapa itsessään tukee tämänkaltaisten tilanteiden syntymistä. Oppilaat voivat edetä omien valintojensa mukaan omalla oppimispolullaan. Mahdollisuus tehdä omia valintoja (autonomia) on tutkimusten mukaan yksi suurimpia onnellisuustekijöitä ihmisten elämässä, kuten myös työviihtyvyydessä. Koen itse, että oppimisessa on siirrytty aivan uuteen aikakauteen, kun oppilaalle voidaan tarjota paremmat mahdollisuudet autonomiaan. Oppilas ryhtyy tunnin aluksi omaehtoisesti ja -aloitteisesti jatkamaan työskentelyään siitä, mihin hän on viimeksi jäänyt tai mitä hän kokee itselleen mielekkääksi tai tarpeelliseksi opetella. Hän etsii toimintapoja ratkaistaakseen ongelmat, joita hän kohtaa (kysynkö opettajalta tai kaverilta, etsinkö kirjasta tai netistä, kuuntelenko aluksi opettajan lyhyet ohjeet vai ryhdynkö itse tutkimaan asiaa). Lopuksi hän saa valitsemiinsa oppimistehtäviin välittömän palautteen, jonka perusteella hän pystyy päättelemään onko oppinut asian vai ei. Sähköinen materiaali mahdollistaa sen, että enää ei tarvitse kopioida opettajan jäsentelemää esitystä ja tehdä opettajan valitsemia tehtäviä, ja sen jälkeen odotella, että ne tarkastetaan yhdessä. Siinä mallissa mahdollisuudet edetä omien tarpeiden mukaan ovat melkein olemattomat. Omaan luokkaani on tullut autonomisen työskentelyn myötä paljon parempi työrauha kuin mitä se oli silloin kun opetus oli opettajatahtista paperikirjojen aikakaudella. Oppilailla on useimmiten jo tunnille tullessaan valmiiksi mielessä, miten he jatkavat etenemistään eikä heidän tarvitse odotella, että pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa. Ajatuksena olisi, että sisäinen motivaatio ohjaisi toimintaa, eivät opettajan suunnitelmat.

kuva2

Jonkin verran opettajan puhettakin mahtuu aina luokkaan. Itse selitän kielioppiasiat edelleen frontaaliopetuksena, usein kuitenkin niin, että yhdessä ihmettelemme kielen omituisuuksia tai säännönmukaisuuksia ja makustelemme miltä ne suussa kuulostavat. Aina on kuitenkin niitä oppilaita, jotka valitsevat olla kuuntelematta. Kun he ryhtyvät tekemään omavalintaisia tehtäviään, he saattavat saada ne oikein aiempien tietojensa perusteella. Voi käydä myös niin, että he eivät osaakaan tehtäviä ja he saattavat etsiä apua ryhmän jäseniltä tai opettajalta ja saavat näin henkilökohtaista ohjausta. Neuvova oppilas saa vahvistusta itsetunnolleen ja itse opittavan asian hallinnalle. Ryhmätyöskentelytaidot kehittyvät. Osa oppilaista huomaa vasta tehtävän palautettuaan, että eivät osanneetkaan. Nämä oppilaat saattavat kysyä ryhmänsä jäseniltä tai minulta, miten tehtävä olisi pitänyt tehdä. Siinä tilanteessa pääsen usein vielä neuvomaan oppilaita henkilökohtaisesti. Jotkut oppilaat eivät aktivoidu kysymään minulta tai ryhmänsä jäseniltä neuvoa, vaikka huomaavat tekevänsä tehtävät väärin. Huomaan opettajan näkymästä, että he eivät ole osanneet tehdä tehtäviä, ja voin palauttaa heille tehtävät uudelleen tehtäväksi ohjeen kera, tai tehdä tehtävät yhdessä heidän kanssaan esim. tukiopetuksessa. Tämä prosessi sisältää monenlaisten oppimisstrategioiden soveltamista, useita mahdollisuuksia oppia itse asia tai hankkia uusia metataitoja, sekä huomata tuen tarve. Kaiken tämän voi luonnollisesti todeta myös pelillisillä oppimistehtävillä tai tunninalkutesteillä, joita myös usein käytämme. Paras oppimispeli saa tunteet aktivoitua, tukee ryhmätaitojen kehittymistä ja harjoituttaa itse opittavan asian huomaamatta ja tehokkaasti. Tällainen on esimerkiksi Quizlet Live.

Ryhmästä voimaa

Maailmassa on hyvin vähän sellaisia työpaikkoja, joissa työskenneltäisiin täysin yksin. Melkein kaikki työ syntyy ryhmissä ja ryhmätyötaidot ovat tärkeitä. Perinteiset kokeet ja mm. Pisa-testi painottavat yksin tekemistä, mitä monet tutkijat pitävät vanhanaikaisena näkökulmana oppimiseen. Suuret innovaatiotkin syntyvät työryhmissä, vaikka kulttuurimme haluaa aina nostaa jonkun yksilön jalustalle ja näin illuusio siitä, että yksin pitäisi pärjätä pysyy voimakkaana yhteiskunnassamme.

Koulussakin työskentely voidaan järjestää niin, että oppilaat saavat voimaa ryhmästä. Oppilaat voivat istua itse valitsemissaan ryhmissä ja keskustella kaikista oppimistehtävistä. Näin voimme tukea sosiaalisuuden ja ryhmätyötaitojen kehittymistä. Osa kuitenkin haluaa työskennellä yksin, ja sekin pitää mielestäni olla sallittua. Erityisesti kielen oppimisessa arka oppilas voi jopa kokea identiteettinsä uhatuksi, jos hän joutuu pakotettuna puhumaan vierasta kieltä ihmisille, joihin hän ei luota. Olisi hienoa, jos oppilas voisi kehittyä tässäkin suhteessa, ja omien valmiuksiensa mukaan valita joko yksilötyön tai ryhmätyön, mutta kuitenkin haastaa itseään uskaltamaan kokeilla sitä toistakin lähestymistapaa joskus.

Kun pulpetit ovat ryhmässä, oppilas ehkä huomaa miten paljon muut saavat apua ja tukea toisiltaan samassa pöytäryhmässä vaikkei itse olisikaan ryhmän jäsen varsinaisesti, vaan sattuisi vain istumaan siinä, ja ehkä rohkaistuu jonakin päivänä itsekin osallistumaan ryhmätyöskentelyyn. Tabletkoulun keskustelupalsta on myös hyvä paikka harjoitella osallistumista ryhmäkeskusteluihin ohjatusti. Vaikkei olisi varma itsestään, sieltä näkee ikätovereiden mallivastauksia, joita voi vähän muutella omaan tarkoitukseen. Tabletkoulussa on monia muitakin ryhmätyökaluja, kuten esimerkiksi todella kattava ja perusteellinen vertaisarviointityökalu, jonka käyttämistä ryhmätyöpalautteen antoon suosittelen lämpimästi.

kuva3

Kun oppilaat päästetään tekemään omassa tahdissa ja työskentelemään ryhmissä, opettajasta voi aluksi vaikuttaa siltä, että mitään ei oikein tapahdu tai että käytössä on kyseenalaisilta vaikuttavia keinoja (esim. kopioiminen). Opettaja joutuu höllentämään otettaan ryhmän hallinnasta ja kaikki voi yhtäkkiä tuntua kaoottiselta.

Mutta – ei kannatakaan huolestua siitä, miltä päällepäin näyttää, vaan seurata tarkkaan oppilaiden edistymistä Tabletkoulun opettajan näkymästä. Voi olla, että se näkymä yllättää. Pelilliset tunninalkutestit ovat myös hyvä keino todeta nopeasti onko oppimista tapahtunut. Jotta sisäistä motivaatiota työskentelyyn pääsisi syntymään, pitää oppilaille kuitenkin antaa siimaa ja malttaa odottaa, että vastuutäkyyn tartutaan. On varmasti hyvä kuitenkin muistuttaa siitä, mitä oppilailta odotetaan (Seuraa prosenttiasi ja aseta itsellesi tavoitteita.) Pitää myös uskoa ja luottaa siihen, että kukaan ei jaksa loputtomiin kopioida (tai antaa kopioida) tai huijata tehneensä jotain mitä ei ole oikeasti tehnytkään, ja jossain vaiheessa se pitää omakohtaisesti kokea, että niin ei opi. Ryhmässä syntyy niitäkin herkullisia tilanteita, joissa ikätoveri sanoo toiselle, että et sinä noin opi, tai et saa pisteitä jos et oikeasti sitä tee, tai että, osallistu nyt tähän äläkä räplää kännykkääsi. Itse uskon vahvasti siihen, että meidän aikuisten kuuluu kasvattaa nuoria hallitsemaan itse omaa elämäänsä, eikä vahtia selän takana. Se päättyy aina kissa-hiiri-leikkiin, eikä opeta oppilaalle mitään hyödyllisiä taitoja.

Luova ajattelu

Neuvokkaat (resourceful) ihmiset ovat niitä, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa ja luovat innovaatioita. On erittäin arvokas taito osata etsiä ratkaisuja ’laatikon ulkopuolelta’ ja meidän pitäisi koulussa pystyä tukemaan sen taidon kehittymistä. Usein kuitenkin koulussa ne, jotka haluavat tehdä tehtävän omalla tavallaan, eivätkä kuuntele ohjeita, ovat niitä, jotka ’aiheuttavat hankaluuksia’ (esim. aikapula, tekninen työ ja turvallisuus). Olisi hienoa, jos pystyisimme sallimaan kokeilemista ja epäonnistumistakin.

Tabletkoulu mahdollistaa kokeilut ja uudelleen yrittämiset, kuten olen edellä kuvaillut. Syy tähän on suurimmaksi osaksi tekninen: välitön palaute ja mahdollisuus työskennellä omassa tahdissa. On hienoa nähdä miten oppilaat tarttuvat näihin mahdollisuuksiin, ja heiltä syntyy uudenlaisia näkökulmiakin, kun ideoinnille annetaan tilaa.

kuva4

Teemme juuri kahdeksasluokkalaisten kanssa USA-projekteja ja yllättäen projektien nimet eivätkään enää ole esim. NHL tai Miami, vaan joukkoon on spontaanisti ilmestynyt myös esim. kysymysmuotoisia projektinimiä kuten ”Miksi amerikkalaiset autot kuluttavat niin paljon polttoainetta?” Opettajan hienoimpia hetkiä ovat ne, kun hän huomaa, että oppilaat lähtevät omaehtoisesti uusille poluille ja haastavat itseään kokeilemaan uusia näkökulmia, menetelmiä tai oppimisstrategioita. Oppilaille pitää antaa vastuuta ja luottamusta, jotta siihen päästään. Harva lähtee kehittämään itseään ja luomaan uutta, jos hän ei koe olevansa arvostettu ja saavansa luottamusta ja olevansa vastuunkantoon kykenevä. Vai mitä sanoisitte oppilaasta, joka ei uskaltanut tehdä äänitystehtäviä luokassa, eikä kotona ollut ketään kenen kanssa tehdä, joten hän keksi soittaa ystävälleen ja nauhoittaa kännykällään heidän ennalta suunnitellun englanninkielisen puhelinkeskustelunsa vastaukseksi nauhoitustehtävään? Itse sanoisin, että 10 pistettä luovuudesta, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta. Lisäksi itse keskustelukin oli hieno ja sujuva, ja tehtävä omasta aloitteesta valittu.

Uudessa paradigmassa, josta Robinson puhuu, ja jota uusi Ops:kin tukee, ihan parasta on se, että opettaja voi peilata kaiken oman työelämäkokemuksensa kautta. Itsekin pidän siitä, että voin autonomisesti valita työtehtäväni ja päämääräni ja edistyä omassa tahdissani. Kaikista parhaimmat päivät ovat niitä, kun uppoudun johonkin tehtävään flown vallassa ja huomaan itse miten voisin kehittää itseäni tai saan onnistumisen elämyksiä uusista taidoista tai ideoista. Ihan huippua on myös se, että talosta löytyy paljon muitakin kasvattajia, joiden kanssa voin keskustella, ja rikastaa omaa ideavarastoani heidän näkökulmiensa avulla. Toivon myös, että saan ideoida uutta ja ideoitani kuunnellaan. Kun oppilaat lukuvuoden lopuksi arvioivat edistymistään uuden Opsin taitotavoitteiden perusteella, katson arviointeja myös sillä silmällä, miten minun tulisi omaa työtäni vielä kehittää.

Arjen vinkit sähköiseen luokkahuonetyöskentelyyn

Tietokoneilla työskennellessä oppilaat etenevät mielellään omassa tahdissa. Opettajan rooli muuttuu usein työpajan ohjaajan rooliksi, mikä onkin uuden opetussuunnitelman mukaista. Tehtävien oikeita ratkaisuja ei tarvitse välttämättä käydä yhdessä läpi, koska oppilas saa henkilökohtaisen palautteen sähköisesti. Oppilaille on mielekästä räätälöidä oma tehtäväpaketti vapaavalintaisista ja annetuista tehtävistä. Kannattaakin kannustaa oppilasta miettimään omaa osaamistaan ja sitä, minkälaisia tehtäviä juuri hänen kannattaisi valita, jos hänelle jää aikaa opettajan antamien tehtävien tekemisen jälkeen. Samaa osa-aluetta käsittelevät kappaleet (esim. sanasto tai rakenneasiat) rakentuvat samalla tavalla, jotta oppilaan on helppo löytää itselleen mielekästä tekemistä itsenäisesti.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Täydennystehtävät

Tietokoneella työskennellessä kannattaa kannustaa oppilaita tarkkuuteen. Pienikin kirjoitusvirhe vie vastauksen nollille. Toki opettaja voi muuttaa pisteitä reilummiksi jälkikäteen, ja usein kannattaakin silmäillä vastaukset läpi. Siitäkin kannattaa usein muistuttaa oppilaita, jotta he eivät turhaudu. On hyvä kuitenkin oppia tarkaksi vastauksissa. Vastaukset sanastotehtäviin löytyvät aina samalta sivulta. Opettaja voi myös halutessaan käydä luokkatilanteessa tarkistamassa oppilaiden vastauksia ennen tehtävän lähettämistä ja muistuttaa tästä oppilaita usein. Niissä tilanteissa pääsee usein neuvomaan oppilasta yksilöllisesti.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-34-40

Tekstin parissa työskentely

Jos oppilaiden käytössä on laitteet, joissa saa kaksi selainikkunaa vierekkäin (esim. läppärit, pöytäkoneet, Chromebookit), kannattaa usein muistuttaa oppilaita siitä mahdollisuudesta. Oppilaat eivät yleensä osaa laittaa kahta ikkunaa näytölle vierekkäin, vaikka se on usein heille näytetty. He eivät myöskään muista, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Sanastotehtävän täyttäminen on paljon helpompaa, kun vieressä on sanasto tai kappaleteksti, eikä sivua tarvitse selata edestakaisin.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-40-54

Jos oppilaslaitteissa on touchpad, eikä hiirtä, kannattaa oppilaille neuvoa pikanäppäimet kopiointiin (control+C, tai command+C) ja liittämiseen (control+V, tai command+V). ’Poimi tekstistä lauseita ja muuta niitä’ -tyyppiset tehtävät muuttuvat paljon mielekkäämmiksi, kun kaikkea ei tarvitse naputella uudelleen.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-43-19

Jos luokassa on datatykki, kannattaa tunnin ydinsisältö heijastaa datatykin kautta kankaalle. Tällaista ydinsisältöä ovat esimerkiksi johdannon blogiteksti (jos se on lyhyt), johdannon kuva keskeisimmästä sanastosta tai johdannon rakenneohjeet. Luokan eteen heijastaminen vähentää sivuselaamisen tarvetta oppilaskoneilla. Se myös auttaa levottomia oppilaita ankkuroitumaan tunnin aiheeseen.

Rakenneasiat

Rakenneasiat kannattaa luonnollisesti käydä yhdessä läpi. Oppilaita on hyvä muistuttaa siitä, että tehtäviin tulee vähemmän virheitä, jos he ovat keskittyneet ensin kuuntelemaan opettajan ohjeet. Jos oppilas ei kaikesta huolimatta kuuntele opettajan opetusta, voi opettaja kirjoittaa hänen tekemiinsä tehtäviin henkilökohtaisen palautteen (esim. Et kuunnellut tunnilla ohjeita. Tee tehtävä uudelleen. Käytä tätä kaavaa: didn’t + perusmuoto).

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-49-37

Alleviivaustoimintoa ja muistiota kannattaa käyttää ajoittain myös yhdessä, jotta oppilaat omaksuisivat sen tehokkaaseen käyttöön. Rakenneasioista kannattaa tehdä yhdessä lyhyet ja ytimekkäät ohjeet muistioon. Muistio pysyy tehtävien vierellä selattaessa tehtäviä alaspäin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävä kannattaa aina lähettää takaisin oppilaalle muokattavaksi, jos vastauksesta huomaa, että oppilas ei ole joko ymmärtänyt tehtävänantoa tai itse rakennesääntöä. Jos vastauksessa on esimerkiksi yksi oikein onnistunut virke, sen voi merkitä korjaustoiminnolla ”myönteinen palaute” ja ”hyvää soveltamista”, jolloin oppilaalle tarjoutuu hänen itsensä luoma malli siitä, miten tehtävä tulee suorittaa loppuun. Opettaja voi myös tarjota oppilaalle lisäohjeita (esim. Muista imperfektin kieltomuoto didn’t+perusmuoto!).

nayttokuva-2017-02-20-kello-19-00-58

Suulliset tehtävät

Kannattaa muistuttaa oppilaita, että kappaleissa ensin tulevat suulliset tehtävät harjoituttavat samoja asioita kuin niiden jälkeen tulevat kirjalliset tehtävät, joten suullisten tehtävien huolellinen tekeminen vähentää virheitä myös kirjallisissa tehtävissä. Jos oppilaat eivät kaikesta huolimatta tee suullisia tehtäviä, voi opettaja jälkikäteen merkitä tehtäväpisteiksi 0. Opettaja voi myös säännöllisesti testata suullisten tehtävien rakenneasioiden tai sanaston osaamista esim. Socrative-testeillä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vaihtelu virkistää

Tabletkoulun englannin materiaalipaketti on runsas, jotta opettaja voisi valikoida erilaisia tehtäviä eri tunneille. Tässä muutama esimerkki:

  • Epäsäännöllisiä verbejä opiskeltaessa opettaja voi joskus pyytää oppilaita tekemään täydennystehtävät, ja toisella kertaa taas pelaamaan Quizlet-korteilla, tai keksimään omia lauseita.
  • Quizlet-kortit tarjoavat lukuisia pelejä myös esimerkiksi teemasanaston oppimiseen.
  • Workshop-osioista löytyy paljon luovaa lisätekemistä.
  • Joskus blogikappaleita käsiteltäessä voidaan sanastotehtävien tekemisen sijaan käyttää yksi tunti luetunymmärtämiseen ja toinen tunti Quizlet Live -pelin pelaamiseen. Se on ryhmäyttävä peli ja erittäin tehokas sanaston oppimisen kannalta.
  • Netistä löytyy myös paljon lisämateriaalia kaikkiin aihealueisiin yksinkertaisesti käyttämällä ko. aihealuetta hakusanana.
  • Valmiita Kahoot-pelejä löytyy getkahoot.com-sivulta kaikkiin aiheisiin.
  • Oppilaat innostuvat kovasti myös omien Kahootien tekemisestä. Oppilaiden tekemät Kahoot-pelit kannattaa ehdottomasti pelata koko luokan kesken.
  • Opettajan kannattaa luoda omia tehtäviä kunkin kappaleen loppuun, joissa hän voi ohjastaa oppilaat erilaisten puuhien pariin.
  • Projektikappaleisiin kannattaa antaa runsaasti aikaa. Sitä tarvitaan sekä itse projektin tekemiseen ja esittämiseen, että sen suunnittelemiseen ja arvioimiseen.

nayttokuva-2017-02-20-kello-19-13-24

Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Erilaiset oppijat

Peruskoulussa on monenlaisia oppijoita, enimmäkseen motivoituneita ja taitavia. On myös joitakin oppilaita, joita koulupuuhat ei motivoi, ja joitakin oppilaita, jotka ovat kovin innostuneita, mutta oppiminen ei vain tunnu onnistuvan. Luokista löytyy myös maahanmuuttajia, joiden heikot suomen kielen taidot tulevat turhan usein englannin oppimisen tielle. Jokaisella oppilaalla pitäisi kaikesta huolimatta olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, motivaation, kykyjen tai suomen kielen puutteista huolimatta.

Olen ollut opettaja viisitoista vuotta. Vuosien varrella olen kohdannut monenlaista hankaluutta järjestää tuntitilanteet tasavertaisiksi kaikille. Oppiminen on ollut hankalaa, koska suomenkielisiä ohjeita ei ole ymmärretty, kirjasta luettaessa tai luokkatilanteessa puhuttuna.  Hankalaa on ollut myös kun osalla oppilaista unohtuu usein opiskelussa tarvittavia välineitä kotiin, kuten esimerkiksi kirjat, vihko tai kynät. Hankaluuksia on tullut myös niissä tilanteissa kun opettaja selkeästi näkee, että osa oppilaista tarvitsisi vielä paljon toistoa kyseisestä asiasta oppiakseen sen kunnolla, mutta osa oppilaista odottelee jo tylsistyneinä seuraavaa aihetta. Erityisen ikäviä ovat ne tilanteet, kun haluaisi joskus antaa myönteistäkin palautetta ahkerille oppilaille, mutta opettajan nähtäville tulee aina vain uudestaan heidän epäonnistumisensa. Saattaa olla että oppilas jännittää koetilanteita, luokassa ääneen puhumista tai hänellä on lukemisen tai muistamisen vaikeus. Oppilas saattaakin onnistua silloin tällöin, mutta se ei tule opettajalle näkyväksi tai vastaukset eivät ole juuri sitä mitä siinä hetkessä haettiin, vaikka muuten olisivatkin hyvä vastauksia. Kaikista ikävintä on kuitenkin ollut se, kun on pitänyt vain todeta kurssin päätteeksi ketkä oppivat ja ketkä eivät, ja mennä eteenpäin siitä huolimatta.

Oppimisen tasavertaisuutta ja sujuvuutta etsiessäni päätin siirtyä sähköiseen oppimateriaaliin. Hankimme luokkaani Chromebookit ja Tabletkoulun oppikirjat. Aloin itse laatia Tabletkoulun oppimateriaalia kolme vuotta sitten. Luokassani on moitteettomasti toimiva wifi ja oppilailla hyvät kuulokkeet kuuntelutehtävien (tai englanninkielisen musiikin) kuunteluun, mutta myös muiden ryhmien puheensorinan pois sulkemiseksi. Oppilaat istuvat viiden hengen ryhmissä. Heitä kannustetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Oppilas saa tehtävästä aina välittömän suoran palautteen, ja oppii myös virheistään, joutumatta tekemään niitä toisten nähden. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan, eikä ketään tarvitse odotella. Annan oppilaille viikkotavoitteet: ”tällä viikolla on tarkoitus harjoitella tähän aiheepiiriin liittyvää sanastoa” tai ”kerronpa teille yhden rakenneasian ja saatte harjoitella sen tämän viikon aikana” tai ”tällä viikolla luetaan tämä teksti ja opetellaan itse kertomaan samantyyppisistä asioista”. Sen jälkeen oppilaat saavat valita sähköisessä aineistossa olevista vaihtoehdoista itselleen sopivat tavat oppia asian. Oppilailla on myös paperiset vihkot käytettävissään, ja nettisanakirjat ja -kääntäjät, jos he eivät esim. ymmärrä suomen- tai englanninkielisiä tehtävänantoja. Tunnit alkavat pienellä testillä, jolloin oppilas voi itse päätellä onko hän asian jo oppinut vai pitääkö hänen harjoitella lisää. Opettaja näkee minä tahansa hetkenä reaaliaikaisesti mitä oppilas osaa. Oppilas oppii itse arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään työskentelytapojaan. Oppilas uskaltaa enemmän, koska hän voi edetä oman näkymänsä suojassa, omassa työpisteessään, joutumatta esim. vastaamaan ääneen luokassa ja näin näyttämään osaamisensa.Tabletkoulun oppimateriaalit ovat jo valmiiksi eriyttäviä. Jokainen tehtävä on merkitty joko perustehtäväksi (P), syventäväksi tehtäväksi (SY) tai soveltavaksi tehtäväksi (SO). Ne, joille englannin oppiminen on haastavaa, voivat tehdä aina ensin P-tehtävät ja sen jälkeen SO-tehtävät, joita jokainen voi tehdä omalla tasollaan. SY-tehtävät ovat haastavampia. Materiaalissa on myös runsaasti lisätehtäviä ylöspäin eriyttämiseen. Pitkistä tekstikappaleista oppilaille on tarjolla myös lyhennetyt teksti. Oppilas voi lamppuikonia klikkaamalla vaihtaa tekstinäkymänsä. Opiskellessaan uutta tekstiä oppilas voi alleviivata tekstiin ja tehdä siihen omia merkintöjään. Vastatessaan kirjoitustehtäviin, käytettävissä olevista laitteista riippuen voi oppilaalle antaa mahdollisuuden käyttää oikolukua, ja näin oppilas voi itse tarkistaa oman tekstinsä. Sanastoissa on kuvat ja ääntäminen mukana. Olen itse päättänyt pitää kuvavihjeen suomenkielisen sanan tukena, jotta sanastojen opettelu olisi maahanmuuttajaoppilaille mahdollista, mutta opettaja voi muokata sanastoja myös muihin tarpeisiin sopivaksi. Oppilas voi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden tehtävistä. Jos hänelle on esim. kirjoittaminen työlästä, voi hän keskittyä puhe-, äänittämis- videointi- ja kuuntelutehtäviin.

 Sähköisessä opiskelussamme ei voi unohtaa oppimateriaalia kotiin. Aineisto toimii miltä tahansa laitteelta. Tuntipuuhat eivät kaadu siihenkään, ettei oppilaalta löytyisi kynää. Tosin monet oppilaista silti haluavat käyttää vihkoa ja kynää oppimisen tukena. Äkisti voisi kuvitella, että oppilaalta ei enää vaadita oikein mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Sähköisessä oppimisessa häneltä vaaditaan toisenlaisia asioita. Häneltä vaaditaan tarkkuutta, koska tehtävät voi tehdä vain kerran. Häneltä vaaditaan vastuunkantoa edistymisestään. Oppilas seuraa edistymisprosenttiaan säännöllisesti ja sen perusteella hän saa arvosanansa. Jos edistymisprosentti laskee, tarkoittaa se yksiselitteisesti sitä, että oppilas on laiskotellut, koska prosentteja voi kerätä ihan mistä tahansa tehtävästä, pitää etsiä vain niitä itselle sopivia tehtäviä. Vastaukset löytyvät tehtäviin myös aina materiaalista, pitää vain viitsiä katsoa. Ja opettajakin on aina läsnä neuvomassa henkilökohtaisesti. Sitä aikaa opettajalle jää paljon enemmän kun hänen ajankäyttönsä ei ole enää pääsääntöisesti koko ryhmälle puhumista. Oppilaalta vaaditaan myös aloitekykyä. Hänen pitää pystyä tarttumaan tehtävään ja viedä se loppuun saakka. Opettaja seuraa tietysti edistymistä, ja on oppilaalle tukena, jos edistymistä ei tapahdu tai oppilas ei pysty oma-aloitteisesti aloittamaan tehtäviä. Itse koen kuitenkin, että edistymisen ja aloittamisen taitojen kehittäminen oppilaissa on erittäin tärkeää, ja onkin hienoa, että oppimateriaalimme tukee näissä taidoissa kehittymistä. Ennenkaikkea olen ilokseni huomannut, että oppilaat nauttivat siitä kun saavat kehittää itsessään näitä taitoja.

Erilaisia oppijoita tukevia piirteitä Tabletkoulussa on paljon muitakin. Vuosikurssiin sitomattomat opiskelijat voivat työskennellä omatahtisesti kurssin parissa seuraavanakin lukuvuonna. Itse aion jättää nykyisten seiskaluokkalaisten kurssin auki ysin keväälle saakka. Näin nekin oppilaat, jotka motivoituvat koulupuuhiin vasta esim. ysiluokalla saavat aina uuden mahdollisuuden oppia seiskan asiat. Oppilasta arvioidessa, opettaja voi ottaa huomioon vain tietyn osan suorituksista, esim. pelkästään tehtäväpisteet. Teen itse näin muutaman oppilaan kohdalla, joilla on esim. todettu muistamisen tai oikeinkirjoittamisen vaikeus. Opettaja voi siis arvioida oppilaat muunkin kuin ulkoamuistamisen perusteella. Useimmat oppilaat pitävät testeistä ja motivoituvat niistä, ja siksi olen päättänyt pitää pieniä tunninalkutestejä, mutta ne voi opettaja jättää arvioinnissa myös omaan arvoonsa, koska pisteitä oppilaille kertyy paljon muustakin. Pääasia on, että tehtäviä on tehty.

Ollut hienoa nähdä oppilaiden kehitys. Oppilas, jota olen pari vuotta seurannut paperilla, eikä kehitystä ole tapahtunut, on nyt ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hänellä on oppimisvaikeuksia, mutta hänen vieraskielisestä tekstistä on yhtäkkiä tullutkin ymmärrettävää. Toinen oppilas, jota ei oikein millään saatu mukaan oppimiseen seitsemännen luokan ensimmäisen puolen vuoden aikana, koki ahaa-elämyksen löytäessään oikoluvun, ja nyt hän on löytänyt intoa alkaa tehdä tehtäviä. Aikaisemmin hän ajankulukseen vain arpoi monivalintoja ja kertoi pelkäävänsä kirjoittamista, koska siinä tulee vain kaikki aina väärin. Nyt hänen ei tarvitse enää palauttaa opettajalle virheitä. Monet oppilaat, jotka eivät motivoidu koulusta, innostuvat pelaamaan sanapelejä. On hienoa nähdä heidän pidättävän hengitystä jännässä paikassa ja tuulettavan onnistuessaan. Oppimisella on silloin merkitystä. Osa taitavista oppilaista tulee jo välitunnilla kirjoittamaan kirjoitelmia ja katsomaan videoita. Hienoa on myös se, että enkun tunnille voi tulla heti Suomeen muutettuaan, eikä tarvitse odottaa että suomen kieli kehittyisi.  Maahanmuttajat ovat usein todella innokkaita oppijoita. On harmillista, että muidenkin aineiden oppiminen tyssää siihen, ettei suomea vielä osata.

On hienoa, ettei oppilaan tarvitse enää epäonnistua englannin opinnoissa kirjoittamis- tai muistiongelmien takia tai siksi, että hän ei osaa suomea tai motivoidu koulusta. Keinot löytyvät kiertää asioita, jotka ovat oppimisen tiellä. Itselleen sopivaa tekemistä löytyy, ja pelkästä tuntityöskentelystä palkitaan. Oppilaat oppivat haastamaan itseään ja rikkomaan omia rajojaan.  ”En tiennytkään, että osaisin tämän, tai uskaltaisin ylipäätään tehdä tällaista.”  (äänitystehtävästä)

 

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleista

Sosiaalisessa mediassa on herännyt laajemmaltikin mielenkiintoa Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaaleja kohtaan. Olen toinen materiaalin kirjailijoista, ja olen itse opettanut Tabletkoulun materiaalien avulla nyt melkein kaksi vuotta. Olen rakentanut materiaaleja opetukseni yhteydessä. Oppilaani ovat toimineet oikolukijoinani ja kriitikkoinani. Nopeasti ajatellen voisi kuvitella, että onpas epäreilua heitä kohtaa, mutta itse asiassa uskon, että se on ollut heille erittäin mieluisa ja opettavainen tehtävä. Joissakin ryhmissä on syntynyt jopa kilpailua siitä, kuka löytää sen yhden tai ne kaksi typoa tämän päivän kappaleesta. Saan päivittäin myös erittäin hyviä tehtäväideoita oppilailta, joko suoraan esitettynä tai oppilaiden puheita sivusta kuuntelemalla.

Screenshot 2016-02-11 at 09.12.14

Englannin materiaali alkoi muotoutua mielessäni pari vuotta sitten. Olen ollut opettajana viisitoista vuotta, joten englannin sisällöt ja niiden looginen opettamisjärjestys löytyy minulta jo ulkomuistista. Tuskailin pitkään tekstien ideoimisen kanssa. Mistä ihmeestä löytäisin niin paljon vapaastikäytettäviä tekstejä, että saisin yläkoulun tekstimateriaalin täyteen? Googlailin ja pläräilin kuukausitolkulla, mutta mitään järkevää ajatusta ei tuntunut syntyvän. Olisi jotenkin irrallista ja teennäistä hakea jokainen teksti eri paikasta, eikä nuorille suunnattuja laadukkaita tekstejä oikein tuntunut löytyvänkään. Tuntui, että minulta valui valtavasti aikaa hukkaan etsiessä tekstejä. Toki mietin sitäkin vaihtoehtoa, että kirjoittaisin itse tekstit, mutta oppikirjatekstien kirjoittaminen ei kamalasti houkuttanut. Kunnes keksin luoda kuvitteelliselle nuorelle kuvitteellisen blogin. Siitä syntyi Adam Juniper, pohjoiskalifornialainen poika, joka kirjoitti blogiaan vuodesta 2011 vuoteen 2014. Adamin blogipostaukset muodostavat perustekstimateriaalin ja niitä seurataan 7. luokan syksystä 9. luokan kevääseen. 7. luokalla Adam esittelee perhettään, harrastuksiaan, ystäviään, kouluaan ja monia muita hänen elämäänsä läheisesti liittyviä asioita. 8. luokan syksyllä Adam kertoo kesän seikkailuistaan Euroopassa (ja tytöstä, joka säilyy ehkä vielä tulevaisuudessakin hänen elämässään) ja keväällä hän esittelee vaihto-oppilaalle USA:ta. Adamin isä on toimittaja, ja hänen radio-ohjelmistaan kappaleet saavat myös kuunteluaineistoa, ja oppilaat kuulevat ”aikuismaisempaa” ilmaisua. 9. luokan materiaali on minulla ollut tänä lukuvuonna työn alla. Adamin perhe on muuttanut Suomeen ja Adam käy kansainvälistä koulua. Hänen kansainvälisen tuttavapiirin kautta lukija pääsee tutustumaan moniin muihin kulttuureihin. Adamin äiti (ja sitä kautta ehkä myös vähän Adam) on hurahtanut ympäristöasioihin, ja näin blogi saa myös yhteiskunnallisia aiheita.

Screenshot 2016-02-11 at 09.13.59

Adamin blogi oli se asia, mikä minua itseäni jännitti eniten. Kieliopit ja niiden harjoitukset tulevat varmasti jokaiselta 15 vuotta opettaneelta ”kuin apteekin hyllyltä”, mutta entä jos oppilaat eivät pidäkään Adamin blogista? Entä jos he kokevat sen teennäisenä? Entä jos siinä on paljon virheitä tai se lähtee menemään jotenkin ihan väärille raiteille? Luovan tekstin kirjoittaminen vaatii aina myös oikeaa mielentilaa ja inspiraatiota. Entä jos en keksikään enää mitään järkevää? On ollut valtava helpotus huomata, että oppilaat pitävät blogista. He samaistuvat siihen ja se herättää heissä tunteita. Seiskaluokkalaiset puhuvat Adamista kuin hän olisi heidän tuttavansa. Jotkut ysiluokkalaiset ovat arvanneet, että minä olen itse kirjoittanut blogin. He hämmästelevät aina mistä keksin kaikki tarinat. Olen myös paljastanut heille, että osan jutuista saan kuuntelemalla heidän juttujaan, kuten kerran kun oppilaat muistelivat erästä poikaa, joka puhkesi itkemään kun joutui istumaan luokassa tytön viereen.

Screenshot 2016-02-11 at 09.04.31

Kirjailijaparini Peter Kurronen, syntyperäinen amerikkalainen, on myös osallistunut blogin kirjoittamiseen ja on todennut sen kuvaavaan hyvin hänenkin nuoruuttaan samoilla alueilla kuin missä Adam vaikuttaa. Hän on myös äänitteillä esiintyvä Adamin isä. Äänitteillä kuullaan myös Peterin oppilaiden ääniä. Hän toimii opettajana kansainvälisessä koulussa Helsingissä. Kaksi viimeistä blogiartikkelia on vielä Adamin blogista kirjoittamatta. Kevään haaste minulla onkin keksiä, miten Adamin blogi päättyy. Jotain ideoita ja hahmotelmia on jo olemassa. Englanti 9 -kirja ilmestyy kokonaisuudessaan tulevana kesänä.

Tabletkoulun sähköisen materiaalin avulla opettaminen on mullistanut opetukseni täysin. Olen edellisessä artikkelissani kuvannut opiskelujen etenemistä luokassani, ja myös arviontiperiaatteistani löytyy oma artikkeli tässä blogissa. Keräsin oppilaiden kokemuksia sähköisestä oppimisesta laajasti kyselylomakkeella ennen joulua ja kokosin ne tiedot myös omaksi artikkelikseen. Sähköinen työskentely muuttaa koko oppimistapahtuman paradigman niin, että usein käy niin, että paperisen kokeen tehtävätyyppi ei toimikaan sähköisessä muodossa. Kirjoitin sähköisistä kokeista artikkelin syksyllä. Itse pyrin pääsemään pois kokeiden pitämisestä, mutta en ole toistaiseksi uskaltautunut, enkä nähnyt tapaa, jolla saisin kaikki oppilaat tekemään kaikenlaisia tehtäviä, ja välttämään mekaanista kopiointia ilman ’testiuhkaa’. Tämä asia on kuitenkin minun omalla kehityslistallani vahvasti mukana. The ultimate goal. Tabletkoulun pohja antaa kuitenkin loistavat eväät tähän, sillä oppilaat saavat jokaisesta tekemästään tehtävästä pisteitä. Joillekin oppilaille, esim. niille, jotka kärsivät luki- tai muistiongelmista, annankin arvosanan pelkkien harjoituspisteiden perusteella. Jokainen opettaja voi varmasti etsiä tässä itselleen sopivan yhdistelmän, jopa eri ryhmien kohdalla. Jos edetään hyvin opettajatahtisesti ja oppilaat tekevät esim. samat puhetehtävät samaan aikaan, opettaja voi varmasti jättää kokeet kokonaan pois. Omatahtisessa etenemisessä tarvitaan ehkä vähän enemmän testikontrollia.

Yläkoulun englannin sähköinen oppimateriaali ei minusta työllistä opettajaa enempää kuin paperisen materiaalin avulla opettaminenkaan. Automatiikka korjaa ison osan tehtävistä. Opettaja voi itse päättää kuinka paljon antaa kirjoitustehtäviä, jotka hän itse tarkastaa. Opettaja voi itse myös tehdä tehtäviä jokaiseen kappaleeseen mielin määrin. Englannin materiaali on tosin jo nyt hyvin runsas. En ole ehtinyt lähellekään kaikkea seiskaluokkalaisten kanssa tänä vuonna. Tarkoituksena onkin koota runsaasti materiaalia, josta opettaja voi valita ryhmälle sopivaa tekemistä. Osa opettajista haluaa ehkä pitää mukana vihkotyöskentelyä, ja silloin tehtäviä ehtii tekemään huomattavasti vähemmän. Seitsemännellä luokalla suurin osa ajasta menee aikamuotojen ja epäsäännöllisten verbien opetteluun. Kaikki muu on ehkä toissijaista. Itse pyrin myös luetuttamaan kaikki Adamin blogit, koska kyseessä on kuitenkin jatkuva tarina. Yhdeksännen luokan teksteissä on viittauksia seitsemännen luokan tapahtumiin, mutta niihin on linkitetty vanhat tekstit, eikä ongelmaa synny, vaikkei tekstejä oltaisi luetukaan. Eihän minunkaan ysiluokkalaiset ole lukeneet seiskaluokan tekstejä, eikä se ole heitä haitannut. Olen pyrkinyt luomaan materiaalin, joka olisi sellaisenaan suoraan käytettävissä ilman lisäyksiä, mutta muokattavissa myös siihen, jos opettaja haluaa toteuttaa projektikokonaisuuksia. Uskoisin, että materiaalia voi käyttää yhtä hyvin opettajatahtiseen kuin oppilaiden omatahtiseen opiskeluunkin.

Screenshot 2016-02-11 at 10.11.44

Tabletkoulun oppimateriaaleihin voi opettajat tutustua ilmaiseksi kirjautumalla Tabletkoulun sivulle. Voit käydä selaamassa Englanti 7 ja Englanti 8 -materiaaleja. Käytän itse kirjailijan kappaleita oppilaiden kanssa, joita editoin joka päivä. Mahdollisesti jotkut muutokset päätyvätkin myöhemmin jo julkaistuihin materiaaleihin. Tabletkoulu ottaa myös mielellään vastaan palautetta käyttäjiltä. Yläkoulun englannin materiaalien käyttäjille on myös Facebook-sivu, jossa voi keskustella materiaalista, ja saada käytännön ideoita muilta käyttäjiltä.

(Kuvakaappaukset ovat Tabletkoulun oppimateriaaleista Englanti 7 ja Englanti 9. Ne ovat kirjailijan omista luonnoksista, eivätkä välttämättä toteudu sellaisenaan julkaisuprosessin jälkeen.)

 

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi