Arjen vinkit sähköiseen luokkahuonetyöskentelyyn

Tietokoneilla työskennellessä oppilaat etenevät mielellään omassa tahdissa. Opettajan rooli muuttuu usein työpajan ohjaajan rooliksi, mikä onkin uuden opetussuunnitelman mukaista. Tehtävien oikeita ratkaisuja ei tarvitse välttämättä käydä yhdessä läpi, koska oppilas saa henkilökohtaisen palautteen sähköisesti. Oppilaille on mielekästä räätälöidä oma tehtäväpaketti vapaavalintaisista ja annetuista tehtävistä. Kannattaakin kannustaa oppilasta miettimään omaa osaamistaan ja sitä, minkälaisia tehtäviä juuri hänen kannattaisi valita, jos hänelle jää aikaa opettajan antamien tehtävien tekemisen jälkeen. Samaa osa-aluetta käsittelevät kappaleet (esim. sanasto tai rakenneasiat) rakentuvat samalla tavalla, jotta oppilaan on helppo löytää itselleen mielekästä tekemistä itsenäisesti.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Täydennystehtävät

Tietokoneella työskennellessä kannattaa kannustaa oppilaita tarkkuuteen. Pienikin kirjoitusvirhe vie vastauksen nollille. Toki opettaja voi muuttaa pisteitä reilummiksi jälkikäteen, ja usein kannattaakin silmäillä vastaukset läpi. Siitäkin kannattaa usein muistuttaa oppilaita, jotta he eivät turhaudu. On hyvä kuitenkin oppia tarkaksi vastauksissa. Vastaukset sanastotehtäviin löytyvät aina samalta sivulta. Opettaja voi myös halutessaan käydä luokkatilanteessa tarkistamassa oppilaiden vastauksia ennen tehtävän lähettämistä ja muistuttaa tästä oppilaita usein. Niissä tilanteissa pääsee usein neuvomaan oppilasta yksilöllisesti.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-34-40

Tekstin parissa työskentely

Jos oppilaiden käytössä on laitteet, joissa saa kaksi selainikkunaa vierekkäin (esim. läppärit, pöytäkoneet, Chromebookit), kannattaa usein muistuttaa oppilaita siitä mahdollisuudesta. Oppilaat eivät yleensä osaa laittaa kahta ikkunaa näytölle vierekkäin, vaikka se on usein heille näytetty. He eivät myöskään muista, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Sanastotehtävän täyttäminen on paljon helpompaa, kun vieressä on sanasto tai kappaleteksti, eikä sivua tarvitse selata edestakaisin.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-40-54

Jos oppilaslaitteissa on touchpad, eikä hiirtä, kannattaa oppilaille neuvoa pikanäppäimet kopiointiin (control+C, tai command+C) ja liittämiseen (control+V, tai command+V). ’Poimi tekstistä lauseita ja muuta niitä’ -tyyppiset tehtävät muuttuvat paljon mielekkäämmiksi, kun kaikkea ei tarvitse naputella uudelleen.

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-43-19

Jos luokassa on datatykki, kannattaa tunnin ydinsisältö heijastaa datatykin kautta kankaalle. Tällaista ydinsisältöä ovat esimerkiksi johdannon blogiteksti (jos se on lyhyt), johdannon kuva keskeisimmästä sanastosta tai johdannon rakenneohjeet. Luokan eteen heijastaminen vähentää sivuselaamisen tarvetta oppilaskoneilla. Se myös auttaa levottomia oppilaita ankkuroitumaan tunnin aiheeseen.

Rakenneasiat

Rakenneasiat kannattaa luonnollisesti käydä yhdessä läpi. Oppilaita on hyvä muistuttaa siitä, että tehtäviin tulee vähemmän virheitä, jos he ovat keskittyneet ensin kuuntelemaan opettajan ohjeet. Jos oppilas ei kaikesta huolimatta kuuntele opettajan opetusta, voi opettaja kirjoittaa hänen tekemiinsä tehtäviin henkilökohtaisen palautteen (esim. Et kuunnellut tunnilla ohjeita. Tee tehtävä uudelleen. Käytä tätä kaavaa: didn’t + perusmuoto).

nayttokuva-2017-02-20-kello-18-49-37

Alleviivaustoimintoa ja muistiota kannattaa käyttää ajoittain myös yhdessä, jotta oppilaat omaksuisivat sen tehokkaaseen käyttöön. Rakenneasioista kannattaa tehdä yhdessä lyhyet ja ytimekkäät ohjeet muistioon. Muistio pysyy tehtävien vierellä selattaessa tehtäviä alaspäin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tehtävä kannattaa aina lähettää takaisin oppilaalle muokattavaksi, jos vastauksesta huomaa, että oppilas ei ole joko ymmärtänyt tehtävänantoa tai itse rakennesääntöä. Jos vastauksessa on esimerkiksi yksi oikein onnistunut virke, sen voi merkitä korjaustoiminnolla ”myönteinen palaute” ja ”hyvää soveltamista”, jolloin oppilaalle tarjoutuu hänen itsensä luoma malli siitä, miten tehtävä tulee suorittaa loppuun. Opettaja voi myös tarjota oppilaalle lisäohjeita (esim. Muista imperfektin kieltomuoto didn’t+perusmuoto!).

nayttokuva-2017-02-20-kello-19-00-58

Suulliset tehtävät

Kannattaa muistuttaa oppilaita, että kappaleissa ensin tulevat suulliset tehtävät harjoituttavat samoja asioita kuin niiden jälkeen tulevat kirjalliset tehtävät, joten suullisten tehtävien huolellinen tekeminen vähentää virheitä myös kirjallisissa tehtävissä. Jos oppilaat eivät kaikesta huolimatta tee suullisia tehtäviä, voi opettaja jälkikäteen merkitä tehtäväpisteiksi 0. Opettaja voi myös säännöllisesti testata suullisten tehtävien rakenneasioiden tai sanaston osaamista esim. Socrative-testeillä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vaihtelu virkistää

Tabletkoulun englannin materiaalipaketti on runsas, jotta opettaja voisi valikoida erilaisia tehtäviä eri tunneille. Tässä muutama esimerkki:

  • Epäsäännöllisiä verbejä opiskeltaessa opettaja voi joskus pyytää oppilaita tekemään täydennystehtävät, ja toisella kertaa taas pelaamaan Quizlet-korteilla, tai keksimään omia lauseita.
  • Quizlet-kortit tarjoavat lukuisia pelejä myös esimerkiksi teemasanaston oppimiseen.
  • Workshop-osioista löytyy paljon luovaa lisätekemistä.
  • Joskus blogikappaleita käsiteltäessä voidaan sanastotehtävien tekemisen sijaan käyttää yksi tunti luetunymmärtämiseen ja toinen tunti Quizlet Live -pelin pelaamiseen. Se on ryhmäyttävä peli ja erittäin tehokas sanaston oppimisen kannalta.
  • Netistä löytyy myös paljon lisämateriaalia kaikkiin aihealueisiin yksinkertaisesti käyttämällä ko. aihealuetta hakusanana.
  • Valmiita Kahoot-pelejä löytyy getkahoot.com-sivulta kaikkiin aiheisiin.
  • Oppilaat innostuvat kovasti myös omien Kahootien tekemisestä. Oppilaiden tekemät Kahoot-pelit kannattaa ehdottomasti pelata koko luokan kesken.
  • Opettajan kannattaa luoda omia tehtäviä kunkin kappaleen loppuun, joissa hän voi ohjastaa oppilaat erilaisten puuhien pariin.
  • Projektikappaleisiin kannattaa antaa runsaasti aikaa. Sitä tarvitaan sekä itse projektin tekemiseen ja esittämiseen, että sen suunnittelemiseen ja arvioimiseen.

nayttokuva-2017-02-20-kello-19-13-24

Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

Taas yksi ihana maanantaiaamu, ja jos luit edellisen postaukseni niin tiedät, että tämä ei ole sarkasmia. Puolet päivästä on vilahtanut ohi niin, että kaikki on taas soljunut ihan omalla painollaan eteenpäin. Olen todistanut jo useita onnistumisen elämyksiä, ja saanut nähdä monia hymyjä.

Käsittelimme juuri edellisviikoillla seiskojen kanssa harrastussanoja ja -ing-muotoja. Aloitan tällä viikolla heidän tuntinsa Socrative-testillä. Helppoa kuin heinänteko. Scoreboardini täytyy vihreällä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sen jälkeen tartututaan musiikkiteemaan. Ensin pitää sanoa lauseita. I can play the piano. I like hip hop. I have seen Cheek live. Näitä tunnustetaan myös toisille keskustelukanavalla kirjallisesti. Tehdään mielipidekysely ja harjoitellaan Quizlet-korteilla. Kilpailu äityy kovaksi, päivitän leaderboardia oppilaiden nähtäväksi sitä mukaan kun uusia ennätyksiä syntyy. Osa haluaa jäädä välitunniksi pelaamaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ysien tunti alkaa viimeviikkoisen futuuri- ja konditionaalikertauksen testaamisella. Tämä ei olekaan yhtä helppoa kuin seiskojen testi. Yhtä testissä epäonnistunutta ryhmä neuvoo jälkeenpäin: “Ehkä sun ei kannata käyttää hyvää harjoitteluaikaa siihen kopioimiseen, täältähän nämä säännöt löytyy kun niitä tarvii.” Totta. Vihkoon kopioimisessa ei tarvita juurikaan omaa ajattelua. Joidenkin oppilaiden on vaikea uskaltaa päästää irti tutusta, turvallisesta ja helposta vihkoon kopioimisesta. Ei tarvitse haastaa itseään eikä kohdata tehtäviä, joista ei ole ihan varma mitä niihin pitäisi täydentää.

Screenshot 2016-03-21 at 10.44.20

Ilahdun kuitenkin suuresti siitä, että ne oppilaat, jotka todella keskittyivät viime viikolla harjoittelemaan, osaavat oikein hyvin. Ihmettelemme yhdessä sitä, että asiaa ei ole tarvinnut kotona kerrata viime tunnin jälkeen, vaan se on jäänyt mieleen pelkällä tuntiharjoittelulla. Eikä kyseessä ole edes ryhmän taitavimmat oppilaat. Säännöt jäivät vain niin hyvin mieleen, kun ne sai itse työstää ja päätellä. Oli minullekin kovin palkitsevaa päästä viime viikolla vastaamaan kysymyksiin, jotka kumpusivat omasta halusta oppia. “Miksei tähän saa kirjoittaa ‘wouldn’t rain’ kun tässä kerran pitää laittaa ‘ei sataisi’?” Ja ne, jotka eivät vielä osanneet, tietävät, että lisäharjoittelu on tarpeen ja löytävät itselleen lisätehtäviä. Olen huomannut vuosien varrella, että yllättävän usein oppimisen esteenä on se, että oppilas ei tiedä tarvitsevansa lisäharjoittelua. Huomenna nähdään, osaavatko loputkin tehdä myös sivulauseet.

Myhäilen tyytyväisenä. Ei olisi parempaa voinut tähän maanantaiaamuun sattua. Taas yksi todiste siitä, että oma-aloitteinen tehtävänratkaisu omassa tahdissa, oikealla tavalla jäsennettynä ja johdateltuna poikii parempia tuloksia kuin valmiista muistiinpanoista pänttääminen, ja tukee oppilaan oman aktiivisuuden kehittymistä. Kotitehtäviä tai kokeita ei tarvita. Pieni testi riittää näyttämään suunnan.

(Oppimateriaalina Tabletkoulun vuosi sitten julkaistu Englanti 7 ja ensi kesänä julkaistava Englanti 9.)

Erilaiset oppijat

Peruskoulussa on monenlaisia oppijoita, enimmäkseen motivoituneita ja taitavia. On myös joitakin oppilaita, joita koulupuuhat ei motivoi, ja joitakin oppilaita, jotka ovat kovin innostuneita, mutta oppiminen ei vain tunnu onnistuvan. Luokista löytyy myös maahanmuuttajia, joiden heikot suomen kielen taidot tulevat turhan usein englannin oppimisen tielle. Jokaisella oppilaalla pitäisi kaikesta huolimatta olla tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, motivaation, kykyjen tai suomen kielen puutteista huolimatta.

Olen ollut opettaja viisitoista vuotta. Vuosien varrella olen kohdannut monenlaista hankaluutta järjestää tuntitilanteet tasavertaisiksi kaikille. Oppiminen on ollut hankalaa, koska suomenkielisiä ohjeita ei ole ymmärretty, kirjasta luettaessa tai luokkatilanteessa puhuttuna.  Hankalaa on ollut myös kun osalla oppilaista unohtuu usein opiskelussa tarvittavia välineitä kotiin, kuten esimerkiksi kirjat, vihko tai kynät. Hankaluuksia on tullut myös niissä tilanteissa kun opettaja selkeästi näkee, että osa oppilaista tarvitsisi vielä paljon toistoa kyseisestä asiasta oppiakseen sen kunnolla, mutta osa oppilaista odottelee jo tylsistyneinä seuraavaa aihetta. Erityisen ikäviä ovat ne tilanteet, kun haluaisi joskus antaa myönteistäkin palautetta ahkerille oppilaille, mutta opettajan nähtäville tulee aina vain uudestaan heidän epäonnistumisensa. Saattaa olla että oppilas jännittää koetilanteita, luokassa ääneen puhumista tai hänellä on lukemisen tai muistamisen vaikeus. Oppilas saattaakin onnistua silloin tällöin, mutta se ei tule opettajalle näkyväksi tai vastaukset eivät ole juuri sitä mitä siinä hetkessä haettiin, vaikka muuten olisivatkin hyvä vastauksia. Kaikista ikävintä on kuitenkin ollut se, kun on pitänyt vain todeta kurssin päätteeksi ketkä oppivat ja ketkä eivät, ja mennä eteenpäin siitä huolimatta.

Oppimisen tasavertaisuutta ja sujuvuutta etsiessäni päätin siirtyä sähköiseen oppimateriaaliin. Hankimme luokkaani Chromebookit ja Tabletkoulun oppikirjat. Aloin itse laatia Tabletkoulun oppimateriaalia kolme vuotta sitten. Luokassani on moitteettomasti toimiva wifi ja oppilailla hyvät kuulokkeet kuuntelutehtävien (tai englanninkielisen musiikin) kuunteluun, mutta myös muiden ryhmien puheensorinan pois sulkemiseksi. Oppilaat istuvat viiden hengen ryhmissä. Heitä kannustetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Oppilas saa tehtävästä aina välittömän suoran palautteen, ja oppii myös virheistään, joutumatta tekemään niitä toisten nähden. Jokainen saa edetä omassa tahdissaan, eikä ketään tarvitse odotella. Annan oppilaille viikkotavoitteet: ”tällä viikolla on tarkoitus harjoitella tähän aiheepiiriin liittyvää sanastoa” tai ”kerronpa teille yhden rakenneasian ja saatte harjoitella sen tämän viikon aikana” tai ”tällä viikolla luetaan tämä teksti ja opetellaan itse kertomaan samantyyppisistä asioista”. Sen jälkeen oppilaat saavat valita sähköisessä aineistossa olevista vaihtoehdoista itselleen sopivat tavat oppia asian. Oppilailla on myös paperiset vihkot käytettävissään, ja nettisanakirjat ja -kääntäjät, jos he eivät esim. ymmärrä suomen- tai englanninkielisiä tehtävänantoja. Tunnit alkavat pienellä testillä, jolloin oppilas voi itse päätellä onko hän asian jo oppinut vai pitääkö hänen harjoitella lisää. Opettaja näkee minä tahansa hetkenä reaaliaikaisesti mitä oppilas osaa. Oppilas oppii itse arvioimaan omaa osaamistaan ja kehittämään työskentelytapojaan. Oppilas uskaltaa enemmän, koska hän voi edetä oman näkymänsä suojassa, omassa työpisteessään, joutumatta esim. vastaamaan ääneen luokassa ja näin näyttämään osaamisensa.Tabletkoulun oppimateriaalit ovat jo valmiiksi eriyttäviä. Jokainen tehtävä on merkitty joko perustehtäväksi (P), syventäväksi tehtäväksi (SY) tai soveltavaksi tehtäväksi (SO). Ne, joille englannin oppiminen on haastavaa, voivat tehdä aina ensin P-tehtävät ja sen jälkeen SO-tehtävät, joita jokainen voi tehdä omalla tasollaan. SY-tehtävät ovat haastavampia. Materiaalissa on myös runsaasti lisätehtäviä ylöspäin eriyttämiseen. Pitkistä tekstikappaleista oppilaille on tarjolla myös lyhennetyt teksti. Oppilas voi lamppuikonia klikkaamalla vaihtaa tekstinäkymänsä. Opiskellessaan uutta tekstiä oppilas voi alleviivata tekstiin ja tehdä siihen omia merkintöjään. Vastatessaan kirjoitustehtäviin, käytettävissä olevista laitteista riippuen voi oppilaalle antaa mahdollisuuden käyttää oikolukua, ja näin oppilas voi itse tarkistaa oman tekstinsä. Sanastoissa on kuvat ja ääntäminen mukana. Olen itse päättänyt pitää kuvavihjeen suomenkielisen sanan tukena, jotta sanastojen opettelu olisi maahanmuuttajaoppilaille mahdollista, mutta opettaja voi muokata sanastoja myös muihin tarpeisiin sopivaksi. Oppilas voi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden tehtävistä. Jos hänelle on esim. kirjoittaminen työlästä, voi hän keskittyä puhe-, äänittämis- videointi- ja kuuntelutehtäviin.

 Sähköisessä opiskelussamme ei voi unohtaa oppimateriaalia kotiin. Aineisto toimii miltä tahansa laitteelta. Tuntipuuhat eivät kaadu siihenkään, ettei oppilaalta löytyisi kynää. Tosin monet oppilaista silti haluavat käyttää vihkoa ja kynää oppimisen tukena. Äkisti voisi kuvitella, että oppilaalta ei enää vaadita oikein mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Sähköisessä oppimisessa häneltä vaaditaan toisenlaisia asioita. Häneltä vaaditaan tarkkuutta, koska tehtävät voi tehdä vain kerran. Häneltä vaaditaan vastuunkantoa edistymisestään. Oppilas seuraa edistymisprosenttiaan säännöllisesti ja sen perusteella hän saa arvosanansa. Jos edistymisprosentti laskee, tarkoittaa se yksiselitteisesti sitä, että oppilas on laiskotellut, koska prosentteja voi kerätä ihan mistä tahansa tehtävästä, pitää etsiä vain niitä itselle sopivia tehtäviä. Vastaukset löytyvät tehtäviin myös aina materiaalista, pitää vain viitsiä katsoa. Ja opettajakin on aina läsnä neuvomassa henkilökohtaisesti. Sitä aikaa opettajalle jää paljon enemmän kun hänen ajankäyttönsä ei ole enää pääsääntöisesti koko ryhmälle puhumista. Oppilaalta vaaditaan myös aloitekykyä. Hänen pitää pystyä tarttumaan tehtävään ja viedä se loppuun saakka. Opettaja seuraa tietysti edistymistä, ja on oppilaalle tukena, jos edistymistä ei tapahdu tai oppilas ei pysty oma-aloitteisesti aloittamaan tehtäviä. Itse koen kuitenkin, että edistymisen ja aloittamisen taitojen kehittäminen oppilaissa on erittäin tärkeää, ja onkin hienoa, että oppimateriaalimme tukee näissä taidoissa kehittymistä. Ennenkaikkea olen ilokseni huomannut, että oppilaat nauttivat siitä kun saavat kehittää itsessään näitä taitoja.

Erilaisia oppijoita tukevia piirteitä Tabletkoulussa on paljon muitakin. Vuosikurssiin sitomattomat opiskelijat voivat työskennellä omatahtisesti kurssin parissa seuraavanakin lukuvuonna. Itse aion jättää nykyisten seiskaluokkalaisten kurssin auki ysin keväälle saakka. Näin nekin oppilaat, jotka motivoituvat koulupuuhiin vasta esim. ysiluokalla saavat aina uuden mahdollisuuden oppia seiskan asiat. Oppilasta arvioidessa, opettaja voi ottaa huomioon vain tietyn osan suorituksista, esim. pelkästään tehtäväpisteet. Teen itse näin muutaman oppilaan kohdalla, joilla on esim. todettu muistamisen tai oikeinkirjoittamisen vaikeus. Opettaja voi siis arvioida oppilaat muunkin kuin ulkoamuistamisen perusteella. Useimmat oppilaat pitävät testeistä ja motivoituvat niistä, ja siksi olen päättänyt pitää pieniä tunninalkutestejä, mutta ne voi opettaja jättää arvioinnissa myös omaan arvoonsa, koska pisteitä oppilaille kertyy paljon muustakin. Pääasia on, että tehtäviä on tehty.

Ollut hienoa nähdä oppilaiden kehitys. Oppilas, jota olen pari vuotta seurannut paperilla, eikä kehitystä ole tapahtunut, on nyt ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Hänellä on oppimisvaikeuksia, mutta hänen vieraskielisestä tekstistä on yhtäkkiä tullutkin ymmärrettävää. Toinen oppilas, jota ei oikein millään saatu mukaan oppimiseen seitsemännen luokan ensimmäisen puolen vuoden aikana, koki ahaa-elämyksen löytäessään oikoluvun, ja nyt hän on löytänyt intoa alkaa tehdä tehtäviä. Aikaisemmin hän ajankulukseen vain arpoi monivalintoja ja kertoi pelkäävänsä kirjoittamista, koska siinä tulee vain kaikki aina väärin. Nyt hänen ei tarvitse enää palauttaa opettajalle virheitä. Monet oppilaat, jotka eivät motivoidu koulusta, innostuvat pelaamaan sanapelejä. On hienoa nähdä heidän pidättävän hengitystä jännässä paikassa ja tuulettavan onnistuessaan. Oppimisella on silloin merkitystä. Osa taitavista oppilaista tulee jo välitunnilla kirjoittamaan kirjoitelmia ja katsomaan videoita. Hienoa on myös se, että enkun tunnille voi tulla heti Suomeen muutettuaan, eikä tarvitse odottaa että suomen kieli kehittyisi.  Maahanmuttajat ovat usein todella innokkaita oppijoita. On harmillista, että muidenkin aineiden oppiminen tyssää siihen, ettei suomea vielä osata.

On hienoa, ettei oppilaan tarvitse enää epäonnistua englannin opinnoissa kirjoittamis- tai muistiongelmien takia tai siksi, että hän ei osaa suomea tai motivoidu koulusta. Keinot löytyvät kiertää asioita, jotka ovat oppimisen tiellä. Itselleen sopivaa tekemistä löytyy, ja pelkästä tuntityöskentelystä palkitaan. Oppilaat oppivat haastamaan itseään ja rikkomaan omia rajojaan.  ”En tiennytkään, että osaisin tämän, tai uskaltaisin ylipäätään tehdä tällaista.”  (äänitystehtävästä)

 

Paperista sähköiseen

Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: "honestly, quickly, rationally..."
Maria ja Marika lukevat kappaleen sanoja ääneen ja tallentavat äänitteensä tehtävän ratkaisuksi: ”honestly, quickly, rationally…”

Kirjoitin tähän blogiin artikkelin paperisten kirjojen korvaamisesta sähköisellä oppimateriaalilla jo vuonna 2012. Kaikki oli silloin vielä idean asteella, mutta sen jälkeen, näiden reilun kolmen vuoden aikana idea on jalostunut käytännöksi pitkäjänteisen tutkimustyön ja rohkean kokeiluun heittäytymisen ansiosta. Olen onnekas, sillä saan työskennellä työyhteisössä, joka tukee uudistumista ja tarjoaa inspiroivan ilmapiirin uuden luomiselle.

Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: "...When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him..."
Akira on todella taitava englannissa. Usein hän kirjoittelee englannin tunnilla omia englanninkielisiä tarinoitaan: ”…When I got back the guy was happily munching on the malformed bratwursts (malwursts?) and I got a good look at him…”

Kokeilimme sähköisten materiaalien käyttöä viime vuonna kaikkien opetusryhmieni kanssa paperisten kirjojen rinnalla. Kokeilu ei tuonut meille lisäkustannuksia. Aina tilaisuuden tullen kävimme tietokoneluokassa tekemässä tehtäviä, ja pääsimmekin niin usein, että tarjosin oppilaille mahdollisuutta saada arvosanansa pelkästään Tabletkoulun pisteiden perusteella. Aika moni käyttikin tätä mahdollisuutta. Loput tekivät perinteisen paperisen kokeen. Keväällä luokkani varusteltiin antennilla, reitittimellä ja 24 kappaleella HP Chromebook 14 G3 -laitteita. Hallintopalvelukeskukselta saimme koekäyttöön erilaisia Chromebook-malleja, ennen kuin teimme päätöksemme. GAFE:sta (Google Apps for Education) tilasimme käyttökoulutuksen ja laitelisenssit, jonka jälkeen loin oppilaille tunnukset ja tilasin Tabletkoulun materiaalit.

Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: "... You mustn't fight. Help your teachers..."
Emelia ja Ronja tekevät School Rules julistetta: ”… You mustn’t fight. Help your teachers…”

Laskelmiemme mukaan, tällä meidän mallilla, sähköinen opiskelu tulee maksamaan seuraavan kolmen vuoden aikana muutamia tuhansia euroja vähemmän kuin paperiset työkirjat maksaisivat samalle oppilasmäärälle, samalta ajalta. Jos koulussa on jo valmiiksi langaton verkko, oppilaslaitteita tai esimerkiksi GAFE tai muu vastaava keskitetetty laitehallinta, tulee sähköistäminen luonnollisesti vielä halvemmaksi. Sähköinen materiaali maksaa minun 250 oppilaalle 2000 euroa vuodessa, kun taas paperiset maksaisivat 6250-15000 euroa riippuen siitä, ostetaanko pelkästään työkirja vai sen lisäksi vielä tekstikirjakin, eikä tuo hinta pidä sisällään vielä opettajan tarvitsemia lisäaineistoja. Sähköiseen kirjaan ei tarvitse ostaa mitään lisämateriaaleja, vaan 2000 euroa vuodessa on ainut vuosittainen oppimateriaalikulu mitä minun oppilaiden oppimateriaaleista tulee sen jälkeen kun laitteet on maksettu. Pidänkin erityisen hyvää huolta Chromebookeistamme, sillä mitä pidempään ne kestävät, sitä enemmän teemme koululle säästöjä. Rovaniemellä on kuulemma saatu Chromebookit kestämään ainakin neljä vuotta. Sehän tarkoittaisi meille jo yli 5000 euron säästöjä neljässä vuodessa, pelkästään minun ryhmissä. Hävitä emme voi rahallisesti. Jos puolet laitteista hajoaisi seuraavan kolmen vuoden aikana, olisimme siltikin käyttäneet vasta saman määrän rahaa kuin oppilaiden työkirjoihin olisi mennyt paperilta opiskeltaessa.

Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..." Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. "...go went gone... do did done..."
Antti, Eelis ja Kristian pelaavat Quizletin Gravity-peliä epäsäännöllisillä verbeillä. ”…go went gone… do did done…”

Chromebookit ovat toimineet täysin moitteettomasti. Ne käynnistyvät muutamassa sekunnissa ja päivittyvät automaattisesti. Oppilailla on omat käyttäjätunnuksensa, heidän työnsä tallentuvat pilveen, oppimateriaalia käytetään netistä, eikä paikallisesti voi tallentaa tai asentaa mitään, joten mitään käytännön piloja koneisiin ei voi tehdä. Hallinnoin itse käyttäjätilejä, joten jos joku salasana unohtuu, vaihdan sen muutamassa minuutissa. Tabletkoulutunnukset tilasin oppilaiden omiin sähköposteihin, joten oppimateriaalin salasana löytyy oppilaalta aina sähköpostista. Kirjauduttuaan koneelle oppilas voi myös tallentaa salasanansa eri sovelluksiin. GAFE-tunnuksella oppilas voi kirjautua esim. Quizletiin tai erilaisiin animointi- ja sarjakuvasovelluksiin. Oppilas voi käyttää Googlen sovelluksia, muita GAFE-tunnuksella käyttöön ottamiaan sovelluksia ja Tabletkoulua myös kotikoneelta tai kännykästään esim. bussimatkalla kouluun.

FullSizeRender
Lauri aikoo voittaa tämän pelin. Olli ja Jasper eivät ole ihan varmoja asiasta… ”… I play football every day. I played football yesterday…”

Juuri nyt en keksi mitä vielä tarvitsisin, jotta tunnit pyörisivät jouhevammin. Meillä on aika täydellinen systeemi, ja työt sujuvat näppärästi ja tehokkaasti. Oppilaat kaipaavat touchpadien tilalle hiiriä ja työergonomian nimissä säkkituoleja (tosin nuo kaksi toivetta eivät kyllä toimisi yhdessä). Itse olen ajatellut, että mitä vähemmän irtotavaraa, sitä vähemmän korvattavia hajonneita laitteita. Säkkituoleja voisin kyllä ottaa, mutta ehkä sähköistämme koulun ensin, ja katsomme sitten saammeko säkkituolisäästöjä vuosien varrella.

Omatahtisesta etenemisestä

Uudet tuulet koulumaailmassa aiheuttavat aina paljon keskustelua ja ennakkoluulojakin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla kritisoidaan omatahtisen oppimisen menetelmiä murrosikäisten lasten kuulopuheiden perusteella, käymättä luokissa itse katsomassa mitä siellä tapahtuu, tai edes kysymättä opettajalta, miten hän opetuksensa rakentaa. Keskusteluissa puhutaan mm. omatahtisuudesta, käänteisestä opetuksesta ja sähköisistä materiaaleista, olettaen, että ne aina liittyvät toisiinsa, mikä ei pidä paikkansa.

IMG_1285Itse suosin omatahtista etenemistä ja käytän sähköistä oppimismateriaalia, koska se monipuolistaa opetusta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Kenenkään ei tarvitse istua tekemättä mitään, koska ei osaa tehtävää tai on niin nopea, että joutuu aina odottamaan toisia. Jokaisella tunnilla voi itse valita tekeekö mieluiten keskusteluja, kuunteluita, kirjoittamista, lukemista vai luovia töitä (videot, animaatiot jne). Vai haluaako ehkä pelata. Jos oppilas kokee tunnit yksitoikkoisiksi, hänellä on aina mahdollisuus poiketa omasta mallistaan ja tehdä välillä jotain muuta. Hyvään arvosanaan vaaditaankin monipuolisia tehtäviä. Olen saanut sen kuvan, että harva opettaja kuitenkaan käyttää sähköistä materiaalia vaikka suosiikin omatahtista etenemistä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa jos oppilas etenee omatahtisesti paperisella materiaalilla kuin, jos hän etenee sähköisessä oppimisympäristössä. Sähköisessä ympäristössä kaikki hänen suorituksensa tallentuvat pisteiksi, joista muodostuu hänen arvosanansa. Pisteiden kerääminen motivoi monia ja konkretisoi etenemisen. Voisiko loistavampaa tapaa olla kehittää oppilaan omaa arviointikykyä siitä, mistä arvosana muodostuu, ja mitkä ovat menestymisen tai epäonnistumisen syyt? Varsinkin kun numerot on höystetty taitotasokuvauksilla, ja sähköisestä tehtävälistasta näkyy mustaa valkoisella, mitkä tehtävät on tehty ja mitkä ei, ja mitä arvosanoja mistäkin testistä on saatu. Avaan tietysti taulukoita oppilaille usein, seiskoille useammin ja yseille harvemmin: “Muistattehan katsoa arvioinnista arvosananne aina välillä ja tehtävälistasta lisää tekemistä jos haluatte nostaa arvosanaa.” Minusta kyllä näyttää, että jokainen oppilas katsoo tilanteen aina tunnin aluksi ja lopuksi joka tapauksessa.

IMG_1288Minun enkun tunneillani siis saa edetä omassa tahdissa muuten, mutta kielioppiin ei saa mennä ennen kuin olen sen selittänyt. Jokaisen asian yhteydessä oppilas saa itse valita, millä tavalla sen opiskelee. Kaikki tehtävät kerääntyvät samaan pistesaldoon. Oppilaat ja minä pidämme todella paljon siitä, ettei kenenkään tarvitse koskaan odottaa ketään. Työskentelyrauha on ihan eri luokkaa kuin silloin kun yhdessä tarkastettiin tehtäviä ja odoteltiin, että hitaimmatkin ehtii mukaan. En usko, että osaisin tai pystyisin toteuttamaan omatahtista etenemmistä ilman sähköistä alustaa. Olisin jatkuvasti huolissani siitä, tuleeko asiat opittua vai ei. En pystyisi koordinoimaan paperipaljoutta enkä jaksaisi kahlata läpi oppilaiden töitä. Nyt näen jokaisen oppilaan jokaisen tehtävän sähköiseltä alustalta, ja tunninalkutestit näyttävät myös hyvin missään mennään. Sähköisesti nämä kaikki toiminnot vievät niin vähän aikaa, että voin ne toteuttaa. Kuka ihme jaksaisi tarkastaa paperilla pistarit joka ikinen tunti? Automatiikka tarkastaa minun testit, niitä laatiessa pitää vain olla ovela. Ja jos automatiikka tekee jotain hassua, katson testit itse. Oppilaat kyllä aina huomauttavat asiasta niissä tapauksissa. Pitempiäkin kirjoitustehtäviä toki tehdään, ja ne tarkastan tietysti aina itse, kaikkeen ei kone pysty. Käänteistä opetusta en varmastikaan ihan puhtaasti käytä missään. En usko, että saisin oppilaitani katsomaan videoita etukäteen kotona. Toki aiheeseen johdatellaan monesti videolla, jonka voi katsoa omassa tahdissaan sopivassa kohdassa.
Screenshot 2016-02-04 at 16.06.11Opettajat ovat pitkän yliopistokoulutuksen käyneitä ammattilaisia, tuskin kukaan olettaa, että oppilas ymmärtäisi uudet asiat selittämättä. Huolissaan oleville vanhemmille sanoisin, että jos sinua kiinnostaa, mitä luokassa tapahtuu, tiedustele sitä kohteliaasti opettajalta tai käy seuraamassa opetusta. Monet opettajat ottavat vanhempia mielellään mukaan tunneille. Kannattaa käydä samalla useampaa eri tuntia seuraamassa niin voi verrata minkälaista nykykoulussa on edetä opettajatahtisesti, verrattuna siihen, että oppilas etenee omassa tahdissaan. Nuori saattaa kritisoida uutta työskentelytapaa jo siitä syystä, että joutuu tekemään itse enemmän kuin aiemmin. Sehän on ymmärrettävää. Aikuisten maailmassa syntyisi kapina. Osa nuorista on vain todella konservatiivisia. Koululta odotetaan tiettyjä asioita, lähinnä luennointia ja kopioimista. Itse väitän kuitenkin, että nuoret ovat päässeet ennen aivan liian helpolla. Aikaa jää kännyköiden räpläämiseen ja toisten kiusaamiseen. Jos vanhemmat haluavat parempaa työrauhaa luokkiin, uskon, että omatahtinen eteneminen on siihen ainut ratkaisu. Kun sähköiset sovellukset lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei poistu mitään, vaan siihen tulee vain lisää. Ilman laitteita ei tehdä esim. videoita tai animaatioita, eikä opettaja pysty seuraamaan oppilaan osaamista ja edistymistä reaaliaikaisesti. Kun omatahtisuus lisätään luokkahuoneeseen, siitä ei ainakaan meidän tapauksessa poistu mitään. Kaikki samat työskentelymuodot ovat edelleen olemassa. Oppilas saa tehdä ryhmätöitä, kirjoittaa vihkoon, keskustella jne. ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus oppilas valitsee kerta toisensa jälkeen täydennystehtävät, koska ne ovat se helpoin valinta. Silloin ei kuitenkaan pidä syyttää opettajaa tuntien tylsyydestä, jos itse tekee sellaisen valinnan. Omatahtisen etenemisen suurimpia etuja on oppilaan selitysmallien kehittyminen. Kenen syy se nyt on, jos en edisty?

Screenshot 2015-12-17 at 12.51.01Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten avosylin selkeä enemmistö oppilaista ottaa uudet lähestymistavat käyttöön. Mielestäni sekin on yksi tärkeä metataito opittavaksi tässä muuttuvassa maailmassa, että osaa suhtautua ennakkoluulottomasti muutokseen ja tekee johtopäätökset vasta kun on itse asian kokenut tarpeeksi kattavasti. Ennen joulua teettämäni kyselyn mukaan vain 35% oppilaistani opiskelisi mielummin paperisen materiaalin avulla opettajatahtisesti kuin sähköisen materiaalin avulla omatahtisesti. Nämä ovat ne kaksi vaihtoehtoa mitä meillä on tarjolla, ja jompi kumpi niistä pitää valita kaikille. Osuus on mielestäni yllättävän pieni, ottaen huomioon, että kyseessä on aivan uusi tapa oppia eikä suurin osa oppilaistani ole koskaan ennen tätä kokeillut. Ahkerimmat ja heikoimmat oppilaat ovat yleensä uuden työskentelytavan kannalla. He ovat mielissään siitä, että kaikki heidän tekemisensä tulee näkyväksi. Keskitason oppilaat, jotka ovat perustaidoillaan onnistuneet aina kokeissa, eivät yleensä pidä tästä uudesta työskentelytavasta, koska he joutuvat nyt tekemään töitä, ja siihen he eivät ole tottuneet. Kokeista on päässyt aina ulkoa opettelulla, tuurilla tai perustaidoilla kohtuullisille arvosanoille. Minun mielestäni lisähaasteet eivät tee kenellekään pahaa, kun keinot niiden selvittämiseen on helposti tarjolla.
Screenshot 2016-02-04 at 16.04.00

Enkun tunneillamme on upea keskittynyt flow-meininki ja tiedän koko ajan tarkalleen mitä kukakin osaa. Itse vanhempana toivoisin samaa omille lapsilleni. Osa oppilaista tekee muistiinpanot vihkoon, osa pelaa pelejä. Monissa ryhmissä on muodostunut opiskelupiirejä. Yksi piiri kokoontuu luokkani ulkopuolella käytävän päässä ja siellä he lukevat yhdessä ääneen sanoja nauhalle, keskustelevat kuuntelutehtävän sisällöstä tai keksivät muistisääntöjä sanoja opetellessa. Oppilaat neuvovat ja auttavat toisiaan. Jotkut oppilaat olivat joululoman aikana löytäneet lisätehtävistä Charles Dickensin Christmas Carolin, kuunnelleet sen ja vastanneet sisältökysymyksiin, joita olin siitä laatinut. Yksi hetki missä uuden työskentelytavan erityispiirteet tulivat hauskasti näkyväksi oli se, kun joulun jälkeen joihinkin ryhmiin tuli uusia oppilaita. Heidän ihmetyksensä oli aika selkeästi nähtävissä kun oppilaat alkoivat yhtäkkiä puhua englantia keskenään satunnaisina hetkinä. He tekivät puhetehtäviä tehtävälistaltaan, mutta uusi oppilas ei ollut vielä sisällä ajatuksessa, että niitä oikeasti voi ja kannattaa tehdä kun parin kanssa sattuu yhteinen hyvä hetki.

Jos minun pitäisi palata opettajatahtiseen paperiopetukseen, se tuntuisi niin valtavan suurelta ja masentavalta askeleelta taaksepäin. Olen saanut puolen vuoden ajan maistaa tätä uutta ihmeellisen ihanaa, oppilasta aktivoivaa työskentelyä, enkä halua siitä luopua. Luokastani lähtee energisiä, mutta rauhallisia nuoria. Se on se sama fiilis kun itsellä on sellaisen työpäivän jälkeen kun on saanut itse aktiivisesti puuhastella jonkin projektin parissa, ja on saanut paljon aikaiseksi, kokenut ehkä flow-fiiliksiä, eikä ole tarvinnut ahdistua istumalla palavereissa tai luennoilla ilman mitään konkreettista tekemistä. Uskonkin, että onnelliseksi ei tule pääsemällä vähemmällä, vaan sillä kun ylittää itsensä tekemällä itse, ehkä vähän enemmän kuin aloittaessa osasi arvatakaan. Aina voi sanoa, että ei kiinnosta tai ei osaa, mutta se on kyllä aina varma tae siitä, ettei kiinnostukaan eikä tule osaamaan. En ole joutunut ‘markkinoimaan’ kirjoittamaani materiaalia yhdellekään oppilaalle, vaan he tekevät tehtäviä mielellään. Sekin on aika hienoa, ja kertoo myös siitä, että nuoret haluavat edistyä, saada hyviä arvosanoja ja oppia. Opettajan pitää vain mahdollistaa se.

(Ruutukaappaukset ovat työn alla olevasta Tabletkoulun Englanti 9 kirjasta, joka julkaistaan tulevana kesänä.)

Östnyland 3.2.2016

Linkki sähköiseen artikkeliin

http://www.ostnyland.fi

Östnyland 21.1.2016