Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Mainokset

Kestävää kehitystä

Uuden oppimistavan myötä maanantaiaamuni ovat muuttuneet aivan päinvastaisiksi kuin ennen. Ensinnäkin pystyn nukkumaan yöni hyvin, koska minun ei tarvitse miettiä keinoja saada seuraavana päivänä oppilaat kiinnostumaan opetuksestani, tai ahdistua jo etukäteen siitä, että joudun komentamaan ja kieltämään taas suurimman osan päivästä. Toiseksikin asiat tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään kun ensimmäinen tunti alkaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tunti alkaa Socrative-testillä viime viikon aiheesta ‘kestävä kehitys’: “When a person does not have food or can’t eat, he suffers from…” Oppilaat näkevät oikean vastauksen aina heti vastattuaan, ja saavat näin tietää omaan osaamisen tason edellisviikolla opetelluista asioista. Koe on vaikea. Tämän vaikeammaksi ne eivät yläkoulussa mene. Ollaan vain muutamien viikkojen päässä valtakunnallisesta kokeesta. Mielummin pidän tässä vaiheessa vaikeita kokeita kuin helppoja, ettei sitten valtakunnallinen koe ole liian kylmä kylpy. “Human right to voice one’s opinion publicly without fear of censorship or punishment is called freedom of…” Sähköinen koe on armoton, sillä pienestäkin kirjoitusvirheestä koko sana menee nollille. Edellisviikon lopulla aiheesta tehtiin monivalintatesti ja siitä tuli selkeästi parempia tuloksia. Päätän heti, että pidän tämän saman kokeen uudelleen huomenna, sillä vastatessaan oppilaat ovat oppineet lisää. Tärkeintähän on, että nämä sanat opitaan. En kuitenkaan kerro oppilaille mitään päätöksestäni. He eivät tosin vaikuta erityisen masentuneiltakaan, onhan alla kuitenkin viime viikon hyvä tulos ja välillä on aina vaikeampiakin testejä. On tärkeää, että opettaja muistaa tasapainotella helppojen ja vaikeiden testien väillä tasapuolisesti. Sillä saa oppilaiden luottamuksen. Oppilaat tietävät myös, että voivat korvata huonosti menneitä testejä ahkeralla tehtävänteolla. Kaikki pisteet kerääntyvät samaan saldoon kuitenkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävät lähtevätkin ihan itsestään käytiin sitä mukaan kun testi on tullut valmiiksi. Oppilaat löytävät taululta kappaleen numeron ja alkavat jutella englanniksi. En joudu kehoittamaan ketään työntekoon. Tämän viikon aiheena on futuurin ja konditionaalin kertaus. Asiat, jotka on käyty jo sekä seiskalla että kasilla. Taululta ja kappaleen johdannosta löytyy säännöt tarvittaessa. ”When I’m older, I will…”, “ If I had the power, I would…”, “If I had ruled the world, I would have…”

Jossittelu on aina yhtä kivaa ja mielenkiintoista. Tehtävissä on uusia sanoja, joita ihmetellään ryhmässä. Mikä on ‘hermit’? Mitä on ‘crickets’?, Mikä tämä ‘beauty pageant’ on? Joku ryhmässä löytää nopeasti vastaukset nettisanakirjasta ja  sitten vertaillaan vastauksia. Would I eat crickets? Would I like to be a hermit? Would I take part in a beauty pageant? Would I stay or run away if Justin Bieber sat next to me?

Screenshot 2016-03-14 at 10.32.53

 

Eipä uskoisi, että on aikainen maanantaiaamu ja ensimmäinen oppitunti. Nuoret eivät vaikuta yhtään väsyneiltä, tylsistyneiltä tai kouluvastaisilta, päinvastoin. Ennen kuin kukaan ehtii katsoa kelloa, tunti on ohi.

(Kuvakaappaukset ensi kesänä ilmestyvästä Tabletkoulun Englanti 9 -oppimateriaalista.)

Erilaiset oppijat

Peruskoulussa on monenlaisia oppijoita, enimmäkseen motivoituneita ja taitavia. On myös joitakin oppilaita, joita koulupuuhat ei motivoi, ja joitakin oppilaita, jotka ovat kovin innostuneita, mutta oppiminen ei vain tunnu onnistuvan. Luokista löytyy myös maahanmuuttajia, joiden heikot suomen kielen taidot tulevat turhan usein englannin oppimisen tielle. Jokaisella oppilaalla pitäisi kaikesta huolimatta olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, motivaation, kykyjen tai suomen kielen puutteista huolimatta.

Olen ollut opettaja viisitoista vuotta. Vuosien varrella olen kohdannut monenlaista hankaluutta järjestää tuntitilanteet tasavertaisiksi kaikille. Oppiminen on ollut hankalaa, koska suomenkielisiä ohjeita ei ole ymmärretty, kirjasta luettaessa tai luokkatilanteessa puhuttuna.  Hankalaa on ollut myös kun osalla oppilaista unohtuu usein opiskelussa tarvittavia välineitä kotiin, kuten esimerkiksi kirjat, vihko tai kynät. Hankaluuksia on tullut myös niissä tilanteissa kun opettaja selkeästi näkee, että osa oppilaista tarvitsisi vielä paljon toistoa kyseisestä asiasta oppiakseen sen kunnolla, mutta osa oppilaista odottelee jo tylsistyneinä seuraavaa aihetta. Erityisen ikäviä ovat ne tilanteet, kun haluaisi joskus antaa myönteistäkin palautetta ahkerille oppilaille, mutta opettajan nähtäville tulee aina vain uudestaan heidän epäonnistumisensa. Saattaa olla että oppilas jännittää koetilanteita, luokassa ääneen puhumista tai hänellä on lukemisen tai muistamisen vaikeus. Oppilas saattaakin onnistua silloin tällöin, mutta se ei tule opettajalle näkyväksi tai vastaukset eivät ole juuri sitä mitä siinä hetkessä haettiin, vaikka muuten olisivatkin hyvä vastauksia. Kaikista ikävintä on kuitenkin ollut se, kun on pitänyt vain todeta kurssin päätteeksi ketkä oppivat ja ketkä eivät, ja mennä eteenpäin siitä huolimatta.

Oppimisen tasavertaisuutta ja sujuvuutta etsiessäni päätin siirtyä sähköiseen oppimateriaaliin. Hankimme luokkaani Chromebookit ja Tabletkoulun oppikirjat. Aloin itse laatia Tabletkoulun oppimateriaalia kolme vuotta sitten. Luokassani on moitteettomasti toimiva wifi ja oppilailla hyvät kuulokkeet kuuntelutehtävien (tai englanninkielisen musiikin) kuunteluun, mutta myös muiden ryhmien puheensorinan pois sulkemiseksi. Oppilaat istuvat viiden hengen ryhmissä. Heitä kannustetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Oppilas saa tehtävästä aina välittömän suoran palautteen, ja oppii myös virheistään, joutumatta tekemään niitä toisten nähden. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan, eikä ketään tarvitse odotella. Annan oppilaille viikkotavoitteet: ”tällä viikolla on tarkoitus harjoitella tähän aiheepiiriin liittyvää sanastoa” tai ”kerronpa teille yhden rakenneasian ja saatte harjoitella sen tämän viikon aikana” tai ”tällä viikolla luetaan tämä teksti ja opetellaan itse kertomaan samantyyppisistä asioista”. Sen jälkeen oppilaat saavat valita sähköisessä aineistossa olevista vaihtoehdoista itselleen sopivat tavat oppia asian. Oppilailla on myös paperiset vihkot käytettävissään, ja nettisanakirjat ja -kääntäjät, jos he eivät esim. ymmärrä suomen- tai englanninkielisiä tehtävänantoja. Tunnit alkavat pienellä testillä, jolloin oppilas voi itse päätellä onko hän asian jo oppinut vai pitääkö hänen harjoitella lisää. Opettaja näkee minä tahansa hetkenä reaaliaikaisesti mitä oppilas osaa. Oppilas oppii itse arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään työskentelytapojaan. Oppilas uskaltaa enemmän, koska hän voi edetä oman näkymänsä suojassa, omassa työpisteessään, joutumatta esim. vastaamaan ääneen luokassa ja näin näyttämään osaamisensa.Tabletkoulun oppimateriaalit ovat jo valmiiksi eriyttäviä. Jokainen tehtävä on merkitty joko perustehtäväksi (P), syventäväksi tehtäväksi (SY) tai soveltavaksi tehtäväksi (SO). Ne, joille englannin oppiminen on haastavaa, voivat tehdä aina ensin P-tehtävät ja sen jälkeen SO-tehtävät, joita jokainen voi tehdä omalla tasollaan. SY-tehtävät ovat haastavampia. Materiaalissa on myös runsaasti lisätehtäviä ylöspäin eriyttämiseen. Pitkistä tekstikappaleista oppilaille on tarjolla myös lyhennetyt teksti. Oppilas voi lamppuikonia klikkaamalla vaihtaa tekstinäkymänsä. Opiskellessaan uutta tekstiä oppilas voi alleviivata tekstiin ja tehdä siihen omia merkintöjään. Vastatessaan kirjoitustehtäviin, käytettävissä olevista laitteista riippuen voi oppilaalle antaa mahdollisuuden käyttää oikolukua, ja näin oppilas voi itse tarkistaa oman tekstinsä. Sanastoissa on kuvat ja ääntäminen mukana. Olen itse päättänyt pitää kuvavihjeen suomenkielisen sanan tukena, jotta sanastojen opettelu olisi maahanmuuttajaoppilaille mahdollista, mutta opettaja voi muokata sanastoja myös muihin tarpeisiin sopivaksi. Oppilas voi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden tehtävistä. Jos hänelle on esim. kirjoittaminen työlästä, voi hän keskittyä puhe-, äänittämis- videointi- ja kuuntelutehtäviin.

 Sähköisessä opiskelussamme ei voi unohtaa oppimateriaalia kotiin. Aineisto toimii miltä tahansa laitteelta. Tuntipuuhat eivät kaadu siihenkään, ettei oppilaalta löytyisi kynää. Tosin monet oppilaista silti haluavat käyttää vihkoa ja kynää oppimisen tukena. Äkisti voisi kuvitella, että oppilaalta ei enää vaadita oikein mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Sähköisessä oppimisessa häneltä vaaditaan toisenlaisia asioita. Häneltä vaaditaan tarkkuutta, koska tehtävät voi tehdä vain kerran. Häneltä vaaditaan vastuunkantoa edistymisestään. Oppilas seuraa edistymisprosenttiaan säännöllisesti ja sen perusteella hän saa arvosanansa. Jos edistymisprosentti laskee, tarkoittaa se yksiselitteisesti sitä, että oppilas on laiskotellut, koska prosentteja voi kerätä ihan mistä tahansa tehtävästä, pitää etsiä vain niitä itselle sopivia tehtäviä. Vastaukset löytyvät tehtäviin myös aina materiaalista, pitää vain viitsiä katsoa. Ja opettajakin on aina läsnä neuvomassa henkilökohtaisesti. Sitä aikaa opettajalle jää paljon enemmän kun hänen ajankäyttönsä ei ole enää pääsääntöisesti koko ryhmälle puhumista. Oppilaalta vaaditaan myös aloitekykyä. Hänen pitää pystyä tarttumaan tehtävään ja viedä se loppuun saakka. Opettaja seuraa tietysti edistymistä, ja on oppilaalle tukena, jos edistymistä ei tapahdu tai oppilas ei pysty oma-aloitteisesti aloittamaan tehtäviä. Itse koen kuitenkin, että edistymisen ja aloittamisen taitojen kehittäminen oppilaissa on erittäin tärkeää, ja onkin hienoa, että oppimateriaalimme tukee näissä taidoissa kehittymistä. Ennenkaikkea olen ilokseni huomannut, että oppilaat nauttivat siitä kun saavat kehittää itsessään näitä taitoja.

Erilaisia oppijoita tukevia piirteitä Tabletkoulussa on paljon muitakin. Vuosikurssiin sitomattomat opiskelijat voivat työskennellä omatahtisesti kurssin parissa seuraavanakin lukuvuonna. Itse aion jättää nykyisten seiskaluokkalaisten kurssin auki ysin keväälle saakka. Näin nekin oppilaat, jotka motivoituvat koulupuuhiin vasta esim. ysiluokalla saavat aina uuden mahdollisuuden oppia seiskan asiat. Oppilasta arvioidessa, opettaja voi ottaa huomioon vain tietyn osan suorituksista, esim. pelkästään tehtäväpisteet. Teen itse näin muutaman oppilaan kohdalla, joilla on esim. todettu muistamisen tai oikeinkirjoittamisen vaikeus. Opettaja voi siis arvioida oppilaat muunkin kuin ulkoamuistamisen perusteella. Useimmat oppilaat pitävät testeistä ja motivoituvat niistä, ja siksi olen päättänyt pitää pieniä tunninalkutestejä, mutta ne voi opettaja jättää arvioinnissa myös omaan arvoonsa, koska pisteitä oppilaille kertyy paljon muustakin. Pääasia on, että tehtäviä on tehty.

Ollut hienoa nähdä oppilaiden kehitys. Oppilas, jota olen pari vuotta seurannut paperilla, eikä kehitystä ole tapahtunut, on nyt ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hänellä on oppimisvaikeuksia, mutta hänen vieraskielisestä tekstistä on yhtäkkiä tullutkin ymmärrettävää. Toinen oppilas, jota ei oikein millään saatu mukaan oppimiseen seitsemännen luokan ensimmäisen puolen vuoden aikana, koki ahaa-elämyksen löytäessään oikoluvun, ja nyt hän on löytänyt intoa alkaa tehdä tehtäviä. Aikaisemmin hän ajankulukseen vain arpoi monivalintoja ja kertoi pelkäävänsä kirjoittamista, koska siinä tulee vain kaikki aina väärin. Nyt hänen ei tarvitse enää palauttaa opettajalle virheitä. Monet oppilaat, jotka eivät motivoidu koulusta, innostuvat pelaamaan sanapelejä. On hienoa nähdä heidän pidättävän hengitystä jännässä paikassa ja tuulettavan onnistuessaan. Oppimisella on silloin merkitystä. Osa taitavista oppilaista tulee jo välitunnilla kirjoittamaan kirjoitelmia ja katsomaan videoita. Hienoa on myös se, että enkun tunnille voi tulla heti Suomeen muutettuaan, eikä tarvitse odottaa että suomen kieli kehittyisi.  Maahanmuttajat ovat usein todella innokkaita oppijoita. On harmillista, että muidenkin aineiden oppiminen tyssää siihen, ettei suomea vielä osata.

On hienoa, ettei oppilaan tarvitse enää epäonnistua englannin opinnoissa kirjoittamis- tai muistiongelmien takia tai siksi, että hän ei osaa suomea tai motivoidu koulusta. Keinot löytyvät kiertää asioita, jotka ovat oppimisen tiellä. Itselleen sopivaa tekemistä löytyy, ja pelkästä tuntityöskentelystä palkitaan. Oppilaat oppivat haastamaan itseään ja rikkomaan omia rajojaan.  ”En tiennytkään, että osaisin tämän, tai uskaltaisin ylipäätään tehdä tällaista.”  (äänitystehtävästä)

 

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016

 

 

Arvioinnista

Katselin juuri luennon Arabian koulun matematiikan opiskelussa käytössä olevasta tavoitemittarista. Eve Lappalainen mainitsee luennossa Pekka Peuran, ja toteaakin tehneensä Pekan loistavasta mallista oman, peruskouluun sopivan mallin. Tavoitemittari on mielenkiintoinen, ja on upeaa, miten Arabian koulun oppilaat on otettu mukaan sekä suunnittelemaan mittaria, että esittelemään sitä.

Screenshot 2016-01-20 at 08.58.44
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.
Screenshot 2016-01-20 at 08.59.00
Kielten opettajien taitotasokuvauksia arvosanoille 4-10 (vuodelta 2000) ja niihin soveltuvat Tabletkoulun edistysmisprosentit (0-100) 23%:n taulukon mukaan.

Oma arviointimallini on myös saanut tukea Pekka Peuran ajattelusta, ja myös minä koen, että Pekan malli ei ehkä kaikilta osin toimi peruskoulussa (en ole ainakaan uskaltautunut kokeilemaan), joten minäkin sovellan sitä osittain. Esimerkkinä mainittakoon se, että Pekka Peura antaa kurssin alussa oppilaille kaikki tehtävät, ja pisimmälle ehtinyt ehtii opiskella itselleen parhaimman arvosanan. Minunkin oppilaani saavat edetä omassa tahdissa, mutta annan tehtävät kuitenkin vähitellen. Materiaalissani on (kuten Evelläkin) perustehtäviä, syventäviä tehtäviä ja soveltavia tehtäviä – Tabletkoulun jaon mukaan. Oppilas saa kurssin alussa arviointikriteerit, ja päättää mihin arvosanaan hän pyrkii. Jos oppilas pyrkii arvosanaan seitsemän, hän aloittaa perustehtävistä ja ne tehtyään kokeilee, jos onnistuu vielä tekemään joitakin syventävistä tai soveltavista tehtävistä.
Kymppiin pyrkivä oppilas taas voi tehdä kaikki tehtävänsä pelkästään esim. syventäviä ja soveltavia tehtäviä niin halutessaan. Tabletkoulun materiaalissa on runsaasti lisätehtäviä. Näin siis jo hyvin englantia osaavan oppilaan ei tarvitse kerrata don’t didn’t vai doesn’t -tehtäviä, vaan hän voi esim. lukea kirjaa englanniksi ja kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa. Pisteitä oppilaalle kertyy joka tapauksessa, valitsi hän minkälaisen tehtävän tahansa. Lopputulema on siis sama kuin esim. Pekalla. Eniten pisteitä kerännyt saa parhaimman arvosanan. Suuri lisätehtävien määrä mahdollistaa sen, että oppilas voi valita aihepiiristä itselleen sopivantasoisia tehtäviä. Englannissa tämä toimii loistavasti, koska tasoerot ovat niin suuret. Oppilaat tietävät todella hyvin mitkä tehtävät toimivat heidän tasolleen, ja opettaja on tarvittaessa ohjaamassa jos he tekevät virhearviointeja.

Screenshot 2016-01-20 at 15.25.48
Esimerkki Tabletkoulun 9. luokan englannin materiaalin tehtävätyypeistä (p=perustehtävät, sy=syventävät tehtävät ja so=soveltavat tehtävät)
Screenshot 2016-01-20 at 08.57.55
Oppilasryhmän etenemisprosentit paremmuusjärejstyksessä. Edistysmisprosentti koostuu tehtävistä (50%) ja testeistä (50%).

Pekka Peuran mallissa oppilas tekee testit kun hän kokee olevansa niihin valmis, ja haluaa edetä. Tätä en ole voinut toteuttaa omassa mallissani. Uskoisin, että minun oppilaillani olisi marraskuun ja huhtikuun lopussa valtava määrä rästiin jääneitä testejä. Suuri osa arviointi-ideaani on kehittynyt koestressin vähentämiseksi, ja testien kasaannuttua oltaisiin entistä pahemmassa tilanteessa. Pidän kaikille testit samaan aikaan, vaikka yksittäiset oppilaat tarvitsisivatkin vielä lisäaikaa. Yleensä esim. kielioppiasian opetteluun on siinä vaiheessa käytetty jo esim. kaksi oppituntia, joten ei testejä ihan kylmiltään tarvitse tehdä. Testejä saa myös käydä uusimassa koulun jälkeen. En ole myöskään uskaltautunut jättämään testejä pois kuten Even mallissa. Haluan tarjota oppilaille sellaisiakin tehtäviä, joita voi tehdä ryhmässä ja mahdollisesti vain itselleen (esim. tekstien ymmärtämiset, sanaston opettelut) ja kun ollaan sen varassa, että oppilas kertoo tehneensä, mutta mitään konkreettistä jälkeä siitä ei ole, niin aika monelle nuorelle tulee houkutus sanoa tehneensä, vaikka ei ole tehnytkään, varsinkin kun tehtäväpisteistä kertyy 50% arvosanasta (testipisteistä toiset 50%). Olen ajatellut niin, että mitä useammin meillä on pieni muutaman minuutin testi, sitä siedättyneemmäksi oppilaat tulevat testeille, mutta ne eivät kuitenkaan hallitse heidän stressitasoansa siinä määrin kuin yksi tai kaksi kurssikoetta. Testi arkipäiväistyy, mutta auttaa minua antamaan heille reilun arvosanan. Osa on oppinut jopa pitämään testeistä.

Oppilas voi seurata omaa kehitystään reaaliaikaisesti Tabletkoulun arviointisivulta ja tehdä ’korjaavia liikkeitä’. Jos hän toivoo itselleen parempaa arvosanaa, hänen tulee vain tehdä enemmän tehtäviä, ja ehkä joskus myös paikata väliin jääneitä testejä. On ollut hienoa katsoa miten hyvin tämä mittari toimii, ja oppilaat saavat reiluja arvosanoja. Etenenisprosentit laskeutuvat tarkalleen juuri niitä vastaaviin taitotasokuvauksiin.

Oppilaat ovat mukana tämänkin mallin kehittämisessä. Kerään heiltä palautetta säännöllisesti ja useat tehtävät on luotu oppilaiden ideoiden pohjalta. Helppoa, kun itse kirjoitan materiaalin ja kuuntelen heidän reaktioitaan päivittäin luokkahuoneessa.