Osaamiseroihin apua Tabletkoulusta

Viime aikoina media on ollut täynnä mielenkiintoisia artikkeleita oppimisesta. On suorastaan innostavaa seurata tätä koulun murrosta ja päästä osalliseksi siitä. Uuden blogitekstin laatimiseen minut lopulta innoitti Sanni Grahn-Laasosen Opetusministeriön nettisivulla julkaistu tiedote  “Neljä ratkaisua poikien ja tyttöjen osaamiserojen kasvun pysäyttämiseen”. Laasosen mukaan osaamiseroihin voidaan vaikuttaa lisäämällä lukemista, arviontityökaluja, yhteisöllisyyttä ja koulumyönteisyyttä. Pohdin seuraavassa miten näihin neljään osa-alueeseen voidaan vaikuttaa työtavalla, jota voidaan toteuttaa Tabletkoulun avulla, sekä Tabletkoulun yläkoulun englannin materiaalien avulla.

Lukeminen

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten oppilaat jaksavat lukea pitkiäkin tekstejä koneella. Tabletkoulun alleviivaus- ja merkintätyökalu on monen suosikki. Sillä tekstin saa ‘kustomoitua’ ja oppiminen tuntuu enemmän omakohtaiselta.

8

On ollut tietoinen valinta, että yläkoulun englannin tekstejä ei ole pilkottu osiin, jotta oppilas tottuisi lukemaan pitkää tekstiä. Tarkoituksena olisi harjoitella sinnikkyyttä maailmassa, joka tuntuu muuten aika monella saralla tarjoavan onnistumisen elämyksiä ainoastaan ‘instant gratification’ -ajatuksella. Täytyy myöntää, että jännitin aluksi miten pitkät tekstit otetaan vastaan, ja olenkin ollut helpottunut huomatessani, että oppilaat ottavat haasteen hyvin vastaan ja tottuvat hyvin pitkien tekstien lukemiseen. Yhdeksännen luokan todella pitkiin teksteihin on tarjolla lyhennelmät heikoille oppilaille, mutta harvemmin näen niitä käytettävän. Oppilaat tuntuvat ottavan pitkät tehtävät haasteena, tyyliin “Minähän en mitään helpotettuja tekstejä lue!”. Ilokseni olen huomannut, että myös silmäilytekniikka hioutuu lukemisharjoittelun sivutuotteena. Sekin on äärettömän tärkeä työelämätaito.

Arviointi

Tabletkoulun arviointisivu ja vertaisarviointityökalu ovat aivan omassa luokassaan siinä, miten paljon tietoa oppilas saa omasta edistymisestään. Havainnolliset ympyrät ja pylväät kertovat hänelle miten pitkälle hän on edennyt opinnoissaan, millä osa-alueilla olisi vielä työstettävää, minkätasoisia tehtäviä hän yleensä tekee, millä kielen osa-alueilla hän on erityisen hyvä ja missä asioissa hänelle tulee useimmiten virheitä sekä minkälaisena työryhmän jäsenenä hänet koetaan. Tämän kaiken tiedon avulla hän oppii tehokkaasti analysoimaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lisäksi oppilas oppii Tabletkoulun avulla muutenkin arvioimaan omaa työskentelyään. Usein esimerkiksi käydään keskusteluja siitä, miten oppilas on oppinut tehokkaampaa ajankäyttöä Tabletkoulun avulla. Tärkeä työelämätaito sekin.

Tärkeimpänä Tabletkoulun arviointisivun tarjoamana uutena asiana pidän kuitenkin sitä, että oppimisen prosessiluonne tulee näkyvämmäksi. Se lisää valtavasti opiskelumotivaatiota. Oppilas tottuu vähitellen ajatukseen, että tässä minä olen nyt, mutta huomenna voin olla paljon pidemmällä, jos vain näen vaivaa.

Yhteisöllisyys

Kannustan oppilaita tekemään kaikki tehtävät yhdessä. Oppilaat työskentelevät aina ryhmissä, kuten uutisoitiin vasta myös esim. Hiidenkiven koulusta, jossa oppimistulokset ovat parantuneet kun oppilaille on alettu antaa entistä enemmän mahdollisuuksia oma-aloitteiseen opiskeluun ryhmissä. On hienoa kuunnella sivusta kun oppilaat tsemppaavat toisiaan: ”Tehdään nyt tää juttu loppuun.”, ”Mä katon sen sit välitunnilla kun mä haluun nyt tehä tän loppuun.” ”Tehäänkö tää äänitystehtävä yhessä?”

Yhteisöllisyyttä lisää myös Tabletkoulun toiminnot. Keskustelupalstalla ilmaistaan mielipiteitä ja jaetaan ideoita. Vertaisarviointi on muodostunut vuosien varrella oppilaiden suosikiksi. Sitä osataan jo odottaa ja siihen suhtaudutaan suurella pieteetillä. Ryhmätyötaidot kehittyvät ihan silmissä kun osa oppilaista toteaa jo projektia tehdessä että ”Muistakaa sitten että oon tehny näin ison osan tästä työstä”.  Vertaistarkistus on myös loistava keino vahvistaa oppilaiden yhteisöllisyyttä. Siihenkin Tabletkoulu tarjoaa mainion työkalun. Englannin oppimateriaalin teemat antavat myös paljon mahdollisuuksia tukea yhteisöllisyyttä. Oppilas voi videoida hyviä uutisia omasta koulusta, jakaa positiivisia ja kannustavia elämänohjeita sisältäviä sanontoja ryhmänsä jäsenille keskustelupalstalla, tai laatia matkaesitteen tai -julisteen omasta kaupungistaan.

Koulumyönteisyys

Projektiluonteinen ryhmätyöskentely ja omassa tahdissa eteneminen on vaikuttanut työrauhaan luokassa todella paljon. Oppilaat tulevat luokkaan jo välitunnilla, jos ovi on auki, asettuvat valitsemaansa työpisteeseen ja oppilasryhmään, ja jatkavat siitä mihin ovat edellisellä tunnilla päässeet. Minun ei tarvitse ihan satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta enää ’rauhoittaa’ luokkaa välitunnin jälkeen. Ennen Tabletkoulua jokainen tunti piti aloittaa luomalla työrauha ja motivoimalla oppilaat työhön. Heillä on nyt itsellään jo mielessä ajatus siitä, mitä he haluavat tehdä, kun he tulevat enkun tunnille. Minusta se on aivan mielettömän upea asia. Joskus joudun keskeyttämään oppilaan oman etenemisen esittelemällä uusia asioita, esim. selittämällä kielen rakenteita koko ryhmälle, mutta tähänkin oppilas tottuu vähitellen, ja on hyvä tottuakin, koska näin käy monesti myös työelämässä, että työ keskeytyy ja tulee jotain uutta.

Tutkimus on osoittanut myös, että opettajan lämminhenkisyys lisää oppimismotivaatiota. Itse pidän tärkeänä asiana sen, että oppilaille annetaan vastuuta ja heitä kohdellaan kunnioittavasti. On paljon helpompaa luottaa oppilaisiin ja antaa vastuuta kun Tabletkoulu tarjoaa niin loistavan ympäristön valvoa työskentelyä ‘hengittämättä oppilaan niskaan”. Opettajan tehtävä on luoda turvallinen oppimisympäristö, ja parasta mitä opettaja voi oppilaalle antaa on hyväksyntä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla tiukka tietyistä asioista. Itse en salli toisten työn häiritsemistä enkä epäkunnioittavaa käytöstä keneltäkään. Uskoisin, että jo näillä pienillä keinoilla saadaan suuria muutoksia aikaiseksi. Eihän open tarvitse miettiä kuin sitä, mitä itse toivoisi omalta työympäristöltään.

Mainokset

Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä

Sain ilokseni osallistua Katri Saarikiven luennolle viime viikolla. Aika kului siivillä kuunnellen hänen kokoamia tutkimustuloksia liittyen empatiaan, vuorovaikutukseen ja uusiin tunneteknologioihin. Sain esitelmästä paljon peilauspintaa omaan työhöni luokkahuoneessa.

Saarikiven mukaan ryhmätyöskentely on tehokkain työnteon muoto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että parhaimmat tulokset saavutetaan kun työskentelytiimissä vallitsee psykologinen turvallisuus ja keskinäinen luottamus, sen rakenteet ovat selkeät, työllä on merkitystä ja työllä voidaan vaikuttaa. Nykytyöelämässä tarvitaankin aivan uudenlaisia taitoja. Saarikiven mukaan näitä tärkeitä tietoja ovat kyky vuorovaikutukseen, luova ajattelu, oppimiskyky, merkityksenanto ja joustava, kontekstuaalinen ajattelu.

Omassa luokassani olen jo joitakin vuosia järjestänyt pulpetit luokassa pieniin ryhmiin ja antanut oppilaiden valita työparinsa ja -ryhmänsä itse. Rennon ja välittömän ilmapiirin, sekä sosiaalisten suhteiden luomiseksi olen sallinut oppilaiden pienryhmissä vapaamuotoista keskustelua muustakin kuin tuntiin liittyvistä asioista. Oppilaat saavat valita tehtävänsä itse Tabletkoulun materiaalista, heillä on mahdollisuus suorittaa tehtävät omalla tasollaan ja omassa tahdissaan. Silti, opiskelun tavoitteet asetetaan selkeästi ja säännöt sovitaan. Tabletkouluympäristö antaa oppilaille välittömän palautteen, jonka perusteella he oppivat lisää siitä, mitkä tehtävät ovat heille hyödyllisiä ja mitä asioita heidän on hyvä opiskella lisää. Kokeita tai läksyjä ei ole, mutta oppilaat saavat edetä tehtävissä halutessaan myös kotona. Oppilas kokee työnsä merkitykselliseksi saadessaan pisteitä tehtävistään ja huomatessaan konkreettisesti miten hänen kielitaitonsa karttuu. Hän tietää missä hän on hyvä ja mitä asioita hänen pitää vielä harjoitella, ja miten hän voi sen tehdä.

Saarikiven mukaan on olemassa selkeää tutkimustietoa siitä, että aivojen lepotila yhdistyy luovuuteen. Rennot tilanteet johtavat erittäin mielenkiintoisiin keskusteluihin päivittäin. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita kun muutama päivä sitten yhdessä pienryhmässä keskusteltiin persoonapronomineista, ja siitä, kuinka englanniksi sanotaan she ja he mutta suomeksi vain hän. Nuoret itse alkoivat ihmettelemään, mitä pronominia englanniksi käytetään niistä henkilöistä, jotka eivät tiedä sukupuoltaan. Netin avulla ja keskenään keskustelemalla he selvittivät lopulta, että pronominia they voidaan käyttää myös yksikössä sellaisissa tapauksissa kun mainitun henkilön sukupuolta ei tiedetä. Itse seurasin keskustelua vain sivusta, mutta uskon, että ryhmässä moni oppi tunnin aiheena olevat pronominit aika hyvin. Heidän itsetuntonsa oppijoina koheni ja heidän taitonsa tiedon etsinnässä paranivat. Osalle oli varmasti ihan uusi asia sekin, että sellaisiakin henkilöitä on, jotka eivät tiedä sukupuoltaan, mutta keskustelu käytiin asiallisesti ja erilaisuutta arvostavasti.

Toisena esimerkkinä voisin mainita sen, kun opiskelimme milloin verbistä käytetään perusmuotoja ja milloin ing-muotoa. Kappaleessa kerrottiin, että They’d better -ilmaisun pariksi tarvitaan verbistä perusmuoto ilman to-partikkelia, esim. They’d better call us. Oppilaat jäivät pohtimaan, voisiko ilmaisun voisi sanoa myös They better. Tästä keskusteltiin, nettisivuja selailtiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että osa natiivipuhujista sallisi tämän ja osa ei. Keskustelu eteni pohtimaan sitä, että ehkä näiden kahden variaation käyttö voisi olla tilannekohtaista. They’d better kannattaisi ehkä kirjoittaa ylioppilaskokeessa, mutta chattiin voisi ehkä kirjoittaa they better. Saarikiven mukaan tämän kaltainen hämmennys ja uteliaisuus tukevat oppimista. Aina ei tarvitse tehdä kaikesta siloteltua ja helppoa, vaan oma ajattelu aktivoituu tehokkaasti kun syntyy hämmennyksen tila, ja se johtaa tehokkaaseen oppimiseen.

Oppilaiden keskusteluja kuunnellessani ajattelen usein, että ovatpa nämä nuoret fiksuja, ja näen myös sen, miten he ovat ylpeitä itsestään ja heidän itsetuntonsa kielenoppijana kehittyy. Heillä on tilaa ja mahdollisuus olla kekseliäitä, ja he ovat saaneet netistä ja toisistaan tukea ajatuksilleen. Jos kaikki olisi heille valmiiksi pureskeltua ja siloteltua, sellaista tilannetta ei ehkä tulisi. Jos itse täyttäisin tunnin puheella, oppilaalle ei tulisi mahdollisuutta kehittää omaa ajatteluaan tarpeeksi pitkälle. Joka tapauksessa, Saarikiven mainitsema psykologisen turvallisuuden ilmapiiri on kuitenkin mielestäni se olennaisin asia. Tilanteessa, jossa ei koe tulevansa arvostelluksi voi esittää ajatuksiaan vapaasti ja luovuutta pääsee syntymään.

Jälleen kerran totesin kaikkia näitä asioita pohdittuani, että se mikä minulle itselleni toimii työntekijänä, toimii myös oppilaille luokkahuoneessa. Me kaikki olemme istuneet kuuntelemassa luentoja, yksinpuheluita, esitelmiä. Se on mahdottoman helppoa. Täytyy vain istua ja kuunnella. Mutta niistä tilanteista harvoin saa yllä kuvaillun kaltaisia onnistumisen elämyksiä. Katri Saarikivi sanookin, että todennäköisesti on ollut evoluution kannalta hyödyllistä, että ihminen yrittää päästä tilanteista mahdollisimman vähällä vaivalla, mutta se ei hyödytä meitä uuden oppimisessa. Oppilaita aktivoiva oppimistilanne saakin osan oppilaista joskus kiukustumaan, koska heille ei tarjota valmiita ratkaisuja vaan he joutuvat itse töihin. Hämmentymisen kokemus ja aktivoitumisen ajatus ahdistavat, eikä välttämättä itse ymmärretä, että juuri niiden avulla opitaan parhaiten. Tutkimusten mukaan juuri tästä syystä oppilaspalaute ei ole paras tapa mitata opettajan työn onnistumista.

Saarikiven mukaan ulkoaopettelu, päättelykyky, keskittymiskyky ja tiedon nopea prosessointi menettävät merkitystään työmarkkinoilla, koska ihminen ei tule koskaan enään suoriutumaan konetta paremmin näillä osa-alueilla. Itse päätin muutamia vuosia sitten jättää kokeet pois kokonaan. Koin ne turhauttaviksi, koska aika usein koulusysteemissämme ne mittaavat ulkoaoppimisen lisäksi enimmäkseen lopputulosta, ja itse haluan antaa oppilaalle tiedon siitä, missä hän on menossa ja mitä hänen pitää vielä itsessään kehittää. Koen kokeet myös epäreiluiksi, koska oppilaalla saattaa olla koepelkoa, huonosti nukuttu yö, tai huonot – tai ehkä liiankin hyvät – tärpit. Mielestäni kokeet ovat myös epärelevantteja: Missä työssä pitää osata tehdä koe? Käytössämme oleva Tabletkoulun alusta mahdollistaakin mukavasti sen, että kokeita ei tarvitse pitää ja ulkoa opettelun merkitys pienenee. Se ei ole oikeastaan lainkaan näkyvä asia oppilaalle, vaikkakin ulkoaoppimista pääsee kyllä tapahtumaan silloinkin kun ei tarkoituksella päntätä, sillä oppilas saa reilusti enemmän omaa harjoitteluaikaa, kun tehtäviä ei tarvitse tarkastaa yhdessä. Ulkoaopettelu ei siis ole itseisarvo työskentelyssämme, mutta sitä pääsee tapahtumaan huomaamatta.

Uusi ops painottaa työelämätaitoja ja yritän itsekin miettiä mahdollisimman suuren osan luokkatyöskentelystä sellaiseksi, jota voisi suoraan hyödyntää työelämässä. Saarikiven luennon lisäksi olen saanut lähiaikoina kuunnella toisenkin hyvän luennon. Opetushallituksen Digioppimisen Areena tapahtumassa kuukausi sitten Anthony Salcito kertoi, että tulevaisuuden töistä 77% vaatii digitaitoja. Huomaan usein luokassa, etteivät nuoret osaa esim. jakaa linkkiä tai asiakirjaa, vaikka olemme yhdessä harjoitelleet jo useita kertoa. Ns. diginatiivien itse oppimat digitaidot eivät kohtaa työelämässä vaadittuja digitaitoja. Se, että asia opetellaan kerran ei riitä. Taitoja pitää harjoitella usein, jotta niistä muodostuisi pysyviä taitoja, ja taitoja pitää päästä käyttämään omiin tarkoituksiinsa, eikä vain tehtävänä opettajan mieliksi. Valitettavan usein kuitenkin vieläkin hyväksytään selityksiä kuten esimerkiksi: “En saa koneilla aikaiseksi, kun netissä on niin paljon houkutuksia” tai “En jaksa lukea ruudulta kun silmät väsyy.” Kuka ottaa enää töihin niitä, jotka selittävät tekemättömyyttään näin? 22% työpaikoista?

Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä kauas, mene yhdessä.”

Afrikkalainen sananlasku

Miksi opiskelu Tabletkoulussa on kivaa? from Tabletkoulu on Vimeo.

Opetuksen keinot uudistuvat – Tabletkoulu motivoi ahkeroimaan, Sanomalehti Uusimaa 11.1.2018

– – – – – – –
Lähde: Empatia, vuorovaikutus ja uudet tunneteknologiat, täydennyskoulutusluento Osaava, Porvoo, Katri Saarikivi: Researcher, Team Leader of NEMO Natural Emotions in Digital Interaction http://nemoproject.co Co-Founder of Emotion Hack Day http://emotionhackday.com Cognitive Brain Research Unit, University of Helsinki

”Changing Education Paradigms” ja Tabletkoulun englannin opiskelu

Olen viimeaikoina kohdannut tämän Sir Ken Robinsonin videon useampaan otteeseen eri tilanteissa. Se puhuttelee minua, ja ilokseni näen siinä useita eri asioita, joita pystyn tukemaan paremmin siirryttyäni käyttämään Tabletkoulun englannin materiaaleja. Osa haasteista on niin suuria, että tarvittaisiin koko järjestelmän kattavia muutoksia, mutta suurimpiakin haasteita opettaja pystyy lähestymään jonkin verran omilla ratkaisuillaan. Osa videolla mainituista asioista on luonnollisesti toteutettavissa myös muilla keinoin, mutta peilaan tässä Robinsonin ajatuksia oman luokkahuoneeni näkökulmasta:

Oppilaan itsetunnon kehittyminen: ”Minä kielen oppijana”

Tabletkoulu tukee oppilaan positiivisen minäkuvan kehittymistä esimerkiksi siten, että oppilaan arvioinnissa voidaan keskittyä oppimisprosessiin kokeiden sijaan. Opettajan ei tarvitse välttämättä pitää kokeita ollenkaan. Itse olen jättänyt ne valtakunnallista koetta lukuunottamatta kokonaan pois. Halusin irtautua siitä ajattelusta, jossa oppilaalle ikään kuin lyödään kokeen jälkeen leima ”ysi”, ”kutonen”, jolloin sekä oppilaalle että opettajalle tulee tunne, että sille asialle ei voi oikein enää mitään. Rakenteellisista syistä meidän on se ysiluokan lopuksi tehtävä, mutta muulloin siitä voi pyrkiä eroon jättämällä kokeet pois ja luomalla oppimiseen enemmän prosessinäkökulmaa.

Tabletkoulu tukee tätä ajattelua täydellisesti, ja se on pohjimmiltaan syy, miksi valitsin aikanaan siirtyä Tabletkoulun maailmaan opetuksessani. Jokaisella tunnilla oppilas saa edistymisestään tietoja Arviointi-sivulta. Hän näkee aktiivisuutensa esitettynä sekä grafiikkana että edistymisprosenttina. Oppilaat oppivat nopeasti tutkimaan näitä tietoja jokaisen tunnin aluksi ja lopuksi. Oppilas saa paljon reaaliaikaista tietoa osaamisestaan ja aktiivisuudestaan. Hänen itsetuntonsa kielen oppijana kehittyy paljon positiivisemmaksi kun hän huomaa, että jokapäiväisellä ahkeruudella ja tarkkaavaisuudella oikeasti saavutetaan asioita. Itse olen jopa jättänyt oppilaiden edellisvuosien oppikirjat auki, jotta he voivat niitäkin tehdä halutessaan. Opettaja voi jopa ottaa sen arvostelussa huomioon, jos oppilas intoutuisikin kasiluokalla tekemään seiskaluokan tehtäviä. Kun on kyse murrosikäisistä nuorista, kaikki uudet mahdollisuudet ovat varmasti lämpimästi tervetulleita. Olenpa jopa pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että avaisin seiskaluokkalaisille keväällä jo kasiluokan kirjankin tehtäväksi, jos joku edistyy niin nopeasti.

kuva1.PNG

Perinteisissä kokeissa on tietysti myös hyviä puolia, kuten esimerkiksi se, että oppilas saa niistä objektiivista tietoa osaamisestaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi sen, että koe ei pääse määrittelemään oppilasta. Pidän tunninalkutestejä, joilla oppilas voi todeta osaako opetellut asiat vai ei. Oppilas voi testin perusteella päättää tarvitseeko hänen harjoitella kyseistä asiaa lisää vai ei. Näitä pieniä testejä voi toteuttaa hyvinkin kevyellä tavalla esim. Socrativella, Quizletilla tai Kahootilla. Näin tuetaan ajatusta siitä, että tässä oppimistapahtumassa ollaan keskellä prosessia, jokainen omassa pisteessään menossa, ja tekemällä tarpeeksi töitä päästään eteenpäin. Oppilas ei koe olevansa ”kutosen oppilas” tai ”seiskan oppilas”, vaan hän tietää, että hänellä on asioita oppimatta, ja hänen tulisi ne opiskella. Ihan samalla tavalla kuin uuden Opsin taitotavoitteetkin ohjaavat oppilaita ajattelemaan.

Mukaansatempaavat ja oppimista ohjaavat tehtävät

Tell me and I forget. Teach me and I remember. Involve me and I learn.
– Benjamin Franklin

Aina jos pystytään herättämään oppilaan tunteet ja mielikuvitus, se vie oppimista suurin harppauksin eteenpäin. Hyvät oppimistehtävät tempaavat oppilaat mukaansa, ja flow vie joskus jopa huomaamatta mennessään, kun on jotain mielenkiintoista pohdittavaa. Tabletkoulun toimintapa itsessään tukee tämänkaltaisten tilanteiden syntymistä. Oppilaat voivat edetä omien valintojensa mukaan omalla oppimispolullaan. Mahdollisuus tehdä omia valintoja (autonomia) on tutkimusten mukaan yksi suurimpia onnellisuustekijöitä ihmisten elämässä, kuten myös työviihtyvyydessä. Koen itse, että oppimisessa on siirrytty aivan uuteen aikakauteen, kun oppilaalle voidaan tarjota paremmat mahdollisuudet autonomiaan. Oppilas ryhtyy tunnin aluksi omaehtoisesti ja -aloitteisesti jatkamaan työskentelyään siitä, mihin hän on viimeksi jäänyt tai mitä hän kokee itselleen mielekkääksi tai tarpeelliseksi opetella. Hän etsii toimintapoja ratkaistaakseen ongelmat, joita hän kohtaa (kysynkö opettajalta tai kaverilta, etsinkö kirjasta tai netistä, kuuntelenko aluksi opettajan lyhyet ohjeet vai ryhdynkö itse tutkimaan asiaa). Lopuksi hän saa valitsemiinsa oppimistehtäviin välittömän palautteen, jonka perusteella hän pystyy päättelemään onko oppinut asian vai ei. Sähköinen materiaali mahdollistaa sen, että enää ei tarvitse kopioida opettajan jäsentelemää esitystä ja tehdä opettajan valitsemia tehtäviä, ja sen jälkeen odotella, että ne tarkastetaan yhdessä. Siinä mallissa mahdollisuudet edetä omien tarpeiden mukaan ovat melkein olemattomat. Omaan luokkaani on tullut autonomisen työskentelyn myötä paljon parempi työrauha kuin mitä se oli silloin kun opetus oli opettajatahtista paperikirjojen aikakaudella. Oppilailla on useimmiten jo tunnille tullessaan valmiiksi mielessä, miten he jatkavat etenemistään eikä heidän tarvitse odotella, että pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa. Ajatuksena olisi, että sisäinen motivaatio ohjaisi toimintaa, eivät opettajan suunnitelmat.

kuva2

Jonkin verran opettajan puhettakin mahtuu aina luokkaan. Itse selitän kielioppiasiat edelleen frontaaliopetuksena, usein kuitenkin niin, että yhdessä ihmettelemme kielen omituisuuksia tai säännönmukaisuuksia ja makustelemme miltä ne suussa kuulostavat. Aina on kuitenkin niitä oppilaita, jotka valitsevat olla kuuntelematta. Kun he ryhtyvät tekemään omavalintaisia tehtäviään, he saattavat saada ne oikein aiempien tietojensa perusteella. Voi käydä myös niin, että he eivät osaakaan tehtäviä ja he saattavat etsiä apua ryhmän jäseniltä tai opettajalta ja saavat näin henkilökohtaista ohjausta. Neuvova oppilas saa vahvistusta itsetunnolleen ja itse opittavan asian hallinnalle. Ryhmätyöskentelytaidot kehittyvät. Osa oppilaista huomaa vasta tehtävän palautettuaan, että eivät osanneetkaan. Nämä oppilaat saattavat kysyä ryhmänsä jäseniltä tai minulta, miten tehtävä olisi pitänyt tehdä. Siinä tilanteessa pääsen usein vielä neuvomaan oppilaita henkilökohtaisesti. Jotkut oppilaat eivät aktivoidu kysymään minulta tai ryhmänsä jäseniltä neuvoa, vaikka huomaavat tekevänsä tehtävät väärin. Huomaan opettajan näkymästä, että he eivät ole osanneet tehdä tehtäviä, ja voin palauttaa heille tehtävät uudelleen tehtäväksi ohjeen kera, tai tehdä tehtävät yhdessä heidän kanssaan esim. tukiopetuksessa. Tämä prosessi sisältää monenlaisten oppimisstrategioiden soveltamista, useita mahdollisuuksia oppia itse asia tai hankkia uusia metataitoja, sekä huomata tuen tarve. Kaiken tämän voi luonnollisesti todeta myös pelillisillä oppimistehtävillä tai tunninalkutesteillä, joita myös usein käytämme. Paras oppimispeli saa tunteet aktivoitua, tukee ryhmätaitojen kehittymistä ja harjoituttaa itse opittavan asian huomaamatta ja tehokkaasti. Tällainen on esimerkiksi Quizlet Live.

Ryhmästä voimaa

Maailmassa on hyvin vähän sellaisia työpaikkoja, joissa työskenneltäisiin täysin yksin. Melkein kaikki työ syntyy ryhmissä ja ryhmätyötaidot ovat tärkeitä. Perinteiset kokeet ja mm. Pisa-testi painottavat yksin tekemistä, mitä monet tutkijat pitävät vanhanaikaisena näkökulmana oppimiseen. Suuret innovaatiotkin syntyvät työryhmissä, vaikka kulttuurimme haluaa aina nostaa jonkun yksilön jalustalle ja näin illuusio siitä, että yksin pitäisi pärjätä pysyy voimakkaana yhteiskunnassamme.

Koulussakin työskentely voidaan järjestää niin, että oppilaat saavat voimaa ryhmästä. Oppilaat voivat istua itse valitsemissaan ryhmissä ja keskustella kaikista oppimistehtävistä. Näin voimme tukea sosiaalisuuden ja ryhmätyötaitojen kehittymistä. Osa kuitenkin haluaa työskennellä yksin, ja sekin pitää mielestäni olla sallittua. Erityisesti kielen oppimisessa arka oppilas voi jopa kokea identiteettinsä uhatuksi, jos hän joutuu pakotettuna puhumaan vierasta kieltä ihmisille, joihin hän ei luota. Olisi hienoa, jos oppilas voisi kehittyä tässäkin suhteessa, ja omien valmiuksiensa mukaan valita joko yksilötyön tai ryhmätyön, mutta kuitenkin haastaa itseään uskaltamaan kokeilla sitä toistakin lähestymistapaa joskus.

Kun pulpetit ovat ryhmässä, oppilas ehkä huomaa miten paljon muut saavat apua ja tukea toisiltaan samassa pöytäryhmässä vaikkei itse olisikaan ryhmän jäsen varsinaisesti, vaan sattuisi vain istumaan siinä, ja ehkä rohkaistuu jonakin päivänä itsekin osallistumaan ryhmätyöskentelyyn. Tabletkoulun keskustelupalsta on myös hyvä paikka harjoitella osallistumista ryhmäkeskusteluihin ohjatusti. Vaikkei olisi varma itsestään, sieltä näkee ikätovereiden mallivastauksia, joita voi vähän muutella omaan tarkoitukseen. Tabletkoulussa on monia muitakin ryhmätyökaluja, kuten esimerkiksi todella kattava ja perusteellinen vertaisarviointityökalu, jonka käyttämistä ryhmätyöpalautteen antoon suosittelen lämpimästi.

kuva3

Kun oppilaat päästetään tekemään omassa tahdissa ja työskentelemään ryhmissä, opettajasta voi aluksi vaikuttaa siltä, että mitään ei oikein tapahdu tai että käytössä on kyseenalaisilta vaikuttavia keinoja (esim. kopioiminen). Opettaja joutuu höllentämään otettaan ryhmän hallinnasta ja kaikki voi yhtäkkiä tuntua kaoottiselta.

Mutta – ei kannatakaan huolestua siitä, miltä päällepäin näyttää, vaan seurata tarkkaan oppilaiden edistymistä Tabletkoulun opettajan näkymästä. Voi olla, että se näkymä yllättää. Pelilliset tunninalkutestit ovat myös hyvä keino todeta nopeasti onko oppimista tapahtunut. Jotta sisäistä motivaatiota työskentelyyn pääsisi syntymään, pitää oppilaille kuitenkin antaa siimaa ja malttaa odottaa, että vastuutäkyyn tartutaan. On varmasti hyvä kuitenkin muistuttaa siitä, mitä oppilailta odotetaan (Seuraa prosenttiasi ja aseta itsellesi tavoitteita.) Pitää myös uskoa ja luottaa siihen, että kukaan ei jaksa loputtomiin kopioida (tai antaa kopioida) tai huijata tehneensä jotain mitä ei ole oikeasti tehnytkään, ja jossain vaiheessa se pitää omakohtaisesti kokea, että niin ei opi. Ryhmässä syntyy niitäkin herkullisia tilanteita, joissa ikätoveri sanoo toiselle, että et sinä noin opi, tai et saa pisteitä jos et oikeasti sitä tee, tai että, osallistu nyt tähän äläkä räplää kännykkääsi. Itse uskon vahvasti siihen, että meidän aikuisten kuuluu kasvattaa nuoria hallitsemaan itse omaa elämäänsä, eikä vahtia selän takana. Se päättyy aina kissa-hiiri-leikkiin, eikä opeta oppilaalle mitään hyödyllisiä taitoja.

Luova ajattelu

Neuvokkaat (resourceful) ihmiset ovat niitä, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa ja luovat innovaatioita. On erittäin arvokas taito osata etsiä ratkaisuja ’laatikon ulkopuolelta’ ja meidän pitäisi koulussa pystyä tukemaan sen taidon kehittymistä. Usein kuitenkin koulussa ne, jotka haluavat tehdä tehtävän omalla tavallaan, eivätkä kuuntele ohjeita, ovat niitä, jotka ’aiheuttavat hankaluuksia’ (esim. aikapula, tekninen työ ja turvallisuus). Olisi hienoa, jos pystyisimme sallimaan kokeilemista ja epäonnistumistakin.

Tabletkoulu mahdollistaa kokeilut ja uudelleen yrittämiset, kuten olen edellä kuvaillut. Syy tähän on suurimmaksi osaksi tekninen: välitön palaute ja mahdollisuus työskennellä omassa tahdissa. On hienoa nähdä miten oppilaat tarttuvat näihin mahdollisuuksiin, ja heiltä syntyy uudenlaisia näkökulmiakin, kun ideoinnille annetaan tilaa.

kuva4

Teemme juuri kahdeksasluokkalaisten kanssa USA-projekteja ja yllättäen projektien nimet eivätkään enää ole esim. NHL tai Miami, vaan joukkoon on spontaanisti ilmestynyt myös esim. kysymysmuotoisia projektinimiä kuten ”Miksi amerikkalaiset autot kuluttavat niin paljon polttoainetta?” Opettajan hienoimpia hetkiä ovat ne, kun hän huomaa, että oppilaat lähtevät omaehtoisesti uusille poluille ja haastavat itseään kokeilemaan uusia näkökulmia, menetelmiä tai oppimisstrategioita. Oppilaille pitää antaa vastuuta ja luottamusta, jotta siihen päästään. Harva lähtee kehittämään itseään ja luomaan uutta, jos hän ei koe olevansa arvostettu ja saavansa luottamusta ja olevansa vastuunkantoon kykenevä. Vai mitä sanoisitte oppilaasta, joka ei uskaltanut tehdä äänitystehtäviä luokassa, eikä kotona ollut ketään kenen kanssa tehdä, joten hän keksi soittaa ystävälleen ja nauhoittaa kännykällään heidän ennalta suunnitellun englanninkielisen puhelinkeskustelunsa vastaukseksi nauhoitustehtävään? Itse sanoisin, että 10 pistettä luovuudesta, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta. Lisäksi itse keskustelukin oli hieno ja sujuva, ja tehtävä omasta aloitteesta valittu.

Uudessa paradigmassa, josta Robinson puhuu, ja jota uusi Ops:kin tukee, ihan parasta on se, että opettaja voi peilata kaiken oman työelämäkokemuksensa kautta. Itsekin pidän siitä, että voin autonomisesti valita työtehtäväni ja päämääräni ja edistyä omassa tahdissani. Kaikista parhaimmat päivät ovat niitä, kun uppoudun johonkin tehtävään flown vallassa ja huomaan itse miten voisin kehittää itseäni tai saan onnistumisen elämyksiä uusista taidoista tai ideoista. Ihan huippua on myös se, että talosta löytyy paljon muitakin kasvattajia, joiden kanssa voin keskustella, ja rikastaa omaa ideavarastoani heidän näkökulmiensa avulla. Toivon myös, että saan ideoida uutta ja ideoitani kuunnellaan. Kun oppilaat lukuvuoden lopuksi arvioivat edistymistään uuden Opsin taitotavoitteiden perusteella, katson arviointeja myös sillä silmällä, miten minun tulisi omaa työtäni vielä kehittää.

OPS2016 ja englannin opiskelu Tabletkoulussa

Uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen laaja-alainen osaaminen kohtaa Tabletkoulun yläkoulun englannin oppimisen mm. näin:

Bloomin taksonomiaa voi soveltaa kielen oppimiseen esim. näin:

Kielenoppimisen taitotavoitteista (T1-T10) voi laatia esim. seuraavanlaisen lomakkeen:

”Sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun.”

Vuoden kokeilumme sähköisten materiaalien parissa alkaa olla lopussa. Ilokseni olen saanut todeta, että kaikki on toiminut täydellisesti. Saimme lisää laitteita, ja ensi syksyksi olemme tilanneet sähköiset materiaalit myös toiselle kielten opettajalle. Muun muassa kaikki uudet seiskaluokkalaiset aloittavat ensi syksynä enkun (ja osa myös ruotsin) opiskelut Tabletkoulun materiaaleilla.

Yhdeksännen luokan englannin materiaali on nyt valmis, ja se julkaistaan oikolukujen ja tarkistuskierrosten jälkeen piakkoin. Rakensimme materiaalia koko lukuvuoden ajan. Peter Kurrosen englanninkieliset oppilaat kansainvälisestä koulusta olivat mukana materiaalin luomisessa, ja minun viisi yhdeksännen luokan ryhmää testasivat kaikki tehtävät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Sain paljon hyvää palautetta oppilailta siitä huolimatta, että he joutuivat työskentelemään keskeneräisen materiaalin avulla (ja tekemistä oli paljon) sekä sopeutumaan vielä viimeisenä peruskouluvuotenaan ihan uudenlaiseen opiskeluun. Ennen kaikkea olin erittäin tyytyväinen ysieni menestykseen valtakunnallisessa kokeessa (keskiarvo 7,4). Minulla ei ole kattavia tilastoja aiemmilta vuosilta, mutta kaikenkaikkiaan koe tuntui menevän paremmin kuin ennen. Kiitettäviä tuntui tulevan enemmän ja heikkoja arvosanoja vähemmän. Erityisen ilahtunut olin siihen, miten oppilaat osasivat päätellä uusien sanojen merkityksiä niiden käyttöyhteydestä, ja siihen, miten idiomaattisesti ja luontevasti he kirjoittivat englantia. Omien tekstien kirjoituttaminen yläkoulussa jäi paperiaikaan vähemmälle, Tabletkoulun pohja mahdollistaa omien tekstien kirjoittamisen viikoittain. Lisäksi, oppilaat kokevat tietokoneen oikoluvun erittäin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uskoisin, että sanojen arvaamiseen auttaa se, että on pystynyt usein varmistamaan epäilyksensä nettisanakirjasta, ja näin oppilaat ovat saaneet lisää itsevarmuutta oppijoina. Omaksi kehityskohteeksi aion ottaa suullisen kokeen järjestämisen valtakunnallisen kokeen yhteydessä lähitulevaisuudessa. Yli 500 oppilaan koulussa käytännön järjestelyt eivät tule olemaan helpot, mutta uskon, että lujalla tahdolla siihenkin vielä keksitään ratkaisu.

Valtakunnallisen kokeen jälkeen työllistin ysit projektin pariin. Noin kuukauden ajan oppilaat käsikirjoittivat, näyttelivät ja editoivat hyviä uutisia.

Screen Shot 2016-06-01 at 4.51.24 PM

Tässä projektin paras tuotos, jaan sen oppilaiden luvalla:

Usein kuvitellaan, että sähköinen opiskelu on pelkästään koneen ääressä istumista, mutta tämä Good News -projekti on hyvä esimerkki siitä, että väite ei pidä paikkansa. Useimmat uutisia luoneet ysit eivät istuneet kuukauteen lainkaan koneen ääressä. Näin hienoja tuotoksia syntyi silti, ja oppimista tapahtui laaja- ja monialaisesti. (”Missä maissa onkaan jo tasa-arvoinen avioliittolaki?”, ”Tällä sivustolla ei ole kyllä yhtään positiivista uutista ikinä!” ”Mitä on sääennustus englanniksi?”) Projektin päätteeksi oppilaat tekivät kattavat itse- ja vertaisarvioinnit, joihin Tabletkoulusta löytyi hyvät työkalut.

Keräsin myös seiskaluokkalaisilta palautetta. Toisin kuin 9. luokkalaiset, he ovat saaneet opiskella koko vuoden valmiilla oppimateriaalilla. Heistä yli 70% kokeekin sähköisen oppimisen tehokkaammaksi kuin opiskelun paperisten oppimateriaalien avulla. Ne, jotka eivät pitäneet Tabletkoulusta, eivät osanneet antaa muuta perustelua kuin että ovat tottuneet paperikirjoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä miten he menestyvät valtakunnallisessa kokeessa muutaman vuoden kuluttua, opiskeltuaan sähköisesti kolme vuotta.
Screenshot 2016-05-27 at 11.37.10

Lopuksi vielä lainauksia oppilaspalautteista:

”sähköinen opiskelu on antanut erittäin paljon motivaatiota opiskeluun, ja englanti onkin suosikkiaineeni jo osin tabletkoulun ansiosta. Tehtävia löytyy joka alueelta, myös niiltä joissa osaamiseni on ollut vähän heikompaa. Olen oppinut paljon uutta, enemmän kuin olisin uskonut, varsinkin oikeinkirjoituksessa yms. Suosittelen :)” poika, 7. lk

”Mielestäni tabletkoulu on hyvä tapa oppia. Aluksi se tuntui vaikeammalta, mutta minusta se on nyt helpompaa.” tyttö, 7. lk

”Sähköisissä oppimateriaaleissa on hyvää se, että esimerkiksi monista tehtävistä saadut pisteet näkyvät heti. Ja tehtävän mennessä väärin, oikea vastaus on näkyvillä. Tehtävistä voi myös itse valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä ne omaan tahtiinsa.”  tyttö, 7. lk

”Mielestäni sähköinen oppimateriaali on parempi. Sähköisen oppimateriaalin avulla opettaja näkee paremmin että mitä oppilaat on tehny tunnin aikana.” tyttö, 7. lk

”Sähköisessä materiaalissa on hyvää se, että voi tehdä itsenäisesti tehtäviä ja mennä eteenpäin omassa tahdissa. Kun on saanut oranssit tehtävät valmiiksi, voi mennä harmasiiin tehtäviin, eikä tarvitse jäädä odottelemaan muita ja olla tekemättä mitään.” tyttö, 7. lk

”Tabletkoulu on nostanut itsevarmuuttani kieltä kohtaan, koska koin useasti onnistumisen tunteen, kun sai itse päättää mitä tekee ja onnistua sitten siinä.” poika, 9. lk

”Mielestäni sähköinen opiskelu on paljon mukavempaa ja avartavempaa, jos vaikka verrataan internetin ja oppikirjojen sisältöä.” tyttö, 9.lk

”Sähköisen materiaalin avulla pääsee opiskelemaan ajankohtaisia aiheita.” tyttö, 9. lk

”on hyvä kun voi tehdä niin monta tehtävää kuin kerkeää eikä ole niin että pitäisi tehdä 3 tehtävää ja odottaa, että kaikki saavat tehtyä ja sitten käytäisiin yhteisesti läpi.” tyttö, 9. lk

Suurkiitos kaikille ysin materiaalin rakentamisessa auttaneille kollegoille! On ollut erittäin motivoivaa ja voimannuttavaa kuulla teidän positiivisia kokemuksianne, ja innostuneita oppilaspalautteita! Keep ’em coming! :) Esimerkiksi Tabletkoulun yläkoulun englannin Facebookin ryhmässä saa mielellään jakaa kokemuksia jatkossakin.

Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille!